Itä-Suomen yliopisto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itä-Suomen yliopisto
Itä-Suomen yliopiston logo.svg
Perustettu 2010
Tyyppi Julkinen
Rehtori Perttu Vartiainen (julkisoik.)
Jukka Mönkkönen (akat.)
Henkilökunta 2 800
Opiskelijoita 15 000
Sijainti Itä-Suomi, Suomi
Kampus Joensuu ja Kuopio (pääkampukset), Savonlinna[1]
Sivusto www.uef.fi

Itä-Suomen yliopisto, UEF (University of Eastern Finland) on suomalainen Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa toimiva yliopisto.

Yliopisto aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2010, kun Kuopion ja Joensuun yliopistot yhdistyivät. Yliopistossa on noin 15 000 opiskelijaa ja 2 800 työntekijää, mikä tekee siitä yhden Suomen suurimmista yliopistoista. Opetusta tarjotaan 13 koulutusalalla ja liki sadassa pääaineessa tai koulutusohjelmassa.[1] [2]

Tiedekunnat ja kampukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Futura-rakennuksessa toimii kemian laitos Joensuun kampuksella.

Itä-Suomen yliopistossa on neljä tiedekuntaa:[3]

Tiedekunnista erillisiä yliopisto-organisaation osia ovat apteekki, kielikeskus ja kirjasto sekä Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate.[3]

Itä-Suomen yliopiston pääkampukset ovat Joensuussa ja Kuopiossa. Lisäksi on kampus Savonlinnassa.

Joensuun kampuksella on humanististen tieteiden, luonnontieteiden, metsätieteiden, yhteiskuntatieteiden, kasvatustieteiden, teologian, oikeustieteiden sekä kauppatieteiden tutkimusta ja opetusta.

Kuopion kampuksella tutkitaan ja opetetaan farmasiaa, lääketiedettä, hammaslääketiedettä, hoitotiedettä, terveystieteitä, luonnontieteitä sekä yhteiskunta- ja kauppatieteitä.

Savonlinnan kampuksella on kasvatustieteiden ja matkailualan tutkimusta ja opetusta. Siellä koulutetaan muun muassa luokanopettajia sekä kotitalouden ja käsityön (tekstiilityö) aineenopettajia Helsingin yliopiston ohella ainoana yliopistona Suomessa.

Hallinto ja organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Suomen yliopisto on julkisoikeudellinen laitos, jonka hallinnosta vastaavat hallitus, rehtorit, yliopistokollegio, tiedekuntaneuvostot ja dekaanit.

Käytännön hallintotehtäviä varten yliopistossa on hallintokeskus ja tiedekuntien hallintopalvelukeskukset.

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuopion kampuksen Mediteknia ja Canthia

Hallitus päättää yliopiston toiminnan keskeisistä tavoitteista ja strategiasta. Hallitus valitsee myös yliopiston rehtorit.

Itä-Suomen yliopiston hallituksessa on 10 jäsentä, joista neljä yliopistoyhteisön ulkopuolelta. Nykyisen hallituksen toimikausi on 1.1.2014-31.12.2017

Yliopiston sisäiset jäsenet:

  • professori Jussi Pihlajamäki
  • professori Matti Tolvanen
  • hallintoamanuenssi Tero Karjalainen
  • tietoasiantuntija Tomi Rosti
  • opiskelija Marjo Turunen
  • opiskelija Heikki Junkkari

Ulkopuoliset jäsenet:

  • NordForskin eurooppalaisen ja pohjoismaisen yhteistyön johtaja Riitta Mustonen
  • Linnunmaa Oy:n toimitusjohtaja Eeva Punta
  • Kuopion hiippakunnan emerituspiispa Wille Riekkinen
  • Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas

Rehtorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Suomen yliopistossa on kaksi rehtoria: rehtori Perttu Vartiainen ja akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen. Rehtori hoitaa uuden yliopistolain tarkoittamia rehtorin tehtäviä. Akateeminen rehtori vastaa opetukseen, tutkimukseen, tutkimusrahoitukseen ja kansainvälisiin asioihin liittyvistä tehtävistä. Rehtorit aloittivat työssään 1. tammikuuta 2010. Rehtorien toimikausi on viisi vuotta.

Yliopistokollegio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistokollegio on yliopistoyhteisöstä muodostuva toimielin, johon kuuluu 24 jäsentä. Sen tärkeimpänä tehtävänä on päättää hallituksen jäsenmäärästä ja toimikaudesta. Se valitsee myös hallituksen niin sanotut ulkopuoliset jäsenet, vahvistaa tilinpäätöksen ja myöntää vastuuvapauden hallitukselle ja rehtoreille. [4]

Opetus ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen monialaisimmista yliopistoista. Opetusta tarjotaan 13 koulutusalalla ja liki sadassa pääaineessa tai koulutusohjelmassa. Yliopistoon valitaan vuosittain noin 3000 uutta opiskelijaa. [2] [1]

Yliopiston toiminnassa korostuu monitieteisyys. Yliopiston kansainvälisen huipputason tutkimusalueet sekä kehittyneet, vahvat tutkimusalueet rakentuvat neljän maailmanlaajuisen haasteen ympärille.[5]


Tutkimushaasteina ovat

  • Ikääntyminen, elintavat ja terveys
  • Oppiminen digitalisoituneessa yhteiskunnassa
  • Kulttuurien kohtaaminen, liikkuvuus ja rajat
  • Ympäristön muutos ja luonnonvarojen riittävyys

Kansainvälisen huipputason tutkimusalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aerosolit, ilmastonmuutos ja ihmisen terveys
  • Kardiovaskulaariset ja metaboliset sairaudet
  • Metsät, globaalimuutos ja biotalous
  • Neurotieteet
  • Rajat, liikkuvuus ja kulttuurien kohtaaminen

Kehittyneet, vahvat tutkimusalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fotoniikka - teoria, materiaalit ja sovellukset
  • Luonnonvarojen kestävä hallinta
  • Oppiminen vuorovaikutteisissa ympäristöissä
  • Translationaalinen syöpätutkimus
  • Tuki- ja liikuntaelinsairaudet

Kansainvälinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Suomen yliopistolla on kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia noin 70 ulkomaisen yliopiston kanssa. Lisäksi yliopisto on mukana lukuisissa kansainvälisissä verkostoissa ja alakohtaisissa verkostohankkeissa. Yliopiston tutkija-, opettaja- ja opiskelijavaihto on vilkastalähde?.

Yliopistolla on Nanjingin yliopiston kanssa yhteinen ympäristötutkimuskeskus, The Sino-Finnish Environmental Research Centre (SFERC). Tutkimuskeskus avattiin 18.5.2009 ja se keskittyy metsä-, energia- ja ympäristöalan tutkimukseen. SFERC on ensimmäinen suomalaisten yliopistojen Kiinaan perustama etäkampus.

Informaatioteknologian alalla valmistellaan etäkampuksen perustamista Meraka Instituuttiin Etelä-Afrikkaan.

Yliopisto tekee Venäjä-yhteistyötä muun muassa The Finnish-Russian Cross-Border University CBU:n kautta. CBU:n vahvistaminen ja toiminnan laajentaminen sisältyvät myös opetusministeriön laatimaan korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiaan vuosille 2009–2015.

Itä-Suomen yliopisto hallinnoi myös pohjoismaisten yliopistojen Intia-verkostoa 1.5.2010 alkaen. Vuonna 2001 perustettu Nordic Center in India (NCI) on 20 pohjoismaisen yliopiston yhteistyöelin, joka kehittää jäsenyliopistojensa yhteyksiä intialaisiin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin.[6]

Itä-Suomen yliopisto menestyi ulkoministeriön kehityspoliittisen korkeakoulu-IKI-ohjelman ensimmäisessä hankehaussa keväällä 2011. Kolmessa rahoitusta saaneessa Itä-Suomen yliopiston hankkeessa kehitetään kansanterveystieteen, terveydenhuollon tietotekniikan sekä metsäalan koulutusta afrikkalaisten yhteistyökumppanien kanssa. Rahoitus on vuosille 2011–2013. Käynnistyvät hankkeet pohjautuvat aiemmalle pitkäjänteiselle yhteistyölle. .[7]

Laatutyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Suomen yliopisto on omaksumassa kansainvälisen ISO9001:2000 -standardin mukaisen laadunhallintajärjestelmän strategisen johtamisensa tueksi ja toiminnan jatkuvaksi parantamiseksi kaikilla tasoilla. Itä-Suomen yliopisto on läpäissyt Korkeakoulujen arviointineuvoston auditoinnin. Joulukuussa 2010 tehdyn auditoinnin perusteella arviointineuvosto ilmoitti maaliskuussa 2011, että yliopisto täyttää laadunvarmistusjärjestelmän kokonaisuudelle ja perustehtävien laadunvarmistukselle asetetut kriteerit. Auditointi on voimassa kuusi vuotta.[8]

Varainhankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistojen peruspääoman kartuttamista ulkopuolisella rahoituksella on tuettu valtion vastinrahoitusohjelmalla kesäkuun 2011 loppuun. Valtio on sitoutunut sijoittamaan 2,5-kertaisena yliopiston määräaikana keräämän lahjoituspääoman. Itä-Suomen yliopiston tavoitteena oli kerätä vuoden 2010 loppuun mennessä 5 miljoonaa euroa, mikä lähes toteutui. [9] Kesäkuussa 2011 keruutulos oli jo yli 6 miljoonaa euroa, mikä yhdessä vastinrahan kanssa merkitsee yli 20 miljoonaa lisää yliopiston peruspääomaan.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun kampuksen päärakennus, Carelia-sali.

Yliopistot Joensuussa ja Kuopiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Suomen yliopiston perustamisesta keskusteltiin jo 1950-luvun puolivälissä. Aikeena oli perustaa yliopisto Lappeenrantaan, mutta lopulta sinne perustettiin teknillisiin tieteisiin keskittynyt Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Joensuuhun, jossa vuodesta 1953 oli toiminut vuonna 1880 perustettu Sortavalan seminaari, päätettiin perustaa humanististen tieteiden ja luonnontieteiden aloilla toimiva Joensuun korkeakoulu, Kuopioon lääketieteeseen ja hammaslääketieteeseen keskittynyt Kuopion korkeakoulu. Lait Joensuun ja Kuopion korkeakoulujen perustamisesta vahvistettiin vuonna 1966, ja Joensuun korkeakoulu aloitti toimintansa vuonna 1969. Kuopion korkeakoulu perustettiin 1972, ja samana vuonna Kuopion keskussairaalasta tuli Kuopion yliopistollinen sairaala. Vuonna 1984 korkeakoulujen nimet muutettiin Joensuun yliopistoksi ja Kuopion yliopistoksi. [11] [12]

Uusi Itä-Suomen yliopisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Suomen yliopiston valmistelu käynnistyi helmikuussa 2007, kun professori Reijo Vihkon johtama työryhmä luovutti opetusministeri Antti Kalliomäelle ehdotuksensa Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhteistyön tiivistämiseksi. Alkuperäisenä tavoitteena oli yliopistojen muodostama liitto, mutta sittemmin tavoitteeksi otettiin yhdistyminen, jonka myötä entiset yliopistot lakkautettaisiin.[13] Valmistelun alkuvaiheessa käytetty nimi "Itä-Suomen liittoyliopisto" tarkentui syksyllä 2007 Itä-Suomen yliopistoksi.[14]

Itä-Suomen yliopiston suunnitteluhanketta rahoitettiin yhtenä opetusministeriön korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen kärkihankkeista. Rahoituksella käynnistettiin muun muassa yhteisiä uusia tutkimushankkeita. Helmikuussa 2008 varmistui tutkinnonanto-oikeus kauppatieteessä[15] ja maaliskuussa 2009 vahvistui hammaslääkärikoulutuksen saaminen uuteen yliopistoon. [16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tutustu yliopistoon Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 16.6.2011.
  2. a b Koulutustarjonta Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 15.10.2014.
  3. a b Itä-Suomen yliopiston organisaatio Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 15.4.2014.
  4. Hallinto ja organisaatio Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 16.6.2011.
  5. Strategia Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 14.10.2014.
  6. Kansainvälisyys Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 16.6.2011.
  7. Merkittävää rahoitusta Itä-Suomen yliopiston kehitysyhteistyöhankkeille 13.5.2011. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 16.6.2011.
  8. Laatutyö Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 17.6.2011.
  9. Itä-Suomen yliopistolle 11 miljoonaa valtion vastinrahaa 10.3.2011. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 16.6.2011.
  10. Yliopiston varainhankinta Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 16.6.2011.
  11. Historiaa Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 13.12.2012.
  12. LTKY:n historia LTKY. Viitattu 13.12.2012.
  13. Prof. Juhani Laurinkari: Konsortio ja liittoyliopisto – henkilöstöä unohtamatta: Itä-Suomi – kierroksella ohi. Acatiimi, 2007, nro 6. Artikkelin verkkoversio Viitattu 7.10.2007.
  14. Hallintojohtaja Päivi Nergin haastattelu Radio Kantti. Viitattu 13.8.2007.
  15. Manninen, Kari & Patrakka, Jukka & Vuorio, Kaija: "Kauppatiede ohitti hampaan", Pääkirjoitus: "Kauppatiede jää, hammas hävittiin", "Rossi raivostui Uusituvalle", "Hammaslääkärikoulutusta lisätään nykyisissä yksiköissä", "Kauppatiede vei koko potin" ja "Hammasta ajanut Katainen yllättyi". Savon Sanomat, 16.2.2008, 101. vsk, nro 46, s. 1, 2, 8-9.
  16. Hammaslääkärikoulutus käynnistyy Kuopiossa 24.3.2009. Kuopion yliopisto. Viitattu 15.4.2009.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itä-Suomen yliopisto.