Ihmisoikeudet

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Kieli ei ole sujuvaa suurilta osin. TTS-lyhenteen käyttö pitää karsia minimiin, jotta luettavuus ei kärsi. Ihmisoikeuksien käsittely eri maissa puuttuu.

Ihmisoikeudet viittaa käsitykseen, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on tietyt universaalit perusoikeudet riippumatta siitä kuka tai missä he ovat.[1] Nämä oikeudet ovat riippumattomia lainsäädännöstä tai muista paikallisista tekijöistä. Ihmisoikeuksiin liittyy läheisesti ihmisarvo, johon oikeuksien katsotaan ainakin maailmansotien jälkeisessä ajattelussa perustuvan.

Universaalien ihmisoikeuksien olemassaolo, pätevyys ja sisältö ovat filosofisen ja yhteiskunnallisen keskustelun kysymyksiä. Siitä huolimatta erilaisia ihmisoikeuksia on määritelty kansainvälisissä julistuksissa ja sopimuksissa sekä monien maiden sisäisessä lainsäädännössä. Käsitykset ihmisoikeuksista vaihtelevat kuitenkin hyvin paljon.

Ihmisoikeuksiin vedotaan monenlaisissa tilanteissa eikä aina ongelmattomasti. Vastakkain on asetettu esimerkiksi sananvapaus ja yksityisyyden suoja poliitikoista kirjoitettaessa tai uskonnon- ja omantunnonvapaus ja tasa-arvo suomalaisissa naispappeuskiistoissa. Ihmisoikeudet ovat kuitenkin universaaleja sekä kuuluvat kaikille.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Ihmisoikeusjulistusten ensimmäisenä versiona on pidetty Englannin Magna Cartaa, joka säädettiin vuonna 1215 sääntelemään kuninkaan laajaa valtaa. Siinä kiellettiin kansalaisten mielivaltainen pidättäminen.[3]

Ensimmäiset kansainväliset ihmisoikeuksiin liittyvät sopimukset koskivat uskonnonvapautta ja orjuuden poistamiseen. Uskonnonvapaus hyväksyttiin Westfalenin rauhansopimuksessa 1648 ja Wienin kongressi tuomitsi orjuuden vuonna 1815. 1800-luvulla solmittiin vielä useita orjuuden vastaisia kansainvälisiä sopimuksia. [3]

Valistuksen ajan merkittävät merkkipaalut olivat Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus vuonna 1776 sekä Ranskan ihmisoikeuksien julistus 1789. Edellisessä julistettiin kaikkien ihmisten olevan vapaita ja tasa-arvoisia, taattiin mm. uskonvapaus, sananvapaus ja omaisuudensuoja, etuoikeudet lakkautettiin ja ihmiset olivat tasa-arvoisia lain edessä. Ensimmäistä kertaa toteutui se ajatus, että hallitus saa hallita vain hallittujen suostumuksella. Jälkimmäisessä merkittävää oli mm. kansalaisten tasa-arvon ja henkilökohtaisen vapauden turvaaminen [3].

Kansainliitto perustettiin 1919 yleismaailmalliseksi hallitusten väliseksi järjestöksi. Se koetti ottaa ihmisoikeuksien suojelun tehtäväkseen, vaikka aihetta ei edes mainittu järjestön mandaatissa. Vuonna 1926 järjestö tuomitsi orjuuden. [4]

Natsi-Saksan toimeenpanema hyökkäyssota ja holokausti herättivät toisen maailmansodan jälkeisen ihmiskunnan toden teolla huomaamaan ihmisoikeuksien merkityksen. Alettiin ajatella, että ihmisoikeuksia tulee suojella tasa-arvon pohjalta. Voittajavaltiot perustivat Yhdistyneet kansakunnat. Se alkoi valmistella ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta. Se hyväksyttiin 10. joulukuuta 1948 YK:n kolmannessa yleiskokouksessa. Neuvostoliitto liittolaisineen, Etelä-Afrikka ja Saudi-Arabia kuitenkin pidättäytyivät äänestämästä. Yleismaailmallinen julistus on pyrkimys koota yhteen ihmiskunnan yhteistä perintöä: sitä mikä on hyvää eri kulttuureissa ja uskonnoissa.[2]

Yhdysvaltain presidentin puoliso Eleanor Roosevelt ja ihmisoikeusjulistus.
Yhdysvaltain presidentin puoliso Eleanor Roosevelt ja ihmisoikeusjulistus.

Dokumentille antoi kasvonsa Yhdysvaltain presidentin leski Eleanor Roosevelt, joka esimerkiksi poseerasi julistuksen kanssa kuvissa. [4]

Myös ETYK-sopimusta 1975 pidetään historiallisesti merkittävänä ihmisoikeusnormina. Sopimuksessa länsimaat suostuivat tunnustamaan Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa muodostamat sosialistimaat siitä hyvästä, että nämä hyväksyivät eräitä ihmisoikeusnormeja, jotka sittemmin johtivat toisinajattelijoiden parantuneisiin toimintamahdollisuuksiin ja eräiden arvioiden mukaan näin nopeuttivat kommunististen puoluediktatuurien romahdusta.

ETY-kokouksien seuraajaksi perustettiin ETYJ-järjestö, eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö.

[muokkaa] Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

Ihmisoikeuksia on julistettu muun muassa YK:n perussopimuksissa, joissa ne on jaettu kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin (esimerkiksi sananvapaus, painovapaus ja kokoontumisvapaus) ja niin sanottuihin TSS-oikeuksiin (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet). Näiden suhde on vuosien mittaan ollut kiivaankin poliittisen väittelyn kohteena. Länsimaissa kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista ollaan varsin yksimielisiä, kun taas TSS-oikeuksista vallitsee jonkin verran erimielisyyttä.

TSS-oikeudet liitettiin YK:n ihmisoikeusjulistukseen Neuvostoliiton painostuksesta. Sittemmin on väitetty, että Neuvostoliitto halusi näin voida väheksyä tuleviakin ihmisoikeusloukkaussyytöksiä vastaamalla, etteivät länsimaatkaan täysin toteuta kaikkia TSS-oikeuksia. Länsimaat suostuivat liitokseen luullen sen olevan ainoa tapa saada Neuvostoliitto allekirjoittamaan julistus. [5]

[muokkaa] Kritiikkiä

Intialainen ihmisoikeusaktivistinakin tunnettu Mohandas Gandhi ja hänen jälkeensä monet muut, ovat pitäneet YK:n ihmisoikeuksien julistusta sinänsä hyvänä, mutta riittämättömänä välineenä ihmisten olosuhteiden riittävään parantamiseen. Gandhi olisi halunnut ihmisoikeuksien ("human rights") lisäksi mukaan myös ihmisten velvollisuudet ("human responsibilities"). Näitä ajatuksia on kehitetty edelleen.

Monissa Aasian maissa valtiojohto vetoaa erityisiin ”aasialaisiin arvoihin” ja kieltäytyy hyväksymästä länsimaisiksi kutsumiaan ihmisoikeuskäsityksiä. [2]

Joidenkin mukaankenen mukaan? ei riitä, että yksilöt, ryhmät tai yhteisöt voivat vaatia valtioilta ihmisoikeuksia olematta itse velvollisia juuri mihinkään. Heidän mielestään on hyvä, että valtioita vaaditaan toteuttamaan ihmisoikeuksia, mutta jokaisella ihmisyksilöllä on lisäksi oltava velvollisuus tehdä oikeita ja hyviä asioita, esimerkiksi velvollisuus tukea yhteiskuntaa ja muiden turvallisuutta. Mitä enemmän oikeuksia ihmisillä on, sitä enemmän heillä pitäisi olla myös velvollisuuksia.lähde?

Esimerkiksi ihmisillä on monesti ihmisoikeussopimusten mukaan oikeus moniin asioihin, jotka kuitenkin voivat vahingoittaa yhteiskuntaa tai ympäristöä. Oikeutta johonkin voidaan jopa käyttää tekosyynä johonkin vastuuttomaan. Joku voi esimerkiksi täysin luvallisesti kuluttaa tuotteita tai omistaa jotain, mitä hän ei tarvitse, ja joista olisi todellista hyötyä jollekin muille. Myös ajatuksen- ja mielipiteenvapaus koetaan usein tekosyyksi sille, ettei omia mielipiteitä tarvitse sen kummemmin pohtia ja perustella, eikä niihin tarvitse suhtautua kriittisesti.kenen mukaan?


 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Varsinkin vasemmistossa on painotettu että esim. sanan- ja painovapaudella ei ole juuri merkitystä, jos kaikki eivät osaa lukea tai tiedotusvälineet ovat vain harvojen omistuksessa ja käytössä. Niiden mukaan TSS-oikeudet ovat välttämättömiä, jotta klassiset ihmisoikeudet voisivat toteutua täysimääräisesti ja kaikille ihmisille.

Toisaalta TSS-oikeuksilla tarkoitetaan yleensä ihmisten oikeutta saada jonkun toisen rahoittamia etuja (esim. ruokaa, koulutusta, asunnon, palkallisia lomapäiviä ym.), mikä on mahdollista vain riittävän vauraissa yhteiskunnissa (ja palkalliset lomapäivät vain työllisille, ei työttömille, kotirouville/-herroille tai yksityisyrittäjille). Tästä syystä monet liberaalit ja konservatiivit katsovat, että ne eivät voi olla ihmisoikeuksia, koska ne eivät teoriassakaan voi kuulua kaikille, kaikissa oloissa ja aina. Lisäksi TSS-oikeuksien tarjoaminen onnistuu vain pakottamalla toiset ihmiset kustantamaan näitä etuja köyhille, minkä vuoksi ainakin libertaristit pitävät TSS-oikeuksien takaamista suorastaan ihmisoikeuksien rikkomisena. Enemmistö liberaaleista ja konservatiiveista kuitenkin kannattaa em. asioiden tarjoamista köyhille, vaikkei katsokaan asialla olevan tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Jälkimmäisiin heistä kuuluu se, että ketään ei kielletä opettelemasta lukemaan, puhumasta tai julkaisemasta sanottavaansa, perustamalla tiedotusvälineitä jne.

Joskus TSS-oikeuksista puhuttaessa kuitenkin tarkoitetaan tilannetta, jossa esimerkiksi verorahoilla kustannetaan toisille enemmän etuja kuin toisille tai jossa joltakin ihmisryhmältä kielletään jotakin (joka ei rikkoisi toisten ihmisoikeuksia), esimerkiksi oikeus ammatin tai asuinpaikan valintaan. Tätä liberaalitkin pitävät varsinaisten ihmisoikeuksien loukkaamisena (vrt. Amnesty International alempana).

[muokkaa] Ihmisten velvollisuudet

Vuonna 1997 on "Interaction Council" niminen kansainvälinen järjestö ottanut kantaa ihmisten velvollisuuksien puolesta ehdottamalla yleismaailmallista ihmisten velvollisuuksien julistusta.[1].

[muokkaa] Ihmisoikeussopimuksia

Yllä olevat sopimukset ovat turvaamiensa oikeuksien osalta paljolti päällekkäisiä. Suomen lainsäädännössä ihmisoikeudet on sisällytetty perustuslain 2. lukuun (Perusoikeudet).

[muokkaa] Ihmisoikeusjärjestöt

Ihmisoikeusjärjestöistä Amnesty International keskittyi aluksi kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja mielipidevankeuden poistamiseen ja tällaisen kohtelun saaneiden auttamiseen mutta on sittemmin ottanut toimintakenttäänsä laajemmin klassisia ihmisoikeuksia ja jossain määrin myös sen valvontaa, että siltä osin kuin TSS-oikeuksia toteutetaan julkisin varoin, rahoja ei käytetä ketään syrjivästi.selvennä?lähde? Sen sijaan Amnesty ei ota kantaa siihen, miten paljon julkisia varoja tulee (jos lainkaan) käyttää TSS-oikeuksiin.lähde?

Toinen tunnettu ihmisoikeusjärjestö on Human Rights Watch.

[muokkaa] Tunnettuja ihmisoikeustaistelijoita

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Perttu Puro: Eurooppa ja ihmisoikeudet (Suomen YK-liitto, 1999) ISBN 952-9694-34-2 (nid.)
  • Marianna Raulo: Ihmisiä vai ihmisiä: Vähemmistöoikeuksien filosofiaa. Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-444-8.
  • Martin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme (Suomen YK-liitto, 1998) ISBN 952-9694-25-3 (nid.)
  • Friidu: tyttöjen ja naisten ihmisoikeudet [teksti ja toimitus: Rosa Puhakainen] (Suomen YK-liitto, 2004) ISBN 952-9694-53-9 (nid.)
  • Lapsen oikeudet [toim. Jussi Honkanen ja Jaana Syrjälä] (Suomen YK-liitto, 2000) ISBN 952-9694-38-5 (nid.)

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ http://www.ihmisoikeudet.net/mita-ne-ovat
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 Kuvaja, Sari: Oikeutta ihmisille – eli mitä? 12.6.2007. Kikko & Kaupunki.
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 Kehitys 4/2006: Päivi Ängeslevä: Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, s. 19.
  4. ↑ 4,0 4,1 Kehitys 4/2006: Päivi Ängeslevä: Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, s. 20.
  5. ↑ Principles for a Free Society, Nigel Ashford, 1999, s. 37-44.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeudet
Henkilökohtaiset työkalut