GP2

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee GP2-sarjaa. Tietokonepelistä kertoo Grand Prix 2.
GP2
GP2Series Logo.png
Luokka avopyöräiset
Maa Eurooppa
Ensimmäinen kausi 2005
Kuljettajia 26
Valmistajia 1 (talleja 13)
Moottoreiden valmistajat Ranskan lippu Renault (Mecachrome)
Rengasvalmistaja(t) B Bridgestone 2005-10 P Pirelli 2011-
Hallitseva kuljettajien mestari Sveitsin lippu Fabio Leimer
Hallitseva tallien mestari Venäjän lippu Russian Time

GP2-sarja eli GP2 on moottoriurheiluluokka, joka käynnistyi vuonna 2005. GP2 korvasi Formula 3000 -sarjan, joka oli Formula 1:n jälkeen toiseksi korkein formulasarja.

Mahdollistaakseen kilpailujen edullisuuden tiimeille ja tehdäkseen GP2:sta hyvän harjoittelusarjan Formula 1:een, GP2:ssa on kaikilla tiimeillä pakollisena sama runko, moottori ja rengastoimittaja. Näin ollen todellinen kuljettajan nopeus tulee paremmin esiin eikä niinkään tallin parempi teknologia. Sarjan järjestäjänä toimii Bruno Michel, joka järjestää myös GP2:sen "pikkuveliluokan" GP3-sarjan.

Auto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

iSport International -tiimin Timo Glock Monacon GP:ssä 2007. Autossa on sadekelin renkaat ja sadekuomu.

GP2-sarjan auto on kaikilla tiimeillä 2007 kaudella sama ja siinä on Dallaran runko, Renault'n V8-moottori ja Pirellin renkaat. Auton kilpailupaino on 585 kiloa.

Ensimmäiset kolme vuotta, 2005–2007 sarjassa käytettiin Dallara GP2/05 -autoa. Kolmeksi seuraavaa kautta käytettiin Dallaran mallia GP2/08 vanhan auton siirtyessä Aasian GP2-sarjan käyttöön. Vuonna 2011 luokan kummassakin sarjassa otettiin käyttöön uusi Dallara GP2/11. Uusi auto muistuttaa ulkoisesti nykyisiä F1-autoja, mutta sen runko ja moottori ovat käytännössä identtiset GP2/08:n kanssa.

Runko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dallaran rakentama runko on hiilikuituinen monokokki, joka on tehty FIA:n F1-turvallisuussääntöjen mukaiseksi. Runko antaa maaefektin, jonka ansiosta kilpailu on tiukempaa ja luo mahdollisuuden ohituksiin.

Moottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2007 moottori on 580-hevosvoimainen Mecachrome V8-moottori, joka on teholtaan noin 70 % F1-moottoreista. Ennen kauden alkua tehdyt testit osoittivat, että luokan omalla Renault-moottorilla varustettu GP2-auto on kierroksella vain muutaman sekunnin hitaampi, kuin Renault'n F1-moottorilla varustettu auto. Moottori mahdollistaa myös fly-by-wire kaasun hallinnan. Moottori voidaan peruskunnostaa, kun sillä on ajettu 4 000 kilometriä kisassa.

Vaihteisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GP2-auton vaihteisto on 6-vaihteinen ja puoliautomaattinen. Vaihteita vaihdetaan ratissa olevasta napista, kuten Formula 1:ssäkin, eikä perinteisellä tavalla vaihdekepistä. Vaihteisto ei eroa oleellisesti F1-vaihteistoista.

GP2/05 ja GP2/08-autoissa käytetään Mecachromen valmistamaa vaihteistoa. GP2/11:n vaihdelaatikon valmistaa Hewland.

Renkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renkaat GP2-talleille toimittaa F1-rengastoimittaja Bridgestone, ja ne ovat Bridgestone Potenza -mallia. Kuivankelin renkaat ovat slicksit eli täysin sileät renkaat kaudesta 2007 alkaen, kun ne vielä 2006 olivat samanlaiset FIA:n sääntöjen mukaiset urarenkaat kuin F1-autoissakin.

Kaudella 2011 luokassa otettiin käyttöön Pirellin renkaat. GP2:n renkaat ovat samat, kuin F1-sarjassa vuonna 2011 käytettävät seokseltaan kovat renkaat.

Muut osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auton pakoputkessa on käytetty viimeisintä 8-in-1-teknologiaa. Jarrulevyt on tehty korkealaatuisesta hiilikuidusta, joten ne eivät kulu nopeasti ja täyttävät tiukat FIA:n turvallisuussäännöt. GP2-auton elektroniikan on suunnitellut ja sen toimittaa suosittu F1-valmistaja Magneti Marelli. Auton tankkiin mahtuu 90 kg bensiiniä.

Autossa ei ole mitään avustavia ajoa helpottavia järjestelmiä eli luistonesto, lähdön kontrolli ja automaattivaihteisto puuttuvat.

Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusten ja ennen kautta tehtyjen stabiilisuustestien mukaan GP2-auto voi kiihtyä nollasta kahteensataan kilometriin tunnissa 6,70 sekunnissa. Auton huippunopeus on 320 km/h.

Kisaviikonloppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perjantaina ajetaan puoli tuntia kestävät vapaa harjoitukset ja yhtä kauan kestävät aika-ajot. Aika-ajoissa määräytyy lähtöjärjestys lauantain kisaan, jonka pituus on noin 180 kilometriä.

Lauantain kisassa jokaisella autolla on yksi pakollinen varikkopysähdys, jolloin vähintään kaksi auton renkaista on vaihdettava.

Sunnuntaina ajetaan sprinttikisa, jonka pituus on 120 kilometriä. Lähtöjärjestys määräytyy lauantain kisan tulosten perusteella siten, että 8 parasta kuljettajaa lähtevät käännetyssä järjestyksessä ja muut heidän jälkeensä tulosjärjestyksessä. Lauantain 8:s pääsee siis paalulle ja voittaja joutuu kahdeksanteen ruutuun. Muun kärkikahdeksikon lähtöjärjestys määrätään samalla tavalla.

Pistelasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2005-2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Paalupaikasta lauantain kisassa: 2 pistettä
  • Lauantain kisasta: 10-8-6-5-4-3-2-1 kahdeksalle parhaalle
  • Sunnuntain kisasta: 6-5-4-3-2-1 kuudelle parhaalle
  • Nopein kierros: 1 piste jokaisesta kisasta nopeimmalle, joka on ajanut 90% kisakierroksista ja sijoittunut 10 parhaan joukkoon lopputuloksissa.
2012-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Paalupaikasta lauantain kisassa: 4 pistettä
  • Lauantain kisasta: 25-18-15-12-10-8-6-4-2-1 kymmenelle parhaalle
  • Sunnuntain kisasta: 15-12-10-8-6-4-2-1 kahdeksalle parhaalle
  • Nopein kierros: 2 pistettä jokaisesta kisasta nopeimmalle, joka on ajanut 90% kisakierroksista ja sijoittunut 10 parhaan joukkoon lopputuloksissa.[1][vanhentunut linkki]

Suomalaiset GP2:ssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettaja Ajetut GP:t Voitot Paalupaikat Pisteet Mestaruudet Vuodet
Nico Rosberg Saksan lippuSuomen lippu 23 5 5 120 1 2005
Heikki Kovalainen 23 5 2 105 0 2005
Toni Vilander 4 0 0 0 0 2005
Markus Niemelä 7 0 0 0 0 2007
Henri Karjalainen 2 0 0 0 0 2007

Mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Voittaja Mestaruuden voittanut talli
2005 Saksan lippu/Suomen lippu Nico Rosberg Ranskan lippu ART Grand Prix
2006 Flag of the United Kingdom.svg Lewis Hamilton Ranskan lippu ART Grand Prix
2007 Saksan lippu Timo Glock Yhdistyneen kuningaskunnan lippu iSport International
2008 Italian lippu Giorgio Pantano Espanjan lippu Barwa Campos
2009 Saksan lippu Nico Hülkenberg Ranskan lippu ART Grand Prix
2010 Venezuelan lippu Pastor Maldonado Italian lippu Rapax Team
2011 Ranskan lippu Romain Grosjean Espanjan lippu Barwa Addax Team
2012 Italian lippu Davide Valsecchi Ranskan lippu DAMS
2013 Sveitsin lippu Fabio Leimer Venäjän lippu Russian Time

F1:een nousseita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kuljettaja
2006 Saksan lippu Nico Rosberg nousi Williamsin kilpakuljettajaksi
Flag of the United States.svg Scott Speed nousi Scuderia Toro Rosson kilpakuljettajaksi
2007 Flag of the United Kingdom.svg Lewis Hamilton nousi McLareniin kilpakuljettajaksi
Suomen lippu Heikki Kovalainen nousi Renault'n kilpakuljettajaksi
Flag of Japan.svg Sakon Yamamoto nousi Spyker F1 Teamin kilpakuljettajaksi
Flag of Japan.svg Kazuki Nakajima nousi Williamsin kilpakuljettajaksi
2008 Saksan lippu Timo Glock nousi Toyotan kilpakuljettajaksi.[2] [3]
Flag of Brazil.svg Nelson Piquet jr. nousi Renault'n kilpakuljettajaksi
2009 Sveitsin lippu Sébastien Buemi nousi Toro Rosson kilpakuljettajaksi
Flag of France.svg Romain Grosjean nousi Renault'n kilpakuljettajaksi kesken kauden
Flag of Japan.svg Kamui Kobayashi tuurasi loukkaantunutta Timo Glockia kahdessa viimeisessä GP:ssä. Nousi kaudella 2010 Sauber -tallin kilpakuljettajaksi.
2010 Saksan lippu Nico Hülkenberg nousi Williamsin kilpakuljettajaksi
Flag of Brazil.svg Lucas di Grassi nousi tulokastalli Virginin kisakuskiksi
Brasilian lippu Bruno Senna, Ayrton Sennan siskonpoika debytoi F1:ssä Hispania Racing -tallissa
Venäjän lippu Vitali Petrov debytoi Renault F1 -tallissa. Hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen venäläinen F1-kuljettaja
Intian lippu Karun Chandhok debytoi Hispania Racing -tallissa ja hänestä tuli kaikkien aikojen toinen intialaiskuljettaja F1:ssä
2011 Meksikon lippu Sergio Pérez nousi Sauberin kilpakuljettajaksi.
Venezuelan lippu Pastor Maldonado nousi Williamsin kilpakuljettajaksi.
Belgian lippu Jérôme D'Ambrosio nousi Virginin kilpakuljettajaksi.
2012 Ranskan lippu Charles Pic nousi Marussia-tallin kilpakuljettajaksi.
Ranskan lippu Romain Grosjean palasi Formula ykkösiin Lotus F1 Team-kuljettajana. Hän ajoi aiemmin F1:ssä vuonna 2009
2013 Meksikon lippu Esteban Gutiérrez nousi Sauberin kilpakuljettajaksi.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Max Chilton nousi Marussian kilpakuljettajaksi.
Alankomaiden lippu Giedo van der Garde nousi Caterhamin kilpakuljettajaksi.
Ranskan lippu Jules Bianchi ajoi GP2:ssa vuodet 2010-2011. Nousi kaudella 2013 Marussian kilpakuljettajaksi.
2014 Ruotsin lippu Marcus Ericsson nousi Caterhamin kilpakuljettajaksi.

Viitteet ja huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]