Irakin sota

Wikipedia

Irakin sota

Autopommi-isku Bagdadissa 14. huhtikuuta 2005.

Päivämäärä:	20. maaliskuuta 2003 – jatkuu yhä
Paikka:	Irak
Casus belli:	Terrorismin vastainen sota, arvioitu joukkotuhoaseiden uhka, öljy^lähde?
Lopputulos:	Irak miehitetty, Saddam Hussein syrjäytetty, maahan valittu uusi hallitus, Laajat väkivaltaisuudet jatkuvat

Taistelijat

Irakin nationalistit

Baathistit

Irakin al-Qaida, Sunnikapinalliset, Mahdin armeija

Irakin uusi hallitus

Kurdisissit Halukkaiden koalitio:

Yhdysvallat

Yhdistynyt kuningaskunta

Etelä-Korea

Australia

Puola

Italia

Romania

Ukraina

Georgia

Espanja

Portugali

Viro

Latvia

Liettua

Komentajat

Saddam Hussein
Izzat Ibrahim al-Duri
Abu Mus’ab al-Zarqawi
Abu Ayyub al-Masri
Muqtada al-Sadr

George W. Bush
David Petraeus
George Casey
Tommy Franks
Tony Blair
Nuri al-Maliki

Tappiot

655 000 siviiliä (tilastollinen arvio)^[1]
46 863–51 968 (uutislähteiden mukaan)^[2]
n. 30 000 George W. Bushin antama epävirallinen luku ^[3]

3 897 kuollutta liittouman sotilasta, 3 610 kuollutta ja 26 558 haavoittunutta yhdysvaltalaista.^[4] (heinäkuu 2007)

Irakin sota on konflikti Irakissa, jossa kansainvälinen Yhdysvaltain ja Britannian johtama liittouma syrjäytti Saddam Husseinin hallinnon vuonna 2003. Tämän jälkeen konflikti on jatkunut liittoumaa vastaan sissisodan muodossa sekä osin sisällissotana. Eräiden arvioiden mukaan selkkaus on nykyisellään myös Irakin etnisten ja uskonnollisten ryhmien välinen sisällissota.

Vuoden 2003 valloituksen ja sitä seuraavan Saddam Husseinin hallinnon kaatamisen suorittivat halukkaiden koalitio ("Coalition of the Willing"), jota johtivat Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta. Liittoumaan osallistui 49 maata, joista sotilasoperaatioihin 6 maata. Pohjoisessa taisteluun liittyi myös yli 50 000 Irakin kurdia.

1. toukokuuta 2003 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti suuret taistelut päättyneiksi, minkä ymmärrettiin tarkoittavan sodan päättymistä ja miehitysvallan alkamista. L. Paul Bremer luovutti hallinnon Yhdysvaltain tukemalle Irakin väliaikaiselle hallitukselle 28. kesäkuuta 2004, jolloin Yhdysvaltain johtaman halukkaiden koalition suorittama miehitys muodollisesti päättyi.^[5] Yhdysvaltojen ja muiden koalitioon kuuluvien maiden sotilaita on kuitenkin edelleen maassa ja ne ovat aktiivisesti osallisina konfliktissa.

Keväällä 2007 Yhdysvallat sijoitti Irakiin noin 30 000 sotilasta erityisesti Bagdadiin. Ratkaisu on selvästi vähentänyt siviilien kuolemia sekä liittouman sotilaiden menetyksiä. Syksyllä 2007 Yhdysvallat on alkanut kotiuttaa keväällä lähettämiänsä lisäjoukkoja.

Sisällysluettelo

1 Tilanne ennen sotatoimien aloittamista
2 Varsinaiset sotatoimet
3 Saddam Husseinin vangitseminen
4 Sissisota ja etninen konflikti
5 Kuolemat
6 Sotaan liittyvät ulkopoliittiset suhteet
7 Sotaan liittyvät tapahtumat
8 Sodan perusteet
9 Sotaan kohdistettua kritiikkiä
10 Lähteitä
11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tilanne ennen sotatoimien aloittamista

Sotaa edeltävänä aikana Yhdysvallat ilmaisi YK:n turvallisuusneuvostossa pääasiallisen syyn vaatimukselleen saada mandaatti voimankäyttöön tarvittaessa olevan huoli Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista. YK:n turvallisuusneuvosto antoi YK:n alaisen IAEA:n tehtäväksi selvittää tarkastuksin, löytyykö Irakista joukkotuhoaseita. Yhdysvallat oli uhannut hyökätä Irakiin, jos Irak ei noudata käskyä luopua joukkotuhoaseista. IAEA:n tarkastajat eivät löytäneet merkkejä joukkotuhoaseista, mutta joutuivat poistumaan maasta, kun Yhdysvallat ilmoitti hyökkäävänsä maahan joka tapauksessa. IAEA:n asetarkastajien johtaja, ruotsalainen Hans Blix, on sanonut, että asetarkastuksin olisi pystytty hyvin nopeasti varmentamaan Irakin joukkotuhoaseettomuus.

[muokkaa] Varsinaiset sotatoimet

USA:n johtama koalitio aloitti maahyökkäyksen Irakiin 20. maaliskuuta 2003 ilman valtuutusta YK:n turvallisuusneuvostolta tai edes julistamatta sotaa. Nopean etenemisen myötä koalition joukot valtasivat Basran 6. huhtikuuta ja Bagdadin 9. huhtikuuta. USA:n tukemat kurdien peshmerga-joukot valtasivat Kirkukin 10. huhtikuuta ja viimeisenä merkittävänä kaupunkina USA:n joukot miehittivät Tikritin 15. huhtikuuta.

Irakin tiedotusministeri Muhammad Sa’id al-Sahhaf antoi jatkuvasti lausuntoja joiden mukaan Irak on sodassa voitolla.

[muokkaa] Saddam Husseinin vangitseminen

13. joulukuuta 2003 Yhdysvaltain joukot nappasivat Saddam Husseinin erään maatilan piilokuopasta lähellä Tikritiä. Saddam esitettiin tämän jälkeen televisiossa risupartaisena ukkona lääkärin tutkiessa häntä. Hänet tuomittiin 2006 kuolemaan.

Saddam vangitsemisensa jälkeen.

Koalitio on vanginnut suurimman osan Saddamin Irakin avainhenkilöistä, ja hekin ovat odottaneet oikeudenkäyntiään ja tuomitsemistaan jo pitkään.

Saddam Husseinin kuolemantuomio pantiin käytäntöön 30.12.2006. Hussein teloitettiin hirttämällä Bagdadissa hieman ennen kello kuutta paikallista aikaa eli ennen kello viittä Suomen aikaa.

[muokkaa] Sissisota ja etninen konflikti

Saddam Husseinin hallinnon kaatumisen jälkeen Yhdysvaltain johtaman koalition joukkoja vastaan on toiminut vastarintaliike, jonka on katsottu koostuvan useista eri ryhmistä. Vastarintaliike on jatkanut toimintaansa, sekä koalition joukkoja, että uutta Irakin hallitusta ja sen turvallisuusjokkoja vastaan.

Pohjoisen kurdialueet olivat pitkään melko rauhallisia, mutta vuonna 2007 myös siellä on tehty tuhoisia iskuja. Eniten vastarintaliikkeen iskuja on tehty sunnimuslimien asuttamilla alueilla Irakin keski-osissa. Koska Irakin uusi hallinto koostuu suurimmaksi osaksi šiiamuslimeista, on sota saanut myös etnisen konfliktin luonteen.

Pommi-iskut ja muut väkivallanteot ovat edelleen lähes päivittäisiä ja uhreista suurin osa on yleensä siviilejä. Jotkut iskut ovat vaatineet jopa yli sata kuollutta. 14. elokuuta 2007 jopa 500 ihmistä kuoli useissa itsemurhaiskuissa Pohjois-Irakin kurdialueella. Kyseessä on Irakin sodan tuhoisin terrori-isku.

[muokkaa] Kapinoivat ryhmät

Vastarintaliikkeen on arvioitu koostuvan useista eri suuntauksista ja ryhmistä joiden tavoitteet ja toimintatavat ovat osin toisistaan poikkeavia:

Entisen Baath-hallinnon jäsenet ja Saddam Husseinin tukijat. Saddamin varapresidentin Izzat Ibrahim al-Durin on väitetty johtavan vastarintaliikettä. Hänen toimistaan ja olinpaikastaan on kuitenkin vain vähän luotettavaa tietoa huhtikuun 2003 jälkeen. Entisten baathistien on arveltu olevan vastarintaliikkeen parhaiten organisoitu ja aseistettu osa. Heidän joukossaan on myös entisen Irakin armeijan sotilaita ja upseereja.
Lähinnä sunnimuslimien muodostamat islamilaiset vastarintaryhmät.
Sunnalainen Irakin al-Qaida.
Erilaiset kansallismieliset ryhmät

Elokuussa 2004 solmitun sopimuksen jälkeen Muqtada al-Sadrin johtama "Mahdin armeija" on toistaiseksi luopunut aseellisesta toiminnasta.

[muokkaa] Fallujan taistelut

Fallujan kaupungissa on käyty sodan tuhoisimmat taistelut huhtikuussa 2004 ja marraskuussa 2004. 31. maaliskuuta 2004 neljä amerikkalaista Blackwater-yhtiön yksityistä vartijaa surmattiin kaupungissa ja näiden ruumiit häpäistiin julkisesti. Tapaus sai suuren kansainvälisen huomion ja USA:n merijalkaväki käynnisti suuroperaation ottaakseen kaupungin haltuunsa ja tavoittaakseen surmaajat. 4. huhtikuuta – 9. huhtikuuta käydyissä taisteluissa USA:n joukkojen ja vastarintaliikkeen taistelijoiden välillä sai surmansa 40 yhdysvaltalaista sotilasta. Irakilaisia (niin vastarintataistelijoita kuin siviilejä) sai tuolloin surmansa n. 300–700 henkeä eri arvioiden mukaan. Huhtikuun taistelujen jälkeen Fallujan kaupunki jäi pitkälti islamististen vastarintataistelijoiden haltuun.

Marraskuussa 2004 USA:n joukot käynnistivät uuden suuroperaation Fallujan valtaamiseksi. Tähän hyökkäykseen osallistui myös pääosin kurdien muodostamia Irakin uuden hallinnon joukkoja. 8. marraskuuta – 16. marraskuuta 2004 käydyissä taisteluissa kuoli 92 amerikkalaista sotilasta ja 622 haavoittui. Irakin hallituksen joukot menettivät 8 kuollutta ja 43 haavoittunutta. Amerikkalaisten ilmoitusten mukaan taisteluissa sai surmansa 1200 vastarintataistelija ja 1000 vangittiin. Siviiliuhrien määrästä ei ole käytössä luotettavaa arviota. Suurin osa kaupungin n. 250 000 asukkaasta oli paennut ennen taistelujen alkua. Pääosin USA:n joukkojen massiivisissa pommituksissa arvioidaan tuhoutuneen kokonaan 15–20 % Fallujan rakennuksista ja jopa puolen kärsineen vahinkoja. Taistelujen seurauksena USA:n ja Irakin hallituksen joukot saivat Fallujan hallintaansa, joskin yksittäisiä vastarintapesäkkeitä on kaupungissa tuhottu vielä joulukuun lopulla 2004. Kaupungissa on myös sittemmin tehty iskuja USA:n joukkoja vastaan. Tähän mennessä tuhoisin niistä on 23. kesäkuuta 2005 tehty autopommi-isku jossa kuoli 6 USA:n merijalkaväen sotilasta ja 13 haavoittui.

[muokkaa] Muita merkittäviä taisteluja

Najafin taistelut (huhtikuu ja elokuu 2004) – vastakkain USA:n joukot ja Mahdin armeija
Operaatio Swarmer (maaliskuu 2006)

[muokkaa] Kuolemat

Siviiliuhreista rekisteriä pitävä Iraq Body Count Project ilmoitti miehityksen seurauksineen vaatineen alku vuoteen 2008 mennessä 82 349-89 867 siviiliuhria^[6]. Iraq Body Count Project ei laske sotilaskuolemia, ja sodassa kuolleiden irakilaissotilaiden määrästä on olemassa vain arvioita. Sodan ja sen seurausten kokonaiskuolleisuudesta tehty tieteellinen arvio julkaistiin The Lancet -lehdessä 2004, jonka mukaan Irakissa oli siihen mennessä kuollut noin 100 000 henkeä. Irakin hallitus ilmoitti joulukuussa 2006, että yli 12 000 irakilaispoliisia oli kuollut Saddamin kukistumisen jälkeen.

Vuoden 2008 pääsiäiseen mennessä USA:n sotilaita oli kuollut yli 4 000 ja kymmeniä tuhansia oli haavoittunut^[7]. Koska "varsinaiset sotatoimet" olivat lähinnä ilmaiskuja tärkeisiin kohteisiin, niin tuona aikana kuolleiden koalition sotilaiden määrä oli varsin vähäinen. Suurin osa näistäkin menehtyi lähinnä erilaisissa onnettomuuksissa: helikopteri-, auto-, aseenkäsittely yms. Suurin osa koalition kuolinuhreista ovat tulleet kapinallisten sissi-iskuissa sen jälkeen kun vanha hallinto oli kukistettu.

Toimittajia on tapettu Irakissa sodan aikana 2003–2007 yhteensä 200. ^[8] (vrt. II. maailmansodassa 68 ja Vietnamin sodassa 66).

31. elokuuta 2005 jopa tuhat ihmistä kuoli Bagdadissa syntyneessä paniikissa kun šiiapyhiinvaeltajien keskuudessa levisi huhu tulossa olevasta itsemurhaiskusta. Šiiat syyttivät tapahtumasta sunnimuslimeja.

[muokkaa] Sotaan liittyvät ulkopoliittiset suhteet

Sota on hiertänyt transatlanttisia suhteita, sillä etenkin Saksa ja Ranska sekä Ranskan mukana Belgia vastustivat sotaa täysin avoimesti, jakaen näin vanhat liittolaiset kahteen erimieliseen leiriin. Suomessa pääministerin väitetyt Irak-puheet johtivat Irak-gateen.

Koalition hyökkäystä Irakiin valmisteltaessa myös NATOn viides artikla joutui koetukselle. Turkki pyysi NATO-liittolaisilta NATO:n neljännen artiklan mukaisen konsultaation perusteella tukea, mikäli Turkin alueelta Irakia vastaan hyökkäystä valmisteltaessa Irak hyökkäisikin ennalta ehkäisevästi ensin.

Lähinnä Ranskan vuoksi NATO jätti turvallisuustakuun myöntämättä ja Turkki kielsi alueensa käyttämisen Irakiin hyökättäessä. Tämä sai vauhtia Yhdysvaltain pyrkimyksiin kytkeä Romania ja "varamaaksi" Bulgarian Natoon, joista Yhdysvallat voisi saada tukikohtia Keski-Aasian toimintaansa varten.

NATO:n lisäksi myös EU:n yhtenäisyys joutui koetukselle osan tuoreeltaan NATO:n liittyneistä EU-maista ollessa Yhdysvaltojen kannan puolella EU:n "vanhan Euroopan" kantaa vastaan. Myöhemmin molemmat osapuolet ovat pyrkineet palauttamaan välit ennalleen.

[muokkaa] Sotaan liittyvät tapahtumat

Keväällä 2004 julkisuuteen levisi kuvia irakilaisten sotavankien kaltoinkohtelusta (katso: Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali).

[muokkaa] Sodan perusteet

Yksi merkittävimmistä Yhdysvaltain julkilausumista perusteista sodalle olivat Saddam Husseinin joukkotuhoaseillaan muodostama uhka. Koalition puolustamina syinä hyökkäykselle olivat esimerkiksi Irakin toistuvat YK:n joukkotuhoaseita koskevia päätöslauselmia (erityisesti päätöslauselma 1441) vastaan niskuroiminen, Irakin todistettu rahallinen tuki palestiinalaisille itsemurhapommittajille, epäilyt yhteyksistä al-Qaidaan, sekä humanitääriset syyt. Samankaltaista retoriikkaa on toistettu myöhemmin Irania ja Pohjois-Koreaa vastaan. Perusteita vastaan on esitetty lukuisia vastalauseita. Sodan oikeudelliset perusteet on kyseenalaistettu huomauttamalla, että mikään YK:n päätöslauselma ei antanut oikeutta voimankäyttöön ja että turvallisuusneuvoston päätöslauselmia vastaan niskuroi myös eräitä Yhdysvaltain liittolaismaita, joita Yhdysvallat tukee poliittisesti ja rahallisesti. Irakin hallinnolla ei myöskään ole milloinkaan todettu olleen merkittäviä yhteyksiä al-Qaidaan. Humanitäärisiä syitä taas ei käytetty sodan perusteina ennen kuin sodan jälkeen kävi ilmi, ettei Irakilla todellakaan ollut joukkotuhoaseita.

Presidentti Martti Ahtisaari on todennut: "Tietäen, että noin miljoona ihmistä on tapettu Irakin hallinnon toimesta, minä en paljon niitä joukkotuhoaseita enää tarvitse."^[9] Lausunto vastasi erittäin läheisesti Yhdysvaltain hallituksen vuoden 2003 elokuussa esittämiä perusteita sodalle.

[muokkaa] Sotaan kohdistettua kritiikkiä

Sotaa vastustettiin Suomessa muun muassa järjestämällä Suomen itsenäisyyden historian suurimpiin kuuluvia mielenosoituksia. YK:n pääsihteerin Kofi Annanin ja YK:n asetarkastusryhmää johtaneen Hans Blixin mukaan Irakin sota on laiton. Useiden kriitikoiden mukaan öljy ja yhdysvaltalaisjoukkojen siirtäminen pois Saudi-Arabiasta olivat Irakin sodan motiiveja. Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen on todennut sodasta: "Oma käsitykseni on kuitenkin se, etteivät kansainvälisen oikeuden määräykset täyttyneet."

Tavallisimpia syitä sodan vastustamiseksi ovat olleet sodan inhimilliset seuraukset, sodan väitetty valtapolitiikkaan tai luonnonvarojen hallintaan liittyvä motiivi sekä sodan pelätyt negatiiviset vaikutukset kansainvälisen politiikan kenttään, terrorismin lisääntymiseen ja länsimaiden ja muslimien vastakkainasetteluun. Sodan vastustajat myönsivät yleensä Saddamin tappaneen suuret määrät ihmisiä valtakaudellaan, mutta sanoivat, että 2000-luvulla Saddam ei ole tehnyt tällaisia laajamittaisia operaatioita, jotka antaisivat aiheen sodan aloittamiseen. Sodan vastustajien mukaan rauhanomaisia keinoja Saddamin syrjäyttämiseksi tai Irakin väestön auttamiseksi ei ollut vakavissaan pohdittu tai kokeiltu. Vastustajat ovat myös sanoneet, että Saddamin hallinnon pahimmat tappamisoperaatiot omaa väestöään kohtaan tehtiin länsimaiden hiljaisella hyväksynnällä 1980-luvun loppuvuosina. Myös kauppasaarron siviiliväestölle aiheuttamat tuhoisat seuraukset sekä kurdien yllyttäminen Saddamia vastaan ja jättäminen sitten oman onnensa nojaan edellisen sodan loputtua nähtiin osoituksena siitä, ettei Irakin väestön eduista olla oikeasti kiinnostuneita.

Irakilla on mittavat maaöljyreservit. Maailmanlaajuisen öljyhuipun on arvioitu tulevaisuudessa kasvattavan myös Irakin öljyesiintymien geopoliittista merkitystä. Lähi-idän turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta suurimman hyödyn sotatoimista on saanut Israel. Se on vaatinut retoriikassaan Yhdysvaltoja jatkamaan Lähi-idän operaatioitaan hyökkäyksellä Iraniin.

Sota on aiheuttanut paljon polemiikkia ja skandaaleja. Esimerkiksi Ison-Britannian kansalaiset ovat kyseenalaistaneet pääministeri Tony Blairin innokkaan sotaan osallistumisen tarkoitusperät ja syyt.

Viihdemaailmassa muun muassa poplaulaja Madonna on ottanut sotaan kantaa albumillaan American Life vuonna 2003. Nimikappaleen musiikkivideolla hän heittää kranaatin George W. Bushin syliin. Toinen sotaan kantaa ottanut yhtye on Green Day. Yhtyeen vuonna 2004 ilmestynyt albumi American Idiot arvostelee avoimesti Yhdysvaltain hallinon toimia Irakin sodassa, mutta myös yleisesti. Suurinta kritiikkiä saa presidentti George W. Bush. Myös elokuvaohjaaja Michael Moore vastustaa Irakin sotaa. Aihetta käsittelee sodanvastainen elokuva Fahrenheit 9/11, josta tuli suuri menestys.

Syyskuussa 2007 Irakin sisäministeriö perui ensimmäisen kerran toimiluvan yhdysvaltalaiselta Blackwater-turvallisuusyhtiöltä, jonka työntekijöiden syytetään ampuneen siviilejä Bagdadissa. Irakin sisäministeriö kertoi asettavansa vastaisuudessa syytteeseen kaikki ulkomaiset urakoitsijat, joiden todetaan käyttäneen liiallista voimaa välikohtauksissa. YK:n päätöslauselma antaa Yhdysvaltain miehitysjoukoille syytesuojan, mutta Irakin sisäministeriön tiedottajan mukaan syytesuoja ei koske yksityisiä turvallisuusyhtiöitä. Irakissa toimii kymmeniä tuhansia yksityisten amerikkalaisten turvallisuusyhtiöiden työntekijöitä, joista monet suorittavat aiemmin sotilaille kuuluneita tehtäviä.^[10]

Paavi Johannes Paavali II ja hänen seuraajansa paavi Benedictus XVI ovat molemmat tuominneet Irakin sodan. Irakin sodan vastustajiin kuuluvat myös anglikaanien johtaja Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams, Moskovan patriarkka Aleksei II, Kirkkojen Maailmanneuvosto ja Amerikan kirkkojen neuvosto.^[11]