Autourheilu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erilaisia autourheilun muotoja.

Autourheilu on moottoriurheilun muoto, jossa kilpaillaan autoilla ajamisessa. Se on levinnyt maailmanlaajuiseksi kilpailutoiminnaksi eri luokissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autojen käyttäminen kilpailutarkoituksissa alkoi miltei heti sen jälkeen, kun autoja oli saatavilla laajemmin vuonna 1896. 1900-luvun alussa kilpailutoiminta laajeni kattamaan monia maita. Jo vuonna 1907 autoissa alettiin käyttää kansallisia värejä, joka on säilynyt ilmiönä vielä nykyäänkin varsin laajasti. Esimerkiksi italialaiset tallit esiintyvät perinteisesti punaisessa värissä, ranskalaiset sinisessä ja britit British Racing green -vihreässä. Näin katsojat pystyvät erottamaan helpommin eri maista lähtöisin olevat kilpailijat ja tiimit. Nykyisen urheilumarkkinoinnin puitteissa autot tunnistetaan kuitenkin yhä useammin globaalien sponsoreidensa väreistä.

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien varrella autourheiluun on kehittynyt monia eri lajeja, joilla on omat lajikohtaiset sääntönsä.

Karting[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karting on suosittu nuorten laji, jonka parissa opitaan autourheilun perusteet. Lisäksi karting tarjoaa mahdollisuuden kilpailla myös kansainvälisissä sarjoissa.

Ralli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rallissa tiukkojen säädösten mukaisesti varustetuilla autoilla kilpaillaan kapeilla, yleisillä teillä. Eri vaiheissa Suomi on ollut hyvin vahvoilla lajissa ja noin 40% maailmanmestaruuksista on tullut Suomeen. Maailmanmestareina ovat olleet muun muassa Hannu Mikkola, Ari Vatanen, Timo Salonen, Juha Kankkunen, Tommi Mäkinen ja Marcus Grönholm. Ennen kuljettajien MM-sarjan alkua Markku Alén voitti italialaistallilleen (Fiat-yhtymä) merkki-MM:n ja samalla kuljettajien FIA-Cupin. Alén oli 22.10.2011 saakka eniten erikoiskokeita MM-tasolla voittanut kuljettaja, mutta Espnajan MM-rallissa 2011 Sebastien Loeb löi Markun ennätyksen.

Vuonna 2010 mestaruudesta ajoivat tosimielessä Fordilla kilpailevat Mikko Hirvonen ja Jari-Matti Latvala. Mikko tunnetaan tasaisesta vauhdista ja titteli oli jo erittäin lähellä 2009.[1] Jari-Matin tavaramerkki on ollut rämäpäinen vauhti, joka kuitenkin on toisinaan johtanut ajouralta sinkoutumiseen.[2] Jari-Matti Latvala sijoittui vuoden 2010 MM-sarjassa toiseksi ylivoimaisen Sebastien Loebin jälkeen. Vuoden 2010 FIAn WRC-rallisarjan mielenkiintoa kasvatti Kimi Räikkösen osallistuminen Citroenin kakkostiimissä. Kimi sijoittui uudessa lajissaan MM-sarjan 10. sijalle. Vuoden 2011 sarjassa Mikko on menestynyt hieman Jari-Mattia paremmin ja myös Kimi on löytämässä oman paikkansa, vaikkei osallistukaan kaikkiin kisoihin mm. NASCAR -aktiviteettiensa vuoksi. [3]

Pienoisautoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienoisautoilu jaetaan kahteen osaan, ura-autoiluun ja RC-autoiluun. Lajilla on tällä hetkellä noin 300 harrastajaa, joita tulee jatkuvasti lisää. Sähköcrossissa on Suomella kaksinkertainen maailmanmestari Jukka Steenari.

Rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F1 on rata-autoilun kuninkuuslaji. Luokassa on kilpailtu maailmanmestaruudesta vuodesta 1950 lähtien. Suomalaisia maailmanmestareita: Keijo "Keke" Rosberg, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen. Keijo Rosberg voitti mestaruutensa Williamsilla ja Mika "Häkä" Häkkinen kaksi mestaruutta McLarenilla 1998 ja 1999. Kimi Räikkönen voitti F1-mestaruuden Ferrarilla ensimmäisellä kaudellaan tiimissä 2007. Myös Keijo Rosberg ja Kimi Räikkönen ovat kunnostautuneet McLarenilla, jota voidaan pitää modernin kauden menestyneimpänä tiiminä.[4]

Muita suomalaisia F1-kuljettajia ovat Leo Kinnunen, Mikko Kozarowitzky, Jyrki Järvilehto ja Mika Salo. Nico Rosberg ajoi Williams-tallissa vuodesta 2006 vuoteen 2009 ja siirtyi kaudelle 2010 Mercedes-Benzin uuteen F1-talliin. (Suomen ja Saksan kansalainen Rosberg kilpailee kuitenkin saksalaisella lisenssillä.) Heikki Kovalainen ajoi kaudet 2008-2009 McLaren -tallissa ja siirtyi kaudelle 2010 legendaariseen Lotus-talliin, jossa hän kilpaili myös kauden 2011.

Kaudella 2012 Kimi Räikkönen teki paluun, tällä kertaa Lotus-tallissa, joka on entinen Renaultin tiimi ja vaihtanut nimensä kaudelle 2012. Heikki Kovalainen jatkoi aiemmassa tallissaan, joka vaihtoi nimensä Caterhamiksi. Vuonna 2013 Kimi on jatkanut Lotuksella ja Heikki Kovalainen on toiminut Caterhamin osa-aikaisena testikuljettajana. Uutena suomalaisurheilijana F1-sarjaan vuonna 2013 on noussut Valtteri Bottas, joka kilpailee legendaarisessa Williams -tallissa.

Ranskalaisia F1-ajajia ovat olleet Jean Alesi ja Alain Prost. Saksalainen Michael Schumacher on maailman F1-kuljettajista menestynein. Myös hänen veljensä Ralf Schumacher on ollut F1-kuljettajana. Pitkäaikainen F1-ajaja ja erittäin korkealle arvostettu oli myös brasilialainen Ayrton Senna, joka menehtyi 1994 San Marinon kilpailussa saamiinsa vammoihin.[5] Vuonna 2013 F1-sarjan voitti jo ennen viimeisiä osakilpailuja ylivoimaisesti saksalainen Sebastian Vettel, jo neljännen kerran peräkkäin. Hänen arvioidaan saavuttavan ja ylittävän urallaan kaikki Michael Schumacherin lyömättömiksi ennustetut ennätykset.

Drag racing[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drag racingissa eli kiihdytysurheilussa autoja ja moottoripyöriä kehitellään niin, että ne selviävät seisovasta lähdöstä 1/4 mailin (joissain erityisoloissa 1/8 mailin tai 1000 jalkaa) eli runsaan 400 metrin suorasta radasta maaliin mahdollisimman nopeasti. Top Fuel -ryhmässä, jossa autot toimivat nitrometaanipolttoaineella, saavutetaan nykyään alle 4,5 sekunnin aikoja ja vastaavasti Stock -ryhmässä, jossa autot ovat lähinnä laadultaan viimeisteltyjä vakioautoja kuitenkin ilman äänenvaimentajia, asianmukaisin kisakevennyksin, turvakaarin ja varustettuna sileillä slicks-renkailla, saavutetaan 10–12 sekunnin aikoja. Kilpailussa ajetaan ensimmäisten päivien aikana lajitteluajo eli qualification, jossa saman ryhmän kuljettaja/ajokkiparit laitetaan aikakriteerein (joissain ryhmissä tasoituksia) parhaimmuusjärjestykseen ja finaalipäivänä ajetaan cup-muotoinen pudotuskilpailu (eliminator), jossa esim. 16 parhaan lajitteluajan ajaneet kisaavat pudotuskaaviossa (tikapuu, engl. ladder) järjestyksessä 1 vs 16, 2 vs 15 jne. Pudotuskilpailun eli eliminaattorin voittaja on kisan voittaja ajasta huolimatta (mahdolliset aikatasoitukseton huomioitu lähdössä).

Suomessa lajin kattojärjestö on AKK ja sen lajiseurana FHRA (Finnish Hot Rod Association), joka on pitänyt tarkkaa statistiikkaa lajin mestareista vuosien varrella.[6]

Lajin suomalaisia sankareita ovat mm Kimmo Rutila, joka ilman teknisiä ongelmia olisi ottanut 1979 ensimmäisen ja tärkeän Modified Standard-mestaruuden ruotsalaisilta Räyskälässä Simo Jorosen virittämällä Plymouth `Cuda 440:lla.

Euroopassa eräs ammattimaisimmista ryhmistä on Pro Stock, jossa saavutetaan 6.5 sekunnin aikoja tarkkaan säädellyin viritys- ja muotoilukeinoin bensiinimoottoreilla.kenen mukaan? Tomi Laine voitti Pro Stockissa kaksi Euroopan mestaruutta ennen siirtymistään USA:an Crew Chiefiksi. Eräs Tomin manttelinperijöistä on Richard "Nixxon" Sundblom, joka voitti EM-hopeaa tiukassa sarjassa 2008 ja 2009.

Eräs lajin moottoriratkaisu perustuu Chryslerin Hemi 426 -moottoriin, jonka nimi juontaa puolipallon muotoisista palotiloista. Alkuperäinen katumoottorista tuotti 425 hv ja nitrometaanikäyttöinen ahdettu kilpamoottori jopa 8500 hv (Top Fuel).

Top Fuel on Drag Racingin johtava ryhmä, ja FIAn EM-sarjassa on mukana lukuisa joukko suomalaisia kilpailijoita. Risto "Paha Paavali" Poutiainen ajoi ensimmäisenä 5,0 s suorituksen Motoparkissa ja omaa syyskuussa 2010 ajetun Suomen ennätyksen 4,834 s. 1990-luvulla Anita Mäkelä otti ryhmässä Euroopan mestaruuksia ja sijoittui 2009 come-backin jälkeen 5. sijalle. Myös hänen aviomiehensä Tommi Haapanen on kunnostautunut EM-sarjassa. Top Fuelia vaivaa Euroopassa kisabudjettien pienuus, josta johtuen kaluston toimivuus eliminaattorin viimeisille kierroksille saakka on arpapeliä. Santa Podissa on voittanut Jari Halinen. Lisäksi eräässä vaiheessa Suomen nopeinta aikaa on pitänyt mäkihyppääjänä laajemmin tunnettu Janne Ahonen, joka myös on kilpaillut FIAn sarjassa 2009 ja 2010.

Vuonna 2010 Euroopassakin ajettiin 1000 ft/jalan mittaisella radalla. Esim. Alastaron 2010 Nitronationalsin voittoon tarvittiin 4,1s aika ja kilpailijat sekä lajia seuraava yleisö jäivät odottamaan ensimmäistä nelosen alitusta 2011. Timo Lehtimäki aloitti sarjassa 2009 ja voitti 4.7.2010 Alastaron EM-osakilpailun. Tosin finaalivastustajan, Risto Poutiaisen, kisaväline oli rakennettu finaalia varten edellisvuoden ajokin rungon ympärille ja mm. Lehtimäeltä lainatuista osista perjantaisen aika-ajo-onnettomuuden jälkeen aika-ajopäivän ja eliminaattorin välisen yön aikana.

Vuoden 2011 sarja on lähtenyt myös suomalaisittain hyvin käyntiin ja Risto Poutiainen ajoi 25-30.5. järjestetyssä FIA EM Santa Podin osakilpailussa uuden Euroopan ennätyksen loppunopeudessa, 317,06 mph (510,1 km/h) [7]

Drag Racing on katsojamäärillä mitattuna toiseksi suosituin moottoriurheilulaji Suomessa.[8] Esim Alastaron EM Nitronationals -kisaa esim. v. 2010 seurasi 30.000 maksanutta katsojaa hiekkavalleilta ja kisaistumakatsomosta.

Autosuunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autosuunnistuksessa vaaditaan kuljettajalta hyvää autonkäsittelytaitoa vaihtelevissa maastoissa ja kartturilta nopeaa ja tarkkaa kartanlukutaitoa ja erilaisten karttojen hahmottamista.

Kestävyysajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kestävyysajoksi kutsutaan hyvin pitkiä ajokilpailuja. Kuuluisin kestävyysajo on Le Mansin 24 tunnin ajo. Kyse on hyvin pitkästä kilpailusta, jossa saattaa olla samaa autoa ajamassa useampi kuljettaja, jotka vaihtelevat vuoroa.

Lajiliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]