Kirkkoherra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pappeus Suomen evankelis-
luterilaisessa kirkossa
Pappeus
Yleinen pappeus
Erityinen pappeus
Papinvirat
Seurakuntapastori
Kappalainen
Kirkkoherra
Lääninrovasti
Tuomiorovasti
Piispa
Arkkipiispa

Kirkkoherra (lyhenne khra[1]) on seurakunnan johtajana toimivan papin virkanimike sekä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa että Suomen ortodoksisessa kirkossa.

Nimitys on peräisin ruotsin kielen sanasta kirkiohärra eli kyrkoherre, joka myöhemmin on muuntunut muotoon kyrkoherde. Latinan pastor-sanaan viittaava kyrkoherde, "paimen", ei siis ole kirkkoherra-sanan pohjana, kuten usein virheellisesti väitetään.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kirkkoherra valitaan suorassa kansanvaalissa, jossa äänioikeutettuja ovat seurakunnan täysi-ikäiset, konfirmoidut jäsenet. Kirkkoherran viran kelpoisuusehtona on suoritettu pastoraalitutkinto sekä seurakuntatyön johtamisen perustutkinto (Kirjo I). Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherralta, eli tuomiorovastilta, vaaditaan myös suoritettu ylempi pastoraalitutkinto ja käytännössä myös suoritettu seurakunnan johtamisen jatkotutkinto (Kirjo IIA). Jälkimmäisen myös kaikki muut kirkkoherrat ovat velvoitettuja suorittamaan valituksi tulemisensa jälkeen elleivät ole sitä jo aikaisemmin suorittaneet.

Kirkkoherranvaali eli "papinvaali"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoherranvaali eli papinvaali on viranhaltijavaalina pitkä prosessi, jossa hakuajan päättymisestä vaalipäivään menee yleensä noin 6 kuukautta. Joskus vaali on kestänyt lähes kaksi vuotta, jos oikaisuvaatimuksia on tehty sekä hakijoiden kelpoisuutta että seuraavassa vaiheessa heidän asettamistaan varsinaisille tai ylimääräisille vaalisjoille koskeviin päätöksiin. Valitusprosessi voi edetä aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Viime aikoina valitukset ovat jonkin verran yleistyneet. Pääsyynä on se, että kirkkoherranvaali poikkea merkittävästi perinteisestä suorasta kansanvaalista, jossa kaikki ehdokkaat lähtevät vaaliin samoin valituksitulemisen edellytyksin. Tuomikapitulin kanta ratkaisee hyvin pitkälle sen, ketkä ehdokkaista saavat todellisen mahdollisuuden tulla kansanvaalissa valituksi, jos päteviä ehdokkaita kirkkoherran virkaan on enemmän kuin kolme.

Kirkkoherranvaalin vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelpoisuuden eli pätevyyden tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiippakunnan tuomiokapituli, jossa täytettävä kirkkoherran virka sijaitsee, tutkii hakuajan päätyttyä kaikkien hakijoiden kelpoisuuden eli pätevyyden. Tämän jälkeen tuomiokapituli toteaa, ketkä ovat kelpoisia hoitamaan kirkkoherran virkaa. Kelpoisuuden toteamisen esteenä voivat olla niin johtamiskoulutuksen puutteet kuin esimerkiksi naispappeuden vastustaminen.

Varsinaisille vaalisijoille vaaliehdolle asettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavaksi tuomiokapituli asettaa kelpoisiksi toteamistaan hakijoista ehdolle varsinaisille vaalisijoille enintään kolme. Vaalisijajärjestykseen vaikuttavat mm. virkauran pituus, johtamiskoulutuksen laajuus, aikaisemman kirkkoherrakokemuksen määrä, johtamistaito ja seurakunnan viralle asettamat paikkakuntakohtaiset erityiset tarpeet. Mikäli kelposia hakijoita on enemmän kuin kolme, tuomiokapituli päättää keitä se ei tässä vaiheessa aseta vaaliehdolle. Näiden osalta tuomiokapituli ainoastaan toteaa, että he ovat päteviä hoitamaan hakemaansa kirkkoherran virkaa eli ylimääräisiksi vaaliehdokkaiksi kelpoisia.

Ylimääräisille vaalisijoille vaaliehdolle asettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakijaa, jonka tuomiokapituli on todennut "ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi kelpoiseksi", on seurakuntalaisilla oikeus heti tuomiokapitulin päätöksen saatua lainvoiman pyytää erikseen "asetettavaksi ehdolle ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi". Kirkon vaalijärjestys toteaa (§ 25): "Vähintään kymmenen äänioikeutettua seurakunnan jäsentä saa pyytää virkaan kelpoiseksi todettua hakijaa, jota ei ole asetettu ehdolle, ylimääräiseksi ehdokkaaksi. Pyyntö, jossa on ilmoitettava ehdokkaan nimi, on tehtävä kirjallisesti ja jätettävä kirkkoherranvirastoon viimeistään viimeisen vaalinäytteen jälkeisenä keskiviikkona ennen kello 16." Ylimääräiselle vaalisijalle asetetaan siis vaaliehdolle vain, mikäli seurakuntalaiset ko. henkilön ehdokkuutta erikseen pyytävät. Varsinaisille vaalisijoille asettettujen kohdalla seurakuntalaisten esittämää "kutsua virkaan" ei edellytetä.

Varsinainen vaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoherra valitaan seuraavaksi kansanvaalilla siten, että varsinaisilla vaalisijoilla olevista enimmät äänet saanut tulee suoraan valituksi, ellei joku ylimääräiselle vaalisijalle seurakuntalaisten pyynnöstä asetetuista ehdokkaista ylitä kirkkolain hänelle asettamaa varsinaisilla vaalisijoilla olevia korkeampaa äänikynnystä. Kirkkolaki toteaa (§ 8:1): "Tullakseen valituksi [ohi varsinaisella vaalisijalla olevan] ylimääräisen vaaliehdokkaan on saatava vähintään yksi kymmenesosa koko seurakunnan äänistä [eli seurakunnan äänioikeutettujen yhteismäärästä] ja enemmän kuin puolet annetuista äänistä."

Käytännössä on vaikeaa tulla ylimääräiseltä vaalisijalta valituksi erityisesti eteläisen Suomen kaupunkiseurakunnissa, joiden äänestysprosentti jää yleensä melko alhaiseksi toisin kuin Pohjois-Suomessa. Esimerkiksi vuoden 2006 Turussa sijaitsevan Martinseurakunnan kirkkoherran vaalin äänestysprosentti oli 6,45 %. Vaalissa annettiin 1031 henkilökohtaista ääntä, joista valituksi kirkkoherran virkaan tuli Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin varsinaiselle vaalisijalle asettama ehdokas, joka sai 59 henkilökohtaista ääntä. Ylimääräisellä vaalisijalla seurakuntalaisten pyynnöstä ollut ehdokas sai 903 henkilökohtaista ääntä. Hän olisi kuitenkin tarvinnut valituksi tulemiseensa vähintään 1599 ääntä.[2] Toisen esimerkin tarjoaa v. 2011 keväällä toimitettu Kuopion ev.lut. seurakuntayhtymään kuuluvan Männistön seurakunnan kirkkoherranvaali, jonka äänetysprosentti oli 12,4 %. Valituksi tuli varsinaiselta vaalisijalta 235 äänellä, kun ylimääräisellä vaalisijalla ollut sai 735 ääntä. Kymmenen prosentin sääntö (803 ääntä) jäi vain niukasti täyttymättä.[3] Esimerkin, jossa ylimääräiseltä vaalisijalta on tullut valituksi, myös eteläisen Suomen kaupunkiseurakunnassa, tarjoaa Kauniaisten seurakunnan kirkkoherranvaali vuodelta 2008. Siinä ylimääräisellä vaalisijalla ollut ehdokas sai 546 ääntä eli 17,6 % äänioikeutettujen yhteismäärästä. Äänestysprosentti oli 22 %.[4] Käytännössä vaadittava äänestysaktiivisuus liikkuu noin 15–20 prosentinn paikkeilla, jotta ylimääräisellä vaaliehdokkaalla on todellinen mahdollisuus tulla valituksi. Vähempikin voi riittää jos äänet keskittyvät hyvin voimakkaasti.

Kirkkoherranvaalin muutostarpeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoherran vaalitapa on saanut runsaasti kritiikkiä seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä ja luottamushenkilöiltä epädemokraattisena ja vanhentuneena vaalijärjestelmänä, joka ei kannusta äänestämiseen. Asiaa korjaavat muutosehdotukset kirkkohallitukselle jakautuvat lähinnä kahteen vastakkaiseen leiriin. Kannatusta on saanut sekä kansanvaalin uudistaminen että kirkkoherran vaalin muuttaminen luottamushenkilöiden suorittamaksi vaaliksi. Hyvänä puolena molemmissa on, että luovuttaisiin päteviksi todettujen ehdokkaiden jakamisesta varsinaisille ja ylimääräisille vaalisijoille (tai vaihtoehtoisesti helpotettaisiin ylimääräiseltä vaalisjalta valituksi tulemista), joka on ollut merkittävin syy erityisesti seurakuntalaisten tyytymättömyyteen nykyiseen kansanvaaliin. Molempien uudistusehdotusten tavoitteena on lyhentää ja yksinkertaistaa kirkkoherran viran täyttöä sekä lisätä (joskin toisistaan hyvin poikkeavilla tavoilla) vaalin demokraattisuutta.

Kirkkohallitus on aiemmin asettunut kansanvaalista ja tuomiokapitulin suorittamasta ehdollepanosta luopumisen kannalle. Se esitti tammikuussa 2009, että kirkkoherranvaalin toimittaisivat kirkkovaltuusto tai seurakuntayhtymään kuuluvassa seurakunnassa seurakuntaneuvosto.[5] Esityksen mukaista ratkaisua on myös vastustettu ja asia on siirtynyt jatkoselvitysten piiriin. Kansanvaalin uudistamista muotoon, jossa tuomiokapituli rajaisi ainoastaan epäpätevät hakijat pois eli luopuisi joko osin tai kokonaan pätevien hakijoiden jaosta varsinaisiin ja ylimääräisiin ehdokkaisiin, on ilmaissut kannattavansa mm. piispa Wille Riekkinen.[6] Kirkolliskokous päättää aikanaan miten kirkkoherranvaalia uudistetaan.

Rovastin arvonimi evankelis-luterilaisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään palvelleille kirkkoherroille myönnetään usein rovastin arvonimi. Sitä ei tule sekoittaa lääninrovastin tehtävään, jonka rovastikunnan papit ja lehtorit valitsevat rovastikunnan kirkkoherroista kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Lääninrovasti toimii piispan ja tuomiokapitulin apuna rovastikunnan hallinnossa. Rovastin arvonimi myönnetään usein myös muussa kuin kirkkoherran tehtävässä pitkään palvelleille papeille.

Suomen ortodoksinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoherran virkanimike venäjäksi on настоятель ja kreikaksi εφημέριος, joissa kielissä nimi tarkoittaa edessä seisovaa korostaen kirkkoherran vastuuta ja asemaa.

Kirkkoherraksi voidaan valita Suomen ortodoksisen kirkon pappi, joka on valmistunut ortodoksisesta pappisseminaarista tai yliopistosta ja on saanut vihkimyksen pappeuteen. Hiippakunnan piispa asettaa kirkkoherran virkaa hakeneet vaalisijoille 1, 2, ja 3. Vaalisijojen ulkopuoleltakin voidaan kirkkoherra valita tiettyjen sääntöjen ja huomattavan äänimäärän perusteella.

Rovastin arvonimi ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piispa voi myöntää kirkkoherralle rovastin arvonimen ja hänelle voidaan myös antaa huomionosoitukena epigonation kanto-oikeus. Luostareissa olevalla munkkipapistossa arvonimet ovat erilaisia, rovastia siellä vastaa arkkimandriitta. Venäjällä rovasti voi saada joissain tapauksissa myös mitran kanto-oikeuden, tämä käytäntö ei ole voimassa Suomessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.3.2013.
  2. Turun Martinseurakunnan kirkkoherranvaali, 2006
  3. Männistön seurakunnan kirkkoherranvaali, 2011
  4. Kauniaisten seurakunnan kirkkoherranvaali, 2008
  5. Kirkon tiedotuskeskus 29.1.2009
  6. Kirkko ja koti. Kuopion ja Siilinjärven seurakuntalehti, 23.2.2011, nro 4, s. 3. Artikkelin verkkoversio.