Nuri al-Maliki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuri al-Maliki

Nuri al-Maliki (arab. نوري كامل المالكي‎, Nūrī Kāmil al-Mālikī; s. n. 1950) on Irakin pääministeri 20. toukokuuta 2006 alkaen.

Nuri al-Maliki on islamilaisen Da’wa-puolueen puheenjohtaja. Hänet nimitettiin seuraamaan myös Da’wa-puolueen Ibrahim al-Ja’farin siirtymäajan hallitusta.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuri Kamil al-Maliki syntyi al-Hindiyahissa lähellä Hillaa. Hän suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon arabiankielisessä kirjallisuudessa Bagdadin yliopistossa. Hän liittyi maallisuutta, kommunismia ja Baath-arabiasosialismia vastaan taistelleeseen Hizb al-da’wa al-islamiyya (Islamin kutsu) -puolueeseen yliopistossa, ja tuomittiin kuolemaan aktivismistaan 1980. Tämän jälkeen Nuri eli maanpaossa Iranissa ja myöhemmin Syyriassa.

Syyriassa salanimellä "Jawad" tunnettu Nuri al-Maliki johti Dawan jihad-toimistoa, joka ohjasi sissisotaa Saddam Husseinin hallitusta vastaan Irakin ulkopuolelta Iranin tuella. Hänet nimitettiin maaliskuussa 1991 Damaskoksessa toimineen opposition yhteistoimintakomitean johtoon, johon Da’wa osallistui 19921995.

Pääministerinä Saddam Husseinin jälkeisessä Irakissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuri al-Maliki oli kansainvälisesti melko tuntematon, mutta osallistui Irakin uuden perustuslain laatimiseen Yhdysvaltain hyökkäyksen jälkeen ja oli mukana puhdistamassa entisiä Baath-puolueen jäseniä Irakin hallinnosta ja armeijasta.

Joulukuussa 2005 yhdistynyt liittouma (al-I'tilaf al-iraqi al-muwahhad) sai enemmistön parlamentin paikoista ja nimitti Ibrahim al-Ja’farin pääministeriehdokkaakseen. Sunni- ja kurdiryhmien vastustuksen vuoksi hänen nimityksensä vedettiin pois huhtikuussa 2006 ja al-Maliki nimitettiin pääministeriehdokkaaksi. Hän esitteli 20. toukokuuta hallituksensa puolustus- ja sisäministerin paikkoja lukuun ottamatta ja ilmoitti itse hoitavansa sisäministerin toimen ja Salam al-Zubai’in toimivan väliaikaisena puolustusministerinä.

13. kesäkuuta 2006 Yhdysvaltain presidentti Bush vieraili Irakissa tukemassa Malikia ja presidentti Jalal Talabania. Maliki vieraili heinäkuussa 2006 Yhdysvalloissa, jossa hän tuomitsi Yhdysvaltain kongressissa Israelin hyökkäyksen Libanoniin.

30. joulukuuta 2006 Maliki allekirjoitti entisen presidentin Saddam Husseinin kuolemantuomion, joka toteutettiin samana päivänä.

Maliki vieraili ensimmäisen kerran Iranissa pääministerinä syyskuussa 2006 ja Teheranissa elokuussa 2007 ja heinäkuussa 2008.

Elokuussa 2007 Nuri al-Maliki oli menettänyt suurimman šiiapuolueen, sunnien ja maallisten puolueiden tuen ja puolet ministereistä jätti hänen hallituksensa. Maliki liittoutui kahden kurdipuolueen, Da’wan ja SCIRI:n kanssa. Yhdessä niillä ei ole enemmistöä parlamentissa ja Malikin pysymistä pääministerinä on perusteltu lähinnä sillä, ettei hänelle ole vaihtoehtoa.[1] Suurin sunnipuolue IAF ilmoitti kuitenkin palaavansa hallitukseen kesällä 2008.

Elokuussa 2007 myös Yhdysvaltain eräät demokraattisen puolueen senaattorit kuten Carl Levin ja Hillary Clinton alkoivat vaatia Malikin eroa ja paljastui että eräs lähellä republikaaneja oleva lobbausfirma oli ryhtynyt kaatamaan Malikia ja ajamaan hänen tilalleen Iyad Allawia.[2]

Sittemmin Maliki on pyrkinyt itsenäisempään toimintaan. 25. maaliskuuta 2008 Irakin armeija aloitti Malikin käskystä suuren hyökkäyksen Basraan ottaakseen sen hallintaansa "rikollisjoukoilta ja militioilta." Operaatio jäi pian amerikkalaisten harteille merkittävän määrän Irakin armeijan ja poliisin jäseniä kieltäytymästä taistelemasta tai loikattua kapinallisten puolelle.[3]

Yhdysvallat pyrki solmimaan Irakin kanssa "turvallisuussopimuksen", jonka nojalla maahan olisi saanut jäädä 50 pysyvää sotilastukikohtaa.[4] Sen sijaan irakilaiset vaativat joukkojen poistumista maasta 2011 mennessä, poistumista kaupungeista kesäkuuhun 2009 mennessä sekä Yhdysvaltain sotilaiden nauttiman syyteimmuniteetin kumoamista.[5][6]

Huhtikuussa 2009 brittiläinen Guardian kirjoitti Malikin keskittäneen valtaa Irakissa itselleen perustaman ja oman klaaninsa ja puolueensa hallitseman INSI-tiedustelupalvelun avulla ja nimittämällä armeijan yksikköjen johtoon itselleen uskollisia upseereja.[7] Irakilainen oikeus tuomitsi marraskuussa 2009 lehden 100 miljoonan dinaarin (52000 £) korvauksiin pääministerin kunnian loukkauksesta.[8]

Nuri al-Malikin johtama Oikeusvaltio- liittouma jäi maaliskuun 2010 vaaleissa kahden paikan päähän entisen pääministeri Iyad Allawi Iraqiya-vaaliliitosta, joka voitti vaalit. Kansainväliset tarkkailijat pitivät vaaleja uskottavina, mutta Malikin puolue piti tappionsa syynä vaalivilppiä.[9] Myös sadristit, joita vastaan Maliki aloitti hyökkäyksen 2008, halusivat hänet pois pääministerin paikalta.

Vallanjakoon saatiin ratkaisu marraskuussa, kun sunnit saivat parlamentin puhemiehen paikan ja Jalal Talabani jatkaa presidenttinä. Hän nimitti Nuri al-Malikin toiselle kaudelle 25. marraskuuta 2010.[10]

Vuoden 2014 vaalit järjestettiin 30. huhtikuuta. al-Malikin Oikeusvaltio-liittouma sai jälleen suurimman ääni- ja paikkamäärän. Uusi presidentti Fuad Masum saatiin valittua heinäkuun lopulla.

Elokuussa Irakin korkein oikeus määräsi presidentin nimittämään parlamentin suurimman koalition johtajan muodostamaan hallitusta. Šiiojen Kansallinen liittouma nimitti hallitustunnustelijaksi Haidar al-Abadin. Maliki piti TV-puheen, jossa hän syytti presidenttiä perustuslain rikkomisesta ja määräsi itselleen uskolliset turvallisuusjoukot pääkaupunki Bagdadin kaduille.[11][12]

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irakin pääministerit
Abdulkarim Qasim | Ahmad Hasan al-Bakr | Tahir Yahya | Arif Abdulrazzaq | Abdulrahman al-Bazzaz | Naji Talib | Abdulrahman Arif | Tahir Yahya | Abdulrazzaq al-Nayif | Ahmad Hasan al-Bakr | Saddam Hussein | Sa’dun Hammadi | Muhammad Hamza al-Zubaidi | Ahmad Husain Khudair al-Samarra’i | Saddam Hussein

Yhdysvaltain siviilihallinto:  Jay Garner | L. Paul Bremer
Iyad Allawi | Ibrahim al-Ja’fari | Nuri al-Maliki