Fernando Alonso

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fernando Alonso

Fernando-alonso-malaysia-2013.jpg
Alonso Malesian GP:ssä 2013.

Formula 1 -ura
Kansalaisuus Espanjan lippu Espanja
Auton numero 14
Nykyinen talli Ferrari (2010–)
Entiset tallit Minardi (2001)
Renault (20032006, 20082009)
McLaren (2007)
Kilpailuja 228 (227 starttia)
Maailmanmestaruuksia 2 (2005, 2006)
Pisteitä 1 721
Voittoja 32
Palkintosijoja 97
Paalupaikkoja 22
Nopeimpia kierroksia 21
Ensimmäinen Grand Prix Australian GP 2001
Ensimmäinen voitto Unkarin GP 2003
Viimeisin voitto Espanjan GP 2013
Sijoitus kaudella 2013 2. (242 p.)
Alonson allekirjoitus

Fernando Alonso Díaz (s. 29. heinäkuuta 1981 Oviedo, Asturia, Espanja) on espanjalainen Formula 1 -kuljettaja ja kaksinkertainen maailmanmestari kausilta 2005 ja 2006.[1]

Alonso oli aikanaan nuorin GP-voittaja, paalupaikalle ajanut kuljettaja, maailmanmestari ja tuplamaailmanmestari. Ensimmäisellä maailmanmestaruudellaan hän nostatti formulabuumin Espanjassa, etenkin kotiseudullaan Oviedossa.

Menestyksekkään mikroautoilu-uran jälkeen Alonso voitti Nissan-formulasarjan mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan pikkuformuloissa vuonna 1999. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi Euroopan F3000-sarjaan, jossa sijoittui yhteispisteissä neljänneksi.[2] Formula 1 -varikon kummisetä Flavio Briatore otti tässä vaiheessa lupaavan espanjalaisen siipiensä suojiin ja järjesteli tälle paikan Minardin kilpakuljettajaksi kaudelle 2001.

Formula 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku Minardilla (2001)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

19-vuotias Alonso oli debyyttikilpailussaan kaikkien aikojen kolmanneksi nuorin Grand Prix-viikonloppuun osallistunut kuljettaja. Minardin auto oli kuitenkin tehoton eikä Alonso saavuttanut avauskaudellaan yhtäkään MM-pistettä. Alonso pärjäsi kuitenkin kokenutta tallikaveriaan Tarso Marquesia paremmin.

Alonso Minardilla kaudella 2001.

Renault (2003–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudet 2002–2003: testikuljettajasta kilpailuihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallipäällikkö Flavio Briatore otti Alonson johtamansa Renault-tallin testikuljettajaksi kaudeksi 2002. Kaudella 2003 Alonso nousi Renault'n kilpakuljettajaksi. Alonso otti uransa ensimmäisen paalupaikan Malesian Grand Prix'ssa, sijoittuen kilpailussa kolmanneksi. Uran avausvoitto tuli Unkarin GP:ssä, jonka myötä Alonsosta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen espanjalainen osakilpailuvoittaja F1-sarjassa.

Kausi 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2004 oli MM-sarjan neljännestä sijasta ja neljästä palkintokorokesijoituksesta huolimatta Alonson osalta hieman odotettua vaisumpi. Hän ei yltänyt Renault-autolla voittotaistoon kuin ainoastaan Ranskan GP:ssä, jossa joutui paalupaikastaan huolimatta lopulta antautumaan Michael Schumacherille 8,3 sekunnin erolla.

Kausi 2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alonso Britannian GP:ssä 2005.

Kaudella 2005 Alonson menestys synnytti Espanjassa todellisen formulabuumin. Alkutahdit maailmanmestaruudelle Alonso löi voittamalla kolme kauden neljästä ensimmäisestä kilpailusta. Vaikka espanjalainen ei sen jälkeen useinkaan yltänyt Kimi Räikkösen McLaren-auton vauhtiin, ajoi hän taktisesti viisaasti ja hyödynsi suomalaiskuskin epäonnen. Alonso otti kauden aikana seitsemän GP-voittoa ja nousi peräti 15 kertaa palkintokorokkeelle. Suoritusvarmuus takasi sen, että hänestä kruunattiin siihen asti kaikkien aikojen nuorin F1-maailmanmestari 24 vuoden ja 58 päivän ikäisenä kauden kolmanneksi viimeisessä osakilpailussa. Sen jälkeen Alonson ja Renault'n ei tarvinnut enää vältellä riskejä. Japanin Suzukassa Alonso antoi oivan näytön ohitustaidoistaan ohittamalla ulkokautta Michael Schumacherin nopeassa 130R-mutkassa.

Kausi 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2006 Alonso taisteli Michael Schumacheria vastaan. Yhdeksän paalupaikan putki kauden alussa siivitti Alonson vankkaan MM-johtoon, jonka Schumacher kuitenkin kuroi umpeen Ferrarin raivoisan kehitystyön johdosta. Kattojärjestö FIA kielsi Renaultin massavaimentimet, koska ne olivat aerodynaamisesti liikkuva ratkaisu, jollaiset olivat kiellettyjä. Renault kärsi massavaimentimien kieltämisestä lähes koko loppukauden. Italian GP:ssä Alonso pudotettiin viidenneltä paikalta 10. lähtöruutuun, koska tuomaristo katsoi espanjalaisen estelleen Felipe Massaa aika-ajossa. Tuomariston päätös sai joidenkin lajin asiantuntijoiden tuomion, koska väitettiin myös, että Alonson ja Massan välimatka olisi pysynyt koko ajan usean sadan metrin mittaisena. Japani käänsi kuitenkin MM-taiston Alonson eduksi, kun johdossa ajaneen Schumacherin Ferrariin sattui moottoririkko. Alonso varmisti toisen MM-tittelinsä ajamalla Brasilian päätöskisassa toiseksi tullen kaikkien aikojen nuorimmaksi tuplamaailmanmestariksi.

McLaren (2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alonso sijoittui kolmanneksi Belgian GP:ssä 2007.

Renault'n epävarmuus tulevaisuudesta sai Alonson vaihtamaan McLarenille kolmen vuoden sopimuksella. McLarenilla Alonsoa odotti suuri haaste, sillä edellisinä vuosina McLarenin suoritustaso ei ollut ollut maineikkaan tallin edellyttämällä tasolla. Edellisellä kaudella 2006 McLarenilla ei voitettu yhtään kisaa ja viimeisimmän maailmanmestaruuden McLarenille oli tuonut Mika Häkkinen kaudella 1999. Tallikaveriksi Alonso sai tulokaskuljettaja Lewis Hamiltonin.

Alonso palkintokorokkeella Britannian GP:ssä 2007. Hän sijoittui toiseksi.

Kaudella 2007 Alonso otti voitot Malesian, Monacon, Euroopan ja Italian osakilpailuista. Monacossa Alonso ajoi myös kauden ensimmäisen paalunsa ja kisan nopeimman kierroksen. Monacon kisan jälkeen Alonso johti MM-sarjaa ja tallikaveri Lewis Hamilton oli tasapistein toisena. Unkarin GP:ssa Alonso ajoi aika-ajojen kolmannessa osiossa nopeimman ajan, mutta hänet pudotettiin tuomariston päätöksellä kuudenneksi rangaistuksena Hamiltonin viivyttämisestä varikolla. Unkarin kilpailuviikonloppu toi samalla kaikkien tietoon Alonson ja tallipäällikkö Ron Dennisin tulehtuneet välit.[3] Kauden aikana Alonso väitti tallin suosivan brittikuljettaja Hamiltonia ja vihjaili tallin jopa sabotoineen autoaan.[4] Alonson McLaren-kautta sävytti riitojen lisäksi myös vakoiluskandaali, jonka takia talli menetti kaikki valmistajien MM-sarjan pisteensä.

Japanin GP näytti kääntävän mestaruustaistelun Hamiltonin eduksi, kun brittikuljettaja ajoi voittoon kaatosateen sävyttämässä kilpailussa ja Alonso joutui keskeyttämään ulosajon seurauksena. Vielä viimeisessä kilpailussa Alonsolla oli teoreettinen mahdollisuus voittaa mestaruus. Hän ajoi kolmanneksi kauden päättäneessä Brasilian GP:ssä, jossa Ferrarin Kimi Räikkönen voitti maailmanmestaruuden yhden pisteen erolla Hamiltoniin ja Alonsoon. Marraskuussa 2007 McLaren ilmoitti purkaneensa Fernando Alonson sopimuksen yhteisymmärryksessä kuljettajan kanssa. Näin ollen alun perin kolmeksi vuodeksi tehty sopimus jäi yhden kauden mittaiseksi.[5]

Paluu Renault'lle (2008–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alonso palasi kaudeksi 2008 takaisin Renaultille. Tallipäällikkö Flavio Briatoren odotukset olivat kovat kaudelle lähdettäessä, sillä hän uskoi Alonson palauttavan Renault'n takaisin voittojen tielle. Alonso antoi julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan hänen sopimuksensa Renaultin kanssa olisi yksivuotinen, mikäli Renault ei kykenisi toimittamaan hänelle kilpailukykyistä autoa kaudeksi 2009.

Ensimmäisessä kilpailussa Alonso onnistui ajamaan neljänneksi, mutta jo seuraavissa kilpailuissa todelliset voimasuhteet alkoivat näkyä, kun Alonso onnistui nappaamaan vain kaksi pistettä. Tämän takia Alonso alkoi jo vihjailla sopimuksensa pykälästä, jonka mukaan hän olisi vapaa huipputallien käyttöön seuraavana vuonna. Ennen kauden neljättä kilpailua Ferrarin toimitusjohtaja Stefano Domenicalli antoi kuitenkin lausunnon, ettei Alonsoa tultaisi näkemään Ferrarilla Kimi Räikkösen tallikaverina, johtuen Alonson myrskyisästä kaudesta McLarenilla, jolloin Alonso osoitti kykenemättömyytensä tiimipeliin tallin hyväksi.kenen mukaan?

Kotiradallaan Espanjan GP:ssä Alonso onnistui ensimmäisen kerran väläyttämään Renaultin potentiaalia kilpa-autona ajettuaan toiseksi aika-ajossa, vaikkakin kevyellä autolla. Kilpailu ei kuitenkaan mennyt hyvin, kun Felipe Massa ohitti Alonson heti lähdössä ja varikkokäyntinsä jälkeen hän oli pudonnut jo monta sijaa. Alonson kilpailu päättyi moottoririkkoon.

Alonso ajaa ensimmäistä kertaa Valencian katuradan kotiyleisön edessä 2008.

Loppukaudesta Alonso onnistui voittamaan ensimmäistä kertaa järjestetyn Singaporen GP:n, joka ajettiin iltakisana. Voittoa edesauttoi Alonson varikkopysähdyksen jälkeen alkanut turva-autojakso, jonka aiheutti hänen tallikaverinsa Nelson Piquet nuoremman ajama kolari; Piquet ajoi seinään tallin käskystä. Tapauksesta nousi kohu vuotta myöhemmin ja sitä seurasi oikeudenkäynti, jossa Alonso todettiin syyttömäksi tahalliseen kolarointiin. Kilpailun tuloksia ei muutettu tapauksen johdosta. Tapaus tunnetaan F1-piireissä nimellä Renault-skandaali.

Myös seuraavaksi ajetussa Japanin GP:ssä Alonso ajoi voittoon, kun Lewis Hamilton, Felipe Massa ja Heikki Kovalainen putosivat kärjestä. Kilpailun jälkeen Jody Scheckter, vuoden 1979 maailmanmestari, ilmoitti avoimesti haluavansa korvata Ferrarin Kimi Räikkösen Alonsolla.

Kausi 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2009 avauskisassa Australian GP:ssä Alonso ajoi viidenneksi. Malesiassa sadekisassa Alonson sijoitus oli 11. Kiinassa hän oli 9. Bahrainissa 8. ja kotiyleisönsä edessä Espanjan GP:ssä hän oli viides.

Fernando Alonso Belgiassa 2009.

Monacon GP:ssä hän oli seitsemäs, muiden keskeytyksien auttamana. Kahdessa seuraavassa kisoissa hän ei ollut pisteillä, mutta Saksassa hän teki hienon nousun seitsemänneksi ajaen kilpailun nopeimman kierroksen. Unkarissa Alonso lähti paalupaikalta, mutta keskeytti renkaan irrottua. Singaporessa Alonso ajoi kauden ainoan palkintosijansa.

Ferrari (2010–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ferrari lähti kauteen yhtenä ennakkosuosikeista. Kauden ensimmäisissä aika-ajoissa Bahrainissa Alonso (3.) hävisi tallikaverilleen Massalle (2.), mutta onnistui ohittamaan tämän heti lähdön jälkeisissä mutkissa. Alonso lopulta voitti ensimmäisen Ferrari-kisansa, kun paalupaikalta lähtenyt ja pitkään kärjessä ajanut Sebastian Vettel joutui hidastamaan vauhtiaan teknisten ongelmien vuoksi. Alonso on Juan Manuel Fangion, Nigel Mansellin ja Kimi Räikkösen jälkeen neljäs kuljettaja, joka on onnistunut saavuttamaan voiton heti ensimmäisessä Ferrarilla ajamassaan kilpailussa. Kausi jatkui tasaisesti, mutta Alonso ei onnistunut nousemaan mukaan voittotaisteluihin. Kiinan GP:ssä Alonso lähti kolmannesta lähtöruudusta, mutta otettuaan varaslähdön hänelle tuomittiin varikon läpiajorangaistus. Myöhemmin kilpailussa hän ohitti tallikaverinsa Massan varikkosuoralla, minkä arvioitiin vaikuttavan kuljettajien keskinäisiin väleihin. Massa kuitenkin kiisti tämän.

Alonso ajamassa Japanin GP:tä 2010.

Espanjan GP:ssä Alonso lähti neljännestä ruudusta ja nousi varikkopysähdysten aikana Red Bullin Sebastian Vettelin ohi kolmanneksi. Toisena ajaneen Lewis Hamiltonin keskeytettyä rengasrikkoon Alonso nousi toiseksi saavuttaen Ferrari-uransa toisen palkintopallisijoituksen. Saksan kilpailussa Alonso ajoi kyseenalaisen voiton, kun Felipe Massa hidasti vauhtiaan päästäen Alonson edelleen. Italian GP:ssä Alonso otti voiton, kun hän ohitti varikkokäyntien jälkeen Jenson Buttonin. Alonso voitti myös Singaporessa. Korean kilpailun voitollaan Alonso siirtyi 11 pisteen johtoon Webberin ja Vettelin keskeytettyä kilpailussa. Brasilian kilpailussa Alonso ajoi kolmanneksi.

Kauden viimeiseen kilpailuun Abu Dhabiin Alonso lähti MM-sarjan kärjessä kun maailmanmestaruudesta taisteli viimeisessä kilpailussa poikkeuksellisesti neljä kuljettajaa. Lähdössä Alonso putosi Jenson Buttonin taakse ja varikkokäynnin jälkeen Vitali Petrovin taakse. Alonso ei pystynyt ohittamaan Petrovia ja sijoittui kilpailussa seitsemänneksi. Hän hävisi maailmanmestaruuden Sebastian Vettelille neljällä pisteellä.

Kausi 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden ensimmäisissä kilpailuissa ei Ferrari pystynyt haastamaan ylivoimaisia Red Bullin autoja ja näin kolme ensimmäistä kisaa oli vain jäännöspisteiden keräämistä. Kauden neljännessä Turkin GP:ssä Alonso ajoi Ferrarille kauden ensimmäisen palkintokorokesijan sijoituttuaan kolmanneksi. Espanjan GP:ssä Alonso sai hyvän startin ja johti kilpailua ensimmäistä kertaa kauden aikana, mutta joutui lopulta antautumaan viidenneksi kilpailussa. Monacossa Alonso ajoi toiseksi häviten niukasti Sebastian Vettelille. Sateisessa Kanadan GP:ssä Alonson kisa päättyi keskeytykseen Jenson Buttonin osuttua häneen. Euroopan GP:ssä Valenciassa Alonso ajoi jälleen toiseksi. Britannian GP:ssä Alonso ajoi itselleen ja Ferrarille kauden ensimmäisen voiton. Voitto jäi Alonson kauden ainoaksi. Alonso sijoittui lopulta neljänneksi MM-taulukossa.

Kausi 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alonso Malesian GP:n voiton jälkeen kaudella 2012.

Talvitesteissä Ferrari oli epäonnistunut pahasti autonsa kehitystyössä, joka näkyi myös kauden avauskilpailussa. Alonso jäi aika-ajoissa 12:s lähtöruutuun. Kilpailussa hän kuitenkin pystyi parantamaan asemiaan ja oli maalissa viidentenä. Kauden toisessa osakilpailussa Malesian GP:ssä Alonso starttasi ruudusta 9. Kilpailussa hän onnistui sateen ansiosta oikealla rengasvalinnalla nousemaan kilpailun kärkeen. Hänen takanaan toisena ajanut Sauber-kuski Sergio Pérez oli selvästi Alonson Ferraria nopeampi ja oli lähellä viedä Alonsolta voiton. Alonso kuitenkin otti kilpailun voiton, vaikka auto ei ollut selvästikään joukon nopeimpia. Kiinan GP:ssä Alonso jäikin yhdeksänneksi ja Bahrainin GP:ssä seitsemänneksi. Espanjan GP:ssä Alonso yllätti ajamalla kolmanteen lähtöruutuun, mutta nousi eturiviin Lewis Hamiltonin rangaistuksen myötä. Kilpailussa Alonso ajoi toiseksi, kun Williamsilla ajanut Pastor Maldonado ajoi voittoon. Euroopan GP:ssä Alonso nousi voittoon, kun kilpailua pitkään ylivoimaisesti johtanut Sebastian Vettel keskeytti moottoririkkoon. Voitollaan Alonso nousi MM-sarjan kärkeen. Hockenheimissa Alonso ajoi paalulle ja voitti kilpailun.[6] Belgian GP:ssä Alonso koki kauden ensimmäisen keskeytyksensä jouduttuaan rajuun lähtökolariin mukaan. Samalla katkesi myös hänen 23 peräkkäisen pistesijan putki, eikä hän näin ollen yltänyt rikkomaan Schumacherin 24 peräkkäisen pistesijan ennätystä. Alonso keskeytti myös Japanin GP:ssä rengasrikon aiheuttamaan pyörähdykseen. Loppukauden Alonso ajoi tasaisia palkintosijoja sijoittuen lopulta MM-sarjan toiseksi häviten mestaruuden Sebastian Vettelille kolmella pisteellä.

Kausi 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alonso Malesian GP:n harjoituksissa kaudella 2013.

Alonso aloitti kauden avauskilpailussa Australiassa kakkossijalla. Malesian GP:ssä hän joutui keskeyttämään etusiiven hajottua osuessaan Sebastian Vettelin autoon. Kiinan GP:ssä Alonso lähti matkaan kolmannesta ruudusta, ollen ensimmäistä kertaa nopeampi tallikaveriaan Felipe Massaa, joka oli ollut häntä nopeampi neljässä peräkkäisessä aika-ajossa. Kilpailussa Alonso ohitti paalulta lähteneen Lewis Hamiltonin ja karkasi tämän jälkeen omille teilleen ajaen kilpailun voittoon. Bahrainissa Alonson kilpailu meni pilalle avattavan takasiiven jäädessä jumiin. Hän jäi kilpailussa kahdeksanneksi. Espanjan GP:ssä Alonso lähti viidennestä ruudusta, josta hän sai hyvän lähdön nousten startin jälkeen kolmanneksi. Myöhemmin Alonso ohitti edellä olevat Hamiltonin ja Vettelin, ajaen kilpailun voittoon.

Japanin GP:ssä Alonso teki uuden ennätyksen ohittamalla Michael Schumacherin 1568 pisteen piste-ennätyksen. Alonso juhlisti ennätystään seuranneessa Intian GP:ssä erikoismaalatulla kypärällä, jota La Republica-lehden blogisti Marco Mensurati piti asiattomana[7]. Schumacher ajoi suurimman osan MM-pisteistään aiemman pistelaskutavan aikana, jolloin voitosta sai 15 pistettä uutta systeemiä vähemmän. Kyseisessä kilpailussa Alonso jäi nolosti pisteiden ulkopuolelle 11:sta.

Alonso oli palkintokorokkeella yhdeksässä osakilpailussa, muttei kyennyt voittamaan Espanjan GP:n jälkeen. MM-pisteissä hän sijoittui toiseksi kolmannen kerran urallaan.

Kausi 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2014 Räikkönen siirtyi Alonson tallikaveriksi Massan siirryttyä Williamsille. Kauden alusta selvisi ettei Ferrari-auton nopeus riittänyt haastamaan kärkitalleja. Alonso ajoi kauden ensimmäisen palkintosijansa Kiinan GP:ssä. Unkarin GP:ssä Alonso oli ajamassa voittoon, kunnes Red Bullin Daniel Ricciardo ohitti hänet kilpailun lopussa 3 kierrosta ennen maalia. Alonso sijoittui lopulta kilpailun toiseksi.

Formula 1 -saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestari 2005, 2006
  • MM-sarjan toinen 2010, 2012, 2013
  • MM-sarjan kolmas 2007

Kaudet numeroina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alonso voitti Singaporen GP:n 2008
Kausi Talli Sijoitus Kilpailut Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
2001 Minardi-European 23. 17 0 0 0 0 0
2003 Renault 6. 16 55 1 4 2 1
2004 Renault 4. 18 59 0 4 1 0
2005 Renault 1. 19 133 7 15 6 2
2006 Renault 1. 18 134 7 14 6 5
2007 McLaren-Mercedes 3. 17 109 4 12 2 3
2008 Renault 5. 18 61 2 3 0 0
2009 Renault 9. 17 26 0 1 1 2
2010 Ferrari 2. 19 252 5 10 2 5
2011 Ferrari 4. 19 257 1 10 0 1
2012 Ferrari 2. 20 278 3 13 2 0
2013 Ferrari 2. 1 18 0 1 0 0
Yhteensä (11 kautta) 198 1 382 30 87 22 19

Formula 1 -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut nopeinta kierrosta)

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Pisteet Sijoitus
2001 Minardi AUS
12
MAL
13
BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
ESP
13
AUT
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
EUR
14
FRA
17
GBR
16
GER
10
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
13
USA
Kesk.
JPN
11
0 23.
2003 Renault AUS
7
MAL
3
BRA
3
SMR
6
ESP
2
AUT
Kesk.
MON
5
CAN
4
EUR
4
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
4
HUN
1
ITA
8
USA
Kesk.
JPN
Kesk.
55 6.
2004 Renault AUS
3
MAL
7
BHR
6
SMR
4
ESP
4
MON
Kesk.
EUR
5
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
FRA
2
GBR
10
GER
3
HUN
3
BEL
Kesk.
ITA
Kesk.
CHN
4
JPN
5
BRA
4
59 4.
2005 Renault AUS
3
MAL
1
BHR
1
SMR
1
ESP
2
MON
4
EUR
1
CAN
Kesk.
USA
DNS
FRA
1
GBR
2
GER
1
HUN
11
TUR
2
ITA
2
BEL
2
BRA
3
JPN
3
CHN
1
133 1.
2006 Renault BHR
1
MAL
2
AUS
1
SMR
2
EUR
2
ESP
1
MON
1
GBR
1
CAN
1
USA
5
FRA
2
GER
5
HUN
Kesk.
TUR
2
ITA
Kesk.
CHN
2
JPN
1
BRA
2
134 1.
2007 McLaren AUS
2
MAL
1
BHR
5
ESP
3
MON
1
CAN
7
USA
2
FRA
7
GBR
2
EUR
1
HUN
4
TUR
3
ITA
1
BEL
3
JPN
Kesk.
CHN
2
BRA
3
109 3.
2008 Renault AUS
4
MAL
8
BHR
10
ESP
Kesk.
TUR
6
MON
10
CAN
Kesk.
FRA
8
GBR
6
GER
11
HUN
4
EUR
Kesk.
BEL
4
ITA
4
SIN
1
JPN
1
CHN
4
BRA
2
61 5.
2009 Renault AUS
5
MAL
11
CHN
9
BHR
8
ESP
5
MON
7
TUR
10
GBR
14
GER
7
HUN
Kesk.
EUR
6
BEL
Kesk.
ITA
5
SIN
3
JPN
10
BRA
Kesk.
ABU
14
26 9.
2010 Ferrari BHR
1
AUS
4
MAL
13
CHN
4
ESP
MON
7
TUR
8
CAN
3
EUR
8
GBR
14
GER
1
HUN
2
BEL
Kesk.
ITA
1
SIN
1
JPN
3
KOR
1
BRA
3
ABU
7
252 2.
2011 Ferrari AUS
4
MAL
6
CHN
7
TUR
3
ESP
5
MON
2
CAN
Kesk.
EUR
2
GBR
1
GER
2
HUN
3
BEL
4
ITA
3
SIN
4
JPN
2
KOR
5
IND
3
ABU
2
BRA
4
257 4.
2012 Ferrari AUS
5
MAL
1
CHN
9
BHR
7
ESP
2
MON
3
CAN
5
EUR
1
GBR
2
GER
1
HUN
5
BEL
Kesk.
ITA
3
SIN
3
JPN
Kesk.
KOR
3
IND
2
ABU
2
USA
3
BRA
2
278 2.
2013 Ferrari AUS
2
MAL
Kesk.
CHN
1
BHR
8
ESP
1
MON
7
CAN
2
GBR
3
GER
4
HUN
5
BEL
2
ITA
2
SIN
2
KOR
6
JPN
4
IND
11
ABU
5
USA
5
BRA
3
242 2.
2014 Ferrari AUS
4
MAL
4
BHR
9
CHN
3
ESP
6
MON
4
CAN
6
AUT
5
GBR
6
GER
5
HUN
2
BEL
 
ITA
 
SIN
 
JPN
 
RUS
 
USA
 
BRA
 
ABU
 
115 4.

Merkkipaaluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Merkkipaalu Ajetut GP:t GP
1 Ensimmäinen kilpailu 1 Australian GP 2001
2 Ensimmäiset pisteet 18 Australian GP 2003
3 Ensimmäinen palkintosija 19 Malesian GP 2003
4 Ensimmäinen paalupaikka 19 Malesian GP 2003
5 Ensimmäinen voitto 30 Unkarin GP 2003
6 100 mm-pistettä 46 Unkarin GP 2004
7 10 palkintosijaa 53 Malesian GP 2005
8 200 mm-pistettä 62 Saksan GP 2005
9 20 palkintosijaa 67 Belgian GP 2005
10 1 maailmanmestaruus 70 Kiinan GP 2005
11 10 voittoa 72 Australian GP 2006
12 10 paalupaikkaa 74 Euroopan GP 2006
13 300 mm-pistettä 75 Espanjan GP 2006
14 30 palkintosijaa 76 Monacon GP 2006
15 1 hattutemppu 77 Britannian GP 2006
16 2 maailmanmestaruus 88 Brasilian GP 2006
17 400 mm-pistettä 90 Bahrainin GP 2007
18 40 palkintosijaa 91 Espanjan GP 2007
19 10 nopeinta kierrosta 93 Kanadan GP 2007
20 100 kilpailua 100 Italia GP 2007
21 500 mm-pistettä 112 Ranskan GP 2008
22 20 voittoa 119 Singaporen GP 2008
23 50 palkintosijaa 119 Singaporen GP 2008
24 600 mm-pistettä 140 Bahrainin GP 2010
25 700 mm-pistettä 151 Unkarin GP 2010
26 20 paalupaikkaa 154 Singaporen GP 2010
27 60 palkintosijaa 154 Singaporen GP 2010
28 800 mm-pistettä 156 Korean GP 2010
29 900 MM-pistettä 166 Euroopan GP 2011
30 70 palkintosijaa 168 Saksan GP 2011
31 1000 MM-pistettä 173 Singaporen GP 2011
32 1100 MM-pistettä 180 Malesian GP 2012
33 1200 MM-pistettä 186 Euroopan GP 2012
34 30 voittoa 188 Saksan GP 2012

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitot

Nro Kilpailu Lähtöruutu
1 Unkarin GP 2003 1.
2 Malesian GP 2005 1.
3 Bahrainin GP 2005 1.
4 San Marinon GP 2005 2.
5 Euroopan GP 2005 6.
6 Ranskan GP 2005 1.
7 Saksan GP 2005 2.
8 Kiinan GP 2005 1.
9 Bahrainin GP 2006 4.
10 Australian GP 2006 3.
11 Espanjan GP 2006 1.
12 Monacon GP 2006 1.
13 Britannian GP 2006 1.
14 Kanadan GP 2006 1.
15 Japanin GP 2006 5.
16 Malesian GP 2007 2.
17 Monacon GP 2007 1.
18 Euroopan GP 2007 1.
19 Italian GP 2007 1.
20 Singaporen GP 2008 15.
21 Japanin GP 2008 4.
22 Bahrainin GP 2010 3.
23 Saksan GP 2010 2.
24 Italian GP 2010 1.
25 Singaporen GP 2010 1.
26 Korean GP 2010 3.
27 Britannian GP 2011 3.
28 Malesian GP 2012 9.
29 Euroopan GP 2012 11.
30 Saksan GP 2012 1.
31 Kiinan GP 2013 3.
32 Espanjan GP 2013 5.

Paalupaikat

Nro Kilpailu
1 Malesian GP 2003
2 Unkarin GP 2003
3 Ranskan GP 2004
4 Malesian GP 2005
5 Bahrainin GP 2005
6 Ranskan GP 2005
7 Britannian GP 2005
8 Brasilian GP 2005
9 Kiinan GP 2005
10 Euroopan GP 2006
11 Espanjan GP 2006
12 Monacon GP 2006
13 Britannian GP 2006
14 Kanadan GP 2006
15 Kiinan GP 2006
16 Monacon GP 2007
17 Italian GP 2007
18 Unkarin GP 2009
19 Italian GP 2010
20 Singaporen GP 2010
21 Britannian GP 2012
22 Saksan GP 2012

Nopeimmat kierrokset

Nro Kilpailu
1 Kanadan GP 2003
2 Australian GP 2005
3 Euroopan GP 2005
4 Malesian GP 2006
5 San Marinon GP 2006
6 Britannian GP 2006
7 Kiinan GP 2006
8 Japanin GP 2006
9 Monacon GP 2007
10 Kanadan GP 2007
11 Italian GP 2007
12 Saksan GP 2009
13 Singaporen GP 2009
14 Bahrainin GP 2010
15 Britannian GP 2010
16 Italian GP 2010
17 Singaporen GP 2010
18 Korean GP 2010
19 Britannian GP 2011
20 Saksan GP 2013

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 213 GP-kilpailua
  • 32 voittoa
  • 22 paalupaikkaa
  • 20 nopeinta kierrosta
  • 1571 pistettä (ennätys)
  • 62 palkintosijaa
  • pistekeskiarvo per GP-startit: 4,69
  • peräkkäisiä pistesijoja 23
  • peräkkäisiä palkintosijoja 15
  • Bahrain GP: 3 voittoa
  • GP-startteja saman tallin autolla: 105 Renaultilla
  • hattutemppuja: 2 (voitto, paalupaikka ja nopein kierros samassa kisassa)
  • maailmanmestari 2005 ja 2006
  • peräkkäisiä mestaruuksia: 2
  • yhden kauden voittoennätys: 7
  • suurin voittopistemarginaali: 134
  • yhden kauden piste-ennätys ennen kauden 2010 pisteenlaskujärjestelmää: 134
  • yhden kauden voittoennätys ilman maailmanmestaruutta: 4
  • Yhden kauden piste-ennätys ilman mestaruutta ennen kauden 2010 uudistunutta pistejärjestelmää: 61
  • peräkkäiset voitot: 4
  • peräkkäisiä kausia joilla kaikilla voitto: 4
  • voittoprosentti: 16,56

Voittojen määrät osakilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Australian GP: 1 voitto
  • Malesian GP: 3 voittoa
  • Brasilian GP: ei voittoja
  • San Marinon GP: 1 voitto
  • Espanjan GP: 2 voitto
  • Itävallan GP: ei voittoja
  • Monacon GP: 2 voittoa
  • Kanadan GP: 1 voitto
  • Euroopan GP: 2 voittoa
  • Ranskan GP: 1 voitto
  • Ison-Britannian GP: 2 voittoa
  • Saksan GP: 3 voittoa
  • Unkarin GP: 1 voitto
  • Belgian GP: ei voittoja
  • Italian GP: 2 voittoa
  • Yhdysvaltain GP: ei voittoja
  • Japanin GP: 2 voittoa
  • Bahrain GP: 3 voittoa
  • Turkin GP: ei voittoja
  • Kiinan GP: 1 voitto
  • Singaporen GP: 2 voittoa

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alonso asuu Oxfordissa Englannissa ja omistaa talon myös Genevenjärven rannalta Sveitsistä.

Alonso avioitui 17. marraskuuta 2006 El Sueño de Morfeo -yhtyeen laulajan Raquel del Rosarion kanssa Limanesissa.[8] He erosivat joulukuussa 2011 yhteisellä päätöksellä.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fernando Alonso.
Italian lippu Scuderia Ferrari

Kilpakuljettajat:
7. Suomen lippu Kimi Räikkönen  · 14. Espanjan lippu Fernando Alonso

Testikuljettajat:
Italian lippu Davide Rigon  · Espanjan lippu Marc Gené  · Espanjan lippu Pedro de la Rosa

Formula 1 -autot:
125 F1  · 166 F2  · 275 F1  · 240 F1  · 375 F1  · 212 F1  · 625 F1  · 500 F2  · 553 F2  · 553 F1  · 555 F1  · D50  · 801 F1  · Dino 156 F2  · 246 F1  · 412 MI  · 256 F1  · 246 P F1  · 156 F1  · 156 F1-63  · 158 F1  · 512 F1  · 246 F1-66  · 312 F1-66  · Dino 246 Tasmania  · 312 F1-67  · Dino 166 F2  · 312 F1-68  · 312 F1-69  · 312 B  · 312 B2  · 312 B3-73
312 B3-74  · 312 T  · 312 T2  · 312 T3  · 312 T4  · 312 T5  · 126 CK  · 126 C2  · 127 C3  · 128 C4  · 156-85  · F1-86  · Cart  · F1-87  · F1-87/88C  · F1-89  · F1-90  · F1-91  · 643  · F92 A  · F93 A  · 412 T1  · 412 T2  · F310  · F310 B  · F300  · F399  · F1-2000  · F2001  · F2002  · F2003-GA  · F2004  · F2005  · 248-F1  · F2007  · F2008  · F60  · F10
150° Italia  · F2012  · F138  · F14 T