Rehtori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rehtori (lyhenne reht.[1]) on oppilaitoksen johtajasta käytetty nimitys. Se on käytössä kaikilla kouluasteilla ala-asteesta yliopistoon.

Sana rehtori on peräisin latinan sanasta rector. Tämä on tekijämuoto verbistä regere ’hallita’. Katolisessa kirkossa rehtoriksi kutsuttiin kirkkoherraa. Koulutuksen pariin termi siirtyikin kirkon kautta. Niin mannermaan yliopistoilla kuin kotimaan katedraalikouluilla oli johtajanaan rector, mahdollisesti peräti rector magnificus ’kunnianarvoisa rehtori’. Pohjoismaissa termi siirtyikin kokonaan kirkolliselta alalta koulutusalalle samoin kuin lehtori, joka aiemmin merkitsi lukijaa, jumalanpalveluksessa avustavaa henkilöä, jonka asema oli maallikkojen ja papiston välimailla.

Suomessa rehtorilta vaaditaan kussakin koulumuodossa[2]

  • ylempi korkeakoulututkinto
  • pätevyys kyseisen koulumuodon opettamiseen
  • riittävä kokemus koulumuodon opettajana toimimisesta
  • opetuskielen täydellinen hallinta
  • opetushallinnon tutkinto tai vastaavat, vähintään 25 opintopisteen laajuiset opinnot

Siirtymäsäännös takaa, että ne, joilla oli vuonna 1998 pätevyys rehtorin virkaan, ovat edelleen muodollisesti päteviä. Taiteen ammattiopetuksessa ja vapaassa sivistystyössä pätevyysvaatimukset ovat hieman löysempiä.

Yleensä perusopetuksessa ja lukioissa rehtorit antavat myös opetusta, mutta suurissa kouluissa ja oppilaitoksissa rehtori voi toimia puhtaasti hallintovirkamiehenä. Monissa kaupungeissa on lisäksi puhtaasti hallinnollisia rehtoreita, jotka toimivat esimerkiksi tietyn koulutusmuodon johtajina. Näillä rehtoreilla ei ole kuitenkaan lain varsinaisille rehtoreille antamaa kurinpitovaltaa. Aiemmin peruskoulujen ala-asteilla oli, suurimpia kouluja lukuun ottamatta, ainoastaan johtajaopettajia, mutta vuoden 1998 koululainsäädännön uudistus antoi näillekin rehtorin arvonimen.

Korkeakoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopiston rehtoriksi valittavan tulee olla ennestään tohtori tai professori. Käytännössä kaikki yliopistojen rehtorit ovat oman yliopistonsa professoreita. Rehtori valitaan nimittäin vaalilla, johon osallistuu yleensä laaja, kaikkia laitoksia edustava valitsijamieskunta. Tällaisessa järjestelmässä ulkopuolisella ei ole oikeastaan mahdollisuuksia saada tarvittavaa kannatusta. Poikkeuksen muodostavat säätiöyliopistot, kuten Aalto-yliopisto, jonka rehtorin valitsi säätiön hallitus.[3]

Ammattikorkeakoulun rehtorilta vaaditaan jatkotutkintona suoritettu lisensiaatin tutkinto tai tohtorin tutkinto, perehtyneisyyttä ammattikorkeakoulun toimialaan ja hallinnollista kokemusta. Rehtorin virkaan tai toimeen voidaan myös nimittää ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, jos hänet muutoin katsotaan erityisen ansioituneeksi tehtävään. Lisäksi rehtorilta vaaditaan, että hän hallitsee ammattikorkeakoulun opetuskielet.

Rehtorin arvonimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rehtori on myös suomalainen arvonimi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.11.2013.
  2. Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista Finlex
  3. Professori Tuula Teeri Aalto-yliopiston rehtoriksi 19.12.2008. Aalto-yliopisto. Viitattu 20.12.2008.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahonen, J.: Ammattina rehtori. Helsinki: Kirjapaja Oy, 2001.
  • Erätuuli, M. ja Leino, J.: Rehtori koulunsa pedagogisena johtajana. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos, 1992.
  • Fullan, M.: What's worth fighting for in the principalship. New York: Teachers College Press, 1997. (englanniksi)
  • Hämäläinen, K.: Koulun johtaja ja koulun kehittäminen. Suomen Kaupunkiliitto, 1986.
  • Hämäläinen, K. et al.: Oppilaitoksen johtaminen. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-25408-8.
  • Juusenaho, R.: Korkokengät kansliassa: kuvaus naisesta suomalaisen peruskoulun johdossa. Jyväskylän yliopiston okl, 2000.
  • Nikki, M-L (toim.): Rehtori tietää taitaa.... Jyväskylän yliopiston okl, 2000.
  • Ojala, I.: Oppilaitosten monipuolistuva johtaminen. Oppilaitosten toiminnalliset muutokset ja rehtoreiden institutionaaliset johtamisroolit. Suomen Kuntaliitto, 1998.
  • Räty, O.: Rehtori johtajana - oppimisen johtaminen. Mänttä: M-print, 2000.
  • Sergiovanni, T. J.: Leadership: What's in it for schools.. Lontoo: Routledge Falmer, 2001. (englanniksi)
  • Sergiovanni, T. J.: The principalship. A reflective practice perspective. Simon & Schuster, 1991. (englanniksi)
  • Vaherva, T.: Rehtorin ammattikuva ja koulutustarve. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitos, 1984.