Vapaa-ajattelijain liitto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vapaa-ajattelijain liitto ry
Vapaa-ajattelijat.gif
Perustettu 1945
Toimiala ateismi, vapaa-ajattelu, uskonnottomuus
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Petri Karisma (2011–)
Hallitus Esa Ylikoski, Kari Pasanen, Heljä Pekkalin, Marko Lakkala, Tapio Kortesaari, Aimo Törmänen, Arvid Saarinen, Mikko Mäkinen[1]
Jäsenmäärä noin 1700[2]
Sivusto vapaa-ajattelijat.fi
Jäsenlehti Vapaa ajattelija

Ruotsiksi Fritänkarnas Förbund rf, saameksi Friijajurddasëaddjiid lihttu rs[3]
Uskonnottomuus Suomessa

Vapaa-ajattelijain liitto on suomalainen vuonna 1937 perustettu uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja aatteellinen järjestö.[4] Järjestön tavoitteena on kirkon ja valtion ero sekä tieteellisen todellisuuskäsityksen edistäminen.[3]

Sääntöjensä mukaan liitto on uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien henkilöiden muodostamien yhdistysten keskusjärjestö. Vapaa-ajattelijain liitto on osa kansainvälistä vapaa-ajattelija-, humanisti-, sekularisti-, ateisti- ja rationalistiliikettä.[5] Liitto on poliittisesti sitoutumaton. Sen tavoitteena on ajaa uskonnottomien etuja, oikeuksia ja oikeusturvaa sekä edistää tieteeseen perustuvan uskonnottoman todellisuuskäsityksen leviämistä, uskontokritiikkiä ja ajatuksenvapautta. Liiton sääntöjen mukaan liiton kotipaikka on Helsingin kaupunki ja toiminta-alueena koko Suomi.[3] Liitto koostuu jäsenjärjestöistä, jotka toimivat eri puolilla maata[5]. Jäsenyhdistyksiin kuuluu noin 1 700 jäsentä[2].

Liiton on tarkoituksena toimia uskonnottomien yhteiskunnallisen ja oikeudellisen aseman parantamiseksi tekemällä aloitteita valtiovallalle ja kunnille ja toimimalla uskonnottomien puolestapuhujana julkisessa keskustelussa. Liiton tavoitteina on myös antaa tietoa uskonnottomien ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Liiton tavoitteena on myös valistaa ihmisiä uskonnottomaan tapakulttuuriin liittyvissä tavoissa kuten nimenantojuhlassa, aikuistumiskoulutuksessa ja -juhlassa, avioliiton solmimisessa ja hautajaisten järjestämisestä.[5]

Liiton puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa V. T. Aaltonen, Väinö Voipio, Timo Vasama, Kari Saari, Erkki Hartikainen ja Jussi K. Niemelä.[6]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Vapaa-ajattelijaliike

Vapaa-ajattelun aatteelliset juuret juontuvat Antiikin Kreikan humanismiin. Uudella ajalla renessanssin ja luonnontieteiden nousu edistivät Euroopassa uskonnosta vapaata ajattelua. Nimitys vapaa-ajattelija levisi John Tolandin ja Anthony Collinsin välityksellä. Myöhemmin vapaa-ajattelua kehittivät valistusajattelijat. Ranskan vallankumouksen yhteydessä ilmestyi 1793 lehti Le Libre Penseur (Vapaa ajattelija), mutta järjestäytynyt vapaa-ajattelijaliike syntyi vasta myöhemmin.[7]

Vapaa-ajattelijaliike järjestäytyi 1800-luvun loppupuolella Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa.[8] Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, alkuaan Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin vuonna 1880 Brysselissä.[9][7] Liiton tarkoituksia oli pyrkiä ajatuksenvapauden turvaamiseen ja ihmiskunnan vapauttamiseen uskonnollisista ennakkoluuloista[9]. Jäsenjärjestöjä ovat eri maiden kansalliset liitot[9]. Tärkein toimintamuoto on ollut yhteiset kongressit[8]. Kongressien julkilausumien mukaan vapaa-ajattelijat pyrkivät totuuteen tieteen, hyvyyteen etiikan, kauneuteen taiteen ja oikeudenmukaisuuteen yhteiskunnallisen uudistustyön avulla. Vapaa-ajattelijain mielestä näiden päämäärien toteuttaminen edellyttää kirkon ja valtion erottamista, koulun ja kirkon erottamista sekä täydellisen ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista. Julistuksissa todetaan myös, että vapaa-ajattelijain kansainvälinen liike on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja että vapaa-ajattelijat levittävät aatettaan väkivallattomin ja demokraattisin menetelmin.[7] Liikkeen suuri hetki oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.[8]

[muokkaa] Suomen vapaa-ajattelijat järjestäytyvät

Ateismi ja vapaa-ajattelu vakiintuivat Suomeen 1800- ja 1900-lukujen taitteesta lähtien. Sosialismin mukana Suomeen tuli marxilainen ateismi. Forssan kokouksen julistuksessa sosiaalidemokraattien työväenpuolue vaati valtion ja kirkon erottamista. Valtakunnallista toimintaa oli pyrkinyt aloittamaan jo vuonna 1906 ylioppilasyhdistys Prometheus, mutta valtiovalta esti pyrkimykset. 1900-luvun alussa julkaistiin kaksi osaa Prometheuksen kirjoitussarjaa, S. E. (Sven Elof) Kristianssonin vuosina 1910–1917 julkaisema lehti Vapaa Ajatus, sekä Alfred Bernhard Sarlinin nimimerkillä Asa Jalas kirjoittamat kirjat.[4]

Vapaa-ajattelijat odottivat paljon vuoden 1922 uskonnonvapauslailta. Tuloksiin pettyneinä he alkoivat 1920-luvun lopulla perustaa siviilirekisteriläisyhdistyksiä. Yhdistykset muun muassa perustivat omia hautausmaita. 1930-luvun alussa siviilirekisteriläisten järjestäytyminen vaikeutui, mutta vuosikymmenen lopulla järjestäytyminen saattoi jatkua, ja 1937 perustettiin Siviilirekisteriläisyhdistysten keskusliitto, josta tuli myöhemmin Vapaa-ajattelijain liitto. Liiton äänenkannattaja alkoi ilmestyä 1937 nimellä Ajatuksen Vapaus, nykyisin se on Vapaa ajattelija.[7] Liikkeen johdossa oli muun muassa työväenliikkeen toimijoita sekä liberaaliin sivistyneistöön kuuluvia kuten Ernst Lampén Iso-Keisari ja Vilho Setälä[10].

Talvisodan lähestyessä hallitusta vaadittiin lakkauttamaan epäilyttäviksi katsottuja järjestöjä. Keskeisen Tampereen yhdistyksen lakkauttaminen lähes lopetti siviilirekisteriläisliikkeen toiminnan jo hieman ennen talvisotaa. Liiton kotipaikka siirrettiin Turkuun, ja tiettävästi varsinaista toimintaa liiton tasolla oli seuraavan kerran vasta keväällä 1942.[4]

[muokkaa] 1940-luvulta eteenpäin

Kunnolla toiminta jatkui vasta jatkosodan jälkeen 1945.[4] Lahden liittokokouksessa liiton nimeksi muutettiin Vapaa-ajattelijain liitto ry ja sen kotipaikaksi Helsinki. Jäsenyhdistysten tavoitteeksi asetettiin tieteellisen maailmankatsomuksen levittäminen ja tietojen antaminen siviilirekisteriin kuuluville heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.[10] Järjestäytyminen jatkui vilkkaana, ja myös kirkosta eroaminen yleistyi.[7] Vapaa-ajattelijain liitto oli Vapaa-ajattelijain maailmanliiton jäsen 1946–1994.[11][12]

Professori V. T. Aaltonen liittyi vapaa-ajattelijoiden jäseneksi 1947. Aaltosen kirjoitukset ja tilaisuudet saivat paljon yleisöä. Käänne kirkosta eroamisessa tuli, kun vuonna 1959 hyväksyttiin ennakkoverolaki. Vuodesta 1960 lähtien kirkollisveroa ei enää pidätetty erikseen vuoden lopun verotuksessa, vaan jokaisesta palkanmaksusta. Kirkosta eroaminen väheni hetkessä murto-osaan aiemmasta.[10]

[muokkaa] 1960-luvulta eteenpäin

Jotkut vapaa-ajattelijoiden ajamat tavoitteet toteutuivat vuonna 1968. Kirkosta eroaminen tuli mahdolliseksi myös väestörekisterissä pelkän seurakuntatoimiston sijaan, siviilivihkiminen tuli mahdolliseksi myös vihkiviranomaisen virkahuoneen ulkopuolella ja siviilirekisteri muuttui väestörekisteriksi.[10] Vuonna 1977 liitto antoi lausunnon Kirkko ja valtio -komitean mietinnöstä tyrmäten sen perusteet. Lausunnossa todettiin, että ”komitea antaa täysin valheellisen kuvan Suomen uskonnonvapaudesta väittäessään, että Suomen lainsäädäntö täyttää moitteettomasti kansainväliset vaatimukset. Vapaa-ajattelijain liitolla on laaja todistusaineisto siitä, että uskonnottomien ihmisoikeuksia rikotaan Suomessa törkeästi ja että tämä johtuu puutteellisesta lainsäädännöstä”[13]

Liiton hyväksyi ensimmäisen kulttuuripoliittisen ohjelman vuonna 1978 Erkki Hartikaisen luonnoksen pohjalta.[14] Vuonna 1993 hyväksytty toinen kulttuuriohjelma oli pitkälti Kari Saaren käsialaa.[15]

[muokkaa] Lentolehtitapaus

Vuoden 1977 marraskuussa Kristillinen liitto teki eduskuntakyselyn Vapaa-ajattelijain liiton lentolehtisestä, jossa kehotettiin eroamaan kirkosta. Lehtisen etusivulla oli kuva 500 markan setelistä. Kristillistä liittoa loukkasi se, että lehtisessä oli silloisen presidentin Urho Kekkosen kuva. Presidentinvaalit lähestyivät ja Kristillisellä liitolla oli oma ehdokas Raino Westerholm. Vapaa-ajattelijoiden mukaan lentolehtisen etusivulla oli tosiasiassa kuva 500 markan setelistä ja tämän setelin kuvaa oli käytetty runsaasti mainonnassa. Oikeusministeri Tuure Salo ja sisäasiainministeri Eino Uusitalo määräsivät keskusrikospoliisin kuulustelemaan Vapaa-ajattelijain liiton johtohenkilöitä. Toistakymmentä liiton johtoon kuuluvaa henkilöä kuulusteltiin. Kristillinen liitto katsoi lentolehtisen tekstin myös loukkaavan uskonnollisia tunteita. Tämä viittasi rikoslain pykälään uskonnon pilkasta. Kuulustelut mutkistuivat, ja keskusrikospoliisi pyysi Vapaa-ajattelijain liitosta myös lentolehtistä levittäneiden yhdistysten osoitteet. Erkki Hartikaisen mukaan syytteeseen olisi täten joutunut useita kymmeniä, mahdollisesti useita satoja henkilöitä. Liiton johtohenkilöt, liiton lehden toimittaja, lehden painanut kirjapaino, lentolehtisen painanut monistamo olisivat saattaneet saada tuomion uskonnonpilkasta. Olisi ollut myös mahdollista, että Vapaa-ajattelijain liitto ja sen jäsenyhdistykset olisi sen aikaisen yhdistyslain 21 §:n 1. momentin perusteella lakkautettu. Presidentinvaalien jälkeen maan hallitus ja muun muassa oikeusministeri vaihtuivat ja kuulustelut lopahtivat.[16]

[muokkaa] Ateistien maailmankonferenssi

Helsingissä pidettiin vuonna 1983 maailman kolmas ateistien konferenssi. Koollekutsujina olivat Amerikan Ateistien johtaja Madalyn Murray O'Hair ja Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen.[17] Kokouksessa oli edustajia lisäksi Norjasta (Levi Fragell, Human-Etisk Forbund), Britanniasta (Barbara Smoker, National Secular Society), Saksan liittotasavallasta (Internationalen Bundes der Konfessionslosen und Atheisten), Neuvostoliitosta (Viktor Garadja, Tieteellisen ateismin instituutti), Sveitsistä (Walter Baumgartner, Freidenker-Vereinigung der Schweiz) ja Intiasta (Lavanam, Atheist Centre). Julkilausumassa konferenssi julisti ateismin olevan myönteinen elämänkatsomus, joka nojaa ihmisten kykyyn ja oikeuteen päättää itse elämästään. Konferenssi arvosteli uskontojen etuoikeuksia useissa maissa ja vetosi Yhdistyneisiin kansakuntiin ateismin täydellisen tasavertaisuuden puolesta. Konferenssi vaati toimia sananvapauden ja tasa-arvon puolustamiseksi sekä kirkon ja valtion täydelliseksi erottamiseksi, mukaan lukien kirkkojen verovapauksien poistaminen. [18]

[muokkaa] Elämänkatsomustieto

1970-luvulla ja 1980-luvun alussa liiton pääsihteeri Erkki Hartikaisen tavoitteena oli saada Suomen kouluihin oma oppiaine uskonnottomille.[19] Hartikainen teki vuonna 1978 kantelun Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle uskontojen historian ja siveysopin peruskoulun opetussuunnitelmasta Suomessa.[20] Kantelu ratkesi 1981 ja Suomeen saatiin elämänkatsomustieto kouluihin oppiaineeksi.[21]

1980-luvulla Hartikainen toimitti uskonnottomien käyttöön elämänkatsomustiedon (silloisen uskontojen historian ja etiikan) oppiaineiston. WSOY ryhtyi vapaa-ajattelijain lukion elämänkatsomustiedon oppikirjojen kustantajaksi ja antoi kirjoittamista varten apurahan, mutta julkaisu peruutettiin.[22] Hartikaisen toimittama elämänkatsomustiedon aineisto on saatavilla internetissä.[23]

[muokkaa] Toiminta

Vapaa-ajattelijan liitto saa toimintansa tukemiseen 32 000 euroa valtionapua sekä 7 600 euroa lehdistötukea.[24]

[muokkaa] Uskonnoton tapakulttuuri

Katso myös: Uskonnoton tapakulttuuri Suomessa

Liiton edistämään uskonnottomaan tapakulttuuriin kuuluvat muun muassa elämänkaarijuhlat kuten häät, nimiäiset, aikuistumisjuhla, hautajaiset sekä vuotuisjuhlat.[25]

Vapaa-ajattelijoiden liekkimalja on kuolinilmoituksissa perinteinen uskonnottomien tunnus siviilirekisteriin kuuluvien lehvän lisäksi.[26] Liitto on myynyt suruadresseja, seppeleisiin ja kukkiin kiinnitettäviä kortteja, hautakiveen kiinnitettävää liekkimaljaa, tuhkauurnia sekä muistolausekokoelmaa.[27][28] Liekkimalja kuvaa Prometheuksen tulta ja se on aiheena liiton vaakunassa. Vaakunassa on hopeakentässä sininen, laakea malja, jossa palaa kolme punaista liekkiä. Vaakuna noudattaa väreiltään vapaa-ajattelijaliikken kansainvälisiä värejä, jotka ovat punainen, sininen ja valkoinen (heraldiikassa hopea). Vaakunan suunnitteli liiton vanhan tunnuksen pohjalta heraldikko Harri Rantanen 1980-luvun alussa.[29][30]

Vapaa-ajattelijain liitto ja Forssan vapaa-ajattelijat järjestivät vuonna 1984 kaksipäiväisen elämänkatsomusleirin nuorille. Kokeilu ei saanut jatkoa.[31] Vuonna 1990 perustettiin uskonnottomien nuorten aikuistumisleirejä järjestämään Prometheus-leirin tuki ry, joka on ateistiliikkeestä erillinen järjestö.[31].[32][33] Vuonna 1999 perustettiin Prometheus-seremoniat Oy, jonka yhteistyökumppaneina ovat Vapaa-ajattelijain liitto, Suomen humanistiliitto ja Prometheus-leirin tuki.[34] Pro-seremoniat tarjoaa uskontokuntiin sitoutumattomien juhliin tietoa ja palveluita.[35]

[muokkaa] Väinö Voipio -palkinto

Pääartikkeli: Väinö Voipio -palkinto

Liiton entisen puheenjohtajan, tuomari ja kirjailija Väinö Voipion mukaan nimetty tunnustuspalkinto on myönnetty vuodesta 1993 lähtien. Palkinnon tarkoitus on antaa julkista tunnustusta henkilölle, joka on myönteisellä tavalla tuonut esille humanistista elämänasennetta, puolustanut tieteellistä todellisuuskäsitystä ja edistänyt yhteiskunnan uskontoriippumattomuutta.[36][37]

Neurologian professori Jorma Palo sai ensimmäisen palkinnon yleistajuisista lääketiedettä ja etiikkaa käsittelevistä kirjoituksistaan. Liiton mukaan Palon kirjoista parhaiten humanistista etiikkaa tuovat esille Saanko elää, saanko kuolla: Hoidon rajat (1992) sekä palkinnon myöntämisen jälkeen kirjoitettu Sängyssä vai kylppärissä: Arjen etiikkaa (1996). Kari Cantell palkittiin vuonna 1997 kirjasta Tiedemiehen mietteitä uskosta[38], Jussi Pikkusaari vuonna 1998 julkaistusta väitöskirjasta ''Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle 1850-luvulta 1920-luvulle käydyssä Suomen kulttuuritaistelussa.[39][40] ja Anneli Aurejärvi-Karjalainen 1999 uskonnoista vapaata tapakulttuuria käsittelevästä kirjasta Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin (1999).[37]

Kari Enqvist ja Esko Valtaoja palkittiin vuosina 2004 ja 2005 tieteellisen ja uskonnottoman todellisuuskäsityksen puolustamisesta ja levittämisestä. Vuoden 2007 palkinnon sai suomentaja, tiedettä kansantajuistavia kirjoja julkaisevan Terra Cognita -kustantamon perustaja Kimmo Pietiläinen. Pietiläinen on kolmen kuuluisan uskontokriittisen teoksen kustantaja: Sam Harrisin Uskon loppu (2004), Richard Dawkinsin Jumalharha (2006) ja Daniel C. Dennettin Lumous murtuu (2006). Poliitikko Erkki Tuomioja sai palkinnon 2008 kyseenalaistaessaan teologian opetuksen yliopistoissa sekä ”herättäessään pohdintaa uskonnon roolista yhteiskunnassa tuodessaan julkisesti esille ateisminsa”. Hyvinkään maistraatti sai vuoden 2009 palkinnon palvelutyöstä uskonnottomien hääparien hyväksi.[37]

[muokkaa] Jumalattomat pilakuvat

Vuonna 2006 yksityishenkilö teki tutkintapyynnön kristinuskoaiheisten pilakuvien julkaisemisesta Vapaa-ajattelijain liiton nettisivuilla. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske päätti vuonna 2007 olla nostamatta syytteitä. Hänen mukaansa liiton puheenjohtaja Robert Brotherus ja pilakuvien piirtäjä Osmo Tammisalo eivät syyllistyneet sen enempää kiihottamiseen kansanryhmää vastaan kuin uskonrauhan rikkomiseenkaan.[41] Pilapiirtäjä piti tutkintapyyntöä perustuslain turvaaman sananvapauden kannalta surullisena asiana. Helsingin sanomissa Tammisalo totesi kertoneensa kuulusteluissa, että väitteiden arvostelevan tarkastelun kieltäminen olisi totalitarismia. ”Koska kaikki kristinuskon perusväittämät ovat ristiriidassa luonnontieteiden kanssa, kenen tahansa, joka osaa arvioida todisteita, velvollisuus on kritisoida näitä väittämiä, tarvittaessa satiirin keinoin.” Robert Brotherus näki tutkintapyynnön taustalla Muhammad-pilakuvista nousseen jupakan.[42] Vastavetona tutkintapyyntöön Vapaa-ajattelijain liitto teki evankelisluterilaisesta kirkosta rikosilmoituksen vuonna 2006. Rikosilmoituksen mukaan kirkkoa oli syytä epäillä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, koska kirkon nettisivuilla on julkaistu Raamattu. Liiton mielestä Raamatussa panetellaan ja solvataan ateisteja. Poliisi sanoi, ettei kyseessä ollut rikos.[41]

[muokkaa] Ateistien bussikampanja

Pääartikkeli: Ateistien bussikampanja
Suomalaisten uskonnottomien järjestöjen Vapaa-ajattelijain liiton ja Humanistiliiton Jumalaa tuskin on olemassa -mainoskampanjan mainos Helsingissä 25. kesäkuuta 2009.

Kesällä 2009 liitto osallistui kansainväliseen ateistien bussikampanjaan Jumalaa tuskin on olemassa -mainoksilla. Mukana oli myös Suomen humanistiliitto. Osa liikennöitsijöistä piti mainoksen tekstiä uskovaisia loukkaavana ja kieltäytyi laittamasta mainoksia linja-autoihinsa. Kampanjasta pyydettiin myös lausunto Mainonnan eettiseltä neuvostolta. Neuvosto ei pitänyt kampanjaa loukkaavana tai hyvän tavan vastaisena.[43][44]

[muokkaa] Tavoitteet

Vapaa-ajattelijain liitto hyväksyi ensimmäisen kulttuuripoliittisen ohjelmansa 1978. Ohjelman pohjatekstin laati pääsihteeri Erkki Hartikainen. Vuonna 1993 hyväksyttiin uusi kulttuuriohjelma, jonka pohjatekstin teki puheenjohtaja Kari Saari.[45][46][47]

[muokkaa] Aatteelliset tavoitteet

Katso myös: Vapaa-ajattelu

Liiton sääntöjen mukaan liiton tavoitteena on kriittisyyden lisääminen uskontoja kohtaan. Liiton tarkoitus on edistää yksilön ja ajatuksen vapautta, suvaitsevuutta sekä vastuuta muista ihmisistä ja luonnosta.[3]

Sääntöjensä mukaan liitto[3]

  • harjoittaa aatteellista ja käytännön neuvonta-, opastus-, koulutus-, valistus- ja edunvalvontatoimintaa
  • julkaisee tavoitteita tukevia lehtiä, kirjoja ja muuta aineistoa
  • tukee uskonnottoman elämäntavan sekä uskonnottoman tapakulttuurin leviämistä
  • harjoittaa uskontokritiikkiä ja tukee tähän liittyvää tutkimustoimintaa
  • seuraa ajatuksenvapauden toteutumista, tuo esille sen loukkaukset ja puolustaa uskonnottomien oikeuksia
  • ajaa lainsäädännöllisiä muutoksia, joilla turvataan uskonnottomuuden vapaus ja uskonnottomien tasa-arvoinen kohtelu.

Vapaa-ajattelulla on tarkoitettu uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen[48]. Vapaa-ajattelu on yleensä viitannut nimenomaan ateismiin[48].

Kirjailija Väinö Voipio määritteli vapaa-ajattelijan seuraavasti (1963):

»Vapaa-ajattelija on henkilö, joka luodessaan elämänkatsomustaan pyrkii pysyvästi tarkistamaan ajattelunsa perusteita antamatta auktoriteettiuskon sanella käsityksiään, pitäymyksiään ja ohjeitaan. Hän pyrkii vapautumaan ennakkoluuloista, jotka kahlehtivat henkeämme ja pitävät silmämme sokeina. Historiallisesti ottaen on vapaa-ajattelijain tehtävänä ollut ja on yhä edelleen erityisesti uskontojen kriittinen tarkastelu, ihmisten uskontosidonnaisuudesta vapauttaminen ja täyden uskonnon- ja ajatuksenvapauden vaatiminen.[49]»

Kari Saaren mukaan vapaa-ajattelu määritellään nykyisin käsitykseksi, jolle on tunnusomaista järkiperäisyys ja avoimuus uusille perustelluille näkemyksille, sekä kyky jatkuvaan uudistumiseen. Vapaa-ajattelu arvostaa järjen vapaata käyttöä ja tieteellistä ajattelua. Vapaa-ajattelijat eivät pidä totena mitään muuta kuin sellaista, mikä on älyllisesti perusteltua. W. K. Cliffordin tunnetun lausuman mukaan on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein. Saaren mukaan aina tulee olemaan asioita, josta ei tiettynä hetkenä ole inhimillistä tietoa. Ei ole kuitenkaan luottamista siihen, että olisi olemassa jokin kokemusperäisen tutkimuksen ja havainnoinnin ylittävä keino hankkia tietoa kaikkeudesta, kuten henkilökohtaiset kokemukset tai pyhien kirjojen tapaiset arvovallat. Vapaa-ajatteluun kuuluu pyrkimys taistella henkistä urautumista ja auktoriteettiuskoa vastaan. [5][50]

»Vapaa-ajattelijat arvioivat uskontoja kriittisesti ja yrittävät vapauttaa ihmisiä uskontosidonnaisuudesta, koska uskonnot ovat erhettä. Tuhansien vuosien aikana ei ole kyetty esittämään mitää pätevää todistusaineistoa siitä, että jonkin uskonnon esittämä todellisuuskäsitys pitäisi paikkansa. Päinvastoin, jumalien yms. olinpaikat ovat kutistuneet kutistumistaan.

Jos ihmisen maailmankatsomus rakentuu erheen varaan, johtaa se myös haitallisiin seuraamuksiin sekä yhteisön tasolla (sodat, vainot, yksilön oikeuksien polkeminen) että yksilötasolla (suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys, syntiajattelu, kuolemanjälkeisen elämän odotukseen kiinnittyminen jne.)

Vapaa-ajattelun ihanteeseen kuuluu totuudenrakkaus, joka ei hyväksy mitään päätelmää suuremmalla varmuudella kuin mihin tämän perustana olevat todisteet oikeuttavat. Totuudenrakkaus ja sokeaan uskoon tukeutuminen eivät voi olla törmäämättä toisiinsa.»
([51])

[muokkaa] Yhteiskunnalliset tavoitteet

Katso myös: Kirkon ja valtion ero ja Ajatuksenvapaus

Vapaa-ajattelijoiden mielestä julkisen vallan tulee olla uskontoihin nähden puolueeton. Tavoitteena on lainsäädännöllisin muutoksin valtiokirkkojärjestelmän purkaminen ja uskonnonopetuksen poistaminen kouluista, päivähoidosta sekä valtion yliopistoista. Kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka perivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.[3][52] Jos mitään uskontoa ei ole mainittu missään valtion laissa ja jos valtio ei suosi mitään uskontoa muillakaan tavoin, voidaan ateistien mielestä sanoa, että kirkko ja valtio tai uskonnot ja valtio on erotettu toisistaan.[53]

Vuoden 1978 kultturipoliittisessa ohjelmassa sanottiin, että Suomen Gallupin ja Vapaa-ajattelijain liiton vuonna 1973 suorittamat tutkimukset osoittavat, että uskonnonvapaus on uskonnottomien osalta Suomessa kaukana täydellisestä. Ohjelman mukaan Vapaa-ajattelijain liitto joutuu vielä puolustamaan YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa taattuja ihmisoikeuksia.[54] Kun Suomi liittyi 1990-luvun alussa Euroopan neuvostoon, perusoikeudet tuli kirjata perustuslakiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla. Ihmisoikeussopimuksessa mainitaan perusoikeutena ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus. Suomen perustuslaissa mainitaan ”uskonnon ja omantunnon vapaus”. Eduskunnan perustuslakivaliokunta mainitsi 1994 mietinnössään, että jos lakiin olisi kirjattu ehdotettu ilmaus ”vakaumuksenvapaus”, se olisi merkinnyt korostetusti ”uskonnottoman vakaumuksen” vapautta. Valiokunnan mielestä uskonnottomuuden vapautta ei voitu Suomessa ilmaista näin. Vapaa-ajattelijain liiton mukaan lakiin on täten jäänyt virhe, joka suosii uskontoja. Liiton mukaan tämä virhe ei myöskään ole peruste uskonnon tai uskonnollisten yhdyskuntien erityisasemalle Suomessa.[55]

Vapaa-ajattelijoiden mukaan suomalaisille tärkein syy kuulua kirkkoon on kirkolle annettu hautausmaiden ylläpito, vaikka monissa eurooppalaisissa maissa kunnat hoitavat hautaustoimen. Liiton mielestä kirkon määräävä markkina-asema hautaustoimessa rajoittaa suomalaisten ajatuksenvapautta. Vapaa-ajattelijoiden mukaan kirkolle on annettu käytännössä mahdollisuus hautaustoimen monopoliin, sillä kirkko saa yhteisöveroa vuosittain noin kaksi kertaa sen verran kuin kirkolta kuluu hautaustoimen ylläpitoon.[55]

Evankelisluterilaisen kirkon syrjivää erityisasemaa kuvaa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä se, että yritykset maksavat Suomessa veroa kirkolle. Tämä on liiton mukaan kansainvälisesti ainutlaatuista.[55] Uskontokunnilla on myös mahdollisuus saada oikeus vihkiä avioliittoon, vaikka avioliitto ei liiton mukaan liity mitenkään uskontoon.[55] Erityisasemaa merkitsee liiton mukaan myös kirkon veronkanto-oikeus. Kun kirkko alkoi 1950-luvun lopulla menettää jäseniään kirkollisveron vuoksi, säädettiin laki, jonka mukaan vero peritään valtionveron yhteydessä.[55]

Liitto arvostelee koulujen päivänavauksia, joista suuri osa on uskonnon harjoittamista.[56] Liiton entinen pääsihteeri Erkki Hartikainen valitti YK:n ihmisoikeuskomitealle, että lukion aamuhartaudet, kuten myös peruskoulun päivänavaukset loukkaavat kirkkoon kuulumattomien oikeuksia. Yhdysvaltain korkein oikeus on kieltänyt päivänavaukset, koska ne rikkovat perustuslakia.[57] Liitto on myös julkisesti arvostellut päiväkodeissa tapahtuvaa lasten ääneen rukoiluttamista. Vapaa-ajattelijoiden mukaan rukoiluttaminen loukkaa lapsen ihmisoikeuksiin kuuluvaa ajatuksenvapautta, jota tulee kunnioittaa.[58]

Vapaa-ajattelijain mielestä kirkolliset juhlapäivät valtakunnallisessa kalenterissa loukkaavat katsomusvapautta. Evankelis-luterilaiset juhlapäivät on poistettava virallisten vapaapäivien joukosta.[59][60] Jumalanpilkkalait on poistettava lainsäädännöstä sananvapautta rajoittavina ja erityisesti uskonnottomuuden ilmaisun oikeutta uhkaavina.[61]

Lainsäädännössä liitto vaatii[3]

  • valtionkirkkojärjestelmän purkamista niin, että missään yhteiskunnallisissa toimissa ei edellytetä eikä harjoiteta minkäänlaista uskonnollista toimintaa
  • kirkkojen jäsenmaksun kannon poistamista verotuksen yhteydestä
  • kaiken uskontokunnille jaettavan valtionavun tai muun yhteiskunnallisen tuen lopettamista
  • uskonnonopetuksen lopettamista päiväkodeista, kouluista ja teologisten tiedekuntien lakkauttamista valtion yliopistoista
  • uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien kumoamista
  • yleisen hautaustoimen siirtämistä valtiolle ja kunnille

[muokkaa] Arvostelua

Liiton entinen puheenjohtaja, Erkki Hartikainen pitää sanaa 'vapaa-ajattelija' vanhana sekaannuksia aiheuttavana peitenimenä.[62] Uskonnottomien piilotteleminen peitenimien takana on hänestä ”imagofasismia”, ryhmän imagon nostamisen asettamista kaikkien muiden asioiden edelle.[63] Ateisti on Hartikaisen mielestä parempi sana kuin ”uskonnoton” tai ”vapaa-ajattelija”.[64][65] Hartikaisen mielestä Vapaa-ajattelijain liitossa on vaihdettu johto ja jäsenet. Enää ei oikeastaan ”vastusteta yhtään mitään, koska imago kärsii ja oikeastaan ei edes kannateta mitään, koska imago kärsii.” Esimerkiksi humanismissa niputetaan Hartikaisen mielestä yhteen asioita, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ateismi taas on vain käsitys siitä, kuuluuko todellisuuteen jumalia vai ei.[66]

Vapaa-ajattelun historiaa tutkineen emeritusprofessori Juha Sepon mukaan ennen liiton johdossa oli tieteenharjoittajia, jotka tekivät järkiperäistä uskontokritiikkiä. Nykyisin taas tehdään tempauksia tiedotusvälineitä varten.[67]

[muokkaa] Puheenjohtajat

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  • Saari, Kari: Vapaa-ajattelijan käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 1993. Teoksen verkkoversio.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Luottamus- ja toimihenkilöt Vapaa-ajattelijain liitto. Viitattu 11.7.2011.
  2. ↑ a b Vapaa-ajattelijain liiton toimintakertomus 2009 10.4.2010. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 16.4.2010.
  3. ↑ a b c d e f g Vapaa-ajattelijain liitto ry:n säännöt 11.12.2008. Viitattu 17.8.2009.
  4. ↑ a b c d Huotari, Eino: Liiton juhlavuosi 2007 – 70 vuotta toimintaa uskonnottomien etujärjestönä. Vapaa ajattelija, 2/2007. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.6.2009.
  5. ↑ a b c d Saari 1993, s. 4.
  6. ↑ a b Sundström, Kimmo: Luetteloita (1.7.2007) (PDF) Päivitetty 21.7.2008. Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Viitattu 16.5.2009.
  7. ↑ a b c d e Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
  8. ↑ a b c Mustakallio, Hannu: Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliikkeen alkuvaiheet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja, 1999, nro 87–88. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura. ISSN 0356-0767.
  9. ↑ a b c Nurmi, Suvielise: Katsomukset kohtaavat, s. 210. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3896-7.
  10. ↑ a b c d Yhdistyksen historia Helsingin vapaa-ajattelijat ry. Viitattu 8.6.2010.
  11. ↑ Seppo, Juha: Vapaa-ajattelijaliikkeen organisoituminen ja sen herättämä kiista Suomessa 1936–1946, s. 148. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 156. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1992. ISBN 951-9021-86-8.
  12. ↑ Sundström, Kimmo: Wikipedian artikkelissa Vapaa-ajattelijain liitosta virheitä 26.2.2007. Helsinki: Pääkaupunkiseudun ateistit. Viitattu 8.4.2009.
  13. ↑ Vapaa-ajattelijain liitto ry: Timo I. Vasama, puheenjohtaja, Erkki Hartikainen, sihteeri: Asia: Lausuntopyyntö Kirkko ja valtio- komitean mietinnöstä Viitattu 9.7.2010.
  14. ↑ Hartikainen, Erkki: Mitä tapahtui Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuripoliittiselle ohjelmalle? Jumalaton. 4.7.2010. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 8.7.2010.
  15. ↑ Vaismaa, Aaro: Kari Saari (5.10.1956 – 4.5.1997). Teoksessa Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä, s. 95. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
  16. ↑ Hartikainen, Erkki: Raportti uskonnonvapaudesta 2, s. 29–31. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
  17. ↑ Hartikainen, Erkki: Mr. Erkki Hartikainen Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 19.2.2009. (englanniksi)
  18. ↑ III. Atheistische Weltkonferenz in Helsinki IBKA. Viitattu 20.3.2010. (saksaksi) (englanniksi)
  19. ↑ Raportti uskonnonvapaudesta 2. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
  20. ↑ Erkki Hartikainen v. Finland, Communication No. 40/1978, U.N. Doc. CCPR/C/OP/1 at 74 (1984) University of Minnesota Human Rights Library. Viitattu 24.2.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Elo, Pekka & Linnankivi, Pekka: Et-opetuksen historiasta: Oikeuden ja kohtuuden tiellä 2.8.2006. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto. Viitattu 19.2.2009.
  22. ↑ Hartikainen, Erkki: Pääkirjoitus (PDF) Vapaa ajattelija. 2–3/2002. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto. Viitattu 19.2.2009.
    Hartikainen, Erkki: Arviointi artikkelista G. H. von Wright: ”Tieteen filosofian kaksi perinnettä” Jumalaton kulttuurilehti. Huhtikuu 2006. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 19.2.2009.
  23. ↑ Hartikainen, Erkki (toim.): Elämänkatsomustieto (Linkki ”Publisher”) Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 4.12.2008.
  24. ↑ Vapaa-ajattelijain liiton toimintakertomus 2009 10.4.2010. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 16.4.2010.
  25. ↑ Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  26. ↑ Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 158. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
  27. ↑ Hautausmaa Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 11.6.2011.
  28. ↑ Uskonnoton tapakulttuuri Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 11.6.2011.
  29. ↑ Uusi vaakuna Tampereen Pakanasanomat. 1/1990. Tampereen vapaa-ajattelijat ry. Viitattu 11.6.201.
  30. ↑ Sundström, Kimmo: Kesäkuvia (PDF) (Kuvassa sivulla 10 on muistomerkissä tyyliteltynä liiton vanha tunnus) 26.8.2007. Pääkaupunkiseudun ateistit. Viitattu 11.6.2011.
  31. ↑ a b Niemelä, Kati: Rippikoulu ja Prometheus-leiri aikuistumisriitteinä Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 26.8.2007. Julkaistu teoksessa Kuure, Tapio & Vuori, Mika & Gissler, Mika (toim.): Viattomuudesta vimmaan: Lapsuudesta nuoruuteen -siirtymävaiheen tarkastelua. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto: Nuorisoasiain neuvottelukunta: Stakes, 2002. ISBN 951-33-1303-4.
  32. ↑ Sundström, Kimmo: Visiosta tosioon: Vapaa-ajattelijain liiton vaiheista vuosina 1998–2003 (PDF) Vapaa ajattelija. 1/2003. Viitattu 1.6.2010.
  33. ↑ Hartikainen, Erkki: Kristitty valittiin Prometheus-leirin tuki ry:n puheenjohtajaksi Jumalaton. 16.11.2005. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 2.6.2010.
  34. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999.
  35. ↑ Saari, Susanna: Harva hautaan maallisin menoin Kaleva. 24.2.2008. Viitattu 12.12.2009.
  36. ↑ Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 9.12.2009.
  37. ↑ a b c Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 26.5.2010.
  38. ↑ Cantell, Kari: Tiedemiehen mietteitä uskosta: Kutsu elämänkatsomukselliseen pohdiskeluun. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21018-8.
  39. ↑ Oulun yliopiston Humanistisen tiedekunnan väitöksiä 1998 Viitattu 19.3.2009.
  40. ↑ Meltti, Timo: Väinö Voipio -palkinnon saaja Jussi Pikkusaari Vapaa ajattelija. 1/1999. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 12.9.2009.
  41. ↑ a b Kerkelä, Lasse: Kirkkoa netissä pilkkaavat kuvat eivät riko lakia. Helsingin sanomat, 2.2.2007.
  42. ↑ Ahola, Suvi: Vapaa-ajattelijoiden pilakuvia epäillään jumalanpilkasta. Helsingin sanomat, 11.7.2006.
  43. ↑ Lausunto: 20/2009 Yhteiskunnallinen viestintä, ”Jumalaa tuskin on olemassa” –bussikampanja 19.8.2009. Mainonnan eettinen neuvosto. Viitattu 3.6.2010.
  44. ↑ Ylen uutiset: Uskonnottomien mainostarrat herättävät närää 21.06.2009. Viitattu 3.6.2010.
  45. ↑ Hartikainen, Erkki: Mitä tapahtui Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuripoliittiselle ohjelmalle? Jumalaton. 4.7.2010. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 11.3.2011.
  46. ↑ Vaismaa, Aaro: Kari Saari (5.10.1956 – 4.5.1997). Teoksessa Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä, s. 95. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
  47. ↑ Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelma (1993) Viitattu 11.3.2011.
  48. ↑ a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  49. ↑ Lainaus teoksessa Saari 1993, s. 4.
  50. ↑ Clifford, William Kingdon: The Ethics of Belief 1877. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
  51. ↑ Saari 1993, s. 4.
  52. ↑ Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.
  53. ↑ Hartikainen, Erkki: Mikä on valtiokirkko tai valtionuskonto? Jumalaton. 3.2.2008. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 3.7.2009.
  54. ↑ Kulttuuripoliittinen ohjelma (Hyväksytty Vapaa-ajattelijain liiton XIV liittokokouksessa Vaasassa 17.6.1978) Viitattu 11.3.2011.
  55. ↑ a b c d e Kukkonen, Juha: ”Suomessa syrjitään uskonnottomia” Helsingin sanomat. 13.6.2004. Viitattu 29.11.2009.
  56. ↑ Hartikainen, Erkki: Ihmisoikeudet Suomen koululaitoksessa (artikkeli) Vapaa ajattelija. 2–3/2004. Helsinki: Vapaa-ajattelijan liitto ry. Viitattu 22.12.2008.
  57. ↑ Vainio, Janne: Suvaitsevuutta? (pääkirjoitus) Vapaa ajattelija. 1/2003. Helsinki: Vapaa-ajattelijan liitto ry. Viitattu 22.12.2008.
  58. ↑ Goman, Antti: Saako lapsia rukoiluttaa päiväkodissa? Kaleva. 15.10.2009. Viitattu 2.11.2009.
  59. ↑ Hartikainen, Erkki: Raportti uskonnonvapaudesta 2. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
  60. ↑ Viite: 34/041/1998 Lausuntopyyntönne uskonnonvapauskomitean mietinnöstä (06.04.2001) Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 23.5.2010.
  61. ↑ Hartikainen, Erkki: Tieteellinen maailmankatsomus. Liite: Vapaa-ajattelijain liiton kannanotto. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
    Vainio, Janne: Jumalanpilkan maallinen paluu Vapaa ajattelija. 4/2005. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  62. ↑ Hartikainen, Erkki: Ateismi on sivistyksen mitta Vapaa ajattelija. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 17.6.2009.
  63. ↑ Hartikainen, Erkki: Imagosfasismin arkipäivää Jumalaton. 27.4.2007. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 17.6.2009.
  64. ↑ Hartikainen, Erkki: Miksi ”jumalaton” on hyvä sana Jumalaton. maaliskuu 2006. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.3.2010.
  65. ↑ Hartikainen, Erkki: Esitelmä ateismista Luonnonfilosofian seurassa Jumalaton. 30.10.2003. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.3.2010.
  66. ↑ Hartikainen, Erkki: Jos tosiasiat puhuvat uskoa vastaan, sen pahempi tosiasioille Jumalaton. 4.6.2010. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 8.6.2010.
  67. ↑ Jo 200 000 eronnut kirkosta vapaa-ajattelijoiden kampanjassa Helsingin sanomat. 27.6.2010. Viitattu 30.6.2010.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Eklund, Hannu: Kotkan Vapaa-ajattelijat 1929–2009: 80 vuotta ihmisyyden aatetta. Kotka: Kotkan vapaa-ajattelijat, 2009. ISBN 978-952-92-5849-9.
  • Seppo, Juha: Vapaa-ajattelijaliikkeen organisoituminen ja sen herättämä kiista Suomessa 1936–1946. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 156. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1992. ISBN 951-9021-86-8.

[muokkaa] Liiton julkaisemaa kirjallisuutta

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka:
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vapaa-ajattelijain_liitto&oldid=10792671
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut