Ihmisoikeudet

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Broom icon.svg
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Kieli ei ole sujuvaa suurilta osin. TTS-lyhenteen käyttö pitää karsia minimiin, jotta luettavuus ei kärsi. Ihmisoikeuksien käsittely eri maissa puuttuu.
Ranskan Ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1789.

Ihmisoikeudet viittaa käsitykseen, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on tietyt universaalit perusoikeudet riippumatta siitä kuka tai missä hän on.[1] Nämä oikeudet ovat riippumattomia lainsäädännöstä tai muista paikallisista tekijöistä. Ihmisoikeuksiin liittyy läheisesti ihmisarvo, johon oikeuksien katsotaan ainakin maailmansotien jälkeisessä ajattelussa perustuvan.

Universaalien ihmisoikeuksien olemassaolo, pätevyys ja sisältö ovat filosofisen ja yhteiskunnallisen keskustelun kysymyksiä. Siitä huolimatta erilaisia ihmisoikeuksia on määritelty kansainvälisissä julistuksissa ja sopimuksissa sekä monien maiden sisäisessä lainsäädännössä. Käsitykset ihmisoikeuksista vaihtelevat kuitenkin hyvin paljon.

Ihmisoikeuksiin vedotaan monenlaisissa tilanteissa eikä aina ongelmattomasti. Vastakkain on asetettu esimerkiksi sananvapaus ja yksityisyyden suoja poliitikoista kirjoitettaessa tai uskonnon- ja omantunnonvapaus ja tasa-arvo suomalaisissa naispappeuskiistoissa. Ihmisoikeudet ovat kuitenkin universaaleja sekä kuuluvat kaikille.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Ihmisoikeusjulistusten ensimmäisenä versiona on pidetty Englannin Magna Cartaa, joka säädettiin vuonna 1215 säätelemään kuninkaan laajaa valtaa. Siinä kiellettiin kansalaisten mielivaltainen pidättäminen.[3]

Ensimmäiset kansainväliset ihmisoikeuksiin liittyvät sopimukset koskivat uskonnonvapautta ja orjuuden poistamista. Uskonnonvapaus hyväksyttiin Westfalenin rauhansopimuksessa 1648, ja Wienin kongressi tuomitsi orjuuden vuonna 1815. 1800-luvulla tehtiin useita muitakin kansainvälisiä sopimuksia orjuuden poistamiseksi.[3]

Valistuksen ajan merkittävät merkkipaalut olivat Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus vuonna 1776 sekä Ranskan ihmisoikeuksien julistus 1789. Edellisessä julistettiin kaikkien ihmisten olevan vapaita ja tasa-arvoisia lain edessä, lakkautettiin säätyerioikeudet sekä taattiin muun muassa uskonnonvapaus, sananvapaus ja omaisuuden suoja. Ensimmäistä kertaa toteutui se ajatus, että hallitus saa hallita vain hallittujen suostumuksella. Jälkimmäisessä merkittävää oli muun muassa kansalaisten tasa-arvon ja henkilökohtaisen vapauden turvaaminen.[3]

Kansainliitto perustettiin 1919 yleismaailmalliseksi hallitusten väliseksi järjestöksi. Se koetti ottaa ihmisoikeuksien suojelun tehtäväkseen, vaikka aihetta ei edes mainittu järjestön mandaatissa. Vuonna 1926 järjestö tuomitsi orjuuden.[4]

Natsi-Saksan toimeenpanema hyökkäyssota ja holokausti herättivät toisen maailmansodan jälkeisen ihmiskunnan toden teolla huomaamaan ihmisoikeuksien merkityksen. Alettiin ajatella, että ihmisoikeuksia tulee suojella tasa-arvon pohjalta. Voittajavaltiot perustivat Yhdistyneet kansakunnat. Se alkoi valmistella ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta. Se hyväksyttiin 10. joulukuuta 1948 YK:n kolmannessa yleiskokouksessa. Neuvostoliitto liittolaisineen, Etelä-Afrikka ja Saudi-Arabia kuitenkin pidättäytyivät äänestämästä. Yleismaailmallinen julistus on pyrkimys koota yhteen ihmiskunnan yhteistä perintöä: sitä mikä on hyvää eri kulttuureissa ja uskonnoissa.[2]

Yhdysvaltain presidentin puoliso Eleanor Roosevelt ja ihmisoikeusjulistus.

Dokumentille antoi kasvonsa Yhdysvaltain presidentin leski Eleanor Roosevelt, joka esimerkiksi poseerasi julistuksen kanssa kuvissa.[4]

Myös ETYK-sopimusta 1975 pidetään historiallisesti merkittävänä ihmisoikeusnormina. Sopimuksessa länsimaat suostuivat tunnustamaan Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa muodostamat sosialistimaat siitä hyvästä, että nämä hyväksyivät eräitä ihmisoikeusnormeja, jotka sittemmin johtivat toisinajattelijoiden parantuneisiin toimintamahdollisuuksiin ja eräiden arvioiden mukaan näin nopeuttivat kommunististen puoluediktatuurien romahdusta.

ETY-kokouksien seuraajaksi perustettiin ETYJ-järjestö, eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö.

[muokkaa] Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

Ihmisoikeuksia on julistettu muun muassa YK:n perussopimuksissa, joissa ne on jaettu kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin (esimerkiksi sananvapaus, painovapaus ja kokoontumisvapaus) ja niin sanottuihin TSS-oikeuksiin (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet). Näiden suhde on vuosien mittaan ollut kiivaankin poliittisen väittelyn kohteena. Länsimaissa kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista ollaan varsin yksimielisiä, kun taas TSS-oikeuksista vallitsee jonkin verran erimielisyyttä.

TSS-oikeudet liitettiin YK:n ihmisoikeusjulistukseen Neuvostoliiton painostuksesta. Sittemmin on väitetty, että Neuvostoliitto halusi näin voida väheksyä tuleviakin ihmisoikeusloukkaussyytöksiä vastaamalla, etteivät länsimaatkaan täysin toteuta kaikkia TSS-oikeuksia. Länsimaat suostuivat liitokseen luullen sen olevan ainoa tapa saada Neuvostoliitto allekirjoittamaan julistus.[5]

[muokkaa] Kritiikkiä

[muokkaa] Ihmisten velvollisuudet

Intialainen ihmisoikeusaktivistinakin tunnettu Mohandas Gandhi ja hänen jälkeensä monet muut, ovat pitäneet YK:n ihmisoikeuksien julistusta sinänsä hyvänä, mutta riittämättömänä välineenä ihmisten olosuhteiden riittävään parantamiseen. Gandhi olisi halunnut ihmisoikeuksien ("human rights") lisäksi mukaan myös ihmisten velvollisuudet ("human responsibilities"). Näitä ajatuksia on kehitetty edelleen.

Joidenkin mukaankenen mukaan? (esim. Alasdair MacIntyren mukaan) ei riitä, että yksilöt, ryhmät tai yhteisöt voivat vaatia valtioilta ihmisoikeuksia olematta itse velvollisia juuri mihinkään. Heidän mielestään on hyvä, että valtioita vaaditaan toteuttamaan ihmisoikeuksia, mutta jokaisella ihmisyksilöllä on lisäksi oltava velvollisuus tehdä oikeita ja hyviä asioita, esimerkiksi velvollisuus tukea yhteiskuntaa ja muiden turvallisuutta. Mitä enemmän oikeuksia ihmisillä on, sitä enemmän heillä pitäisi olla myös velvollisuuksia.lähde?

Esimerkiksi ihmisillä on monesti ihmisoikeussopimusten mukaan oikeus moniin asioihin, jotka kuitenkin voivat vahingoittaa yhteiskuntaa tai ympäristöä. Oikeutta johonkin voidaan jopa käyttää tekosyynä johonkin vastuuttomaan. Joku voi esimerkiksi täysin luvallisesti kuluttaa tuotteita tai omistaa jotain, mitä hän ei tarvitse, ja joista olisi todellista hyötyä jollekin muille. Myös ajatuksen- ja mielipiteenvapaus koetaan usein tekosyyksi sille, ettei omia mielipiteitä tarvitse sen kummemmin pohtia ja perustella, eikä niihin tarvitse suhtautua kriittisesti.kenen mukaan?

Vuonna 1997 on "Interaction Council" niminen kansainvälinen järjestö otti kantaa ihmisten velvollisuuksien puolesta ehdottamalla yleismaailmallista ihmisten velvollisuuksien julistusta.[1].

[muokkaa] Ihmisoikeudet länsimaiden ulkopuolella

Monissa Aasian maissa valtiojohto vetoaa erityisiin ”aasialaisiin arvoihin” ja kieltäytyy hyväksymästä länsimaisiksi kutsumiaan ihmisoikeuskäsityksiä.[2]

YK:n ihmisoikeusjulistuksen rinnalle ja vastineeksi on lähes kaikki muslimi-enemmistöiset maat käsittävä Islamilainen konferenssi luonut islamilaiset ihmisoikeudet Kairon julistuksessa. Islamilainen konferenssi katsoo Kairon julistuksen edustavan islamilaista ihmisoikeuskäsitystä, ja pitää islamilaista shariaa sen ainoana perustana. Julistuksen sisältö ja tavoite poikkeaa jonkin verran muista ihmisoikeusjulistuksista. Esimerkiksi Kairon julistus kieltää asettamasta rajoituksia avioitumiselle "rodun, värin tai kansallisuuden" perusteella, mutta jättää mainitsematta uskonnon kiellettynä syrjintäperusteena, sillä sharia asettaa islamilaisten ja toisuskoisten väliselle avioitumiselle tiettyjä rajoituksia.

[muokkaa] Ihmisoikeudet Suomessa

Pääartikkeli: Ihmisoikeudet Suomessa

Suomessa ihmisoikeuksia valvoo Ihmisoikeusliitto. Suomen ihmisoikeustilanteessa on YK:n mukaan edelleen parannettavaa. Ihmisoikeusneuvosto kehottaa Suomea tehostamaan syrjinnän vastaisia toimia. Vuonna 2008 julkaistussa määräaikaistarkastelussa huomautettiin erityisesti etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen asemasta. Rasistisia ilmiöitä Suomen tulisi torjua myös internetissä. Ihmisoikeusneuvosto suositteli Suomelle esimerkiksi ILOn alkuperäiskansojen asemaa koskevan yleissopimuksen hyväksymistä ja allekirjoittamista. Tarkastelu tehtiin Suomen antaman lyhyen raportin perusteella. Raportin laativat valtioneuvoston kanslia ja ministeriöt, mutta myös kansalaisjärjestöillä oli mahdollisuus kommentoida sen sisältöä. Ihmisoikeusneuvosto tekee tarkastelun joka neljäs vuosi jokaisessa YK:n jäsenmaassa. Suomi kuului ensimmäiseen tarkasteluryhmään.[6]

[muokkaa] Ihmisoikeussopimuksia

Yllä olevat sopimukset ovat turvaamiensa oikeuksien osalta paljolti päällekkäisiä. Suomen lainsäädännössä ihmisoikeudet on sisällytetty perustuslain 2. lukuun (Perusoikeudet).

[muokkaa] Ihmisoikeusjärjestöjä

Kansainvälisesti ihmisoikeuksien toteutumista seuraa Human Rights Watch. Suomessa niitä valvoo Ihmisoikeusliitto. Monet muut järjestöt valvovat ihmisoikeuksien toteutumista omalta erityisalaltaan. Ihmisoikeusjärjestöistä Amnesty International keskittyi aluksi kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja mielipidevankeuden poistamiseen ja tällaisen kohtelun saaneiden auttamiseen mutta on sittemmin ottanut toimintakenttäänsä laajemmin klassisia ihmisoikeuksia ja jossain määrin myös sen valvontaa, että siltä osin kuin TSS-oikeuksia toteutetaan julkisin varoin, rahoja ei käytetä ketään syrjivästi.selvennä?lähde? Sen sijaan Amnesty ei ota kantaa siihen, miten paljon julkisia varoja tulee (jos lainkaan) käyttää TSS-oikeuksiin.lähde?. Muita ihmisoikeusjärjestöjä ovat muun muassa siviilien oikeuksia sodassa puolustavavat Suomen Punainen Risti ja Lääkärit ilman rajoja -järjestöt sekä lehdistön vapautta ajava Toimittajat ilman rajoja.

[muokkaa] Tunnettuja ihmisoikeustaistelijoita

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ http://www.ihmisoikeudet.net/mita-ne-ovat
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 Kuvaja, Sari: Oikeutta ihmisille – eli mitä? 12.6.2007. Kikko & Kaupunki.
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 Kehitys 4/2006: Päivi Ängeslevä: Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, s. 19.
  4. ↑ 4,0 4,1 Kehitys 4/2006: Päivi Ängeslevä: Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, s. 20.
  5. ↑ Principles for a Free Society, Nigel Ashford, 1999, s. 37-44.
  6. ↑ http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=1&d=33991 YK löysi parannettavaa Suomen ihmisoikeuksista

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Friidu: Tyttöjen ja naisten ihmisoikeudet. Teksti ja toimitus: Rosa Puhakainen. 2. painos 2005. Helsinki: Suomen YK-liitto, 2004. ISBN 952-9694-53-9.
  • Honkanen, Jussi & Syrjälä, Jaana (toim.): Lapsen oikeudet. Suomen YK-liiton julkaisusarja 31. Helsinki: Suomen YK-liitto, 2000. ISBN 952-9694-38-5.
  • Ihmisoikeudet 2000-luvulla: Sopimuksia ja asiakirjoja. Julkaisija: Ihmisoikeusliitto. Toimitus: Arto Haapea. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 951-37-3557-5.
  • Puro, Perttu: Eurooppa ja ihmisoikeudet. Helsinki: Suomen YK-liitto: Edita, 1999. ISBN 952-9694-34-2.
  • Raulo, Marianna: Ihmisiä vai ihmisiä: Vähemmistöoikeuksien filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-444-8.
  • Scheinin, Martin: Yhteiset ihmisoikeutemme. Helsinki: Suomen YK-liitto, 1998. ISBN 952-9694-25-3.
  • Syrjinnän vastainen käsikirja. Kirjoittajat: Timo Makkonen et al.. Helsinki: Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM, Baltian ja Pohjoismaiden aluetoimisto, 2003. ISBN 92-9068-168-3. Teoksen verkkoversio (PDF).

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeudet
Henkilökohtaiset työkalut