Shimon Peres

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shimon Peres
שמעון פרס Nobelin rauhanpalkinto
Shimon Peres by David Shankbone.jpg
Israelin 9. presidentti
13. kesäkuuta 2007 - 24. heinäkuuta 2014
Pääministeri Ehud Olmert
Benjamin Netanjahu
Edeltäjä Moshe Katsav
Seuraaja Reuven Rivlin
Israelin 8. pääministeri
4. marraskuuta 199518. kesäkuuta 1996
Presidentti Ezer Weizman
Edeltäjä Jitzhak Rabin
Seuraaja Chaim Herzog
13. syyskuuta 198420. lokakuuta 1986
Presidentti Chaim Herzog
Edeltäjä Jitzhak Shamir
Seuraaja Jitzhak Shamir
Tiedot
Syntynyt 2. elokuuta 1923 (ikä 91)
Wieniawa, Puola
Puolue Kadima
Työväenpuolue
Puoliso Sonya Gelman Peres
Ammatti sotilas
Uskonto Juutalaisuus
Allekirjoitus Shimon Peres Signature.svg

Shimon Peres (Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?, s. 2. elokuuta 1923 Puola) on israelilainen poliitikko, joka toimi Israelin presidenttinä 13. kesäkuuta 2007 - 24. heinäkuuta 2014. Peres on toiminut kolmeen otteeseen Israelin työväenpuolueen puheenjohtajana, vuosina 1977–1992, 1995–1996 ja 2003–2005, ja maansa pääministerinä kahteen otteeseen, 1984–1986 ja 1995–1996. Nykyään Peres kuuluu keskustalaiseen Kadima-puolueeseen, joka perustettiin vuoden 2005 lopulla; Peres jätti työväenpuolueen joulukuussa 2005 menetettyään kuukautta aikaisemmin puolueen puheenjohtajuuden Amir Peretzille.

Vuonna 1994 Peres sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kanssa rauhanpyrkimyksistä, jotka huipentuivat Oslon rauhanprosessiin.[1]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Szymon Perski syntyi Wieniawassa, Puolassa (nykyinen Višniova, Valko-Venäjä). Peresin perhe puhui kotona jiddišiä, hepreaa ja venäjää. Hän oppi koulussa puolaa. Nykyään Peres puhuu myös ranskaa sekä englantia. Hän muutti Tel Aviviin Palestiinaan vuonna 1934. Hän opiskeli Geulan koulussa Tel Avivissa ja Ben Shemenin maatalouskoulussa. Peres liittyi Haganah-taistelujärjestöön vuonna 1947. Hän tapasi David Ben-Gurionin, joka teki hänestä laivaston komentajan. Peresistä tuli puolustusministeriön johtava kenraali vuonna 1953. Peresin toiminnan vaikutuksesta Israelin nuori valtio etsi liittolaisia. Ranska toimitti Dassault Mirage III -taistelukoneita ja Dimonan ydinvoimalan Israelille ja kolmen vallan sopimuksella Ranskan ja Ison-Britannian kanssa Israel hyökkäsi Suezin kriisin aikana vuonna 1956 Egyptiin.

Peres valittiin knessettiin Mapai-puolueen edustajana vuonna 1959. Hän oli perustamassa työväenpuoluetta vuonna 1968. Hän oli Golda Meirin hallituksessa, Golda Meirin eroamisen seurauksena hän menetti työväenpuolueen johtajuuden Jitzhak Rabinille. Rabinin hallituksessa Peres toimi puolustusministerinä vuosina 1974–1977. Vuonna 2010 julkaistiin dokumentteja, joiden perusteella uskotaan Peresin tarjoutuneen myymään Jericho-ohjuksia ja ydinaseita Etelä-Afrikan puolustusministeri P. W. Bothalle 1970-luvulla.[2]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donald Rumsfeld (vasemmalla) ja Shimon Peres Pentagonissa 22. lokakuuta 2001.

Hänet valittiin työväenpuolueen johtajaksi vuonna 1977, mutta hävisi parlamenttivaaleissa Likudille.

Vuoden 1984 vaalien jälkeen Työväenpuolue nousi suurimmaksi 44 paikalla. Se ei kuitenkaan saanut luotua vaadittavaa 60 paikan koalitiota hallituksen muodostamiseksi ja päädyttiin erikoiseen järjestelyyn; Peres oli pääministerinä kahden vuoden ajan ja Likudin Jitzhak Shamir seuraavat kaksi vuotta Peresin siirtyessä ulkoministeriksi ja varapääministeriksi.[3]

Pääministerin viran aikana hän toteutti Israelin sotavoimien vetäytymisen Libanonista ja pystyi alentamaan inflaatiota Yhdysvaltain myöntämien lainojen avulla[3], hän myös suosi Internetin käyttöä Israelissa ja hän loi Israelin pääministerin ensimmäisen Web-sivun. Luovutettuaan pääministerin paikan sopimuksen mukaan Shamirille 1986 hän ryhtyi kuitenkin salaisiin neuvotteluihin Jordanian kuningas Husseinin kanssa Israelin ja Jordanian sopimuksesta ja miehityksen päättämisestä. Shamir vastusti sopimusta ja se kaatui hallituksen keskinäisissä neuvotteluissa, ja joulukuussa 1987 alkoi ensimmäinen intifada.[3]

Shamirin ja Peresin jälkeen pääministeriksi nousi Rabinille tämän voitettua parlamenttivaalit. Peres toimi ulkoministerinä neuvotteluissa Israelin ja Palestiinan välisissä rauhanneuvotteluissa vuosina 1992–1995. Näiden neuvottelujen tuloksena hänet palkittiin yhdessä Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kanssa Nobelin rauhan palkinnoilla vuonna 1994. Rabinin murhan jälkeen Peres palasi Israelin pääministeriksi vuonna 1995. Benjamin Netanjahun Likudin voitto parlamenttivaaleissa syrjäytti Peresin vuonna 1996.

Peres oli presidenttiehdokkaana vuonna 2000, mutta hävisi Likudin Katsaville. Barakin häviö Ariel Sharonille 2001 vaaleissa antoi Peresille mahdollisuuden tehdä toinen paluu politiikkaan. Hän johdatti työväenpuolueen kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen yhdessä Sharonin Likud-puolueen kanssa ja varmisti Peresille ulkoministerin viran. Muodollinen puoluejohtajuus siirtyi Benjaminin Ben-Eliezerille ja Amran Mitzananille. Peres luopui ulkoministerin virasta työväenpuolueen kärsittyä tappion 2003 vaaleissa. Hän johti vielä puolueen koalitioon Sharonin kanssa vuoden 2004 lopulla.

Peres valittiin työväenpuolueen johtajaksi vuonna 2005. Hän jätti työväenpuolueen kun hävisi johtajavaalin Amir Peretzille, ja liittyi uuteen keskustapuolueeseen Kadimaan. Kadima nimitti hänet ehdokkaaksi 13. kesäkuuta 2007 presidentinvaaliin, jossa Peres valittiin Katsavin seuraajaksi.[4]

Vuoden 2014 vaaleissa 90-vuotias Peres ei enää ollut ehdokkaana, ja pidättäytyi ilmaisemasta tukeaan kenellekkään ehdokkaista seuraajakseen.[5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peres on leski, hänellä on kolme lasta ja kahdeksan lastenlasta.[6] Hänen vaimonsa oli Sonia (os. Gelman), lapset ovat tytär Zvia ja pojat Yonathan ja Nehemia.[7]

Näyttelijä Lauren Bacall oli Peresin serkku.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Shimon Peres Encyclopedia Britannica: Guide to Nobel Prize
  2. Tutkija: Israel tarjosi Etelä-Afrikalle ydinaseita 2010. Yle. Viitattu 20.1.2015.
  3. a b c Will Israel be able to form a unity government? 2009. Independent. Viitattu 20.1.2015.
  4. Peres elected Israel's president 2007. BBC. Viitattu 20.1.2015.
  5. Israel's presidential candidates face tough task of emerging from Shimon Peres' large shadow 3.5.2014. FOX News. Viitattu 20.1.2015.
  6. Shimon Peres Israelin ulkominosteriö. Viitattu 20.1.2015.
  7. Shimon Peres Jewish Virtual Library. Viitattu 20.1.2015.
  8. Remembering Lauren Bacall 2014. Jewish Journal. Viitattu 20.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin vaakuna Israelin pääministerit
David Ben-GurionMoshe SharettDavid Ben-GurionLevi EshkolGolda MeirJitzhak RabinMenachem BeginJitzhak ShamirShimon PeresJitzhak ShamirJitzhak RabinShimon PeresBenjamin NetanjahuEhud BarakAriel SharonEhud OlmertBenjamin Netanjahu
Flag of Israel.svg Edeltäjä:
Moshe Katsav
Israelin presidentti
20072014
Seuraaja:
Reuven Rivlin