Kirkosta eroaminen Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kirkosta eroaminen Suomessa tarkoittaa yleisimmin jommankumman Suomen suurimman kirkon jäsenyyden irtisanomista. Evankelis-luterilaisesta kirkosta eronneiden määrä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on laissa erityisasema, ja eroaminen on aiemmin vaatinut virastokäyntiä. Yksi merkittävimmistälähde? syistä sekularisaation ohella eroamiseen on vuonna 2003 voimaan tullut uusi uskonnonvapauslaki, joka mahdollisti kirkosta eroamisen kirjeitse ja sähköisesti esimerkiksi sähköpostilla.

Eroaminen Suomen evankelis-luterilaisesta tai ortodoksisesta kirkosta tapahtuu käymällä kirkkoherranvirastossa tai maistraatissa tekemässä vapaamuotoinen kirjallinen ilmoitus tai toimittamalla se postitse tai sähköpostilla. Yleisin eroamistapa on Vakaumuksien tasa-arvo -yhdistyksen ylläpitämä eroakirkosta.fi-palvelu, joka laatii valmiin eroilmoituksen.[1] Myös viranomaisten järjestämän suomi.fi[2]-palvelun kautta voi erota. Mitään määrämuotoa ilmoituksella ei kuitenkaan ole, vaan eroilmoituksen voi tehdä vapaamuotoisesti.

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä on ollut 2000-luvulla tasaisessa laskussa. Kun vuoden 2012 lopussa Suomen kansalaisista 76,4 % eli noin 4,1 miljoonaa suomalaista oli evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä[3], osuuden arvioitiin vuoden 2013 lopussa olleen enää 75 %.[4] Ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluu 1,1 % väestöstä, mikä osuus on pysynyt samana yli 20 vuoden ajan. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 2013 lopussa 22,1 % väestöstä eli noin 1,2 miljoonaa henkilöä.[5]

Eroamiskäytäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysi-ikäinen henkilö voi erota kirkosta täysin itsenäisesti. Alaikäisen eroamiseen tarvitaan kummankin vanhemman suostumus. Tapauksia on kolmenlaisia eroajan iästä riippuen. Vanhemmat voivat erottaa alle 12-vuotiaan lapsen uskonnollisesta yhdyskunnasta ilman hänen suostumustaan. 12–14-vuotiasta ei voi erottaa ilman hänen omaa suostumustaan. 15–17-vuotias voi erota itse mutta tarvitsee vanhempien suostumuksen eroilmoitukseen.

Eroaminen astuu voimaan heti, kun eroilmoitus on toimitettu seurakuntaan tai maistraattiin.[6] Sähköpostieroamisen tapauksessa eron katsotaan astuneen voimaan, kun maistraatti vastaanottaa sähköpostin. Maistraatti toimittaa eronneelle vahvistuksen, kun eroaminen on rekisteröity väestötietojärjestelmään.

Kirkosta voi erota koska tahansa, mutta kirkollisvero peritään kalenterivuosittain. Edellisen vuoden lopussa kirkkoon kuulunut henkilö maksaa kirkollisveroa koko seuraavan vuoden ajalta, vaikka eroaisikin kesken vuoden. Jos kirkosta eroaa viimeistään vuoden viimeisenä päivänä, välttyy seuraavan vuoden kirkollisverolta.[7]

Historia, "katumuskuukausi"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

31. heinäkuuta 2003 saakka voimassa ollut uskonnonvapauslaki sisälsi harkinta-ajan eli niin sanotun "katumuskuukauden". Ero tuli voimaan, ellei sitä peruuttanut kuukauden kuluessa. Verotuksen mennessä kalenterivuosittain piti siis käytännössä viimeistään marraskuussa ilmoittaa eroavansa, jotta säästi tulevan vuoden kirkollisveron.

Vaikka lainmuutoksesta on jo yli viisi vuotta, viitataan harkinta-aikaan edelleen.lähde? Tähän on historian lisäksi kaksi muutakin syytä. Ensiksi kirkon sisäisessä toiminnassaan käyttämä kirkkovuosi alkaa adventista eli suunnilleen marraskuun lopulta. Kirkkovuoden alulla ei kuitenkaan ole merkitystä lainsäädännölle. Toiseksi verotuksen ennakonpidätystiedot ovat suunnilleen joulukuun alun tietojen mukaan. Jos eroaa kirkosta joulukuussa eikä korjaa ennakonpidätystään, saa kirkollisveron aikanaan veronpalautuksena.

Yhden kuukauden harkinta-aika oli käytössä 1923–2003. Sitä ennen eriuskoislain aikaan 1889–1922 oli kahden kuukauden harkinta-aika; tuolloin tosin kirkosta ei voinut lainkaan erota, ellei samalla liittynyt johonkin toiseen protestanttiseen uskontokuntaan.

Lisäksi ennen 1. elokuuta 2003 ei kirkosta voinut erota kirjeellä tai sähköpostilla, vaan vaadittiin henkilökohtainen käynti kirkkoherranvirastossa, tai vuodesta 1969 alkaen maistraatissa.

Kirkosta eroamisen syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon tutkimuskeskuksen julkistaman Kati Niemelän tutkimuksen mukaan kirkosta eroamisen syyt ovat moninaisia: valtaosan mielestä kirkon kannanotot ovat liian ahdasmielisiä, mutta osan mielestä toisaalta liian suvaitsevaisia. Myös taloudelliset tekijät ja henkilökohtaiset pettymykset kirkon työntekijöihin mainitaan eroamisen syinä. Osa kokee eronneensa kirkosta, mutta ei Jumalasta. Osalle merkittävin syy eroamiseen on se, että ei usko kirkon opetukseen. Eroakirkosta.fi-palvelu kertoo tiedotteessaan saamansa palautteen perusteella tärkeimmiksi eroamissyiksi ateismin, agnostisuuden tai vähäisen uskon, kirkollisverojen välttämisen ja eroamisen helppouden.[8]

Helsingin seurakuntayhtymä käynnisti marraskuussa 2007 kolmivuotisen ”Usko, toivo, rakkaus” -kampanjan ehkäistäkseen nuorten aikuisten eroamista [9]. Kampanjaa on kritisoitu julkisuudessa.[10]

Kirkosta eroamisen määrät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastoja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän kehityksestä[11]. Tähdellä merkityt luvut ovat ennusteita.
vuosi eronneet liittyneet muutos kirkkoon kuuluvien osuus %
2000 13 600 11 200 –2 400 85,0
2001 14 083 10 608 –3 475 84,8
2002 16 077 10 377 –5 700 84,6
2003 26 857 10 023 –16 834 84,1
2004 27 009 9 365 –17 644 83,6
2005 33 043 9 559 –23 484 83,1
2006 34 952 10 116 –24 836 82,4
2007 37 879 10 474 –27 405 81,7
2008 52 203 10 763 –41 440 80,6
2009 43 650[12] 12 195 –31 455 79,7
2010 83 097 13 284 –69 813 78,2
2011 46 177[13] 13 623 –32 554 77,2
2012 41 079[3] 14 108 –26 971 76,4
2013 58 965[14] 14 653 –44 312 75,2

Suomen evankelis-luterilaista kirkosta eronneiden määrä on lisääntynyt merkittävästi 2000-luvulla. Myös vuosittain liittyneiden määrä kääntyi 1990-luvun lopulla laskuun.[15] Vuodesta 2004 lähtien liittyneiden määrä on tosin ollut hienoisessa kasvussa, sen ollessa kuitenkin murto-osa eromäärien kasvusta.

Vuodesta 2003 eteenpäin kirkko on menettänyt vuosittain 0,5–1,6 % jäsenistään. Kirkkoon kuuluvien suhteellinen osuus koko maan väkiluvusta on ollut laskussa ainakin jo vuodesta 1975, jolloin 92,2 % kansasta kuului kirkkoon.[16] Tähän suhteelliseen osuuteen vaikuttaa pelkkien erojen ja liittymisten lisäksi myös em. lukuihin sisältymättömien lapsikasteiden sekä kuolleiden kirkon jäsenien erotus. Sekä tietenkin koko maan väkiluvun kehitys.

Vuonna 2005 evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi 33 043 henkilöä. Jäsenhävikkiä edellisvuoteen oli 13 256.[17] Vuoteen 2005 verrattuna 2006 kirkosta eroaminen kasvoi 5,8 %, eli kirkosta erosi noin 35 000 jäsentä. Myös kirkon jäseniksi kastettujen lasten määrä väheni edellisvuodesta 1,6 %.[18]

Vuonna 2008 kirkosta erosi 52 203 henkilöä (+37,8 %) [19]. Myös kirkkoon liittyneiden määrä kasvoi (+2,8 %).[20]. Kastettujen lasten absoluuttinen määrä laski hieman (49 068 eli –0,5 %), lapsikasteiden suhteellinen määrä putosi 84 %:sta 82,5 %:iin. Jäsenistöstä kuoli 41 862. Kirkollisten vihkimisten osuus kaikista avioliitoista oli 57,3 %.[21]

Vuonna 2009 kirkosta erosi 43 650 henkilöä, eli 16 % vähemmän kuin edeltävänä vuotena. Kirkkoon liittyi 12 195, mikä oli 13 % enemmän kuin vuonna 2008. Kirkon jäsenmäärä alitti 80 % rajan. Vuoden 2009 lopussa kirkkoon kuului 4 266 755 suomalaista, eli tarkkaan ottaen 79,7 % kansalaisista. [22] Kirkkohäiden suosio on laskussa. Vuonna 2009 noin 51 % solmituista avioliitoista vihittiin kirkossa. [23]

Kirkosta eroamisen huippuvuosi tähän asti oli 2010, jolloin kymmenet tuhannet erosivat kirkosta Yle TV2:sen Homoilta-ohjelman jälkeen. Homoillan jälkeen pienempiä eropiikkejä on seurannut muun muassa vuoden 2011 homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuneesta Älä alistu -kampanjasta sekä vuonna 2013 ministeri Päivi Räsäsen puheesta, jossa Räsäsen tulkittiin asettavan Raamatun sanan yhteiskunnan lakien yläpuolelle.[24][25]

Eromäärä ortodoksisesta kirkosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ortodoksisesta kirkosta erosi vuonna 2012 yhteensä 628 henkeä, noin 1 % jäsenistä. Ortodoksisen kirkon jäsenmäärä on kuitenkin jo vuosia ollut hitaassa kasvussa erityisesti maahanmuuttajien kirkkoon liittymisen vuoksi.[26] Vuonna 2013 Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärä väheni 111 hengellä. Kirkosta eronneiden lukumäärä, 772, oli edellisvuotta suurempi.[27]

Kirkosta eroamisen suunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon tiedotuskeskuksen syyskuussa 2007 julkistaman laskelman mukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus laskee seuraavien 25 vuoden aikana 15 prosenttiyksikköä, jos sen jäsenien osuus vähenee vuosittain saman verran kuin on tapahtunut vuodesta 2003 lähtien. Tällöin Suomen kansasta kirkon jäseniä olisi 67 % eli noin 3,8 miljoonaa henkeä.[28]

Suurien seurakuntayhtymien kokous arvioi vuoden 2009 kokouksessa kirkon jäsenmäärän laskevan nykykehityksellä 64,5 % tasolle seuraavan 20 vuoden aikana ja Helsingin seurakuntayhtymän jäsenmäärän laskevan alle 50 % seuraavan kymmenen vuoden aikana.[29]

Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) lähetysjohtaja Pekka Huhtinen ennustaa kirkon jäsenmäärän laskevan alle 50% suomalaisista vuoteen 2030 mennessä.[30]

Tamperelainen teologian tohtori Juha Kauppinen arvioi vuonna 2035 Suomen ev.lut. kirkkoon kuuluvan enää vähemmistö suomalaisista.[31]

Kirkosta eronneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateismia ja kirkosta eroamista on Suomessa leimannut mies- ja kaupunkivaltaisuus. Miehet eroavat kirkosta naisia useammin ja eroaminen on yleisempää kaupungissa kuin maaseudulla. Uskonnon arvostamisen on katsottu säilyneen paremmin maaseudulla kuin suurissa kaupungeissa ja tytöt ovat nuorisotutkimusten mukaan uskonnollisempia kuin pojat.[32][33]

Vuonna 2013 evankelis-luterilaisesta kirkosta eronneista yli puolet (53 %) oli iältään 20–39 -vuotiaita. Myös kirkkoon liittyminen oli vilkasta samassa ikäryhmässä. Alimmillaan kirkon jäsenosuus oli 30–39 -vuotiaiden ikäluokassa (65 %) ja korkeimmillaan ikäluokissa yli 80-vuotiaat (89 %) ja 10–19 -vuotiaat (85 %).[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jo kolmannesmiljoona jättänyt kirkon nettipalvelun kautta 21.11.2012 City
  2. http://www.suomi.fi/asiointi
  3. a b Luterilaisen kirkon 2012 jäsentiedot evl.fi 1.2.2013
  4. Kirkkoon liittyminen ja siitä eroaminen oli vilkasta vuonna 2013 Kirkon tiedotuskeskus 2.1.2014
  5. Väestörakenne Tilastokeskus 24.3.2013
  6. Evl.fi: Eroaminen tapahtuu tekemällä eroilmoitus
  7. Verohallinto: Kirkollisvero Viitattu 1.1.2014
  8. Eroakirkosta.fi: puolivuotiskatsaus 2007 29.7.2007. Viitattu 30.7.2007.
  9. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/3938-kirkko-kosiskelee-nuoria-nettipapilla-ja-homojulistein
  10. http://www.teologia.fi/opinnaytteet/pro-gradut/594-pro-gradu-tutkielma-helsingin-seurakuntien-usko-toivo-rakkaus-kampanja-lehdistossa Helsingin seurakuntien Usko toivo rakkaus -kampanja lehdistössä Viitattu 18.2.2014
  11. http://www.eroakirkosta.fi/static/olemukana/postit/posti-2007-02-26.txt
  12. http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/7AAA77BC0D671082C22576D50031B064?OpenDocument&lang=FI
  13. Luterilaiseen kirkkoon kuuluu 77,2 prosenttia suomalaisista 30.1.2012. evl.fi. Viitattu 30.1.2012.
  14. a b Vahvistetut jäsentilastot 2013: Kolme neljästä suomalaisesta kuuluu kirkkoon 11.2.2014. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 17.2.2014.
  15. EVL: Kirkkoon liittuneet, kirkosta eronneet 1923–2005 (Sivun http://www.evl.fi/kkh/ktk/kuvat/kteron79.gif kopio Waybackmachinella) 2007-09-30. Viitattu 2011-04-09.
  16. Evl.fi > Tutkimus ja julkaisut > Tilastollinen vuosikirja: Kirkon tilastollinen vuosikirja 2007
  17. http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/E2584652A435801BC225711C0038CB73?OpenDocument&lang=FI - Kirkon jäsenmäärä laski - Tutkimus kirkosta eroamisen syistä valmistunut
  18. Kirkon väestötilastot
  19. http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/501581C6A288659AC225755F00495716?OpenDocument&lang=FI
  20. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kirkossa+yli+4+miljoonaa+jäsentä/1135242460948
  21. Evl.fi > Tutkimus ja julkaisut > Tilastoja: Seurakuntien väkiluvut ja väestömuutokset 2008
  22. http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/7AAA77BC0D671082C22576D50031B064?OpenDocument&lang=FI
  23. http://www.lansivayla.fi/Uutiset/Paivan-Puheenaihe/Lahes-joka-toinen-aviopari-vihitaan-nyt-maistraatissa
  24. http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/%C3%A4la-alistu-kampanjan-eroaalto-pienempi-kuin-homoillan/1030149
  25. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/60626-eroakirkostafi-jo-3600-eronnut-kirkolta-katosi-yli-miljoonan-tulot
  26. Ort.fi: Kirkon väestötilasto 2012 on valmistunut keskusrekisterissä Viitattu 4.1.2014
  27. Kirkkoon liittyi enemmän kuin siitä erosi Viitattu 18.2.2014
  28. Kirkon tiedotuskeskus: Piispa Gustav Björkstrand piispainkokouksen avauspuheessa 11.9.: "Kirkon jäsenyys on tärkeä" 11.9.2007. Viitattu 11.9.2007.
  29. Urbaanin uskon haasteet Crux/Lasse Halme 6/2009
  30. Kirkko vuonna 2030 Kotimaa24.fi
  31. Kirkolta on viesti kadoksissa 3.12.2013 Seurakuntalainen
  32. Tuovinen, Jussi: Uskonnottomana koulumaailmassa ja yhteiskunnassa 31.8.2009. Suomen humanistiliitto. Viitattu 20.10.2009.
    * Virkkunen, Kaisa: Uskonnottomana koulumaailmassa ja yhteiskunnassa. Pro gradu -työ: Oulun yliopisto, kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö, kasvatustiede. Oulu: K. Virkkunen, 2008.
  33. Taira, Teemu: ”Ateismi kieltäytymisen historiana”, teoksessa Niemi, Mari K. (toim.): Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Helsingissä: Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7576-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]