Helsingin Sanomat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin Sanomat
Helsingin Sanomat wordmark.svg
Lyhenne HS
Lehtityyppi sanomalehti
Kustantaja Sanoma Media Finland
Julkaisija Sanoma Media Finland
ISSN ISSN 0355-2047
Levikki Laskua 313 062 (LT 2013)[1]
Perustettu 1889
Päätoimittaja Kaius Niemi 15.9.2013 alkaen[2]
Sitoutuneisuus sitoutumaton (1904–1918 Nuorsuomalainen puolue, 1918–1932 Kansallinen Edistyspuolue)
Kotipaikkakunta Helsinki
Kotimaa Suomi
Sivukoko tabloidi
Ilmestymistiheys ma-su
Kieli suomen kieli
Kotisivu www.hs.fi

Helsingin Sanomat on levikiltään Suomen suurin tilattava sanomalehti. Vuonna 2013 lehden levikki oli 313 062 ja sunnuntailevikki 352 541.[1] Lukijoita sillä oli keskimäärin 784 000.[3]

Helsingin Sanomat tunnettiin pitkään Pohjoismaiden suurimpana sanomalehtenä, mutta levikin laskun myötä ruotsalainen Aftonbladet on ohittanut sen jo 2003.[4] Lehden arkinen käyttönimi on Hesari. Usein käytetään myös lyhennettä ”HS”.[5] Sen omistaa Sanoma-konserniin kuuluva Sanoma Media Finland. Helsingin Sanomat siirtyi broadsheet-koosta puolta pienempään tabloid-kokoon vuoden 2013 tammikuussa.

Helsingin Sanomien liitteenä ilmestyy aikakauslehtimäinen Kuukausiliite sekä perjantaisin ilmestyvä Nyt-liite. Levikintarkastuksen mukaan näillä liitteillä on keskimäärin enemmän lukijoita kuin varsinaisella lehdellä.

Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana on 15. syyskuuta 2013 alkaen ollut Kaius Niemi.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku: Päivälehti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehti perustettiin nimellä Päivälehti vuonna 1889 alun perin nuorsuomalaisten äänenkannattajaksi. Lehden perustajia olivat muun muassa Eero Erkko, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt. Ensimmäinen näytenumero ilmestyi 16. marraskuuta 1889, mutta säännöllinen ilmestyminen kuusi kertaa viikossa alkoi vasta vuoden 1890 alkupuolella. Vuonna 1894 päivälehteläisten ”nuorten” piirissä perustettiin nuorsuomalainen puolue.

Helsingin Sanomat aloittaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viranomaiset lakkauttivat Päivälehden 3. heinäkuuta 1904 sen viitattua epäsuorasti mutta hyväksyvästi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan. Jo keväällä 1903 Bobrikov oli karkottanut lehden perustajan Eero Erkon maasta yhdessä muiden johtavien perustuslaillisten kanssa.[6] Päivälehden tilalle perustettiin kuitenkin saman tien Helsingin Sanomat, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 7. heinäkuuta 1904. Samalla perustettiin myös kustannusyhtiö Sanoma Osakeyhtiö (sittemmin Sanoma News, nyk. Sanoma Media Finland), joka kuuluu nykyisin Sanoma-yhtymään.

Valtiollisen tilanteen muututtua Bobrikovin murhan jälkeen Eero Erkko saattoi palata Suomeen 1905, ja hän astui seuraavana vuonna Helsingin Sanomien johtoon. Suomen suurin lehti Helsingin Sanomista tuli vuonna 1914, jolloin se alkoi ilmestyä seitsenpäiväisenä.

Itsenäisyyden alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehti oli ensimmäisinä vuosikymmeninään suomenkielinen liberalismin lippulaiva. Se oli 1904–1918 Nuorsuomalaisen puolueen ja 1918–1932 Kansallisen Edistyspuolueen pää-äänenkannattaja. Lehteen kirjoitti aktiivisesti useita tunnettuja Edistyspuolueen poliitikkoja, kuten K. J. Ståhlberg, Rudolf Holsti ja Heikki Ritavuori.

Eero Erkon kuoltua vuonna 1927 hänen pojastaan Eljas Erkosta tuli sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja että Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Eljas Erkon aikana Helsingin Sanomat julistautui puolueettomaksi lehdeksi 1932, joskin sen linja säilyi lähellä Edistyspuoluetta aina puolueen hajoamiseen vuonna 1951 saakka.lähde?

Ilta-Sanomain perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1932, Mäntsälän kapinan sytyttyä, lehdelle luotiin nopeasti oma iltapainos Ilta-Sanomat. Erkko arvioi kapinan olevan niin suuri ja tärkeä uutinen, että vanhanaikaiset kaupungilla kiertävät sähkösanomat eivät riittäisi sen raportoimiseen. Kapinauutisoinnissaan lehti esiintyi laillisuusrintaman ja hallituksen tukijana. Ilta-Sanomat ilmestyi Helsingin Sanomien iltapainoksena vuoteen 1949, jolloin se irtautui omaksi lehdekseen. Eljas Erkko luopui päätoimittajuudesta 1938 noustessaan Cajanderin hallituksen ulkoministeriksi, ja uudeksi päätoimittajaksi valittiin ulkomaantoimittaja Yrjö Niiniluoto.

Sotienjälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomain toimitustiloja Ludviginkadulla vuonna 1965.

Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat Helsingin Sanomille pitkän kasvun aikaa. Vuonna 1954 siitä tuli Pohjoismaiden suurin tilauslehti yli 236 000 kappaleen arkilevikillä ja lähes 260 000 kappaleen sunnuntailevikillä. Lehteä yli kaksi vuosikymmentä johtaneen Yrjö Niiniluodon kuoltua 1961 päätoimitus uudistettiin: entisen yhden päätoimittajan tilalle tulivat vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa. Vuonna 1967 Sanomain ammattikoulun yhteyteen perustettiin oma toimittajakoulu. Lehteä painettiin toimituksen vieressä Ludviginkadulla vuoteen 1977 asti. Tuolloin painatus koki teknisen vallankumouksen, kun Sanomalan painolaitos vihittiin käyttöön Vantaan Martinlaaksossa. Lehden sivut siirrettiin Ludviginkadulta Sanomalaan sähköisesti radiolinkin kautta.

Suuruuden vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomista tuli Pohjoismaiden suurin aamulehti vuonna 1981, kun sen arkilevikki ylitti 400 000 kappaleen rajan. Ajanjakson tunnettuihin toimittajiin kuuluivat muiden muassa teatteriarvostelija Jukka Kajava ja musiikkiarvostelija Seppo Heikinheimo sekä lehden pitkäaikainen pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Seuraavien vuosikymmenten aikana lehteen perustettiin kaksi liitettä. Vuonna 1983 aloitti ilmestymisensä pitkiä aikakauslehtimäisiä artikkeleita sisältävä, kiiltävälle paperille painettu Kuukausiliite. Viihteellisempi, nuorekkaalle lukijakunnalle tarkoitettu viikkoliite Nyt alkoi ilmestyä 1995[7]. Lehden internet-versio avattiin vuonna 1996 nimellä Verkkoliite. Verkkopalvelun nimi ja verkko-osoite (www.helsinginsanomat.fi) muuttuivat muotoon HS.fi vuonna 2006.[8]

Vuosituhannen vaihduttua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin lehteä toimitetaan Sanomatalossa, jonne toimitus muutti syksyllä 1999.

Vuonna 2005 perustettiin Helsingin Sanomat Oy, joka sulautui takaisin emoyhtiöönsä Sanoma News Oy:hyn 2009.[9] Vuonna 2005 Helsingin Sanomat osti Radio Helsingin.

Sunnuntain 8. lokakuuta 2006 pääkirjoituksessa päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti lehden tukevan Suomen NATO-jäsenyyttä.[10]

Vuonna 2007 Aatos Erkko toivoi Helsingin Sanomien jatkavan "liberaalilla linjallaan". Samalla hän ilmoitti, ettei puutu lehden toimitukseen.[11] Helsingin Sanomat paljasti 30. lokakuuta 2011 pääkirjoituksessaan suhtautuvansa vuoden 2012 presidentinvaalien suhteen myönteisesti vihreiden ehdokkaaseen Pekka Haavistoon, jota lehden pääkirjoituksessa luonnehdittiin älykkäiden ja koulutettujen ihmisten ehdokkaaksi.[12]

Uudistusten aikaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2011 ilmoitettiin, että Helsingin Sanomien ja Nelosen uutistoimitoimitukset yhdistyvät.[13]

Huhtikuussa 2012 Helsingin Sanomat otti ensimmäisenä suomalaisena mediatalona tarjontaan mukaan lehden ja tablettitietokoneen yhteistilauksen.[14]

Sanoman hallitus päätti 31. heinäkuuta 2012, että lehti siirtyy tabloidikokoon tiistaista 8. tammikuuta 2013 alkaen. Tuotantoteknisistä syistä muutosta edeltävänä maanantaina lehteä ei julkaistu, joten sunnuntain 6. tammikuuta lehti jäi viimeiseksi broadsheet-kokoiseksi.[15]

Toukokuussa 2013 Mikael Pentikäinen erotettiin vastaavan päätoimittajan tehtävästä. Potkuja perusteltiin luottamuspulalla. Väliaikaiseksi vastaavaksi päätoimittajaksi valittiin Riikka Venäläinen.[16] Syyskuussa 2013 Kaius Niemi aloitti lehden vastaavana päätoimittajana.[17]

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1961 asti Helsingin Sanomilla oli yksi päätoimittaja, poikkeuksena 1920–1930-luvun vaihde, jolloin Eljas Erkko ja W. W. Tuomioja jakoivat päätoimittajuuden neljän vuoden ajan. Vuodesta 1961 eteenpäin lehdellä on ollut vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa.

Päätoimittajat ennen vuotta 1961[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaavat päätoimittajat vuoden 1961 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut päätoimittajat vuoden 1961 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levikin kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien levikki vuosina 2001–2013:[20]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b LT-Levikkitilasto 2013 23.6.2014. Levikintarkastus Oy. Viitattu 19.10.2014.
  2. a b Kaius Niemi johtamaan Helsingin Sanomia, 3.9.2013, Yle.fi, uutiset, viitattu 3.9.2013.
  3. KMT syksy 2013/kevät 2014: lukijamäärät ja kokonaistavoittavuudet Viitattu 19.10.2014.
  4. http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/aftonbladetista-pohjoismaiden-suurin/497406/
  5. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.2.2013.
  6. Sanoma – lähes 150 vuotta viestintää. Viitattu 30.10.2010
  7. Tamminen, Tuomo: Suomen ärhäkin lehti Aviisi. 6/2007. Viitattu 7.9.2011.
  8. HS.fi:n historiakooste, multimedia
  9. Sanoma yksinkertaistaa yhtiörakennettaan 30.5.2008. Sanoma Oyj. Viitattu 21.7.2009.
  10. Virkkunen, Janne: Vielä kerran Natosta ja Suomesta. Helsingin Sanomat, 8. lokakuuta 2006.
  11. Helsingin Sanomat 1.4.2008, s. A5.
  12. Pekka Haavisto, älykköjen ehdokas (pääkirjoitus) Helsingin Sanomat. 30.10.2011. Sanoma company. Viitattu 17.9.2013.
  13. Helsingin Sanomien ja Nelosen uutisten toimitukset yhteen 2.11.2011. Helsingin Sanomat.
  14. HS alkaa myydä iPadia ja digitilausta pakettina 23.4.2012.. http://www.hs.fi.
  15. Helsingin Sanomien suuri lehtiuudistus toteutuu tammikuussa, hs.fi, uutiset, viitattu 31.7.2012
  16. Tiina Länkinen: Mikael Pentikäiselle potkut Helsingin Sanomista 27.5.2013. Yle Uutiset. Viitattu 27.5.2013.
  17. Kaius Niemi Helsingin Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi 3.9.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.10.2013.
  18. Yle.fi
  19. a b Helsingin Sanomat nimitti kaksi uutta päätoimittajaa HS.fi. 30.9.2014. Viitattu 30.10.2014.
  20. LT-levikit 1998–2011 (PDF) Levikintarkastus. Viitattu 21.1.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blåfield, Antti: Loistavat Erkot: Patruunat ja heidän päätoimittajansa. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28256-3.
  • Hämäläinen, Unto ym. (toim.): Etusivun uutisia: Uutissivuja ja valokuvia 125 vuoden ajalta. Helsinki: HS-Kirjat, 2014. ISBN 978-952-5557-64-0.
  • Klemola, Pertti: Helsingin Sanomat, sananvapauden monopoli. Otava, 1981.
  • Pietilä, Kauko – Sondermann, Klaus: Sanomalehden yhteiskunta. Vastapaino, 1994.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Helsingin Sanomat -sitaatteja.