Yleinen pappeus
Wikipedia
Yleinen pappeus on protestanttinen oppi, joka perustuu lukuisiin Raamatun kohtiin Uudessa testamentissa. Yksi merkittävä esimerkki on Ensimmäinen Pietarin kirje 2:9:
- Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.
Muita aihetta sivuavia Raamatun kohtia ovat 1. Pietarin kirje 2:4-8, 5:6-10 ja monet kohdat Heprealaiskirjeessä.
Muinaisessa Israelissa papit toimivat välittäjinä Jumalan ja ihmisten välillä. He huolehtivat Jumalan tahdon toteutumisesta ja uhrasivat Jumalalle ihmisten puolesta. Kerran vuodessa ylimmäinen pappi meni kaikkein pyhimpään osaan temppelissä uhrasi syntiuhrin kaikkien ihmisten puolesta mukaan lukien kaikki papit.
Vaikka monet uskonnot yhä käyttävät pappeja, useimmat protestanttiset uskonsuunnat hylkäävät uhraamisen pappien tehtävänä mutta työllistävät kuitenkin ammattimaisen papiston, jolla monia samoja tai saman tyylisiä tehtäviä kuin muinaisilla juutalaispapeilla, kuten opin selittäminen, ehtoollisen jako, kastetoimitus, avioliittoon vihkiminen jne...
Useimmat protestantit hyväksyvät nykyisin vain yhden välimiehen, Jeesuksen, Jumalan ja ihmisten välillä (1.Tim. 2:5). Heprealaiskirjeessä sanotaan Jeesusta "ylimmäiseksi papiksi", joka uhrasi itsensä täydellisenä syntiuhrina (Hebr. 7:23-28). Protestantit uskovat, että Kristuksen kautta heille on annettu pääsy Jumalan luo samalla tavalla kuten papeille muinaisessa juutalaisuudessa ja tätä oppia siksi kutsutaan yleiseksi pappeudeksi.
