Sukupuolentutkimus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Naistutkimus
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kriittinen sukupuolentutkimus tutkii, miten yhteiskunnalliset vihjeet tuottavat historiallisesti ja sosiaalisesti määräytyvää sukupuolta.

Sukupuolentutkimus (aiemmin: naistutkimus) on monitieteinen oppiaine ja tutkimusala, jonka tavoitteena on tutkia, kuinka sukupuoli ja sukupuolten väliset suhteet vaikuttavat erilaisiin yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja historiallisiin ilmiöihin. Sukupuolentutkimus on kattokäsite, johon sisältyvät tasa-arvotutkimus, feministinen tutkimus, kriittinen miestutkimus, lesbo-, homo- ja queer-tutkimus[1], sekä tyttötutkimus.[2]

Sukupuolentutkimus on yksi sukupuolitutkimuksen neljästä pääsuuntauksesta.[3] Se on luonteeltaan


Sisällysluettelo

[muokkaa] Ihmiskuva ja yhteiskuntakäsitys

Kriittisen sukupuolentutkimuksen ihmis- ja yhteiskuntakäsitys on marxilaiseen filosofiaan perustuva.[7][8] Valtavirtafeministinen filosofia määritteli 1980-luvulla, että vaikka alistettuja luokkia on useita, emansipatorisen tutkimuksen näkökulmaksi riittää sellainen naisnäkökulma, joka perustuu feministiseen analyysiin.[9]

Valtavirtafeminismin haastoi 1990-luvulla postmoderni feminismi, jossa valta-asetelmia voidaan tarkastella poliittisesti hyvin pientenkin alakulttuurien näkökulmista. Näistä merkittävin on homo- ja lesbotutkimuksesta syntynyt queer-teoria,[10] mutta on olemassa myös feminististä valkoisuuden tutkimusta,[11] ruumiin normatiivisuuden tutkimusta (hoikka/lihava)[12] jne.

Sukupuolentutkimuksessa ihmiset käsitetään luonnostaan samanlaisiksi. Sukupuolta ja rotua ei tule ymmärtää biologisina, esimerkiksi geneettisistä tekijöistä riippuvina, vaan yhteiskunnallisina hierarkioina. Ihmisten väliset erot ovat yhteiskunnallisesti ja historiallisesti tuotettuja, ja sukupuolentutkimuksen tehtävänä on kumota biologiaan pohjautuvat luonnontieteiden ja lääketieteen väitteet, jotka ylläpitävät konservatiivisuutta ja tuottavat seksismiä ja rasismia.[13]

Teoria/Käsite: Marxismi Valtavirtafeminismi[5][9] Postmoderni feminismi[5][14]

Vallan keskiö:

Halllitseva yhteiskuntaluokka.

Miehet

Heteroseksuaaliset valkoiset miehet

Vallan marginaali:

Alistettu yhteiskuntaluokka eli proletariaatti

Naiset

Naiset, seksuaalivähemmistöt, vammaiset, etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat jne.

Vapautumisen keino:

Vallankumous ja tuotantovälineiden sosialisointi

Vallan paljastaminen ja yhteiskunnallisten instituutioiden haltuunotto

Vallan paljastaminen ja yhteiskunnallisten instituutioiden haltuunotto

Taulukko vertailee marxilaisen yhteiskuntateorian ja feministisen valtateorian käsitteitä.

Sukupuolentutkimus soveltaa kriittisiä teorioita:

  • valtateoria: sukupuolimarginaaliin joutuneen väestönosan tulee ottaa haltuun yhteiskunnalliset instituutiot, kuten tieteen.
  • konstruktionismi: vastaparit, kuten rikas/köyhä, mies/nainen, hetero/homo eivät ole luonnon määräämiä hierarkioita vaan keinotekoisesti tuotettuja eli konstruoituja yhteiskunnallisia rakenteita. Siksi ne voivat muuttua tai vaihtaa paikkaa.
  • dekonstruktio: myös sukupuolentutkimus on itsessään sukupuolta konstruoivaa toimintaa. Se voi purkaa juurtuneita käsityksiä ja muuttaa ihmisten ajattelutapaa esimerkiksi tuottamalla ja opettamalla sellaista tietoa, joka kyseenalaistaa muutoksen tiellä seisovia käsityksiä.[13]
  • jälkistrukturalismi: tiedolla ei ole objektiivista totuusarvoa. Tieto on subjektiivista ja subjektiivisia totuuksia voi olla monta. On tärkeämpää, mihin tarkoitukseen tietoa käytetään ja kenen tietoa pidetään totuutena.[15]

[muokkaa] Historia

Sukupuolentutkimus tuli yliopistoihin ensin Yhdysvalloissa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Naiskeskeiselle lähestymistavalle luonteenomaista tutkimusta oli tehty jo tätä ennen osana naisliikkeen omaa toimintaa. Työt jäivät akateemisesti huomiotta tai torjuttiin, kunnes ne löydettiin yliopistollisen nais- ja sukupuolentutkimuksen piirissä 1970-luvulla.[16] Naistutkimus on sittemmin levinnyt Yhdysvalloista kaikkien maanosien yliopistoihin. Nykyisin sukupuolentutkimusta harjoittavia yliopistoja ja tutkimuskeskuksia on maailmalla yli 900.[17]

[muokkaa] Sukupuolentutkimus Suomessa

Yliopistolliseksi oppiaineeksi vakiintui 1980-luvulla naistutkimus, jonka nimi vaihdettiin 2010-luvulla sukupuolentutkimukseksi. Sukupuolentutkimusta tehtiin ensimmäiseksi ihmistieteiden, mm. kirjallisuudentutkimuksen ja taidehistorian, sekä teologian piirissä. Naisnäkökulman merkitystä ja naisen asemaa tutkittiin marxilaisen ajattelun ja kristillisen etiikan avulla.[18]

Suomen ensimmäinen sukupuolentutkimuksen laitos perustettiin 1986 Åbo Akademihin.lähde? Ensimmäinen suomalainen alan oppikirja Akanvirtaan julkaistiin vuonna 1988.[19] Tampereen yliopiston nais- ja sukupuolentutkimuksen laitos ja Helsingin yliopiston Kristiina-instituutti perustettiin 1990-luvun vaihteessa.lähde?

Sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmia on nykyään Helsingin, Tampereen, Turun, Jyväskylän ja Lapin yliopistoissa. Sivuaineena naistutkimusta voi opiskella lisäksi Joensuun ja Oulun yliopistossa. Muissa paitsi Oulussa ja Jyväskylässä on myös sukupuolentutkimuksen professuuri. Ensimmäinen naistutkimuksen maisteri valmistui Helsingin yliopistosta huhtikuussa 2005 ja ensimmäinen tohtori marraskuussa 2005. Suomessa oli arvion mukaan vuonna 2003 noin 90 tavalla tai toisella sukupuolentutkimukseen liittyvää väitöskirjaa tekevää jatko-opiskelijaa.[20]

[muokkaa] Tietoteoreettinen tausta

Sukupuolentutkimuksessa on pohdittu, miten tieteen miesvaltaisuus vaikuttaa tutkimuksen kohteen ja menetelmien valinnoillaan siihen, millaista tietoa se tuottaa. Tiedekriittisen sukupuolentutkimuksen mukaan kaikki tutkimus on väistämättä näkökulmasidonnaista eikä siten objektiivista. Eri näkökulmista tuotettua tietoa ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Tämän kriittiselle sukupuolentutkimukselle keskeisen ajatuksen on toisaalta katsottu vievän sen harjoittamasta tiedekritiikistä mielekkyyden, koska sukupuolentutkimuksen tuottama tieto ei sen oman määritelmän mukaan olisi valtavirtatiedettä todempaa. Filosofi Louise Antony kutsuu kyseistä ongelmaa näkökulmasidonnaisuuden paradoksiksi.[21]

Filosofi Sandra Harding tarjosi 1980-luvulla näkökulmasidonnaisuuden paradoksin ratkaisuksi feministisen standpoint-teorian, jonka mukaan tieteen objektiivisuus tulee ymmärtää uudella tavalla: se on tutkimusta alistettujen ryhmien lähtökohdista käsin. Hardingin mukaan tieteellinen tutkimus on välttämättä näkökulmasidonnaista, mutta jotkut näkökulmat ovat toisia parempia. Standpoint merkitsee tietoisesti omaksuttua näkökulmaa.[21]

1990-luvulla monet tieteenfilosofit asettivat feministisen tutkimusohjelman kyseenalaiseksi, mikä osaltaan johti standpoint-teorian uudelleenarviointiin. 2000-luvulla on esitetty, että sosiaalinen tietoteoria voisi tarjota näkökulmasidonnaisuuden paradoksille kestävämmän ratkaisun. Suomalainen Kristina Rolin ehdottaa, että tutkimuksessa hyväksyttävä subjektiivisuus tulisi rajata konkreettisiin väitteisiin, kuten metodologisiin ratkaisuihin. Eri näkökulmia voitaisiin puolestaan arvioida sillä perusteella, miten hyvin ne noudattavat objektiivisen keskusteluyhteisön pelisääntöjä, ja sukupuolentutkimus voisi toimia yhtenä pelisääntöjen määrittäjänä.[21]

[muokkaa] Metodologia

Sukupuolentutkimuksessa on perinteisesti suosittu erilaisia laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkijat ovat pohtineet tieteellisinä tosiasioina esitettyjen väitteiden poliittista vaikutusvaltaa. Erilaiset kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät ja erityisesti niihin liittyvä tieteellinen positivismi on nähty vallan retoriikkoina, joilla tiedemiehet vyöryttävät omat käsityksensä objektiiviseksi tiedoksi, kritiikin ulottumattomiin. Tällaisten menetelmien on katsottu jättävän naisten kokemuksen kannalta tärkeitä seikkoja huomiotta. Kuitenkin tilastollisin menetelmin tehdyt kyselyt, asennetutkimukset ja tilastot ovat olleet tärkeitä seksismin ja epäoikeudenmukaisuuden osoittamisessa.[22]

Sukupuolentutkimuksessa on viime vuosina katsottu tilastotieteellisiä menetelmiä uudesta näkökulmasta. Feministitutkija Ann Oakley, joka 1980-luvulla arvosteli voimakkaasti kvantitatiivista tutkimusotetta ja tilastojen sisältämää seksismiä, on 2000-luvulla päätynyt puhumaan kvantitatiivisten ja kokeellisten menetelmien puolesta, koska ne hänen mukaansa tarjoavat sukupuolentutkijalle usein vahvemman pohjan väittää tietävänsä jotakin.[22]

Väkivaltatutkija Suvi Ronkaisen mukaan feministisen tutkimuksen kannalta on olennaista havaita, että tilastotietoja tarkastellessa erilaisilla näkökulmilla on merkitystä niiden tulkinnan kannalta. Tulkinta eroaa analyysistä siten, että siinä tutkimuksen tuottamat vihjeet ja oivallukset peilataan jonkin tietyn ajattelutavan kautta. Vallalle ja feministisille tietämisen tavoille herkkä luenta avaa Ronkaisen mukaan hedelmällisen näkökulman kvantitatiiviseen tutkimukseen. Esimerkiksi väkivallan vastainen ja uhreja tukeva työ on saanut laajemmin yhteiskunnallista tukea vasta kun feministiset tilastotulkinnat ja naisuhritutkimukset, joissa väkivallan käsite on määritelty uudella tavalla, ovat osoittaneet naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyden.[22]

[muokkaa] Sukupuolentutkimuksen kritiikki

Pääartikkeli: Naistutkimuksen kritiikki

Sukupuolentutkimukselle on tullut leimalliseksi siihen kohdistuva julkinen kritiikki. Sukupuolentutkijat ovat esittäneet tämän johtuvan naisvihamielisyydestä.[23]

Eräät filosofit, kuten Ilkka Niiniluoto ja Kristina Rolin, ovat kyseenalaistaneet feministisen tietoteorian. Evoluutiopsykologian kannattajat ovat puolestaan esittäneet, että sukupuolentutkimuksen sukupuolijako ei vastaa luonnontieteen antamaa kuvaa. Naisten ja miesten välisessä tasa-arvokeskustelussa feminististen väkivaltatutkimusten on väitetty edustavan sukupuolisyrjintää. Jyrkimmissä puheenvuoroissa sukupuolentutkimuksen on esitetty olevan akateemista näennäistiedettä. [24]

Vuonna 2009 Miesten tasa-arvo -yhdistys julkaisi vetoomuksen naistutkimuksen nimen muuttamisesta sukupuolentutkimukseksi, jonka sisällä voisi tehdä tutkimusta myös miesnäkökulmasta.[25] Kristiina-instituutti vaihtoi saman vuoden syksyllä oppiaineen nimeksi sukupuolentutkimus sen sisältöä muuttamatta.[26] Useimmat muut yliopistot ovat tämän jälkeen vaihtaneet oppiaineen nimeksi sukupuolentutkimus.[27]

Norjassa sukupuolentutkimuksen tutkimusprojektin valtiontukea ei jatkettu vuonna 2012 Tiedeneuvoston ehdotuksen mukaisesti. Asiasta vastaavan ministerin mukaan syynä oli budjetin tiukkuus, mutta yleisesti arvellaan, että varsinainen syy oli kansallisen televisiokanava NRK:n tuottaman Brainwash-ohjelmasarjan nostattama keskustelu konstruktionistiselle tutkimukselle ja tasa-arvopolitiikalle myönnetyn tuen tarpeellisuudesta.[28][29] Pohjoismaiden ministerineuvosto lakkautti myös vuoden 2011 lopussa Oslon yliopiston yhteydessä toimineen pohjoismaisen tasa-arvotiedon keskuksen, NIKK:n.[30]

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Urponen Maija 2009. Mitä naistutkimus on? Minna - Valtakunnallinen naistutkimus- ja tasa-arvoportaali. Viitattu 12.01.2009.http://www.minna.fi/minna/naistutkimus/index.htm
  2. ↑ http://agricola.utu.fi/nyt/pyynnot/index.php?jarj=jatettyb&ilmoitus=460
  3. ↑ Chafetz, J. S. (toim.): The Handbook of the Sociology of Gender. New York: Springer, 1999. ISBN 978-0-306-45978-8.
  4. ↑ Weedon, Chris: Feminist practice and poststructuralist theory. John Wiley & Sons, 1997. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.2.2012).
  5. ↑ a b c {Seidman, Steven: The Social Construction of Sexuality. New York/Lontoo: Norton, 2003. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 31.12.2012).
  6. ↑ Sarantakos, Sotirios: ”3 Feminist research”, Social Research. Palgrave, 2004. [www.palgrave.com/sociology/sarantakos/docs/chapter3.pdf Teoksen verkkoversio] (pdf) (viitattu 31.12.2012).
  7. ↑ MacKinnon, Catherine A.: Feminism, Marxism, Method, and the State. Signs, Spring, 1982, 7. vsk, nro 3. Chicago: University of Chicago Press. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 31.1.2012.
  8. ↑ Geuss, Raymond: The idea of a critical theory: Habermas and the Frankfurt school. Cambridge: University Press, 1981.
  9. ↑ a b Hekman, S. (1997): Truth and Method: Feminist Standpoint Theory Revisited. Signs: Journal of Women in Culture and Society vol. 22, no. 2
  10. ↑ Plummer, Ken: Queers, Bodies and Postmodern Sexualities: A Note on Revisiting the ”Sexual” in Symbolic Interactionism. Qualitative Sociology, Winter 2003, 26. vsk. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 31.1.2012.
  11. ↑ Cuomo, Chris J. & Hall, Kim Q.: Whiteness: feminist philosophical reflections. , 1999. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.1.2012).
  12. ↑ Bordo, Susan & Heywood, Leslie: Unbearable weight: feminism, Western culture, and the body. University of California Press, 2004. Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ a b Rothenberg, Paula: The Construction, Deconstruction, and Reconstruction of Difference. Hypatia, March 1990, 5. vsk, nro 1, s. 42-57. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.1.2012.
  14. ↑ Sears, Alan: Queer Anti-Capitalism: What’s Left of Lesbian and Gay Liberation?. Science & Society, January 2005, 69. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 31.1.2012.
  15. ↑ Riger, Stephanie: Epistemological Debates, Feminist Voices: Science, Social Values, and the Study of Women. American Psychologist, June 1992, 47. vsk, nro 6, s. 730-740. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 2.2.2012.
  16. ↑ Cott, N. T Pleck, E. H. (eds.): A Heritage of Her Own. Toward a New Social History of American Women.. Indiana University Press, 1979.
  17. ↑ Korenman, Joan: Women's Studies Programs, Departments, & Research Centers 1994-2009. Viitattu 10.9.2009. englanti
  18. ↑ Setälä, P. & Kurki, H.: Akanvirtaan. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-019-1.
  19. ↑ Setälä, Päivi & Kurki, Hannele (toim.): Akanvirtaan: Johdatus naistutkimukseen. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-019-1.
  20. ↑ Minna Urponen: Mitä naistutkimus on?
  21. ↑ a b c Rolin, K. (2005): Tutkimuksen näkökulmasidonnaisuuden paradoksi. Teoksessa Husu, L. ja Rolin, K. (toim.): Tiede, tieto ja sukupuoli. Helsinki: Gaudeamus, s. 97–111.
  22. ↑ a b c Ronkainen, S. (2004): Kvantitatiivisuus, tulkinnallisuus ja feministinen tutkimus, teoksessa Liljeström M. (toim.): Feministinen tietäminen. Keskustelua metodologiasta. Tampere: Vastapaino.
  23. ↑ Rajamäki, Aleksi: Sukupuolentutkimus on kriittistä, ei ideologista 22.02.2011. UTUonline. Viitattu 31.1.2012.
  24. ↑ Austin, P.: Naistutkimus kuumentaa tunteita. Totuus riippuu näkökulmasta, väittävät feministit. Helsingin Sanomat, Tiede & Luonto 4.3.2008, s. D2
  25. ↑ Miesten tasa-arvo -yhdistys: Miesten tasa-arvo -yhdistyksen lausunto sukupuolentutkimuksen kehittämiseksi 20.2.2009. Viitattu 10.9.2009.
  26. ↑ HS: Naistutkimus vaihtui Helsingin yliopistossa sukupuolentutkimukseksi 1.9.2009. Viitattu 10.9.2009.
  27. ↑ Linkit - Sukupuolentutkimusta Suomessa minna.fi. Viitattu 30.1.2012.
  28. ↑ Aftenposten: Kjønnsforskningen mister 56 millioner 23.11.2011. Viitattu 14.12.2011. Norja
  29. ↑ {{{Nimeke}}} Gender In Balance Research. Viitattu 16.12.2011.
  30. ↑ Nykymuotoinen NIKK lakkautetaan 23.11.2011. NIKK. Viitattu 30.1.2012.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Anttonen, Anneli et al. (toim.): Feministejä: Aikamme ajattelijoita. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-066-X.
  • Braidotti, Rosi: Riitasointuja. (Patterns of dissonance: An essay on women in contemporary french philosophy, 1991.) Suomennos: Päivi Kosonen ym. Tampere: Vastapaino, 1993. ISBN 951-9066-66-7.
  • Koivunen, Anu & Liljeström, Marianne (toim.): Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 1996. ISBN 951-9066-96-9.
  • Saresma, Tuija et al. (toim.): Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-247-3.
  • Setälä, Päivi & Kurki, Hannele (toim.): Akanvirtaan: Johdatus naistutkimukseen. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-019-1.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sukupuolentutkimus&oldid=11335756
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä