Muqtada al-Sadr

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muqtada al-Sadr
Henkilötiedot
Syntynyt1974
Najaf, Irak
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Muqtada al-Sadr (s. 1974) on Irakissa vaikuttava šiialainen uskonnollinen johtaja. Sadrista tuli tunnettu vuonna 2003 alkaneen Irakin sodan aikana, jolloin hän johti isänsä suurajatollah Muhammad Sadiq al-Ṣadrin perustamia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja Mahdin armeijana tunnettua aseellista joukkoa, joka otti yhteen Irakin hallinnon ja Yhdysvaltojen joukkojen kanssa. Myöhemmin Muqtadan kannattajat eli sadristit ovat osallistuneet Irakin politiikkaan vaalien kautta. Sadr on noudatellut Yhdysvaltojen vetäytymisen jälkeen nationalistista ja Iranin vastaista politiikkaa. Sadristeilla on huomattava kannatus etenkin Irakin köyhän šiialaisen väestön keskuudessa.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muqtada al-Sadr syntyi Najafissa Irakissa vuonna 1974. Hänen isänsä oli suurajatollah Muhammad Sadiq al-Ṣadr. Muqtada al-Sadr opiskeli uskonnollisessa koulussa (ḥawzah) Najafissa ja hän omaksui isänsä konservatiivisen ideologian. Häneen vaikutti myös hänen lankonsa ajatollah Muhammad Baqir al-Sadr. Muqtadan isä kuoli vuonna 1999 iskussa, jonka taustalla on sanottu olleen Saddam Husseinin johtaman Irakin hallinto. Samalla sai surmansa myös Muqtadan kaksi veljeä. Muqtadan isä oli johtanut uskonnollista koulua, jonka johtoon nousi hänen kuolemansa jälkeen irakilainen uskonoppinut Kazim al-Haʾiri. ja Muqtadasta tuli hänen oppilaansa.[1]

Irakin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadr (oik) ja Iranin uskonnollinen johtaja Ali Khamenei vuonna 2019 tapaamisessa Teheranissa.

Irakin ulkopuolella Sadr oli lähes tuntematon aina Irakin sodan aikaan saakka. Irakin Baath-puolueen valta loppui maaliskuussa 2003 alkaneeseen Yhdysvaltojen johtamaan hyökkäykseen. Sadr johti kannattajiaan hänen isänsä perustamien hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta.[2] Järjestöt avasivat Saddamin kukistuttua toimitoja Bagdadissa, Najafissa, Karbalassa, Basrassa ja muissa merkittävissä kaupungeissa. Erityisen menestyneitä järjestöt olivat Bagdadin köyhässä šiialaisessa kaupunginosassa, jolle Muqtada antoi uuden nimen Sadr City isänsä mukaan. Muqtadan kannattajat tulivat pian tunnetuksi sadristeina ja liikkeellä oli nopeasti miljoonia seuraajia. Liike menestyi etenkin köyhän ja nuoren šiialaisen väestön keskuudessa ja hyväntekeväisyyden lisäksi liike vastasi monilla alueilla turvallisuustoimista ja šariatuomioistuimista.[1]

Hyväntekeväisyysjärjestöjen ohella Muqtadan yksi tärkeistä vaikutuskanavista olivat hänen isänsä aloittamat perjantaisaarnat, joita Muqtada jatkoi. Muqtada otti kantaa maansa politiikkaan, arvostellen esimerkiksi Iranin kasvavaa vaikutusvaltaa. Toinen arvostelun kohde oli Yhdysvaltojen miehityshallinto. Maaliskuussa 2004 miehityshallinto kielsi a Muqtadan julkaiseman sanomalehden al-Hawzahin levityksen sen amerikkalaisvastaisuuden takia. Kielto johti yhteenottoihin amerikkalaisjoukkojen ja Muqtadan perustaman aseellisen Mahdin armeija-järjestön välillä Sadr Cityssä, Basrassa ja Najafissa. Huhtikuussa Muqtadasta annettiin puolestaan pidätysmääräys liittyen toisen uskonoppineen Abdul Majid al-Khoein murhaan. Hetkeksi hillinneet yhteenotot alkoivat jälleen Najaffissa elokuussa 2004, mutta ajatollah Ali al-Sistanin onnistui lopulta neuvotella rauha osapuolten välille, vaikkakin yhteenotot Sadr Cityssä jatkuivat aina lokakuuhun saakka. Amerikkalaisten sanotaan luopuneen pidätysmääräyksestä rauhanneuvottelujen aikana.[2] Mahdin armeijan toimintaa kritisoitiin šiialaisten ja sunnalaisten välien kärjistämisestä ja sen joukkojen sanottiin syyllistyneen sunnalaisten moskeijoiden tuhoamiseen, kidutuksiin, murhiin ja sieppauksiin. Šiialaisille Muqtadasta tuli kuitenkin sankarihahmo, joka suojeli yhteisöä esimerkiksi Irakin al-Qaidaa vastaan.[1]

Vuoden 2005 joulukuussa pidetyissä vaaleissa sadristit olivat osa šiialaisten puolueiden liittoumaa, joka voitti 128 paikkaa Irakin 275 paikkaisessa parlamentissa. Sadristit saivat 32 paikkaa ja he tukivat Nuri al-Malikin Islamilainen Da’wa-puoluetta.[1] Sadristit kannattivat Malikin nousua pääministeriksi ja he saivat vastineeksi merkittäviä asemia hallinnossa. Vaalien jälkeen yhteenotot šiialaisten ja sunnien välillä alkoivat pahentua ja vuosien 2006 ja 2007 välillä sai surmansa tuhansia. Yksi väkivallan osapuolista oli sadristien Mahdin armeija, jota Irakin turvallisuusjoukot syyttivät soluttautumisesta sisä- ja puolustusministeriöihin. Yhdysvaltain puolustusministeriö alkoi kuvailla järjestöä Irakin turvallisuustilanteen suurimmaksi uhkaajaksi.[2] Huhtikuussa 2007 sadristit vetäytyivät hallituksesta kun heidän aikatauluaan amerikkalaisjoukkojen vetäytymiselle ei hyväksytty. Samoihin aikoihin Muqtada pakeni Iraniin, jossa hän aloitti opinnot uskonnollisessa koulussa Qomin kaupungissa.[1] Vuoden 2008 alkupuoliskolla Maliki määräsi turvallisuusjoukkonsa sadristeja vastaan Basrassa ja Sadr Cityssä. Sadristit voitettiin ankarien taistelujen jälkeen ja Iran välitti osapuolten välille aselevon. Muqtada ilmoitti järjestönsä keskittävän toimintansa sosiaali- ja kulttuurialoille.[2] Järjestön aseellisen toiminnan lopettaminen oli sittemmin yksi amerikkalaisjoukkojen vetäytymisen mahdollistanut tekijä.[1]

Amerikkalaisjoukkojen vetäytymisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Muqtadan onnistui ratkaista maata uhannut kriisi, kun hän sai Iranin tukemaan Malikin uutta hallitusta.[2] Sadristit saivat jälleen vastineeksi tuestaan merkittäviä asemia hallinnossa.[1] Muqtada palasi Irakiin tammikuussa 2011 ja häntä vastaanottamassa Najafissa oli tuhansia hänen kannattajiaan.[3] Sadristit voittivat 32 paikkaa Irakin vuoden 2014 vaaleissa ja ääri-islamilaisen Isis-järjestön vallattua huomattavia alueita Irakissa Muqtada perusti uusia asejoukkoja entisen Mahdin armeijan pohjalta. Ne ja muut šiialaiset puoliaseelliset joukot menestyivät usein Irakin varsinaista armeijaa paremmin taisteluissa Isistä vastaan. Joistakin muista šiialaisista ryhmittymistä poiketen sadristit ovat vastustaneet edelleen Iranin vaikutusvaltaa, joka on lisääntynyt merkittävästi sitten amerikkalaisjoukkojen vetäytymisen.[4]

Vuoden 2018 toukokuussa järjestetyissä Irakin parlamentti­vaaleissa Sadrin johtama Istiqama-puolue oli osa Saairun-liittoa, joka voitti 54 paikkaa ja oli näin suurin liittouma. Sadrin voittoa ja pääministeri Haider al-Abadin liittouman tappiota pidettiin merkkinä tyytymättömyydestä korruptioon.[5] Saairun oli jälleen suurin liittouma Irakin parlamenttivaaleissa 2021. Sadr itse ei ollut kuitenkaan ehdolla johtamassaan liittoumassa, eikä näin voinut asettua pääministeriksi.[6] Sen sijaan hän kieltäytyi neuvottelemasta hallituksen muodostamisesta Iraniin tukeutuvien šiialaisten puolueiden kanssa. Lopputuloksena oli pitkään jatkunut poliittinen epävakaus. Elokuussa 2022 Sadr ilmoitti jättävänsä politiikan. uutinen johti yhteenopttoihin Sadrin aseistautuneiden kannattajien ja Irakin turvallisuusjoukkojen välillä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Muqtadā al-Ṣadr Encyclopædia Britannica. Viitattu 1.5.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e Profile: Moqtada Sadr BBC News. BBC. Viitattu 1.5.2018. (englanniksi)
  3. Rowdy welcome in Najaf for Shia cleric Moqtada Sadr BBC News. BBC. Viitattu 1.5.2018. (englanniksi)
  4. Simon Tisdall: M​​oqtada al-Sadr: who is the cleric directing Iraq's protests? The Guardian. Viitattu 1.5.2018. (englanniksi)
  5. Shia cleric Moqtada Sadr bloc wins Iraq elections BBC News. BBC. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
  6. Iraq election: Nationalist cleric Moqtada al-Sadr claims victory BBC News. BBC. Viitattu 30.8.2022. (englanniksi)
  7. Matt Murphy: Moqtada al-Sadr: At least 15 dead amid fighting in Iraqi capital BBC News. BBC. Viitattu 30.8.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]