Malesian Grand Prix 2003

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Malesian lippu   Malesian Grand Prix 2003
Kilpailun tiedot
2. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 2003
Circuit Sepang.svg
Päivämäärä 23. maaliskuuta 2003
Sijainti Sepang International Circuit, Sepang, Malesia
Rata moottorirata
5,543[1] km
Pituus 56 kierrosta, 310,408[1] km
Sää Weather-clear.svg aurinkoinen, kuuma, kuiva[2]
Paalupaikka
Kuljettaja Espanjan lippu Fernando Alonso Renault
Aika 1.37,044
Nopein kierros
Kuljettaja Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari
Aika 1.36,412[3] (kierroksella 45)
Palkintokoroke
Ensimmäinen Suomen lippu Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes
Toinen Brasilian lippu Rubens Barrichello Ferrari
Kolmas Espanjan lippu Fernando Alonso Renault

Malesian Grand Prix 2003 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 23. maaliskuuta 2003[1] Sepang International Circuit -radalla Malesiassa.[4] Kilpailu oli kauden 2003 toinen ja sen voitti McLaren-kuljettaja Kimi Räikkönen, jolle voitto oli uran ensimmäinen.[1]

Fernando Alonso otti aika-ajoissa uransa ensimmäisen paalupaikan ja samalla hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin paalupaikan saavuttanut.[5] Kilpailussa Alonso ajoi maaliin kolmantena, mikä oli silloin hänen uransa paras sijoitus.[5]

Ennakkotunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden toiseen kilpailuun lähdettäessä oli tilanne maailmalla muuttunut, kun Irakin sota oli juuri alkanut päivä ennen kilpailun alkua. Asia nousi esille myös torstaina järjestetyssä lehdistötilaisuudessa. Kuljettajat olivat samaa mieltä siitä, että vallitsevassa maailmanpoliittisessa tilanteessa heidän tehtävänään on antaa ihmisille jotain iloisempaa ajateltavaa kuin sota.[6]

Lehdistötilaisuudessa käsiteltiin myös kuljettajien päätä ja niskaa suojaavan HANS-tuen pakollisuudesta. Rubens Barrichello ilmaisi voimakkaasti vastustavansa HANS-tukea. Myös Jos Verstappen ja Jenson Button olivat samalla linjalla Barrichellon kanssa. Kuljettajista ainoastaan Williamsin Juan Pablo Montoya ilmoitti olevansa tyytyväinen HANS:iin.[6]

Malesian GP ajettaisiin nyt viidennen kerran. Kilpailun voittoon oli yltänyt aiemmin kolme eri kuljettajaa. Eddie Irvine ja Ralf Schumacher olivat voittaneet kerran ja hallitseva maailmanmestari Michael Schumacher kahdesti. Hän oli aloittanut kaikki neljä aiempaa kilpailua paalupaikalta.[7]

Vapaat harjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perjantain harjoitusjakso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian GP-viikonloppu käynnistyi perjantaina 21. maaliskuuta ajetuilla vapailla harjoituksilla.

MM-sarjan johdossa ollut McLarenin David Coulthard oli harjoitusten nopein. Renault'n Fernando Alonso ja Jarno Trulli olivat harjoitusten toiseksi ja kolmanneksi nopeimmat kuljettajat. Alonso jäi Coulthardista vain 0,1 sekuntia.[8]

Jaguarin Mark Webber ajoi vain kolme kierrosta autonsa teknisten ongelmien takia. Hänen tallikaverinsa Antonio Pizzonia menetti autonsa etusiiven ulosajossa. Jordan-kuljettaja Ralph Firmanin ajojakso päättyi, kun hänen autonsa vasen takaripustus rikkoontui ulosajon seurauksena.[8]

Michelin-renkaita käyttäneet kuljettajat valtasivat harjoitusten viisi ensimmäistä sijaa ja todistivat samalla, että huhut Michelin-renkaiden edusta Malesiassa olivat totta.[8]

Perjantain harjoitusten tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[9]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika Ero
1 5 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard McLaren-Mercedes 1.36,102  
2 8 Espanjan lippu Fernando Alonso Renault 1.36,231 + 0,129
3 7 Italian lippu Jarno Trulli Renault 1.36,372 + 0,270
4 3 Kolumbian lippu Juan Pablo Montoya Williams-BMW 1.36,998 + 0,896
5 4 Saksan lippu Ralf Schumacher Williams-BMW 1.37,045 + 0,943
6 17 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button BAR-Honda 1.37,060 + 0,958
7 1 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari 1.37,313 + 1,211
8 16 Kanadan lippu Jacques Villeneuve BAR-Honda 1.37,357 + 1,255
9 2 Brasilian lippu Rubens Barrichello Ferrari 1.37,497 + 1,395
10 20 Ranskan lippu Olivier Panis Toyota 1.37,748 + 1,646
11 11 Italian lippu Giancarlo Fisichella Jordan-Ford 1.37,847 + 1,745
12 9 Saksan lippu Nick Heidfeld Sauber-Petronas 1.37,906 + 1,804
13 10 Saksan lippu Heinz-Harald Frentzen Sauber-Petronas 1.37,951 + 1,849
14 21 Brasilian lippu Cristiano da Matta Toyota 1.37,992 + 1,890
15 6 Suomen lippu Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 1.38,515 + 2,413
16 12 Irlannin lippu Ralph Firman Jordan-Ford 1.38,516 + 2,414
17 15 Brasilian lippu Antônio Pizzonia Jaguar-Cosworth 1.38,839 + 2,737
18 14 Australian lippu Mark Webber Jaguar-Cosworth 1.38,870 + 2,768
19 19 Alankomaiden lippu Jos Verstappen Minardi-Cosworth 1.39,183 + 3,081
20 18 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Justin Wilson Minardi-Cosworth 1.39,695 + 3,593

Lauantain harjoitusjakso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauantain harjoitukset ajettiin 22. maaliskuuta.

Harjoitusten nopeinta vauhtia piti McLarenin Kimi Räikkönen, joka onnistui nousemaan tallikaverinsa David Coulthardin ohi toisella harjoitusjaksolla. Coulthard ajoi myös ulos radalta hiekka-alueelle, mutta hänen autonsa säilyi ehjänä.[10]

Renault'n Fernando Alonso oli harjoitusten kolmanneksi nopein kuljettaja jääden Räikkösestä 0,3 sekuntia.[10]

Harjoitussessio päättyi Toyotan Olivier Panisilta, kun hänen autostaan hajosi moottori.[10]

Lauantain harjoitusten tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[11]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika Ero
1 6 Suomen lippu Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 1.36,557  
2 5 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard McLaren-Mercedes 1.36,777 + 0,220
3 8 Espanjan lippu Fernando Alonso Renault 1.36,849 + 0,292
4 1 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari 1.36,990 + 0,433
5 21 Brasilian lippu Cristiano da Matta Toyota 1.37,093 + 0,536
6 7 Italian lippu Jarno Trulli Renault 1.37,198 + 0,641
7 3 Kolumbian lippu Juan Pablo Montoya Williams-BMW 1.37,218 + 0,661
8 17 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button BAR-Honda 1.37,418 + 0,861
9 2 Brasilian lippu Rubens Barrichello Ferrari 1.37,422 + 0,865
10 4 Saksan lippu Ralf Schumacher Williams-BMW 1.37,436 + 0,879
11 11 Italian lippu Giancarlo Fisichella Jordan-Ford 1.37,443 + 0,886
12 20 Ranskan lippu Olivier Panis Toyota 1.37,623 + 1,066
13 10 Saksan lippu Heinz-Harald Frentzen Sauber-Petronas 1.37,751 + 1,194
14 15 Brasilian lippu Antônio Pizzonia Jaguar-Cosworth 1.37,947 + 1,390
15 14 Australian lippu Mark Webber Jaguar-Cosworth 1.37,980 + 1,423
16 9 Saksan lippu Nick Heidfeld Sauber-Petronas 1.38,090 + 1,533
17 12 Irlannin lippu Ralph Firman Jordan-Ford 1.38,282 + 1,725
18 16 Kanadan lippu Jacques Villeneuve BAR-Honda 1.38,329 + 1,772
19 19 Alankomaiden lippu Jos Verstappen Minardi-Cosworth 1.40,382 + 3,825
20 18 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Justin Wilson Minardi-Cosworth 1.40,638 + 4,081

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajot ajettiin kilpailua edeltäneenä päivänä, lauantaina 22. maaliskuuta 2003.[12]

Eturivin paikat valtasivat Renault´n kuljettajat. Fernando Alonso otti paalupaikan, joka oli hänen uransa ensimmäinen[5] ja Jarno Trulli oli toinen häviten Alonsolle 0,173 sekuntia. Renault ylsi paalupaikalle ensimmäistä kertaa 19 vuoteen. Edellisen kerran Renault-tallin auto oli paalupaikalla Ranskan GP:ssa 1984, kun Patrick Tambay oli ollut aika-ajojen nopein.[13] Kolmanneksi nopeimman ajan ajoi Ferrarin Michael Schumacher, joka hävisi Alonsolle 0,349 sekuntia.

Aika-ajojen jälkeen oli arvattavissa, että Renaultit olivat liikkeellä pienellä bensiinikuormalla verrattuna kärkitalleihin, Ferrareihin ja McLareneihin.[14]

Ralf Schumacherin suoritusta pidettiin aika-ajojen suurena pettymyksenä. Hän jäi Williamsinsa kanssa 17. lähtöruutuun, kun taas tallikaveri Juan-Pablo Montoya oli kahdeksas.[14]

Aika-ajojen tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[12]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika Ero
1 8 Espanjan lippu Fernando Alonso Renault 1.37,044  
2 7 Italian lippu Jarno Trulli Renault 1.37,217 + 0,173
3 1 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari 1.37,393 + 0,349
4 5 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard McLaren-Mercedes 1.37,454 + 0,410
5 2 Brasilian lippu Rubens Barrichello Ferrari 1.37,579 + 0,535
6 9 Saksan lippu Nick Heidfeld Sauber-Petronas 1.37,766 + 0,722
7 6 Suomen lippu Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 1.37,858 + 0,814
8 3 Kolumbian lippu Juan Pablo Montoya Williams-BMW 1.37,974 + 0,930
9 17 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button BAR-Honda 1.38,073 + 1,029
10 20 Ranskan lippu Olivier Panis Toyota 1.38,094 + 1,050
11 21 Brasilian lippu Cristiano da Matta Toyota 1.38,097 + 1,053
12 16 Kanadan lippu Jacques Villeneuve BAR-Honda 1.38,289 + 1,245
13 10 Saksan lippu Heinz-Harald Frentzen Sauber-Petronas 1.38,291 + 1,247
14 11 Italian lippu Giancarlo Fisichella Jordan-Ford 1.38,416 + 1,372
15 15 Brasilian lippu Antônio Pizzonia Jaguar-Cosworth 1.38,516 + 1,472
16 14 Australian lippu Mark Webber Jaguar-Cosworth 1.38,624 + 1,580
17 4 Saksan lippu Ralf Schumacher Williams-BMW 1.38,789 + 1,745
18 19 Alankomaiden lippu Jos Verstappen Minardi-Cosworth 1.40,417 + 3,373
19 18 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Justin Wilson Minardi-Cosworth 1.40,599 + 3,555
20 12 Irlannin lippu Ralph Firman Jordan-Ford 1.40,910 + 3,866

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kierrokset 1–13[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fernando Alonso lähti ensimmäistä kertaa paalulta. (kuva vuodelta 2006)

Ilman lämpötila oli kohonnut 35 asteeseen, kun lämmittelykierrokselle lähdettiin Fernando Alonson johdolla. Toyotan Cristiano da Matta ei saanut autoaan liikkeelle ja hänet työnnettiin varikolle, josta hän starttasi kilpailuun.[15]

Paalulta lähtenyt Fernando Alonso sai hyvän lähdön tallikaveri Trullin seuratessa häntä ensimmäiseen mutkaan tultaessa. Mutkassa kolmantena ajanut Michael Schumacher osui Trullin autoon, jonka seurauksena Schumacherin auton nokka kärsi vaurioita ja Trulli pyörähti menettäen useita sijoja. Tuomaristo langetti Schumacherille tilanteesta varikon läpiajorangaistuksen.[15]

Ensimmäisen kierroksen päätteeksi Juan-Pablo Montoya tuli vaihtamaan autoonsa rikkoutuneen takasiivekkeen tilalle uuden. Schumacher oli pudonnut 12. sijalle.[15]

Kolmannella kierroksella Kimi Räikkönen ohitti pääsuoran jälkeisessä mutkassa Nick Heidfeldin nousten kilpailussa kolmanneksi. Hetkeä myöhemmin toisena ollut McLarenin David Coulthard keskeytti moottoriongelmien vuoksi. Räikkönen hyötyi tallikaverinsa keskeytyksestä nousten toiseksi; eroa johtavaan Alonsoon oli noin kuusi sekuntia. Kierroksen päätteeksi Schumacher tuli varikolle vaihdattamaan autoonsa uuden nokan.[15]

Rubens Barrichello nousi kolmanneksi ohitettuaan ensin Jenson Buttonin viidennellä kierroksella ja Nick Heidfeldin kahdeksannella kierroksella. Toisena ajava Kimi Räikkönen alkoi saavuttaa Alonsoa ja ajoi kilpailun siihen mennessä nopeimman kierrosajan. Tämän jälkeen Räikkönen ajoi jokaisella kierroksella vajaat puoli sekuntia Alonsoa nopeampia kierrosaikoja. Eroa miesten välillä oli 11. kierroksen päätteeksi noin neljä sekuntia. Kolmantena ajanut Barrichello ei pystynyt vastaamaan Räikkösen vauhtiin ja joutui tyytymään sijoitukseensa.[15]

Olivier Panis ajoi varikolle tankkaamaan kierroksella 12. ja keskeytti seuraavalla polttoaineen syöttöongelmien takia. Samalla kierroksella ero Alonson ja Räikkösen välillä oli kaventunut 3,3 sekuntiin.[15]

Kierrokset 14–23[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fernando Alonso ajoi varikolle tankkaukseen ja renkaiden vaihtoon 14. kierroksella. Varikkokäynti sujui ongelmitta ja Alonso palasi radalle neljännelle sijalle. Samalla Kimi Räikkönen oli siirtynyt johtoon ja hän oli toisena ajavaa Rubens Barrichelloa noin 14 sekuntia edellä, kun kilpailusta oli ajettu 15 kierrosta.[15]

Seuraavalla kierroksella oli Jarno Trullin aika tulla varikolle. Varikkopysähdyksen jälkeen hän palasi radalle sijalle 9. Trullin jälkeen varikkopysähdystään tuli suorittamaan Jenson Button. Kärjessä Räikkösen ja Barrichellon välinen ero oli pysynyt suunnilleen samana, nyt sitä oli 14,5 sekuntia.[15]

Räikkösen oli aika tulla varikolle 19. kierroksen päätteeksi. Varikkopysähdys onnistui ja suomalainen palasi radalle toiseksi, Alonson eteen. Barrichello johti Räikköstä nyt 17,5 sekunnilla. Räikkösen ja Alonson välinen ero oli runsaat neljä sekuntia.[15]

Barrichello ajoi varikolle kierroksella 22 ja putosi kolmanneksi. Hetkeä myöhemmin varikkopysähdyksensä tekivät myös Ralf Schumacher ja Ralph Firman. Räikkönen johti Alonsoa nyt yhdeksällä sekunnilla ja kolmantena olevaa Barrichelloa 12 sekunnilla.[15]

Kierrokset 24–37[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rubens Barrichello nousi kilpailussa viidennestä lähtöruudusta toiseksi.

Barrichello alkoi päästä Ferrarillaan hyvään vauhtiin ja tekikin siihen mennessä kilpailun nopeimman kierroksen kierroksella 24. Alonso jäi tällä kierroksella yli kaksi sekuntia. Kärjen takana oli myös kovaa taistelua. Jarno Trulli otti edellään viidentenä ajavaa Jenson Buttonia kiinni puolellatoista sekunnilla. Kilpailua johtavan Räikkösen ero toisena ajavaan Alonsoon oli kasvanut 10,5 sekuntiin.[15]

Michael Schumacher tuli varikkokäynnille kahdeksannelta sijalta kierroksella 27. Hänen kierrosaikansa eivät olleet kärjen tasolla, mikä saattoi johtua ensimmäisen kierroksen kolaroinnista. Räikkönen puolestaan kasvatti eron Alonsoon jo yli 12 sekuntiin. Barrichello oli runsaat kaksi sekuntia Alonsoa jäljessä.[15]

Alonso menetti aikaa kierroksella 31, minkä vuoksi Barrichello hyödynsi heti tilanteen ja nousi aivan Alonson perään. Kamppailussa viidennestä sijasta Trullilla oli vaikeuksia päästä riittävän lähelle edellä ajavaa Buttonia, jotta ohitusta voisi yrittää. Räikkösen ero Alonsoon oli nyt kasvanut jo 16,7 sekuntiin.[15]

Kierroksella 34 alkoivat toiset varikkokäynnit. Pelin avasivat Da Matta kahdeksannelta sijalta ja viidentänä ollut Button. Seuraavalla kierroksella Alonso tuli toista kertaa tankkaukseen ja renkaiden vaihtoon, minkä seuraksena Barrichello nousi toiseksi. Hetkeä myöhemmin Mark Webberin Jaguarin moottori hajosi ja Mark joutui rullaamaan autonsa radan sivuun. Räikkönen johti nyt yli 20 sekunnilla toisena ajavaa Barrichelloa.[15]

Kierrokset 38–56[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räikkösellä oli aihetta hymyyn, sillä hän ylsi uransa ensimmäiseen voittoon. (kuva vuodelta 2002)

Barrichello ajoi varikolle kierroksella 38. Varikkopysähdys sujui riittävän nopeasti ja hän palasi radalle Alonson edelle. Samalla Räikkösella oli tarvittavan suuri ero Barrichelloon, jotta hän voisi käydä varikolla. Kierroksella 40 Räikkönen tulikin suorittamaan toista varikkokäyntiään turvallisen tuntuisessa 53 sekunnin johtoasemassa. Pysähdys sujui ongelmitta ja Kimi palasi takaisin radalla kärkipaikalle. Seuraavalla kierroksella Ralf Schumacher tuli varikolle neljänneltä sijalta. Michael Schumacher onnistui hetkeä myöhemmin ohittamaan kuudentena olleen Trullin ja alkoi painostaa viidentenä ajavaa Buttonia.[15]

Schumi onnistuikin Buttonin ohituksessa kierroksella 42 ja nousi viidenneksi. Kärjessä ajavan Räikkösen ero toisena olleeseen Barrichelloon oli nyt 24 sekuntia. 44. kierroksella Schumacher ajoi varikolle viimeistä pysähdystään varten. Varikolta palattuaan, heti ensimmäisellä ehjällä kierroksella, Schumacher kellotti kilpailun nopeimman kierrosajan.[15]

Kierroksella 48 Räikkönen alkoi lähestyä kierroksella ohitettavia Buttonia ja Trullia, jotka kamppailivat viidennestä sijasta. Trullin Kimi ohittikin kierroksella 50 ja Buttonin kierrosta myöhemmin. Samalla Trulli spinnasi yrittäessään Buttonin ohitusta ja putosi Schumacherin taakse seitsemänneksi. Räikkösen voitto alkoi näyttää jo melko varmalta kun ero Barrichelloon oli kasvanut jo 35 sekuntiin.[15]

Trulli otti kuudennen sijan takaisin Schumacherilta kierroksella 54 ja alkoi jälleen hiillostaa Buttonia. Räikkönen aloitti kilpailun viimeisen kierroksen ja McLarenin väki kokoontui varikkomuurille odottamaan maalilinjan ylitystä sekä juhlimaan Räikkösen voittoa. Viimeisellä kierroksella tilanne vielä muuttui, kun Button putosi Trullin ja Schumacherin taakse. Kimi Räikkönen kuitenkin ajoi maalilinjan yli ensimmäisenä ja otti uransa ensimmäisen voiton.[15]

Kilpailun tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[16]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytyssyy Lähtöruutu Pisteet
1 6 Suomen lippu Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 56 1.32.22,195 7 10
2 2 Brasilian lippu Rubens Barrichello Ferrari 56 + 39,286 5 8
3 8 Espanjan lippu Fernando Alonso Renault 56 + 1.04,007 1 6
4 4 Saksan lippu Ralf Schumacher Williams-BMW 56 + 1.28,826 17 5
5 7 Italian lippu Jarno Trulli Renault 55 + 1 krs. 2 4
6 1 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari 55 + 1 krs. 3 3
7 17 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button BAR-Honda 55 + 1 krs. 9 2
8 9 Saksan lippu Nick Heidfeld Sauber-Petronas 55 + 1 krs. 6 1
9 10 Saksan lippu Heinz-Harald Frentzen Sauber-Petronas 55 + 1 krs. 13  
10 12 Irlannin lippu Ralph Firman Jordan-Ford 55 + 1 krs. 20  
11 21 Brasilian lippu Cristiano da Matta Toyota 55 + 1 krs. 11*  
12 3 Kolumbian lippu Juan Pablo Montoya Williams-BMW 53 + 3 krs. 8  
13 19 Alankomaiden lippu Jos Verstappen Minardi-Cosworth 52 + 4 krs. 18  
Kesk. 15 Brasilian lippu Antônio Pizzonia Jaguar-Cosworth 42 Pyörähdys 15  
Kesk. 18 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Justin Wilson Minardi-Cosworth 41 Niskatuki 19  
Kesk. 14 Australian lippu Mark Webber Jaguar-Cosworth 35 Moottori 16  
Kesk. 20 Ranskan lippu Olivier Panis Toyota 12 Polttoaineen syöttö 10  
Kesk. 5 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard McLaren-Mercedes 2 Sähköt 4  
Kesk. 11 Italian lippu Giancarlo Fisichella Jordan-Ford 0 Sähköt 14  
Kesk. 16 Kanadan lippu Jacques Villeneuve BAR-Honda 0** Sähköt 12  

* Christiano Da Matta starttasi kilpailuun varikolta[12]
** Jacques Villeneuve keskeytti lämmittelykierroksella[17]

Johtokierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Kuljettaja Talli Kierrokset
Espanjan lippu Fernando Alonso Renault 1–13
Suomen lippu Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 14–18
Brasilian lippu Rubens Barrichello Ferrari 19–21
Suomen lippu Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 22–56

Merkkipaaluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Voitto oli Kimi Räikkösen uran ensimmäinen[1]
  • Fernando Alonso otti uransa ensimmäisen paalupaikan, palkintosijan ja oli kilpailun johdossa ensimmäistä kertaa urallaan[1]
  • Ferrarin 160. nopein kierros[1]

Kilpailun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voiton myötä Kimi Räikkösestä tuli kaikkien aikojen kolmas suomalainen, joka on pystynyt voittamaan Formula 1 -osakilpailun. Tällä kertaa epäonni ja luotettavuusongelmat auton kanssa eivät vieneet voittoa Kimiltä. Hän nousi myös kuljettajien MM-sarjassa kärkipaikalle, mutta kaudesta oli vasta kaksi kilpailua ajettu.[18]

Lehdistö nosti kilpailun jälkeen esille kaksi asiaa: Räikkösen voiton ja Michael Schumacherin heikon ajosuorituksen. Saksalainen Bild-lehti kirjoitti seuraavasti: - "Mercedeksellä on uusi Häkkinen", "Nuori, vahva ja nopea". Schumacheria sen sijaan moitittiin useissa eri lehdissä.[19]

Uudet säännöt näyttivät nyt lisänneen mielenkiintoa kuninkuusluokkaan. "Jännitys palasi formuloihin", kirjoitti Helsingin Sanomat kilpailun jälkeen.[19]

Pistetilanteet MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Kuljettajat

Sija Kuljettaja Talli Pisteet
Green Arrow Up.svg 1. Suomen lippu Kimi Räikkönen McLaren 16
Red Arrow Down.svg 2. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard McLaren 10
Red Arrow Down.svg 3. Kolumbian lippu Juan Pablo Montoya Williams 8
Green Arrow Up.svg 4. Brasilian lippu Rubens Barrichello Ferrari 8
Green Arrow Up.svg 5. Espanjan lippu Fernando Alonso Renault 8
Red Arrow Down.svg 6. Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari 8
Red Arrow Down.svg 7. Italian lippu Jarno Trulli Renault 8
8. Saksan lippu Ralf Schumacher Williams 6

Valmistajat

Sija Talli Pisteet
1. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes 26
Green Arrow Up.svg 2. Italian lippu Ferrari 16
3. Ranskan lippu Renault 16
Red Arrow Down.svg 4. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Williams-BMW 14
5. Sveitsin lippu Sauber-Petronas 4
Green Arrow Up.svg 6. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu BAR-Honda 2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Malesian GP 2003 F1-ruutu. Viitattu 7. elokuuta 2007.
  2. Sää ChicaneF1.com. Viitattu 7. elokuuta 2007. (englanniksi)
  3. Kilpailun nopein kierros ChicaneF1.com. Viitattu 7. elokuuta 2007. (englanniksi)
  4. a b Johtokierrokset Formula 1 database. Viitattu 7. elokuuta 2007. (englanniksi)
  5. a b c Alonsosta nuorin paalupaikkamies F1-Online.fi. Viitattu 7. elokuuta 2007.
  6. a b Torstain lehdistötilaisuus MTV3.fi. Viitattu 10. joulukuuta 2007.
  7. Ennakkotunnelmat MTV3.fi. Viitattu 10. joulukuuta 2007.
  8. a b c Perjantain vapaat harjoitukset MTV3.fi. Viitattu 10. joulukuuta 2007.
  9. Perjantain vapaiden harjoitusten tulokset NewsOnF1. Viitattu 10. joulukuuta 2007. (englanniksi)
  10. a b c Lauantain vapaat harjoitukset MTV3.fi. Viitattu 10. joulukuuta 2007.
  11. Lauantain vapaiden harjoitusten tulokset NewsOnF1. Viitattu 10. joulukuuta 2007. (englanniksi)
  12. a b c Malesian GP 2003 – aika-ajo F1-ruutu. Viitattu 7. elokuuta 2007.
  13. Renault paalulle 19 vuoden tauon jälkeen MTV3.fi. Viitattu 10. joulukuuta 2007.
  14. a b Aika-ajojen jälkipeli MTV3. Viitattu 9. elokuuta 2007.
  15. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Malesian GP 2003 – kilpailu BBC. Viitattu 7. elokuuta 2007. (englanniksi)
  16. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 7. elokuuta 2007. (englanniksi)
  17. Villeneuve keskeytti lämmittelykierroksella F1-ruutu. Viitattu 7. elokuuta 2007.
  18. Räikkösestä 3. suomalaisvoittaja MTV3. Viitattu 9. elokuuta 2007. (englanniksi)
  19. a b Kilpailun jälkeen MTV3. Viitattu 9. elokuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]