Paalupaikka
Wikipedia
Paalupaikka on ratamoottoriurheilussa käytetty termi. Kuljettaja lähtee paalupaikalta, kun hän saa aloittaa kilpailun koko joukon edestä. Sana on alkujaan käytetty hevosurheilussa. Lähtöpaikka määräytyy tavallisesti joko erillisissä aika-ajoissa, jossa kuljettajat pyrkivät ajamaan nopeimman ajan, tai edellisen kilpailun sijoituksen mukaan. Eri moottoriurheilusarjoissa on käytössä erilaisia tapoja ratkaista, millä perusteella kuljettaja pääsee aloittamaan kilpailun paalupaikalta.
[muokkaa] Formula 1
Kausina 1996–2002 kuljettajilla oli käytettävissään 12 kierrosta tunnin kestävissä aika-ajoissa, jotka ajettiin kisaviikonlopun lauantaina. Autossa olevaa polttoainemäärä ei rajoitettu.
2003, 2004 sekä loppukaudesta 2005 aika-ajoissa kuljettajat ajoivat yksitellen yhden aika-ajokierroksen. Autoissa oli jo aika-ajoissa oltava kilpailupolttoaine; autoon ei pääsääntöisesti saanut aika-ajon ja kisan välillä tehdä huoltotoimenpiteitä.
Alkukaudesta 2005 oli käytössä järjestelmä, jossa paalupaikka ratkesi kahdessa aika-ajosession yhteen lasketuista ajoista. Lauantaina kuljettajat ajoivat mahdollisimman vähäisellä polttoainemäärällä ja sunnuntaina ennen kisaa raskaalla, kisabensiinin sisältävällä autolla.
Kaudesta 2006 alkaen kummankin 15-minuuttisen aika-ajo-osion jälkeen karsiutuu kuusi hitainta kuljettajaa. Tämän jälkeen kymmenen nopeinta kuljettajaa ajavat keskenään paalupaikasta. He aloittavat päätösosion sillä polttoainemäärällä, jolla he myös aloittavat kilpailun. Aika-ajon 12 hitainta saavat vapaasti valita polttoainemääränsä aika-ajon jälkeen.
[muokkaa] Amerikkalaiset autourheilusarjat
NASCAR-sarjassa kuljettajalla on käytössään radasta riippuen yksi tai kaksi kierrosta. Ennen vuotta 2000 käytössä oli kaksipäiväinen aika-ajoformaatti, mutta siitä luovuttiin siirryttäessä yhden moottorin sääntöön. Daytona 500 -ajoissa on poikkeava systeemi, jossa on kaksi aika-ajoa.
Indianapolis 500 -kisassa keskinopeus ratkaisee paalupaikan. Jokaisella kuljettajalla on käytettävissään neljä kierrosta.
