Libanonin sota 2006

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Israelin-Libanonin konflikti 2006
Sota: Arabien–Israelin konflikti
Päivämäärä: 12. heinäkuuta 200614. elokuuta 2006
Paikka: Israel ja Libanon
Casus belli: Israelilaissiviilien tulittaminen Katjuša-raketeilla, kahden israelilaissotilaan kidnappaus
Tulos: Tulitauko (YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1559).
Taistelevat osapuolet
Flag of Israel.svg Israel 20px Hizbollah
Komentajat
Flag of Israel.svg Dan Halutz (yleisesikunnan päällikkö)
Flag of Israel.svg Udi Adam
Flag of Israel.svg Amir Peretz (puolustusministeri)
20px Hassan Nasrallah
20px Imad Mughniyeh
Vahvuudet
30 000 sotilasta, sekä ilmavoimien että laivaston joukkoja 600–1000 taistelijaa
Tappiot
41 siviiliä kuollut
vähintään 479 siviiliä loukkaantunut
83 sotilasta kuollut, Hizbollahin arvion mukaan yli 350[1]
vähintään 95 sotilasta haavoittunut
2 sotilasta vangittu
1 sota-alus vaurioitunut
4 helikopteria tuhoutunut
useita panssarivaunuja tuhoutunut arviolta 70
ainakin 750 libanonilaista siviiliä kuollut[2]
ainakin 1100 libanonilaista siviiliä loukkaantunut
23 Libanonin sotilasta kuollut
Hizbollahin taistelijoita kuollut Hizbollahin mukaan 56, Israelin arvion mukaan yli 300, Lisäksi kuollut kahdeksan Amal-puolueeseen, seitsemän Libanonin kommunistiseen puolueeseen[3]ja yksi PFLP-GC:hen kuulunutta taistelijaa. Neljä YK-tarkkailijaa kuollut, 11 haavoittunut

Vuoden 2006 Libanonin sota oli Israelin ja islamistisen Hizbollah-järjestön välinen konflikti, joka käytiin Libanonin alueella. Se alkoi 12. heinäkuuta 2006, kun Hizbollah ampui useita Katjuša-raketteja Israeliin ja tunkeutui sen alueelle siepaten kaksi partiomatkalla ollutta israelilaissotilasta.[4]

Ennen tätä Israel oli tehnyt laajamittaisen invaasion Gazan kaistaleelle. Israel ilmoitti tulkinneensa Hizbollahin toimet Libanonin sotatoimeksi Israelia vastaan ja aloitti Libanonin puolelle ulottuvan sotilasoperaation kaapattujen sotilaidensa vapauttamiseksi.

Yhteenveto selkkauksen vaiheista ja taustoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Libanonissa Israelin joukot kohtasivat voimakasta vastarintaa menettäen kahdeksan sotilasta kaatuneina sekä kaksi haavoittuneina.[5] Israel iski useisiin kohteisiin Libanonissa ja saartoi maan satamat, lentokentät ja Syyrian vastaisen rajan, koska Hizbollah-järjestölle kulkee Israelin mukaan sen kautta aseita ja tarvikkeita. Hizbollah kutsui hyökkäystä Israeliin nimellä Operaatio todellinen lupaus ja Israel kutsui vastaoperaatiota nimellä Operaatio reilu palkinto. Seitsemän kuukautta myöhemmin Israelin hallitus antoi tapahtuneelle virallisesti nimen toinen Libanonin sota veteraanien ja kaatuneiden omaisten painostuksesta, huolimatta siitä ensimmäistä sotaa ei ole virallisesti käyty. Näin tätä nimeä voidaan käyttää haudoilla ja kunniamitaleissa.[6][7]

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1559 vaatii Libanonia riisumaan Hizbollahin aseista ja estämään Libanonin alueelta tehdyn pommituksen Israeliin. Käytännössä Hizbollah kuitenkin hallitsee Libanonin eteläosia ilman, että Libanonin hallituksella on valtaa siihen. Myös Hizbollah on Libanonin hallituspuolue kahdella ministerillä.

Hizbollahia tukevat Israelin mukaan Syyria ja Iran. Lisäksi Israel uskoo Hizbollahin kuljettaneen satoja ohjuksia Libanonin eteläosien kaupunkien siviiliasutuksen keskelle. Hizbollah itse sanoo, että sillä on tuhansia ohjuksia valmiina ammuttavaksi Israeliin. Israel on vaatinut Libanonin hallitusta riisumaan Hizbollahin aseista, mutta käytännössä hallituksen mahdollisuudet rajoittaa järjestön toimintaa ovat heikot.

Israelin iskettyä Libanonissa sähkölaitoksen öljyvarastoihin on konflikti muuttunut myös mittavaksi ympäristökatastrofiksi n. 15 000 öljytonnin valuttua Välimereen. Libanonin ympäristöministeri Yacoub Sarraf luonnehtikin tuhoja suurimmiksi, jotka Välimeri on koskaan nähnyt, mistä hän on ollut suorassa yhteydessä Kreikkaan, Kyprokseen ja Turkkiin.

Operaation suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin puolustusvoimat suunnitteli Libanoniin suuntautuvaa sotilasoperaatiota varsin pitkään. Israelilaisen Bar-Ilan yliopiston valtio-opin professorin Gerald Steinbergin mukaan "kaikista Israelin sodista vuoden 1948 sodan jälkeen, tähän sotaan Israel on parhaiten valmistautunut." Steinbergin mukaan sotilasoperaation suunnittelu alkoi vuoden 2000 jälkeen, ja suunnitelma oli valmiiksi hahmoteltu vuonna 2004. Sotilasoperaatiota oli tämän jälkeen simuloitu ja harjoiteltu konfliktia edeltäneiden vuosien aikana. [8]

Hizbollahin heikentämisen Israelin turvallisuustilanteen parantamiseksi lisäksi yksi sotilasoperaation motiiveista oli Yhdysvaltain hallituksen näkemys siitä, että operaatio toimisi "esisoittona" Iraniin suuntautuville sotilasoperaatioille. [9]

Hizbollah valmistautui kuusi vuotta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hizbollah oli valmistautunut tähän sotaan jopa huolellisemmin kuin Israel. Kuuden vuoden aikana, jotka se oli hallinnut Etelä-Libanonia käytännössä yksin, Israelin vetäydyttyä vuonna 2000, se on koonnut alueelle valtavan raketti- ja ohjusarsenaalin sekä rakentanut sotilaallisen infrastruktuurin (muun muassa syvälle vuorten rinteisiin kaivettuja luolastoja sekä erikoisvahvistettuja bunkkereita). [20] [10]

Ennen sotaa antamassaan haastattelussa Hizbollahin johtaja Nasrallah ilmoitti, että heillä on rajan tuntumassa yli 12 000 rakettia valmiina laukaistavaksi Israeliin.[11]

Hizbollahin yllättävän hyvä valmistautuminen ja varustautuminen selittääkin ainakin osan Israelin huonosta sotamenestyksestä, vaikka kuten sanottua, joidenkin lähteiden mukaan "kaikista Israelin sodista vuoden 1948 sodan jälkeen, tähän sotaan Israel oli parhaiten valmistautunut."

Tapahtumat toukokuussa 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 28.5. Israelin puolustusvoimien virallisella verkkosivulla ilmoitetaan, että sen pohjoiseen sotilastukikohtaan on isketty Katjuša-raketeilla samana päivänä, mistä aiheutui aineellista vahinkoa ja yksi israelilaissotilas loukkaantui. Israelin valtio pitää Libanonin hallitusta vastuullisena tapahtuneesta.
  • 28.5. Israelin puolustusvoimien virallisella verkkosivulla ilmoitetaan yhteenveto kahden päivän aikana tapahtuneista Hizbollahin ja Israelin taistelutoimista. Toisessa edellisenä päivänä Israelin ilmahyökkäyksen kohteeksi joutuneissa Hizbollahin tukikohdasta oli aseita ja ammuksia. Iltapäivällä Hizbollah oli hyökännyt laajemmin Katjuša-raketeilla Pohjois-Israelin Libanonin rajalla sijaitsevia sotilaskohteita ja asutuskeskuksia vastaan. Myös tarkka-ampuja ja konekivääritulta oli käytetty. Israelilaiset pakenivat rakettihyökkäystä pommisuojiin. Manara-kibbutsin luona yksi israelilaissotilas oli haavoittunut.
  • 28.5. Israel ilmoittaa pitävänsä Libanonin hallitusta vastuullisena iskuista, jotka kohdistuvat sen alueelta Israelia vastaan. Pääministeri Olmert varoittaa Israelin tekevän "tuskallisen iskun" niitä vastaan, jotka ovat Israeliin tapahtuneiden hyökkäysten takana.[12]

Tapahtumat heinäkuussa 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautus: The Daily Stariin viittaavat tapahtumat ovat usein tapahtuneet päivää aikaisemmin eli tapahtumapäivänä on julkaisupäivä.

12. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hizbollah ampuu useita Katjuša-raketteja Shlomin kaupunkiin ja Shebaa farmsin alueelle Israeliin[13]. Samaan aikaan rajan yli Israelin puolelle hyökänneet Hizbollah-taistelijat surmaavat kahdeksan israelilaissotilasta ja sieppaavat panttivangeikseen kaksi sekä tuhoavat HMMWV-auton ja Merkava-taistelupanssarivaunun. Israel iskee takaisin ilmavoimilla ja lähettää myös maajoukkoja Libanonin puolelle ensimmäistä kertaa vuoden 2000 vetäytymisensä. [14]

13. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13.7. Israelin iskuissa kuoli vähintään 44 ihmistä. Hizbollah-järjestö vastasi ampumalla 60 Katjuša-rakettia israelilaiseen Naharijan kaupunkiin surmaten yhden ja haavoittaen 20:tä siviiliä. [15] Hizbollah on pitkään pommittanut Pohjois-Israelia Katjuša-raketeilla pakottaen rajaseudun israelilaiset säännöllisesti turvautumaan pommisuojiin. Britannia, Italia, Ranska ja Venäjä syyttävät Israelia suhteettomasta voimankäytöstä. Yhdysvallat puolestaan syyttää Hizbollahia rauhanprosessin etenemisen estämisestä. [16]

14. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartalla konfliktialue (punaisella) ja Israelin sulkualueet (vihreällä) 14. heinäkuuta 2006.
Raketti-iskujen kohteiksi joutuneita Israelin alueita (tilanne 24.7.)

14.7. Hizbollah onnistui iskemään israelilaiseen Sa'ar 5-luokan INS Hanit -ohjusveneeseen, joka oli noin kymmenen meripeninkulman päässä Libanonin rannikosta. Alus vaurioitui vakavasti miehittämättömän lentävän, räjähteillä lastatun aseen iskeydyttyä siihen. Korkea-arvoinen Israelin upseeri kertoi lehtimiehille kiinalaisvalmisteisen C-802 maalta-merelle-ohjuksen iskeytyneen alukseen.[17]

14.7. Israel pommittaa Hassan Nasrallahin Beirutin kotia, joka julistaa avoimen sodan. Israel ilmoittaa lopettavansa, mikäli Hizbollah lopettaa rakettien ampumisen Israeliin, vapauttaa israelilaisvangit sekä suostuu YK:n päätöslauselman mukaiseen aseistariisuntaan. [18]

15. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15.7. Israel tiedotti jatkavansa sotatoimia Gazan kaistaleella huolimatta samanaikaisista taisteluista Hizbollah-sissejä vastaan Libanonin rajalla. [19] Syyrian johtava Baath-puolue ilmoitti antavansa tukensa Hizbollah-järjestölle. Syyria oli näkyvästi tukenut jo vuonna 2001 Hizbollahia, jolloin Israel vetäytyi Etelä-Libanonista. [20]

16. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16. heinäkuuta Hizbollah ampui raketteja Haifaan. Isku surmasi ainakin 8 israelilaista ja haavoitti 17:ää. Israelin pääministeri Ehud Olmert totesi että iskulla on "kauaskantoisia seurauksia" sen "pohjoisille naapureille". [21]

Israelin koneet pommittivat Hizbollahiin myönteisesti suhtautuvaa al-Manar TV-asemaa ja merkittävää voimalaitosta Beirutin esikaupunkialueella. Iran varoitti Israelia "käsittämättömillä menetyksillä", mikäli se hyökkää myös Syyriaan. Syyria varoitti ryhtyvänsä kaikkiin toimiin mitä tahansa Israelin hyökkäystä vastaan [22]

17. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin armeija kiisti aloittaneensa maahyökkäyksen Libanoniin. Armeijan tiedottaja kertoi sotilaiden käyneen yöllä Libanonin alueella tuhoamassa Hizbollahin asemia, mutta palanneen takaisin. [23]

18. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hizbollah-järjestö torjui ajatuksen tulitauosta, jonka ehdot sen tulkinnan mukaan Israel sanelisi.

19. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uutiskanava CNN uutisoi Israelin maajoukkojen edenneen Libanonin alueelle tuhoamaan Hizbollahin asemia.[24] Rajan tuntumassa käytiin sodan siihen mennessä rajuimmat maajoukkojen yhteenotot. Hizbollahin mukaan kolme israelilaissotilasta kuoli ja kymmenen haavoittui.

Ilmaiskuissa sai päivän aikana surmansa ainakin 56 libanonilaissiviiliä. Israel ampui ohjuksia muun muassa Srifan ja Nabatijan kyliin Etelä-Libanonissa sekä itäiseen Maarabuniin. Vain yksi kohteena olleen Hizbollahin taistelijoista sai surmansa. Toisten tietojen mukaan vähintään 70 libanonilaissiviiliä kuoli. [25]

Libanonin pääministeri Fouad Siniora pyysi kansainvälisen yhteisön apua tilanteen ratkaisemiseksi.[26]

20. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20.7. Israelin puolustusministeri Amir Peretz ilmoitti Israelin aloittavan tarvittaessa täysimittaisen maahyökkäyksen. Perez kuitenkin painotti ettei tavoitteena ole Libanonin valloitus. Sotilaslähteiden mukaan rajalle on keskitetty maajoukkoja yli divisioonan. Israelin joukot ja Hizbollah ottivat yhteen rajalla. Israel ilmoitti kahden israelilaissotilaan kuolleen taisteluissa. [27]

Yhdysvaltain merijalkaväki astui maihin Beirutin lähettyvillä osallistuakseen mittavaan evakuointioperaatioon.

EU ilmoitti lahjoittavansa 10 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun Libanoniin, jossa arviolta puoli miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa ja jossa on pulaa elintarvikkeista ja lääkkeistä.

21. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

21.7. Israel kutsui tuhansia reserviläisiä palvelukseen. Libanonin puolustusministeri Elias al-Murr ilmoitti TV-haastattelussa Libanonin armeijan puolustavan maata mikäli Israel käynnistää maahanhyökkäyksen. Libanonin armeija tosin on sekä määrällisesti että laadullisesti Israelia heikompi. Libanonin armeijalla on noin 61 400 miestä, joiden aseistus ja koulutus on varsin heikko. Ilmavoimissa palvelee noin tuhat sotilasta, merivoimissa 400 ja maavoimissa 60 000, joista 15 000 on asevelvollisia. Muut ovat palkattuja. Libanonin ilmavoimissa ei ole torjuntahävittäjiä eikä harjoitushävittäjiä, millä voitaisiin tukea maataisteluita tai suorittaa valvontaa. Libanonin asevoimilla on 30 vanhaa ja muutama uusi helikopteri, mutta ei merkittävää ilmatorjuntaa. Maan asevoimat on kehitetty hillitsemään sisäisiä levottomuuksia ja toimivat valtakunnallisena santarmistona.

Hizbollah hylkää Yhdistyneiden kansakuntien suunnitelman lopettaa vihollisuudet ja vapauttaa israelilaissotilaat.

23. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyria varoittaa vastaavansa, mikäli Israel miehittää Libanonin. Israelin puolustusministeri Amir Peretz ilmoittaa tukevansa ajatusta kansainvälisen joukon lähettämisestä Etelä-Libanoniin mahdollisesti NATO:n maksamana. [28]

24. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Condoleezza Rice vierailee Libanonissa tukemassa libanonilaisia ja kehottaa tulitaukoon heti kun se on mahdollista. Egeland ehdottaa 150 miljoonan dollarina humanitaarista apua tukemaan 800 000 kotinsa ilmahyökkäysten vuoksi jättänyttä libanonilaista. [29]

25. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israel pommitti toistuvasti UNTSO:n tukikohtaa Khiamin kaupungissa, joka lopulta johti neljän UNTSO:n aseettoman tarkkailijan kuolemaan. UNTSO kehotti useita kertoja tuloksetta Israelin ilmavoimia keskeyttämään YK:n tarkkailuaseman tulittamisen. Tarkkailijat olivat Itävallan, Kanadan, Kiinan ja Suomen kansalaisia. Surmansa saanut suomalainen oli kapteeniluutnantti Jarno Mäkinen.

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan antoi tapauksesta lausunnon Roomassa 26. heinäkuuta 2006

» ... shocked and deeply distressed by the apparently deliberate targeting by Israeli Defence Forces.»

, Israelin pääministeri Ehud Olmert valitteli soitossaan Kofi Annanille tapahtunutta luvaten perusteellisen tutkimuksen tapauksesta. Perusteellista tutkimusta ei koskaan käynnistetty. Suomen hallitus ei ollut tyytyväinen Israelilta saamiin selontekoihin. Israel ei suostunut puolueettomaan tutkimukseen YK-tarkkailijoiden kuolemaan johtaneista syistä.

Robert Fisk, brittiläinen toimittaja ja The Independentin Lähi-idän kirjeenvaihtaja ja asiantuntija, piti Israelin iskua Khiamin YK-asemaan täysin tahallisena. Fisk esitti näkemyksensä YLE:n dokumentissa 2006. Hänestä Suomen olisi selvitettävä kuka ampui YK-tarkkailijat surmanneen ohjuksen ja haastettava tämä henkilö sotaoikeuteen suomalaisen sotilaan murhasta.

26. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin maavoimat ja Hizbollahin taistelijat ottivat rajusti yhteen Bint Jbeilin kaupungissa ja Maroun al-Rasin kylässä. Israel ilmoitti tappioikseen 9 kuollutta ja 25 haavoittunutta.[30]

29. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin maavoimat vetäytyivät Bint Jbeilistä.[31]

14 libanonilaissiviilin mainitaan kuolleen Israelin ilmaiskuissa. Condoleezza Rice palaa neuvottelemaan rauhasta. Israel hylkää YK:n pyynnön kolmen päivän tulitauosta, minkä avulla voitaisiin toimittaa humanitaarista apua perille. Libanonin rannikon mainitaan saastuneen, koska Israel pommitti Beirutissa sähkölaitoksen öljysäiliöitä siten, että 15 000 000 kg öljyä alkoi valua Välimereen. [32]

30. heinäkuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin ilmavoimat iskivät siviilikohteisiin Qanan kaupungissa Etelä-Libanonissa tappaen useimpien kansainvälisten uutistoimistojen mukaan yli 54 siviiliä, joista vähintään 37 lapsia. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin muutamaa päivää myöhemmin julkaiseman raportin mukaan kuolleita olisi löytynyt siihen mennessä 28, joista 19 lapsia. Yhä löytymättä raunioissa järjestö kuitenkin uskoo olevan toistakymmentä ruumista. Israel väitti Hizbollahin ampuneen paikalta raketteja. Israel syyttää Hizbollahia ja toteaa, ettei aselevolla ole kiirettä. Israel hyökkää Masnaahan koukaten Syyrian kautta. [33]

Libanonin pääministeri Fouad Siniora tuomitsi iskun hirvittävänä sotarikoksena, ja perui suunnitellun tapaamisen Israelia tukevan Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen kanssa.

Libanonilaisen Libanoscopie-lehden mukaan Qanan kerrostalopommitus oli Hizbollahin tarkoituksellisesti järjestämä.[34]

Tapahtumat elokuussa 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi maahyökkäyksen laajentamisen Libanonissa. Se hyväksyi Israelin puolustusvoimien laajan maaoperaation tavoitteena tunkea Hizbollah vähintään Litani-joelle tai pohjoisemmas tarkoituksenaan raivata tila myöhemmin mahdollisesti alueelle tulevalle kansainväliselle joukolle.

Sotilaallisena tarkoituksena on edetä noin 30 kilometriä Israelin rajalta pohjoiseen, mikä tekisi mahdottomaksi Hizbollahille ampua Katjušha-raketteja Israelin puolelle Dan Halutzin suunnitelman mukaisesti. Loput 10 %:ia Hizbollahin raketeista tai lyhyen matkan ohjuksista olisi helpompi tuhota ilmavoimin kauempaakin.

Kahdestatoista israelilaisministeristä yhdeksän kannatti maasodan laajentamista esityksen mukaisesti ja kolme ministeriä pidättyi äänestyksestä. He olivat Kadiman Shimon Peres, Israelin työväenpuolueen Ophir Pines-Paz, ja Shan Eli Jishai. Peresin mielestä yllätysmahdollisuus on jo menetetty, Pines-Pazin mielestä diplomaattiset kanavat tulisi pitää auki ja Jishain mielestä ilmaiskuja tulisi jatkaa, jotta ne tekisivät tehtävänsä.[35]

Reserviläisiä kutsuttiin palvelukseen ja armeijalle annettiin lupa edetä 6–7 km Libanonin puolelle tarkoituksena ajaa Hizbollahin sissit kauemmaksi rajasta. Israelin mukaan se on tappanut 20 Hizbollahin taistelijaa viimeisen kahden vuorokauden aikana. Arabilähteiden mukaan samaan aikaan on kuollut kolme israelilaissotilasta.

Israelin puolustusvoimat ryhtyvät taisteluun Hizbollahin kanssa Bint Jbailissa.[36]

2. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin kommandot tekivät iskun Baalbekiinn, 100 kilometriä rajan pohjoispuolelle, vangiten viisi libanonilaista, joiden Israel väittää olevan Hizbollah:n militantteja. Samalla kuolee 16 siviiliä, joista seitsemän on lasta.[37]

Operaation tarkoitukseksi Israel ilmoittaa aseiden Hizbollahin aseisen saamisen estäminen Syyriasta, mutta uutistoimistojen mukaan syynä voi olla paikallisen Hizbollah-johtajan kaappausyritys. Vastarinta yllättää israelilaiset.

Hizbollah ampuu noin 160 rakettia Israeliin, minkä seurauksena yksi kuolee ja 19 haavoittuu. Jotkin raketeista yltävät Beit Sheaniin saakka, syvimmälle Israelin alueelle kuin aikaisemmin. Libanonin virallisten arvioiden mukaan Israelin pommitukset ovat aiheuttaneet 2 500 000 000 dollarin vahingot.[38]

3. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä israelilaissotilasta sai surmansa taisteluissa Etelä-Libanonissa. Kahdeksan israelilaissiviiliä sai surmansa Hizbollahin raketti-iskuissa [39]

Israel aloittaa päivien tauon jälkeen Beirutin pommitukset. Islamilaiset maat vaativat välitöntä tulitaukoa Lähi-itään. Kahdeksan israelilaissiviiliä ja neljä sotilasta kuolee. Hizbollahin johtaja uhkaa iskeä Tel-Aviviin ja Libanonin virallisten lukujen mukaan yli 900 siviiliä on kuollut ja 3 000 haavoittunut.[40]

4. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin pommituksissa kuoli seitsemän siviiliä Taibehin kylässä Etelä-Libanonissa, viisi Beirutissa kristittyjen asuinalueella ja ainakin 26 Qaa'n kylässä Syyrian rajalla. [41]

Israel iskee Sohmorin voimalaitokseen katkaisten sähköt Bekaan laaksosta ja Etelä-Libanonista. Israelin virallisten lukujen mukaan yhteensä 43 israelilaissotilasta ja 31 -siviiliä on kuollut.

Hizbollah ampuu 220 rakettia Israeliin, joista yksi osuu Haderaan 40 kilometrin päähän Tel-Avivista pohjoiseen, mikä on etelämpänä kuin aiemmin.[42]

5. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Libanonin hallitus torjui YK:n turvallisuusneuvoston neuvotteleman päätösehdotuksen tulitauosta, jonka sekä Ranska että Yhdysvallat hyväksyivät. Israel teki varhain aamulla iskun lähelle Tyyroksen kaupunkia. Iskussa kuoli yksi Libanonin armeijan sotilas ja neljä siviiliä, joiden Israel väitti kuuluvan Hizbollahin vanhimpiin. Israel kehotti Sidonin kaupungin asukkaita poistumaan. Yksi Israelin sotilas sai surmansa Hizbollahin kranaatinheitiniskussa Taibehissa.[43]

Kolme israelilaista siviiliä kuoli Hizbollahin raketeista. [44]. Ainakin 20 000 ihmistä osallistui Libanon-mielenosoitukseen Lontoossa.

Israel järjestää aikaisempaa raskaimmat pommitukset Libanoniin ja Beirutin pommitukset jatkuivat kolmantena yönä peräkkäin. Yksi israelilaissotilas kaatuu Taiben lähellä ja kahdeksan kommandoa haavoittuu.[45]

6. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12 Israelin sotilasta sai surmansa Hizbollahin raketti-iskussa Kfar Giladiin, Pohjois-Israeliin. Kaksi israelilaissotilasta kaatui taisteluissa. Haifassa kuolee kolme siviiliä ja haavoittuu 160.

Ainakin 12 libanonilaista siviiliä, yksi libanonilaissotilas sekä yksi palestiinalainen Syyriaa kannattava taistelija saivat surmansa Israelin ilmaiskuissa.[46][47]

Hizbollah väittää kolmen taistelijansa kuolleen ja sen virallinen taistelijoita koskeva tappioluku nousee 51:een.[48]

Yhdistyneiden kansankuntien turvallisuusneuvosto keskustelee yhdysvaltalais-ranskalaisesta päätöslauselmaehdotuksesta, minkä mukaan vihollisuudet on lopetettava, mutta Libanonin hallitus hylkää ehdotuksen ja Hizbollah ilmoittaa lopettavansa taistelun vasta sitten, kun Israel on vetäytynyt Libanonista.[49]

Syyria varoittaa Israelia paikallisesta sodasta, mikäli Israel hyökkää Syyriaan.[50]

7. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainakin 49 ihmistä kuoli Israelin ilmaiskuissa. Kolme israelilaissotilasta ja viisi Hizbollahin taistelijaa sai surmansa taisteluissa Bint Jbailissä. [51]

Joidenkin tietojen mukaan kuolleiden libanonilaissiviilien määrä on 69. Libanonin virallisten lukujen mukaan on kuollut yli 1 000 ja loukkaantunut yli 3 500.

Israelin pääministeri Ehud Olmert ilmoittaa, ettei Israelin puolustusvoimilla ole toimintarajoitteita. Arabiliiton ministerit tapaavat Beirutissa.

Libanonin pääministeri Fuad Sinora vaatii muutoksia Yhdistyneiden kansankuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmaehdotukseen. Hänen mukaansa Israelin pitäisi vetäytyä YK-joukkojen tieltä, Libanonin armeija pitäisi lähettää myös Etelä-Libanoniin sekä toteuttaa Hizbollahin aseistariisunta.

Libanon alkaa kutsua reservijoukkoja palvelukseen ja valmistautuu sijoittamaan Etelä-Libanoniin 15 000 sotilastaan.[52]

Libanonin asevoimien joukot eivät ole olleet maan eteläisimmässä osassa 1970 jälkeen, kun PLO tuli sinne Jordaniasta.

8. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi israelilaissotilas ja 15 Hizbollahin taistelijaa kuolevat taistelussa Israelin tiedotuksen mukaan. Israelin armeijan mukaan tappiot ovat yhteensä 62 sotilasta. Amir Peretz haluaa suunnitelman valtuutetusta laajemmasta maahyökkäyksestä. Israelin ilmavoimat pudottaa Libanoniin lentolehtiä luvaten hyökätä mitä tahansa liikkuvaa ajoneuvoa vastaan. Humanitäärisen avun järjestöjä varoitetaan avustuskuljetuksia kohtaavasta vaarasta.

Israelin pääministeri pitää Libanonin ehdotusta siirtää joukkoja Etelä-Libanoniin mielenkiintoisena, mutta epäilee sen mahdollisesti olevan myös savuverho Hizbollahille.

Aikaisemmin säästyneen Beirutin kaupunginosa Shijahiin tehdään ilmahyökkäys, missä kuolee 50 libanonilaista. YK:n pääsihteeri Kofi Annan kehottaa Israelia ja Hizbollahia kunnioittamaan velvoitteitaan kansainvälisen humanitaarisen lain perusteella. Arabiministerit tapaavat Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston.[53]

9. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päättää laajentaa maasotaa. Israelin sotilaskoneet tappavat 11 henkilöä, muun muassa Hizbollahin johtajan ja hänen viisi lastaan Libanonin kattavissa ilmahyökkäyksissä. Israelin laskujen mukaan israelilaisten tappiot ovat yhteensä 65 kuollutta sotilasta ja 36 siviiliä.

Kirjat Shimonan kaupunki Israelissa evakuoidaan ensimmäistä kertaa sitten 1948 itsenäisyyssodan jälkeen. Ranska ja Yhdysvallat jatkavat neuvotteluja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmaehdotuksesta. Avustusjärjestö valittavat Israelin teihin ja siltoihin kohdistuneiden pommitusten haittaavan avustustoimintaa.[54]

10. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israel valtaa Marjayunin sekä ottaa haltuunsa Libanonin asevoimien parakit. Israel ilmoittaa lisänneensä sotilaallista painetta edistääkseen diplomaattista ratkaisua. Yksi israelilaissotilas kuoli Etelä-Libanonissa ja kaksi ihmistä loukkaantui Pohjois-Israelissa Hizbollah:n raketti-iskusta. Kofi Annan kehottaa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoa laatimaan päätöslauselman konfliktin lopettamiseksi viikon loppuun mennessä.[55]

11. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto valtuutti 15 000 rauhanturvaajan olon Libanonissa, mihin sisältyy jo nyt Libanonissa olevat noin 2 000 sotilaan vahvuiset UNIFIL-joukot. Ranskalla on 200 sotilasta UNIFIL-joukoissa ja se lupasi lähettää 200 sotilasta lisää. Aikaisemmin Ranska oli kaavaillut lähettävänsä jopa 2 500 sotilasta. Ranskalla on 1 700 sotilasta ulkomailla muissa kuin YK-tehtävissä.

12 siviiliä kuolee ja 15 haavoittuu Israelin ilmaiskuissa. Yksi israelilainen sotilas ilmoitetaan kaatuneeksi ja 16 haavoittuneiksi Hizbollahin kanssa käydyissä taisteluissa. Mielipidemittausten mukaan Israelin hallituksen kannatus on heikentynyt koskien konfliktin hoitamista.

Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaajat evakuoivat satoja Libanonin asevoimien turvallisuusjoukkoihin kuuluvia ja siviilejä Marjayunista Libanonin asevoimien parakeista, mitkä ovat joutuneet Israelin haltuun.

Israel päättää ennen tulitaukoa jatkaa laajaa maahyökkäystä kohti Litani-jokea neljän yksitoista prikaatia käsittävän divisioonan avulla oman ilmoituksensa mukaan diplomaattisen prosessin jouduttamiseksi:

Israelin pohjoinen maanpuolustusalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin Pohjoinen divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • vastustaja Hizbollahin rintamalohko 5
Israelin 162. divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Israelin 91. divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin joukot käsittävät noin 12 000 sotilasta.

12. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyy äänin 15–0–0 päätöslauselmaehdotuksen. Israel laajentaa maahyökkäystään Etelä-Libanonissa menettäen kaatuneina 24 sotilastaan ja merkava panssarivaunuja tuhoutunut arviolta 40. Libanon ja Israel hyväksyvät päätöslauselma 1701:n. Kofi Annanin mukaan osapuolet ovat lopettavat vihollisuudet 14. elokuuta kello 05.00 UTC eli paikalliseen aikaan kello kahdeksalta aamulla.

13. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin hallitus vahvistaa hyväksyvänsä päätöslauselma 1701:n. Myös Syyria ja Iran ilmoittavat kannattavansa päätöslauselmaa. 13 siviiliä kuolee Israelin jatkaessa hyökkäystään Etelä-Libanonissa. Israelilainen mies kuolee Hizbollahin ampumasta raketista.

14. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosin pitävä YK:n välittämä tulitauko vaiensi taistelut aamukahdeksalta (UTC 05.00). Israel iskee muutamia minuutteja ennen tulitauon alkamista. Seitsemän kuolee Baalbekin lähistöllä puolta tuntia ennen tulitauon alkamista.

Israel ylläpitää Libanonin ilma- ja merisaarron ja kieltää tieliikennettä. Pakolaiset alkavat palata koteihinsa. Tulitauon jälkeen yksi Hizbollahin taistelijoista kuolee tulitauon alkamisen jälkeen israelilaistulituksesta Israelin mukaan jatkuneen taistelun tuloksena.

Libanonilaislaskelmien mukaan vähintään 1 150 ihmistä on kuollut, joista suurin osa siviileitä johtuen Israelin pommituksista Libanonissa. Israel ilmoittaa joidenkin sen joukkojen jo olevan vetäytymässä Libanonista. Yhdistyneiden kansakuntien saattue saapuu Tyyrokseen tuomaan apua monien päivien tauon jälkeen.

Pohjois-Israelissa israelilaiset tulevat pommisuojistaan. Libanonin YK-suurlähettiläs sanoo, että hänen maansa on viimeinen, joka allekirjoittaa rauhansopimuksen Israelin kanssa. (Myöskään Golanin kukkulat takaisin vuoden 1967 jälkeen Israelille menettänyt Syyria ei ole sopinut rauhasta Israelin kanssa Egyptin ja Jordanian tapaan).

Israel ilmoittaa kahden sotilaansa kuolleen ja että israelilaissotilaiden kaatuneiden yhteismäärä nousee 117:ään. Israel pudottaa lentolehtisiä, missä se syyttää Hizbollahia Libanonin tuhosta ja varoittaa vastaavansa mihin tahansa uusiin hyökkäyksiin. Hizbollah levittelee julisteita, missä todetaan sen saavuttaneen jumalallisen voiton (divine victory)

Yhdistyneet kansakunnat varoittaa räjähtämättömistä ammuksista, mitä arvellaan olevan joka kymmenennen kranaatin, pommin tai raketin, mitä on ammuttu tai pudotettu Libanoniin.

18. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneet kansakunnat vetosi jäsenvaltioihinsa, että Libanoniin saataisiin ensi vaiheessa 3 500 rauhanturvaajaa.

19. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israel iski Bekaan laaksoon Budain kylään laskemalla helikoptereista alas kaksi HMMWV-autoa ja niiden mukana kommandoja. BBC:n mukaan tarkoituksena oli siepata paikallinen Hizbollah-johtaja, kun taas Israelin ilmoituksen mukaan tarkoituksena oli estää Hizbollahia saamasta Syyriasta kuljetettuja aseita. Yksi israelilaissotilas ja kolme Hizbollah (taistelujärjestö) taistelijaa kuolivat. Silminnäkijöiden mukaan Israelin tulitus tuhosi sillan. Taistelut kestivät yli kaksi tuntia ja kaksi helikopteria nouti israelilaiset hävittäjien vartioidessa ylempänä.[56]

20. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israel ilmoitti, ettei se halua rauhanturvaajiksi maita, joilla ei ole diplomaattisia suhteita Israelin kanssa. Tällaisia halukkaita rauhanturvaajia Libanoniin ovat muun muassa Indonesia ja Malesia sekä Bangladesh.

Israelin pääministeri Ehud Olmert soitti Italian pääministeri Romano Prodille ehdottaen Italiaa Libanonin rauhanturvaoperaation johtovaltioksi. Italia oli aikaisemmin kaavaillut lähettävänsä jopa 3 000 rauhanturvaajaa. 2 500 rauhanturvaajasta puhunut Ranska lähettää 400 rauhanturvaajaa, joista 49 pioneeria on jo saapunut.

Israelin päähuolena on Syyrian vastainen raja ja Hizbollahin mahdollisesti sitä kautta saama Iranin järjestämäksi uskottu aseapu.

21. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneiden kansakuntien suunnitelman mukaan 2. syyskuuta 2006 pitäisi olla lähetetty Libanoniin 3 500 sotilasta, mihin sisältyisi kolme jalkaväkipataljoonaa, kevyt tiedustelupataljoona, yksi rakentava pioneeripataljoona sekä sotilaspoliiseja.[57]

5. lokakuuta mennessä tulisi Libanoniin olla lähetettynä lisäksi kolme moottoroitua jalkaväkipataljoonaa, kaksi kevyttä tiedustelupataljoonaa sekä lisää pioneereja ja sotilaspoliiseja.

4. marraskuuta lisäksi loput joukoista.

22. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian ulkoasiainministeri Massimo D'Alema pyytää Suomea kutsumaan koolle perjantaiksi 25. elokuuta EU-kokouksen, jossa päätettäsiin Libanonin rauhanturvaamisesta. Italia lupautui edellisenä päivänä lähettämään 2 000–3 000 rauhanturvaajaa Libanoniin ja pyrkii samalla johtovaltioksi. Aikaisemmin Ranska oli luvannut 2 500 rauhanturvaajaa, mutta onkin lähettämässä 200 UNIFIL-turvaajan lisäksi vain 200 rauhanturvaajaa, joista 49 pioneeria on saapunut.

27. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hassan Nasrallah ilmoittaa Libanonin televisiossa katuvansa kahden israelilaissotilaan sieppaamista todeten, että ei olisi ryhtynyt siihen, mikäli olisi tiennyt seurauksena olevan kuukauden mittaisen sodankäynnin.[58]

28. elokuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kofi Annan kehottaa Hizbollahia vapauttamaan panttivangit sekä Israelia lopettamaan Libanonin saarron.

Mediaskandaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joitakin journalisteja on syytetty tapahtumien tahallisesta vääristelystä Hizbollahin hyväksi valokuvia muokkaamalla ja kirjoittamalla harhaanjohtavia kuvatekstejä. Reuters poisti yli 900 Adnan Hajj'n ottamaa valokuvaa hänen myönnettyään muokanneensa digitaalisesti joitakin valokuvia.[59]

23. heinäkuuta Kansainvälinen Punainen risti totesi lehdistötiedotteessaan Israelin ampuneen ohjuksilla kahta sen ambulanssia, jotka olivat selvästi merkittyjä. Kiista alkoi, kun nimimerkillä Zombie esiintyvä henkilö väitti verkkosivuillaan vaurioiden olleen aivan liian vähäisiä ollakseen ohjuksen tai raketin tekemiä. [60] Australian ulkoministeri Alexander Downer totesi kuultuaan tästä, että ambulanssin vahingoista otettujen kuvien lähemmän tarkastelun jälkeen on selvää, että kyseessä on väärennös. [61] 30. elokuuta Punainen risti ilmoitti, että väärennöksestä ei ole todisteita.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.mfa.gov.il/MFA/Terrorism-+Obstacle+to+Peace/Terrorism+from+Lebanon-+Hizbullah/Israel-Hizbullah+conflict-+Victims+of+rocket+attacks+and+IDF+casualties+July-Aug+2006.htm Israelin ulkoministeriö 10.8.2006
  2. http://www.commondreams.org/headlines06/0731-07.htm Guardian 31.7. 2006
  3. http://www.lcparty.org/080806_2.html
  4. [1]
  5. Day-by-day: Lebanon crisis
  6. Summer conflict named Second Lebanon War Yedioth Internet / ynetnews.com. Viitattu 18.4.2007.
  7. Conflict named 'Second Lebanon War' The Jerusalem Post. Viitattu 18.4.2007.
  8. http://sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?f=/c/a/2006/07/21/MIDEAST.TMP "Israel Set War Plan More Than Year Ago", Gerald Steinbergin haastattelu Jerusalemissa, San Francisco Chronicle 21.6.2006
  9. https://archive.is/20120905124412/www.newyorker.com/fact/content/articles/060821fa_fact "Watching Lebanon", Seumour Hersch, New Yorker 21.8.2006
  10. Abraham Rabinovich: Hezbollah trained for 6 years, dug deep bunkers 21.6.2006. The Washington Times. Viitattu 13.2.2008. (englanniksi)
  11. [2]
  12. http://www.mtv3.fi/uutiset/txt/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2006/05/448121
  13. http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5179434.stm
  14. Hizbollah ottaa kaksi israelilaissotilasta vangeikseen (en)
  15. Israelin Haifaan iskeytyi raketteja 14.7.2006. Yle. Viitattu 13.2.2008.
  16. Valtiot kritisoivat Israelia
  17. Jerusalem Post: IDF confirms warship hit by explosive-laden UAV
  18. Israelin rauhanehdot Hizbollahille (en)
  19. Israel iski jälleen Gazan kaupunkiin 16.7.2006. Yle. Viitattu 13.2.2008.
  20. Israel ja Hizbollah jatkavat iskujaan 16.7.2006. Yle. Viitattu 13.2.2008.
  21. CNN: Hezbollah rockets kill 8 in Haifa
  22. Syyria varoittaa ryhtyvänsä vastatoimiin
  23. Maataisteluja Libanonin rajalla, ilmaiskut jatkuvat 20.7.2006. Yle. Viitattu 13.2.2008.
  24. CNN: Israeli troops enter southern Lebanon
  25. 70 libanonilaista kuol1
  26. MTV3 uutiset: Israelin iskut surmasivat noin 50 Libanonissa
  27. http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5194156.stm
  28. Peretz kannattaa NATO:n rahoittamaan kansainvälistä joukkoa
  29. Egeland ehdottaa humanitaarista apua
  30. Taistelut Libanonissa ja Gazassa jatkuvat 27.7.2006. Yle. Viitattu 14.2.2008.
  31. http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5218210.stm
  32. YK:n tulitaukoehdotus
  33. Israelin operaatioita
  34. http://www.libanoscopie.com/fulldoc.asp?doccode=994&cat=2
  35. Haaretz [3]
  36. The Daily Star [4]
  37. The Daily Star [5]
  38. The Daily Star [6]
  39. http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5239142.stm
  40. The Daily Star [7]
  41. http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5239142.stm
  42. The Daily Star [8]
  43. http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5239142.stm
  44. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Libanon+torjui+YKn+tulitaukoehdotuksen/1135220942870 - Helsingin Sanomat 5.8.2006
  45. The Daily Star [9]
  46. http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5239142.stm
  47. The Daily Star [10]
  48. The Daily Star [11]
  49. The Daily Star [12]
  50. The Daily Star [13]
  51. http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5239142.stm
  52. The Daily Star [14]
  53. The Daily Star [15]
  54. The Daily Star [16]
  55. The Daily Star [17]
  56. HS
  57. [18]
  58. [19]
  59. Reuters withdraws all photos by Lebanese freelance Viitattu 14.2.2008. (englanniksi)
  60. The Red Cross Ambulance Incident: How the Media Legitimized an Anti-Israel Hoax and Changed the Course of a War Viitattu 23.6.2007. (englanniksi)
  61. Speech to the National Newspaper Publishers' Conference (englanniksi)