Australian Grand Prix 2009

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Australian lippu   Australian Grand Prix 2009
Kilpailun tiedot
1. osakilpailu 17 osakilpailusta kaudella 2009
Albert Lake Park Street Circuit in Melbourne, Australia.svg
Päivämäärä 29. maaliskuuta 2009
Sijainti Albert Park, Melbourne, Australia
Rata katuun pohjautuva moottorirata
5,303 km
Pituus 58 kierrosta, 307,574 km
Sää Weather-clear.svg Aurinkoinen, kuiva
Paalupaikka
Kuljettaja Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button Brawn
Aika 1.26,202
Nopein kierros
Kuljettaja Saksan lippu Nico Rosberg Williams
Aika 1.27,706 (kierroksella 48)
Palkintokoroke
Ensimmäinen Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button Brawn
Toinen Brasilian lippu Rubens Barrichello Brawn
Kolmas Italian lippu Jarno Trulli Toyota

Australian Grand Prix 2009 oli Formula 1 -kauden 2009 ensimmäinen osakilpailu. Se ajettiin 29. maaliskuuta 2009 Melbournessa Albert Parkin radalla. Kilpailu oli ensimmäinen uudelle Brawn-tallille.

Edellisvuoden voittaja oli hallitseva maailmanmestari Lewis Hamilton. Kolmena aiempana kautena Australian avausosakilpailun voittaja on voittanut myös saman kauden maailmanmestaruuden.

Raportti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brawn GP:n kuljettajat hallitsivat täysin kauden ensimmäisiä aika-ajoja. Tulokastallin Jenson Button ajoi paalupaikan ja toinen kuljettaja Rubens Barrichello oli toinen. Kolmanneneksi nopein oli Sebastian Vettel. Robert Kubica lähti neljännestä ruudusta ja Nico Rosberg viidennestä. Hallitsevalla mestarilla Lewis Hamiltonilla hajosi ensimmäisen ajojakson jälkeen vaihdelaatikko ja hän jäi vasta viidenneksitoista. Autoon jouduttiin myös vaihtamaan uusi vaihdelaatikko ja Hamiltonin sijoitus laski viisi pykälää viimeiseksi. Hän, ja muut kuljettajat nousivat kuitenkin vielä kaksi pykälää, sillä molemmat Toyotat hylättiin aika-ajojen jälkeen, koska niissä todettiin olevan taipuva takasiipi. Williams-talli teki aika-ajojen päätyttyä protestin Ferrarin ja Red Bullin autoista, mutta veti protestinsa pois vedoten urheilullisuuteen, ennen kuin tuomaristo ehti käsitellä sitä.[1]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jenson Button ajamassa Brawn GP:n historian ensimmäisessä F1-kilpailussa.

Kilpailuun paalulta lähti Brawn GP:n kuljettajakaksikko ja kolmannesta ruudusta Sebastian Vettel. Button sai alussa hyvän startin ja meni heti omia menojaan perässään Vettel. Aika-ajossa diskatut Toyotat lähtivät varikolta. Barrichello sai kakkosruudusta huonon startin pudoten seitsemännelle sijalle. Ensimmäisen mutkan kolarissa Heikki Kovalainen osui Rubens Barrichellon perään ja hänen autonsa osui Mark Webberin autoon, joka pyörähti Kovalaisen eteen ja suomalainen osui vielä Red Bull -autoon. Kovalainen joutui keskeyttämään vasemman puolen eturipustusten rikkouduttua. Kilpailun alun jälkeen kovemmat renkaat osoittautuivat paremmiksi ja kaikki pehmeillä renkailla liikkeellä olijat tulivat vaihtamaan ne varikolle melko aikaisessa vaiheessa.

Ensimmäinen turva-auto saatiin radalle kun Williamsin Kazuki Nakajima ajoi reunakiveyksen päältä, minkä jälkeen auto lähti käsistä ja törmäsi keula edellä päin seinää. Renault'n Nelson Piquet Jr. pyörähti Nakajiman aiheuttaman turva-autotilanteen jälkeisessä uusintalähdössä hiekalle.

Ferrarin Felipe Massa joutui keskeyttämään kilpailun tekniseen vikaan ja Kimi Räikkösen kisa meni mönkään, kun hän pyörähti ja törmäsi seinään 43. kierroksella. Räikkösellä olisi ollut ilman törmäilyään erinomainen mahdollisuus palkintopallisijoitukseen, sillä hän oli siinä tilanteessa jo tehnyt suunnitellut renkaidenvaihtonsa, kun taas monilla hänen edellään olleilla oli varikkokäynti vielä tekemättä. Räikkönen pystyi jatkamaan ajamistaan vielä törmäilynsä jälkeen, mutta etusiivenvaihdosta aiheutunut ylimääräinen varikkokäynti pudotti Kimin 16. sijalle. Räikkönen jätti kisan kesken toiseksi viimeisellä kierroksella tasauspyörästön vian vuoksi.

Williamsin Nico Rosberg oli jahtaamassa hyvää sijoitusta, kunnes hänen vauhtinsa hidastui loppukierroksilla renkaiden kulumisen vuoksi ja sijoitus putosi kuudenneksi. Rosberg sai nimiinsä kilpailun nopeimman kierrosajan.

Kilpailun loppu sisälsi dramatiikkaa ja toisen turva-auton. BMW Sauberin Robert Kubica löysi loppukierroksilla kovemman rengasseoksen ansiosta huiman vauhdin. Hän oli ottamassa kiinni pehmeillä renkailla ajanutta Buttonia, kunnes ohitustilanne toisena olleesta Red Bullin Sebastian Vettelistä johti kolarointiin. Kubica oli jo puoliksi Vettelin edellä, kun Vettel käänsi etusiipensä Kubican takarenkaaseen. Sekä Kubica että Vettel suistuivat kolaroinnin seurauksena seinään ja joutuivat keskeyttämään. Vettel kuitenkin jatkoi kierroksen ajan lenkuttaen kolmella pyörällä, mutta jäi lopulta radan varteen. Vettel sai myös seuraavaan kilpailuun tilanteesta kymmenen lähtöruudun rangaistuksen ja Red Bull talli 50 000 dollarin sakot, koska kolmella pyörällä kulkenutta autoa ei jätetty heti radanvarteen.

Kolmantena ruutulipulle ajoi Toyotan Jarno Trulli, joka lähti matkaan joukon hänniltä varikonportilta, koska Toyotan aika-ajosuoritukset hylättiin sääntöjenvastaisen takasiiven johdosta. Tuomaristo rankaisi Trullia kilpailun jälkeen 25 sekunnin aikarangaistuksella, joka pudotti hänet pisteiden ulkopuolelle. Trulli ohitti McLarenin Lewis Hamiltonin sääntöjenvastaisesti turva-auton aikana, kun hän ajoi kolmannella paikalla ollessaan leveäksi nurmelle ja joutui ohittamaan hänen paikkansa ottaneen Hamiltonin. Hallitseva maailmanmestari Hamilton tuli maaliin neljäntenä, mutta nousi Trullin rangaistuksen myötä kolmanneksi. Hän starttasi 18. lähtöruudusta. Kilpailun jälkeisellä viikolla tuomaristo kuuli uudelleen Hamiltonia, Trullia sekä Toyotan ja McLarenin edustajia saatuaan tutkittavakseen lisämateriaalia, kuten tallien radiokeskustelut. Kuulemisen jälkeen tuomaristo peruutti Trullin hylkäyksen ja hylkäsi Hamiltonin. Tuomariston päätöksen mukaan Hamilton ja McLaren olivat antaneet väärää tietoa Trullin ohitustilanteesta[2].

Kilpailu päättyi lopulta Buttonin ja Barrichellon kaksoisvoittoon, kun maalin ajettiin turva-auton perässä. He tekivät myös historiaa, sillä viimeksi tulokastalli on aloittanut taipaleensa kaksoisvoitolla vuonna 1954. [3]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kilpailussa ja aika-ajoissa käyttivät KERSiä tallit Ferrari, McLaren ja Renault.

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika (1. erä) Aika (2. erä) Aika (3. erä) Aikasakot
1. 22 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button Brawn-Mercedes 1.25,211 1.24,855 1.26,202
2. 23 Brasilian lippu Rubens Barrichello Brawn-Mercedes 1.25,006 1.24,783 1.26,505
3. 15 Saksan lippu Sebastian Vettel Red Bull-Renault 1.25,938 1.25,121 1.26,830
4. 5 Puolan lippu Robert Kubica BMW Sauber 1.25,922 1.25,152 1.26,914
5. 16 Saksan lippu Nico Rosberg Williams 1.25,846 1.25,123 1.26,973
6. 3 Brasilian lippu Felipe Massa Ferrari 1.25,844 1.25,319 1.27,033
7. 4 Suomen lippu Kimi Räikkönen Ferrari 1.25,899 1.25,380 1.27,163
8. 14 Australian lippu Mark Webber Red Bull-Renault 1.25,427 1.25,241 1.27,246
9. 6 Saksan lippu Nick Heidfeld BMW Sauber 1.25,827 1.25,504
10. 7 Espanjan lippu Fernando Alonso Renault 1.26,026 1.25,605
11. 17 Japanin lippu Kazuki Nakajima Williams-Toyota 1.26,074 1.25,607
12. 2 Suomen lippu Heikki Kovalainen McLaren-Mercedes 1.26,184 1.25,726
13. 12 Sveitsin lippu Sebastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 1.26,503
14. 8 Brasilian lippu Nelson Piquet Jr. Renault 1.26,598
15. 21 Italian lippu Giancarlo Fisichella Force India-Mercedes 1.26,677
16. 20 Saksan lippu Adrian Sutil Force India-Mercedes 1.26,742
17. 11 Ranskan lippu Sebastien Bourdais Toro Rosso-Ferrari 1.26,964
18. 1 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 1.26,454 ei aikaa 5 lähtöruutua [4]
19. 9 Italian lippu Jarno Trulli Toyota 1.26,194 1.25,265 1.27,127 DSQ [5]
20. 10 Saksan lippu Timo Glock Toyota 1.25,499 1.25,281 1.26,975 DSQ [5]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 22 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button Brawn-Mercedes 58 1.34.15,784 1 10
2 23 Brasilian lippu Rubens Barrichello Brawn-Mercedes 58 +0,807 2 8
3 9 Italian lippu Jarno Trulli Toyota 58 +1,604 20 6
4 10 Saksan lippu Timo Glock Toyota 58 +4,435 19 5
5 7 Espanjan lippu Fernando Alonso Renault 58 +4,879 10 4
6 16 Saksan lippu Nico Rosberg Williams 58 +5,722 5 3
7 12 Sveitsin lippu Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 58 +6,004 13 2
8 11 Ranskan lippu Sébastien Bourdais Toro Rosso-Ferrari 58 +6,298 17 1
9 20 Saksan lippu Adrian Sutil Force India-Ferrari 58 +6,335 16
10 6 Saksan lippu Nick Heidfeld BMW Sauber 58 +7,085 9
11 21 Italian lippu Giancarlo Fisichella Force India-Ferrari 58 +7,374 15
12 14 Australian lippu Mark Webber Red Bull-Renault 57 +1 krs. 8
13 15 Saksan lippu Sebastian Vettel Red Bull-Renault 56 Kolari (Kubica) 3
Kesk. 5 Puolan lippu Robert Kubica BMW Sauber 55 Kolari (Vettel) 4
Kesk. 4 Suomen lippu Kimi Räikkönen Ferrari 55 Tasauspyörästö 7
Kesk. 3 Brasilian lippu Felipe Massa Ferrari 45 Hydrauliikka 6
Kesk. 8 Brasilian lippu Nelson Piquet Jr. Renault 24 Ulosajo 14
Kesk. 17 Japanin lippu Kazuki Nakajima Williams 17 Ulosajo 11
Kesk. 2 Suomen lippu Heikki Kovalainen McLaren-Mercedes 0 Kolarivaurio 12
DSQ 1 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 58 Hylättiin 18
Lähde:[6]

Johtokierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettaja Johtokierrokset Yhteensä
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button 1–58 58

Buttonista tuli 50. F1-kuljettaja, joka on johtanut kilpailua sen lähdöstä maaliin saakka.[7]

Tilanne kuljettajien MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Talli Pisteet
1. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button Brawn-Mercedes 10
2. Brasilian lippu Rubens Barrichello Brawn-Mercedes 8
3. Italian lippu Jarno Trulli Toyota 6
4. Saksan lippu Timo Glock Toyota 5
5. Espanjan lippu Fernando Alonso Renault 4
6. Saksan lippu Nico Rosberg Williams-Toyota 3
7. Sveitsin lippu Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 2
8. Ranskan lippu Sébastien Bourdais Toro Rosso-Ferrari 1
9. Saksan lippu Adrian Sutil Force India-Mercedes 0
10. Saksan lippu Nick Heidfeld BMW Sauber 0
11. Italian lippu Giancarlo Fisichella Force India-Mercedes 0
12. Australian lippu Mark Webber Red Bull-Renault 0
13. Saksan lippu Sebastian Vettel Red Bull-Renault 0
14. Puolan lippu Robert Kubica BMW Sauber 0
15. Suomen lippu Kimi Räikkönen Ferrari 0
16. Brasilian lippu Felipe Massa Ferrari 0
17. Brasilian lippu Nelson Piquet Jr. Renault 0
18. Japanin lippu Kazuki Nakajima Williams-Toyota 0
19. Suomen lippu Heikki Kovalainen McLaren-Mercedes 0
20. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 0

Tilanne valmistajien MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Talli Pisteet
1. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brawn-Mercedes 18
2. Japanin lippu Toyota 11
3. Ranskan lippu Renault 4
4. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Williams-Toyota 3
5. Italian lippu Toro Rosso-Ferrari 3
6. Intian lippu Force India-Mercedes 0
7. Saksan lippu BMW Sauber 0
8. Itävallan lippu Red Bull-Renault 0
9. Italian lippu Ferrari 0
10. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes 0

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sébastien Buemin ensimmäinen kilpailu ja ensimmäiset pisteet
  • Brawn-tallin ensimmäinen kilpailu, paalupaikka ja (kaksois)voitto

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Protest withdrawn 'in sport's interest' 28.3.2009. (englanniksi)
  2. Lewis Hamilton valehteli ja hylättiin 2.4.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2009.
  3. Brawn GP kaksoisvoittoon - Räikkönen seinään MTV3.fi. Viitattu 29. maaliskuuta 2009.
  4. Hamilton pudotettiin hännille MTV3.fi. 28.3.2009.
  5. a b Toyotan takasiipi sääntöjenvastainen MTV3.fi. 28.3.2009.
  6. Australian GP 2009 - F1-ruutu
  7. Button 50. läpi kisan johtanut kuljettaja MTV3.fi. 29.3.2009.