Helsingin Sanomat

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin Sanomat
Lehtityyppi sanomalehti
Julkaisija Sanoma News
ISSN 0355-2047
Levikki 419 791 (LT 2007)
Perustettu 1889
Vastaava toimittaja Janne Virkkunen
Sitoutuneisuus sitoutumaton
Kotipaikkakunta Helsinki
Kotimaa Suomi Suomi
Sivukoko broadsheet
Ilmestymistiheys ma–su
Kotisivu www.hs.fi

Helsingin Sanomat on Suomen suurin tilattava sanomalehti. Vuonna 2005 lehden arkilevikki oli 421 693 ja sunnuntailevikki 482 767. Lukijoita sillä oli keskimäärin 1 058 000 (2005–2006). Lehden arkinen käyttönimi on Hesari, ja usein käytetään myös lyhennettä "HS".

Helsingin Sanomien liitteenä ilmestyy aikakauslehtimäinen Kuukausiliite sekä perjantaisin ilmestyvä Nyt-liite. Levikintarkastuksen mukaan näillä liitteillä on keskimäärin lukijoita varsinaista lehteä enemmän.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Lehti perustettiin nimellä Päivälehti vuonna 1889 alun perin nuorsuomalaisten äänenkannattajaksi. Lehden perustajia olivat muun muassa Eero Erkko, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt. Ensimmäinen näytenumero ilmestyi 16. marraskuuta 1889, mutta säännöllinen ilmestyminen kuusi kertaa viikossa alkoi vasta vuoden 1890 alkupuolella. Vuonna 1894 päivälehteläisten "nuorten" piirissä perustettiin nuorsuomalainen puolue.

Viranomaiset lakkauttivat Päivälehden 3. heinäkuuta 1904 sen viitattua epäsuorasti mutta hyväksyvästi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan. Jo edellisenä vuonna lehden perustaja Eero Erkko oli karkotettu maasta. Päivälehden tilalle perustettiin kuitenkin saman tien Helsingin Sanomat, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 7. heinäkuuta 1904. Samalla perustettiin myös kustannusyhtiö Sanoma Osakeyhtiö (nyk. Sanoma News), joka kuuluu nykyisin Sanoma-yhtymään.

Eero Erkko saattoi palata kotimaahan 1905 ja astui seuraavana vuonna Helsingin Sanomien johtoon. Suomen suurin lehti Helsingin Sanomista tuli vuonna 1914, jolloin se alkoi ilmestyä seitsenpäiväisenä. Lehti oli ensimmäisinä vuosikymmeninään suomenkielinen liberalismin lippulaiva. Se oli 1904–1918 Nuorsuomalaisen puolueen ja 1918–1932 Kansallisen Edistyspuolueen pää-äänenkannattaja. Lehteen kirjoitti aktiivisesti useita tunnettuja Edistyspuolueen poliitikkoja, kuten K. J. Ståhlberg, Rudolf Holsti ja Heikki Ritavuori.

Lehden perustaja-päätoimittaja Eero Erkko kuoli 1927. Hänen paikkansa peri poika Eljas Erkko, josta tuli sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja että Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Eljas Erkon aikana Helsingin Sanomat julistautui puolueettomaksi lehdeksi 1932, joskin sen linja säilyi lähellä Edistyspuoluetta aina tämän 1951 tapahtuneeseen hajoamiseen saakka. Helmikuussa 1932, Mäntsälän kapinan sytyttyä, lehdelle luotiin nopeasti oma iltapainos Ilta-Sanomat. Erkko arvioi kapinan olevan niin suuri ja tärkeä uutinen, että vanhanaikaiset kaupungilla kiertävät sähkösanomat eivät riitä sen raportoimiseen. Kapinauutisoinnissaan lehti esiintyi laillisuusrintaman ja hallituksen tukijana. Ilta-Sanomat ilmestyi Helsingin Sanomien iltapainoksena vuoteen 1949, jolloin se irtautui omaksi lehdekseen. Eljas Erkko luopui päätoimittajuudesta 1938 noustessaan Cajanderin hallituksen ulkoministeriksi, ja uudeksi päätoimittajaksi valittiin ulkomaantoimittaja Yrjö Niiniluoto.

Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat Helsingin Sanomille pitkän kasvun aikaa. Vuonna 1954 siitä tuli Pohjoismaiden suurin tilauslehti yli 236 000 kappaleen arkilevikillä ja lähes 260 000 kappaleen sunnuntailevikillä. Lehteä yli kaksi vuosikymmentä johtaneen Yrjö Niiniluodon kuoltua 1961 päätoimitus uudistettiin: entisen yhden päätoimittajan tilalle tulivat vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa. Vuonna 1967 perustettiin oma toimittajakoulu Sanomain ammattikoulun yhteyteen. Vuoteen 1977 asti lehteä painettiin toimituksen vieressä Ludviginkadulla, mutta tuona vuonna painatus koki teknisen vallankumouksen, kun Sanomalan painolaitos vihittiin käyttöön Vantaan Martinlaaksossa. Lehden sivut siirrettiin Ludviginkadulta Sanomalaan sähköisesti radiolinkin kautta.

Helsingin Sanomista tuli Pohjoismaiden suurin aamulehti 1981, kun sen arkilevikki ylitti 400 000 kappaleen rajan. Seuraavien vuosikymmenten aikana sille perustettiin kaksi liitettä. Vuonna 1983 aloitti ilmestymisensä pitkiä aikakauslehtimäisiä artikkeleita sisältävä, kiiltävälle paperille painettu Kuukausiliite. Viihteellisempi, nuorekkaalle lukijakunnalle tarkoitettu viikkoliite Nyt alkoi ilmestyä 1995. Lehden internet-versio avattiin 17. toukokuuta 1996 nimellä Verkkoliite. Verkkopalvelun nimi ja verkko-osoite muuttuivat muotoon HS.fi 12. tammikuuta 2006.[1]

1. tammikuuta 2005 perustettiin Helsingin Sanomat Oy. 29. huhtikuuta 2005 Helsingin Sanomat osti Radio Helsingin.

Sunnuntain 8. lokakuuta 2006 pääkirjoituksessa päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti lehden tukevan Suomen NATO-jäsenyyttä.

Vuonna 2007 Aatos Erkko toivoi Helsingin Sanomien jatkavan liberaalilla linjallaan. Samalla hän ilmoitti, ettei puutu lehden toimitukseen.[2]

[muokkaa] Päätoimittajat

Vuoteen 1961 asti Helsingin Sanomilla oli yksi päätoimittaja, poikkeuksena 1920–30-lukujen vaihde, jolloin Eljas Erkko ja W. W. Tuomioja jakoivat päätoimittajuuden neljän vuoden ajan. Vuodesta 1961 eteenpäin lehdellä on ollut vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa.

Päätoimittajat ennen vuotta 1961

Vastaavat päätoimittajat vuoden 1961 jälkeen

Muut päätoimittajat vuoden 1961 jälkeen

[muokkaa] Asema Suomen markkinoilla

Helsingin Sanomia sekä etenkin sen emoyhtiötä Sanomaa on arvosteltu hallitsevasta asemasta Suomen viestintä- ja sanomalehtimarkkinoilla. Helsingin Sanomien uskotaan vaikuttaneen Suomen liittymiseen Euroopan unioniin, sillä se puolusti EU-jäsenyyttä voimakkaasti.[3] Lehden levikki on kasvanut erityisesti ainoan valtakunnallisen kilpailijan Uusi Suomi -lehden lakkauttamisen jälkeen vuonna 1991. Internet, ilmaisjakelulehdet ja iltapäivälehdet ovat kuitenkin murtaneet sen valta-asemaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Helsingin Sanomat on päälehti vain Uudellamaalla ja niin sanottu kakkoslehti muissa maakunnissa.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ HS.fi:n historiakooste, multimedia
  2. ↑ Helsingin Sanomat 1.4.2008, A5.
  3. ↑ HS: Pääkirjoitus 8.10.2006

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Pertti Klemola: Helsingin Sanomat, sananvapauden monopoli (Otava, 1981)
  • Kauko Pietilä, Klaus Sondermann: Sanomalehden yhteiskunta (Vastapaino, 1994)

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_Sanomat
Henkilökohtaiset työkalut