Ensimmäinen intifada

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Palestiinalainen juliste vuodelta 1990.

Ensimmäinen intifada oli vuonna 1987 alkanut palestiinalaisten kansannousu Israelin miehitystä vastaan, joka jatkui aina Oslon sopimuksen solmimiseen. Palestiinalaisia kuoli noin 1 400, israelilaisia siviilejä 270 ja sotilaita 150[1].

Neljä palestiinalaista kuoli 9. joulukuuta 1987 Jabalyassa auto-onnettomuudessa, jossa toisena osapuolena oli israelilainen kuorma-auto. Palestiinalaiset lähtivät osoittamaan mieltä, ja seuranneissa mellakoissa kuoli israelilaisen sotilaan luodista yksi palestiinalainen.

Gazan alueella alkoi syntyä väkivaltaisia mellakoita. Mielenilmaukset ja väkivaltaisuudet levisivät pian myös Länsirannalle. Vastarinta alkoi lakkoiluna, kansalaistottelemattomuutena ja israelilaistuotteiden boikottina, pian myös hyökkäyksinä juutalaisten siirtokuntalaisten kimppuun. Kansainväliseen julkisuuteen alkoi levitä kuvia kiviä heittelevistä palestiinalaislapsista.[2]

Kansannousu jatkui aina vuoteen 1993. Työväenpuolueen voitettua vuoden 1992 vaalit Jitzhak Rabin aloitti neuvottelut PLO:n kanssa rauhan aikaansaamiseksi, ja vuonna 1993 osapuolet allekirjoittivat Oslon sopimuksen. Myös nimellä Oslo I tunnetussa sopimuksessa Israel ja PLO tunnustivat toisensa. Se merkitsi mahdollisuutta ratkaista Israelin ja palestiinalaisten välisen Palestiinan peruskonfliktin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TAUSTA: Israelin ja palestiinalaisten rinnakkaiselo on kertomus loputtomasta väkivallasta, YLE
  2. Palestiinalaisten ensimmäinen intifada 1987–1993, HS

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]