Fernando Alonso

Fernando Alonso
Alonso Kanadan GP:ssä 2011.
Formula 1 -ura
Kansalaisuus	Espanja
Auton numero	5 (2011)
Nykyinen talli	Ferrari (2010–)
Entiset tallit	Minardi (2001) Renault (2003–2006, 2008–2009) McLaren (2007)
Kilpailuja	178 (177 starttia)
Maailmanmestaruuksia	2 (2005, 2006)
Pisteitä	1 086
Voittoja	27
Palkintosijoja	73
Paalupaikkoja	20
Nopeimpia kierroksia	19
Ensimmäinen Grand Prix	Australian GP 2001
Ensimmäinen voitto	Unkarin GP 2003
Viimeisin voitto	Britannian GP 2011
Sijoitus kaudella 2011	4. (257 p.)

Fernando Alonso Díaz (s. 29. heinäkuuta 1981 Oviedo, Asturia, Espanja) on espanjalainen Formula 1 -kuljettaja ja kaksinkertainen maailmanmestari kausilta 2005 ja 2006.

Oviedolainen Alonso on Formula 1 -historian kolmanneksi nuorin maailmanmestari ja tuplamaailmanmestari. Lisäksi hän on kolmanneksi nuorin paalupaikalle ajanut kuljettaja ja kolmanneksi nuorin GP-voittaja. Ensimmäisellä mestaruudellaan Alonso nostatti formulabuumin Espanjassa ja etenkin Oviedossa.

Menestyksekkään mikroautoilu-uran jälkeen Alonso voitti Nissan-formulasarjan mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan pikkuformuloissa vuonna 1999. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi Euroopan F3000-sarjaan, jossa sijoittui yhteispisteissä neljänneksi. Formula 1 -varikon kummisetä Flavio Briatore otti tässä vaiheessa lupaavan espanjalaisen siipiensä suojiin ja järjesteli tälle paikan Minardin kilpakuljettajaksi kaudelle 2001.

Formula 1

Uran alku Minardilla (2001)

Runsaan 19 ikävuoden kohdalla tapahtunut F1-debyytti teki Alonsosta kaikkien aikojen kolmanneksi nuorimman kuljettajan formula ykkösten kisassa. Odotetusti Minardin auto ei kuitenkaan mahdollistanut MM-pisteille ajamista kaudella 2001, mutta Alonso peittosi täysin kokeneemman tallikaverinsa Tarso Marquesin.

Alonso Minardilla kaudella 2001.

Renault (2003–2006)

Kaudet 2002–2003

Briatore junaili Alonson johtamansa Renault'n F1-tallin testikuljettajaksi kaudeksi 2002 kokemusta hankkimaan. Kaudella 2003 Alonso siirtyikin jo tallin kilpakuljettajaksi. Nuori espanjalainen keräsi hyvää kokemusta kauden 2003 aikana. Hän otti paalupaikan Malesian Grand Prixin Sepangin radalla ja oli kilpailussa kolmas. Hän voitti Hungaroringillä Unkarin GP:n, ja hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen espanjalainen F1-kisan voittaja.

Kausi 2004

Kausi 2004 oli MM-sarjan neljännestä sijasta ja neljästä palkintokorokesijoituksesta huolimatta Alonson osalta hieman odotettua vaisumpi. Hän ei yltänyt Renault-autolla voittotaistoon kuin ainoastaan Ranskan GP:ssä, jossa joutui paalupaikastaan huolimatta lopulta antautumaan Michael Schumacherille 8,3 sekunnin erolla.

Kausi 2005

Alonso Yhdysvaltojen GP:ssä Indianapolisissa 2005.

Kaudella 2005 Alonson menestys synnytti Espanjassa todellisen formulabuumin. Alkutahdit maailmanmestaruudelle Alonso löi voittamalla kolme kauden neljästä ensimmäisestä kilpailusta. Vaikka espanjalainen ei sen jälkeen useinkaan yltänyt Kimi Räikkösen McLaren-auton vauhtiin, ajoi hän taktisesti viisaasti ja hyödynsi suomalaiskuskin epäonnen. Alonso otti kauden aikana seitsemän GP-voittoa ja nousi peräti 15 kertaa palkintokorokkeelle. Suoritusvarmuus takasi sen, että hänestä kruunattiin siihen asti kaikkien aikojen nuorin F1-maailmanmestari 24 vuoden ja 58 päivän ikäisenä kauden kolmanneksi viimeisessä osakilpailussa. Sen jälkeen Alonson ja Renault'n ei tarvinnut enää vältellä riskejä. Japanin Suzukassa Alonso antoi oivan näytön ohitustaidoistaan painamalla ulkokautta ohi Michael Schumacherista nopeassa 130R-mutkassa.

Kausi 2006

Kaudella 2006 Alonso taisteli Michael Schumacheria vastaan. 9 paalupaikan putki kauden alussa siivitti Alonson vankkaan MM-johtoon, jonka Schumi kuitenkin kuroi umpeen Ferrarin raivoisan kehitystyön johdosta. Kattojärjestö FIA kielsi Renaultin massavaimentimet, koska ne olivat aerodynaamisesti liikkuva ratkaisu, jollaiset olivat kiellettyjä. Renault kärsi massavaimentimien kieltämisestä lähes koko loppukauden. Italian GP:ssä Alonso pudotettiin viidenneltä paikalta 10. lähtöruutuun, koska tuomaristo katsoi espanjalaisen estelleen Felipe Massaa aika-ajossa. Tuomariston päätös sai joidenkin lajin asiantuntijoiden tuomion, koska väitettiin myös, että Alonson ja Massan välimatka olisi pysynyt koko ajan usean sadan metrin mittaisena. Japani käänsi kuitenkin MM-taiston Alonson eduksi, kun johdossa ajaneen Schumacherin Ferrariin sattui moottoririkko. Alonso varmisti toisen MM-tittelinsä ajamalla Brasilian päätöskisassa toiseksi tullen kaikkien aikojen nuorimmaksi tuplamaailmanmestariksi.

McLaren (2007)

Alonson ensimmäinen voitto McLarenin ratissa Malesian GP:ssä.

Renault'n epävarmuus tulevaisuudesta sai Alonson vaihtamaan McLarenille kolmen vuoden sopimuksella. McLarenilla Alonsoa odotti suuri haaste, sillä edellisinä vuosina McLarenin suoritustaso ei ollut ollut maineekkaan tallin edellyttämällä tasolla. Edellisellä kaudella 2006 McLarenilla ei voitettu yhtään kisaa ja viimeisimmän maailmanmestaruuden McLarenille oli tuonut Mika Häkkinen kaudella 1999.

Alonso palkintokorokkeella Britannian GP:ssä (vasemmalla)

Kaudella 2007 Alonso otti voitot Malesian, Monacon, Euroopan ja Italian kisoista. Monacossa Alonso ajoi myös kauden ensimmäisen paalunsa ja kisan nopeimman kierroksen. Monacon kisan jälkeen Alonso johti MM-sarjaa ja tallikaveri Lewis Hamilton oli tasapistein toisena. Unkarin GP:ssa Alonso ajoi aika-ajojen kolmannessa osiossa nopeimman ajan, mutta hänet pudotettiin tuomariston päätöksellä kuudenneksi rangaistuksena Hamiltonin viivyttämisestä varikolla. Unkarin kilpailuviikonloppu toi samalla kaikkien tietoon Alonson ja tallipäällikkö Ron Dennisin tulehtuneet välit. Kauden mittaan Alonso väitti tallin suosivan brittikuljettaja Hamiltonia ja vihjaili tallin jopa sabotoineen espanjalaisen autoa. Japanin GP näytti kääntävän mestaruustaistelun Hamiltonin eduksi, kun brittikuljettaja ajoi voittoon kaatosateen sävyttämässä kilpailussa ja Alonso joutui keskeyttämään ulosajon seurauksena. Kimi Räikkönen voitti kuitenkin kauden maailmanmestaruuden yhden pisteen erolla Hamiltoniin ja Alonsoon.

Marraskuussa 2007 McLaren ilmoitti purkaneensa Fernando Alonson sopimuksen yhteisymmärryksessä kuljettajan kanssa. Näin ollen alun perin kolmeksi vuodeksi tehty sopimus jäi yhden kauden mittaiseksi.

Renault (2008–2009)

Kausi 2008

Alonso palasi kaudeksi 2008 takaisin Renaultille. Tallipäällikkö Flavio Briatoren odotukset olivat kovat kaudelle lähdettäessä, sillä hän uskoi Alonson palauttavan Renault'n takaisin voittojen tielle. Alonso antoi julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan hänen sopimuksensa Renaultin kanssa olisi yksivuotinen, mikäli Renault ei kykenisi toimittamaan hänelle kilpailukykyistä autoa kaudeksi 2009.

Ensimmäisessä kilpailussa Alonso onnistui ajamaan neljänneksi, mutta jo seuraavissa kilpailuissa todelliset voimasuhteet alkoivat näkyä, kun Alonso onnistui nappaamaan vain kaksi pistettä. Tämän takia Alonso alkoi jo vihjailla sopimuksensa pykälästä, jonka mukaan hän olisi vapaa huipputallien käyttöön seuraavana vuonna. Ennen kauden neljättä kilpailua Ferrarin toimitusjohtaja Stefano Domenicalli antoi kuitenkin lausunnon, ettei Alonsoa tultaisi näkemään Ferrarilla Kimi Räikkösen tallikaverina, johtuen Alonson myrskyisästä kaudesta McLarenilla, jolloin Alonso osoitti kykenemättömyytensä tiimipeliin tallin hyväksi.^{kenen mukaan?}

Kotiradallaan Espanjan GP:ssä Alonso onnistui ensimmäisen kerran väläyttämään Renaultin potentiaalia kilpa-autona ajettuaan toiseksi aika-ajossa, vaikkakin kevyellä autolla. Kilpailu ei kuitenkaan mennyt hyvin, kun Felipe Massa ohitti Alonson heti lähdössä ja varikkokäyntinsä jälkeen hän oli pudonnut jo monta sijaa. Alonson kilpailu päättyi moottoririkkoon.

Alonso nurmikolla Kanadan GP:ssä 2008.

Loppukaudesta Alonso onnistui voittamaan ensimmäistä kertaa järjestetyn Singaporen GP:n, joka ajettiin iltakisana. Voittoa edesauttoi Alonson varikkopysähdyksen jälkeen alkanut turva-autojakso, jonka aiheutti hänen tallikaverinsa Nelson Piquet nuoremman ajama kolari; Piquet ajoi seinään tallin käskystä. Tapauksesta nousi myöhemmin vuonna 2009 skandaali, joka tunnetaan F1-piireissä nimellä Crashgate. Tuloksiin vilpin julkitulo ei kuitenkaan enää vaikuttanut. Myös seuraavaksi ajetussa Japanin GP:ssä Alonso ajoi voittoon, kun Lewis Hamilton, Felipe Massa ja Heikki Kovalainen putosivat kärjestä. Kilpailun jälkeen Jody Scheckter, vuoden 1979 maailmanmestari, ilmoitti avoimesti haluavansa korvata Ferrarin Kimi Räikkösen Alonsolla.

Kausi 2009

Kauden 2009 avauskisassa Australian GP:ssä Alonso ajoi viidenneksi. Malesiassa sadekisassa Alonson sijoitus oli 11. Kiinassa hän oli 9. Bahrainissa 8. ja kotiyleisönsä edessä Espanjan GP:ssä hän oli viides.

Alonso Malesian GP:ssä 2009.

Monacon GP:ssä hän oli seitsemäs, muiden keskeytyksien auttamana. Kahdessa seuraavassa kisoissa hän ei ollut pisteillä, mutta Saksassa hän teki hienon nousun seitsemänneksi ajaen kilpailun nopeimman kierroksen. Unkarissa Alonso lähti paalupaikalta, mutta keskeytti renkaan irrottua. Singaporessa Alonso ajoi kauden ainoan palkintosijansa.

Ferrari (2010–)

Kausi 2010

Ferrari lähti kauteen yhtenä ennakkosuosikeista. Kauden ensimmäisissä aika-ajoissa Bahrainissa Alonso (3.) hävisi tallikaverilleen Massalle (2.), mutta onnistui ohittamaan tämän heti lähdön jälkeisissä mutkissa. Alonso lopulta voitti ensimmäisen Ferrari-kisansa, kun paalupaikalta lähtenyt ja pitkään kärjessä ajanut Sebastian Vettel joutui hidastamaan vauhtiaan teknisten ongelmien vuoksi. Alonso on Juan Manuel Fangion, Nigel Mansellin ja Kimi Räikkösen jälkeen neljäs kuljettaja, joka on onnistunut saavuttamaan voiton heti ensimmäisessä Ferrarilla ajamassaan kilpailussa. Kausi jatkui tasaisesti, mutta Alonso ei onnistunut nousemaan mukaan voittotaisteluihin. Kiinan GP:ssä Alonso lähti kolmannesta lähtöruudusta, mutta otettuaan varaslähdön hänelle tuomittiin varikon läpiajorangaistus. Myöhemmin kilpailussa hän ohitti tallikaverinsa Massan varikkosuoralla, minkä arvioitiin vaikuttavan kuljettajien keskinäisiin väleihin. Massa kuitenkin kiisti tämän.

Alonso Malesian GP:n harjoituksissa kaudella 2010.

Espanjan GP:ssä Alonso lähti neljännestä ruudusta ja nousi varikkopysähdysten aikana Red Bullin Sebastian Vettelin ohi kolmanneksi. Toisena ajaneen Lewis Hamiltonin keskeytettyä rengasrikkoon Alonso nousi toiseksi saavuttaen Ferrari-uransa toisen palkintopallisijoituksen. Saksan kilpailussa Alonso ajoi kyseenalaisen voiton, kun Felipe Massa hidasti vauhtiaan päästäen Alonson edelleen. Italian GP:ssä Alonso otti voiton, kun hän ohitti varikkokäyntien jälkeen Jenson Buttonin. Alonso voitti myös Singaporessa. Korean kilpailun voitollaan Alonso siirtyi 11 pisteen johtoon Webberin ja Vettelin keskeytettyä kilpailussa. Brasilian kilpailussa Alonso ajoi kolmanneksi. Abu Dhabin kilpailussa Alonso putosi startissa Buttonin taakse ja putosi varikkokäyntinsä jälkeen Petrovin taakse. Alonso ei pystynyt ohittamaan Petrovia ja sijoittui kilpailussa seitsemänneksi häviten mestaruuden Vettelille neljällä pisteellä.

Kausi 2011

Kauden ensimmäisissä kilpailuissa ei Ferrari pystynyt haastamaan ylivoimaisia Red Bullin autoja ja näin kolme ensimmäistä kisaa oli vain jäännöspisteiden keräämistä. Kauden neljännessä Turkin GP:ssä Alonso ajoi Ferrarille kauden ensimmäisen palkintokorokesijan sijoituttuaan kolmanneksi. Espanjan GP:ssä Alonso sai hyvän startin ja johti kilpailua ensimmäistä kertaa tällä kaudella, mutta joutui lopulta antautumaan viidenneksi kilpailussa. Monacossa Alonso ajoi toiseksi häviten niukasti Sebastian Vettelille. Sateisessa Kanadan GP:ssä Alonson kisa päättyi keskeytykseen Jenson Buttonin osuttua häneen. Euroopan GP:ssä Valenciassa Alonso ajoi jälleen toiseksi. Britannian GP:ssä Alonso ajoi itselleen ja Ferrarille kauden ensimmäisen voiton. Voitto jäi Alonson kauden ainoaksi. Alonso sijoittui lopulta neljänneksi MM-taulukossa.

Formula 1 -saavutukset

• Maailmanmestari 2005
• Maailmanmestari 2006
• MM-sarjan kolmas 2007
• MM-sarjan viides 2008
• MM-sarjan yhdeksäs 2009
• MM-sarjan toinen 2010
• MM-sarjan neljäs 2011

Kaudet numeroina

Alonso Britannian GP:ssä vuonna 2008

Kausi	Talli	Sijoitus	Kilpailut	Pisteet	Voitot	Palkintosijat	Paalupaikat	Nopeimmat kierrokset
2001	Minardi-European	23.	17	0	0	0	0	0
2003	Renault	6.	16	55	1	4	2	1
2004	Renault	4.	18	59	0	4	1	0
2005	Renault	1.	19	133	7	15	6	2
2006	Renault	1.	18	134	7	14	6	5
2007	McLaren-Mercedes	3.	17	109	4	12	2	3
2008	Renault	5.	18	61	2	3	0	0
2009	Renault	9.	17	26	0	1	1	2
2010	Ferrari	2.	19	252	5	10	2	5
2011	Ferrari	4.	19	257	1	10	0	1
Yhteensä (10 kautta)			178	1 086	27	73	20	19

Formula 1 -tulokset

(vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut nopeinta kierrosta)

Kausi	Talli	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	18	19	Pisteet	Sijoitus
2001	Minardi	AUS 12	MAL 13	BRA Kesk.	SMR Kesk.	ESP 13	AUT Kesk.	MON Kesk.	CAN Kesk.	EUR 14	FRA 17	GBR 16	GER 10	HUN Kesk.	BEL Kesk.	ITA 13	USA Kesk.	JPN 11			0	23.
2003	Renault	AUS 7	MAL 3	BRA 3	SMR 6	ESP 2	AUT Kesk.	MON 5	CAN 4	EUR 4	FRA Kesk.	GBR Kesk.	GER 4	HUN 1	ITA 8	USA Kesk.	JPN Kesk.				55	6.
2004	Renault	AUS 3	MAL 7	BHR 6	SMR 4	ESP 4	MON Kesk.	EUR 5	CAN Kesk.	USA Kesk.	FRA 2	GBR 10	GER 3	HUN 3	BEL Kesk.	ITA Kesk.	CHN 4	JPN 5	BRA 4		59	4.
2005	Renault	AUS 3	MAL 1	BHR 1	SMR 1	ESP 2	MON 4	EUR 1	CAN Kesk.	USA DNS	FRA 1	GBR 2	GER 1	HUN 11	TUR 2	ITA 2	BEL 2	BRA 3	JPN 3	CHN 1	133	1.
2006	Renault	BHR 1	MAL 2	AUS 1	SMR 2	EUR 2	ESP 1	MON 1	GBR 1	CAN 1	USA 5	FRA 2	GER 5	HUN Kesk.	TUR 2	ITA Kesk.	CHN 2	JPN 1	BRA 2		134	1.
2007	McLaren	AUS 2	MAL 1	BHR 5	ESP 3	MON 1	CAN 7	USA 2	FRA 7	GBR 2	EUR 1	HUN 4	TUR 3	ITA 1	BEL 3	JPN Kesk.	CHN 2	BRA 3			109	3.
2008	Renault	AUS 4	MAL 8	BHR 10	ESP Kesk.	TUR 6	MON 10	CAN Kesk.	FRA 8	GBR 6	GER 11	HUN 4	EUR Kesk.	BEL 4	ITA 4	SIN 1	JPN 1	CHN 4	BRA 2		61	5.
2009	Renault	AUS 5	MAL 11	CHN 9	BHR 8	ESP 5	MON 7	TUR 10	GBR 14	GER 7	HUN Kesk.	EUR 6	BEL Kesk.	ITA 5	SIN 3	JPN 10	BRA Kesk.	ABU 14			26	9.
2010	Ferrari	BHR 1	AUS 4	MAL 13	CHN 4	ESP 2	MON 7	TUR 8	CAN 3	EUR 8	GBR 14	GER 1	HUN 2	BEL Kesk.	ITA 1	SIN 1	JPN 3	KOR 1	BRA 3	ABU 7	252	2.
2011	Ferrari	AUS 4	MAL 6	CHN 7	TUR 3	ESP 5	MON 2	CAN Kesk.	EUR 2	GBR 1	GER 2	HUN 3	BEL 4	ITA 3	SIN 4	JPN 2	KOR 5	IND 3	ABU 2	BRA 4	257	4.

Merkkipaaluja

Nro	Merkkipaalu	Ajetut GP:t	GP
1	Ensimmäinen kilpailu	1	Australian GP 2001
2	Ensimmäiset pisteet	18	Australian GP 2003
3	Ensimmäinen palkintosija	19	Malesian GP 2003
4	Ensimmäinen paalupaikka	19	Malesian GP 2003
5	Ensimmäinen voitto	30	Unkarin GP 2003
6	100 mm-pistettä	46	Unkarin GP 2004
7	10 palkintosijaa	53	Malesian GP 2005
8	200 mm-pistettä	62	Saksan GP 2005
9	20 palkintosijaa	67	Belgian GP 2005
10	1 maailmanmestaruus	70	Kiinan GP 2005
11	10 voittoa	72	Australian GP 2006
12	10 paalupaikkaa	74	Euroopan GP 2006
13	300 mm-pistettä	75	Espanjan GP 2006
14	30 palkintosijaa	76	Monacon GP 2006
15	1 hattutemppu	77	Britannian GP 2006
16	2 maailmanmestaruus	88	Brasilian GP 2006
17	400 mm-pistettä	90	Bahrainin GP 2007
18	40 palkintosijaa	91	Espanjan GP 2007
19	100 kilpailua	100	Italia GP 2007
20	500 mm-pistettä	112	Ranskan GP 2008
21	20 voittoa	119	Singaporen GP 2008
22	50 palkintosijaa	119	Singaporen GP 2008
23	600 mm-pistettä	140	Bahrainin GP 2010
24	700 mm-pistettä	151	Unkarin GP 2010
25	20 paalupaikkaa	154	Singaporen GP 2010
26	60 palkintosijaa	154	Singaporen GP 2010
27	800 mm-pistettä	156	Korean GP 2010
28	900 MM-pistettä	166	Euroopan GP 2011
29	70 palkintosijaa	168	Saksan GP 2011
30	1000 MM-pistettä	173	Singaporen GP 2011

Saavutukset

Voitot Nro Kilpailu Lähtöruutu 1 Unkarin GP 2003 1. 2 Malesian GP 2005 1. 3 Bahrainin GP 2005 1. 4 San Marinon GP 2005 2. 5 Euroopan GP 2005 6. 6 Ranskan GP 2005 1. 7 Saksan GP 2005 2. 8 Kiinan GP 2005 1. 9 Bahrainin GP 2006 4. 10 Australian GP 2006 3. 11 Espanjan GP 2006 1. 12 Monacon GP 2006 1. 13 Britannian GP 2006 1. 14 Kanadan GP 2006 1. 15 Japanin GP 2006 5. 16 Malesian GP 2007 2. 17 Monacon GP 2007 1. 18 Euroopan GP 2007 1. 19 Italian GP 2007 1. 20 Singaporen GP 2008 15. 21 Japanin GP 2008 4. 22 Bahrainin GP 2010 3. 23 Saksan GP 2010 2. 24 Italian GP 2010 1. 25 Singaporen GP 2010 1. 26 Korean GP 2010 3. 27 Britannian GP 2011 3.

Paalupaikat

Nro	Kilpailu
1	Malesian GP 2003
2	Unkarin GP 2003
3	Ranskan GP 2004
4	Malesian GP 2005
5	Bahrainin GP 2005
6	Ranskan GP 2005
7	Britannian GP 2005
8	Brasilian GP 2005
9	Kiinan GP 2005
10	Euroopan GP 2006
11	Espanjan GP 2006
12	Monacon GP 2006
13	Britannian GP 2006
14	Kanadan GP 2006
15	Kiinan GP 2006
16	Monacon GP 2007
17	Italian GP 2007
18	Unkarin GP 2009
19	Italian GP 2010
20	Singaporen GP 2010

Nopeimmat kierrokset

Nro	Kilpailu
1	Kanadan GP 2003
2	Australian GP 2005
3	Euroopan GP 2005
4	Malesian GP 2006
5	San Marinon GP 2006
6	Britannian GP 2006
7	Kiinan GP 2006
8	Japanin GP 2006
9	Monacon GP 2007
10	Kanadan GP 2007
11	Italian GP 2007
12	Saksan GP 2009
13	Singaporen GP 2009
14	Bahrainin GP 2010
15	Britannian GP 2010
16	Italian GP 2010
17	Singaporen GP 2010
18	Korean GP 2010
19	Britannian GP 2011

Saavutukset

• 157 GP-kilpailua
• 26 voittoa
• 20 paalupaikkaa
• 18 nopeinta kierrosta
• 808 pistettä
• 62 palkintosijaa
• pistekeskiarvo per GP-startit: 4,69
• peräkkäisiä pistesijoja 18
• peräkkäisiä palkintosijoja 15
• Bahrain GP: 3 voittoa
• GP-startteja saman tallin autolla: 105 Renaultilla
• hattutemppuja: 2 (voitto, paalupaikka ja nopein kierros samassa kisassa)
• maailmanmestari 2005 ja 2006
• peräkkäisi mestaruuksia: 2
• yhden kauden voittoennätys: 7
• suurin voittopistemarginaali: 134
• yhden kauden pisteennätys ennen kauden 2010 pisteenlaskujärjestelmää: 134
• yhden kauden voittoennätys ilman maailmanmestaruutta: 4
• Yhden kauden piste-ennätys ilman mestaruutta ennen kauden 2010 uudistunutta pistejärjestelmää: 61
• peräkkäiset voitot: 4
• peräkkäisiä kausia joilla kaikilla voitto: 4
• voittoprosentti: 16,56

Voittojen määrät osakilpailuissa

• Australian GP: 1 voitto
• Malesian GP: 2 voittoa
• Brasilian GP: ei voittoja
• San Marinon GP: 1 voitto
• Espanjan GP: 1 voitto
• Itävallan GP: ei voittoja
• Monacon GP: 2 voittoa
• Kanadan GP: 1 voitto
• Euroopan GP: 2 voittoa
• Ranskan GP: 1 voitto
• Ison-Britannian GP: 2 voittoa
• Saksan GP: 2 voittoa
• Unkarin GP: 1 voitto
• Belgian GP: ei voittoja
• Italian GP: 2 voittoa
• Yhdysvaltain GP: ei voittoja
• Japanin GP: 2 voittoa
• Bahrain GP: 3 voittoa
• Turkin GP: ei voittoja
• Kiinan GP: 1 voitto
• Singaporen GP: 2 voittoa

Yksityiselämä

Alonso asuu Oxfordissa Englannissa, ja omistaa myös talon Genevenjärven äärestä Sveitsissä.

Alonso avioitui 17. marraskuuta 2006 El Sueño de Morfeo -yhtyeen laulajan Raquel del Rosarion (s. 3. marraskuuta 1982, Gran Canaria, Espanja) kanssa Limanesissa.

Joulukuussa 2011 Alonso ja del Rosario erosivat yhteisestä päätöksestä.

Aiheesta muualla

• Fernando Alonson viralliset kotisivut
• Formula One Database
• News Fernando Alonso

Kauden 2012 Formula 1 -tallit ja -kuljettajat

Red Bull	McLaren	Ferrari	Mercedes	Lotus	Force India
Vettel Webber	Hamilton Button	Alonso Massa	Schumacher Rosberg	Räikkönen Grosjean	di Resta Hülkenberg
Sauber	Toro Rosso	Williams	Caterham	HRT	Marussia
Kobayashi Pérez	Ricciardo Vergne	Maldonado Senna	Kovalainen Petrov	de la Rosa Karthikeyan	Glock Pic

Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku: 1950:  G. Farina 1951:  J. M. Fangio 1952:  A. Ascari 1953:  A. Ascari 1954:  J. M. Fangio 1955:  J. M. Fangio 1956:  J. M. Fangio 1957:  J. M. Fangio 1958:  M. Hawthorn 1959:  J. Brabham 2010-luku: 2010:  S. Vettel 2011:  S. Vettel	1960-luku: 1960:  J. Brabham 1961:  P. Hill 1962:  G. Hill 1963:  J. Clark 1964:  J. Surtees 1965:  J. Clark 1966:  J. Brabham 1967:  D. Hulme 1968:  G. Hill 1969:  J. Stewart	1970-luku: 1970:  J. Rindt 1971:  J. Stewart 1972:  E. Fittipaldi 1973:  J. Stewart 1974:  E. Fittipaldi 1975:  N. Lauda 1976:  J. Hunt 1977:  N. Lauda 1978:  M. Andretti 1979:  J. Scheckter	1980-luku: 1980:  A. Jones 1981:  N. Piquet 1982:  K. Rosberg 1983:  N. Piquet 1984:  N. Lauda 1985:  A. Prost 1986:  A. Prost 1987:  N. Piquet 1988:  A. Senna 1989:  A. Prost	1990-luku: 1990:  A. Senna 1991:  A. Senna 1992:  N. Mansell 1993:  A. Prost 1994:  M. Schumacher 1995:  M. Schumacher 1996:  D. Hill 1997:  J. Villeneuve 1998:  M. Häkkinen 1999:  M. Häkkinen	2000-luku: 2000:  M. Schumacher 2001:  M. Schumacher 2002:  M. Schumacher 2003:  M. Schumacher 2004:  M. Schumacher 2005:  F. Alonso 2006:  F. Alonso 2007:  K. Räikkönen 2008:  L. Hamilton 2009:  J. Button