Pappi
Wikipedia
Pappi on hengellisten toimitusten hoitaja ja johtaja joissakin uskonnoissa.
Kristinuskossa sana, josta useiden kielten pappia merkitsevä sana tulee (präst, Priester, priest, prêtre), on kreikan presbýteros. Suomalainen raamatunkäännös puhuu ”seurakunnan vanhimmasta” (presbyteeri). Suomen kielen sana pappi on slaavilainen lainasana. Se ja monen muun kielen nykyinen kansanomainen ilmaus papista on "papa", isä. Kreikan kielessä on myös toinen pappia tarkoittava sana hiereus, jolla tarkoitetaan usein temppelikulteissa uhreja suorittavaa pappia.
Kristinuskossa pappi on yksi kolmesta perinteisestä hengellisestä virasta, joista kaksi muuta ovat piispan ja diakonin virat. Kongregationalistisissa kirkkokunnissa ei ole piispan virkaa ja myös erillinen diakonin virka voi puuttua. Joissakin uskonpuhdistuksen jälkeisissä kirkoissa on haluttu korostaa kirkon erityisen viran ykseyttä siten, että kirkossa on ymmärretty olevan vain yksi hengellinen virka, jota kutsutaan papin ohella saarnaviraksi tai pastorin viraksi. Latinan kielen sana pastor tarkoittaa paimenta.
Papin tehtäviin kristinuskossa kuuluu yleisesti evankeliumin julistaminen ja saarnaaminen sekä kirkon pyhien toimitusten hoitaminen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pappi Raamatussa
Vanhassa testamentissa pappi toimitti uhreja Jumalalle ja toimi näin välimiehenä Jumalan ja ihmisen välillä. Uudessa testamentissa, Heprealaiskirjeessä, Jeesuksen todetaan olevan ylimmäinen pappi, joka on antanut itsensä kertakaikkiseksi uhriksi. Nykyistä kristillistä pappisvirkaa ei Raamatussa nimitetä pappeudeksi, vaan puhutaan seurakunnan kaitsijoista, palvelijoista tai paimenista. Palvelija-sanasta tulee englannin kielen minister, joka tarkoittaa protestanttista pappia, ja paimen-sanasta pastori (latinan "pastor" tarkoittaa paimenta).
[muokkaa] Raamatusta löytyviä pappeja ja ylimmäisiä pappeja
Melkisedek (1. Moos. 14:18), Jetro (2. Moos. 18:1), Aaron (2. Moos. 28:3), Eleasar (4. Moos. 19:4), Piinehas (Joos. 22:30), Eeli (1. Sam. 1:9), Ahimelek (1. Sam. 21:1), Ebjatar (1. Sam. 23:9), Saadok (2. Sam. 15:27), Iira (2. Sam. 20:26), Joojada (2. Kun. 11:9), Uuria (2. Kun. 16:10), Hilkia (2. Kun. 22:8), Benajan ja Jahasiel (1. Aik. 16:6), Amarja (2. Aik. 19:11), Asarja (2. Aik. 26:17), Esra (Esra 7:11), Seerebja ja Hasabja (Esra 8:24), Meremot (Esra 8:33), Eljasib (Neh. 3:1), Pashur (Jer. 20:1), Sefanja (Jer. 21:1), Hesekiel (Hes. 1:3), Amasja (Aam. 7:10), Joosua (Hagg. 1:12), Sakarias (Luuk. 1:5), Hannas ja Kaifas (Luuk. 3:2), Ananias (Ap. t. 23:2) ja Jeesus (Hepr. 3:1, Hepr. 4:14, Hepr. 8:1, Hepr. 10:21).
[muokkaa] Seurakunnan kaitsijan virka
"Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan." (1. Tim. 3:1-7) KR 1933/38
[muokkaa] Seurakunnan palvelijan virka
Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä, vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa. Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat. Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa. Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva. Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa. (1. Tim. 3:8-13) KR 1933/38
[muokkaa] Pappi ortodoksisessa kirkossa
| Ortodoksisen kirkon pappeuden asteet |
|---|
| Lukija |
| Ipodiakoni (alidiakoni)
|
| Diakonissa
|
| Diakoni |
| Pappi |
| Piispa |
| Ortodoksisen kirkon diakonien virka- ja arvonimikkeitä |
| Munkkidiakoni (luostareissa) |
| Ylidiakoni |
| Arkkidiakoni (luostareissa) |
| Ortodoksisen kirkon pappien virka- ja arvonimikkeitä |
| Pastori |
| Pappismunkki (luostareissa) |
| Kirkkoherra |
| Rovasti |
| Arkkimandriitta (luostareissa) |
| Igumeni (luostareissa) |
| Ortodoksisen kirkon piispojen virka- ja arvonimikkeitä |
| Apulaispiispa |
| Metropoliitta |
| Arkkipiispa |
| Eksarkki |
| Patriarkka |
Sakramenttien ulkoisina toimittajina ovat ortodoksisessa kirkossa piispa tai pappi. Perustaessaan kirkon Jeesus asetti apostolinsa seuraajikseen ja antoi heille Pyhän Hengen. Tehtäviinsä Jeesus kutsui opetuslapset antaessaan heille kastekäskyn (Matt. 28:19–20) sekä oikeuden päästää ja sitoa syntejä (Matt. 18:18).
Varsinaisen pappeuden virka jakaantuu kolmeen asteeseen: piispuuteen, pappeuteen ja diakoniuteen. Pappi toimittaa vihkimyksensä nojalla sakramentteja. Diakonit ovat avustavaa papistoa; he eivät toimita sakramentteja itsenäisesti. Piispat, papit ja diakonit vihitään (kheirotonia) ja lukijat ja ipodiakonit siunataan (kheirotesia) kätten päällepanemisen kautta.
Piispaa ja pappia tervehditään pyytämällä siunaus. Siunausta pyydetään asettamalla oikea käsi vasemman käden päälle. Piispa tai pappi siunaa ristinmerkillä ja asettaa sen jälkeen kätensä siunausta pyytäneen käsien päälle, jolloin hän suutelee kevyesti piispan tai papin kättä. Piispaa puhutellaan sanoilla "isä esipaimen". Pappia ja diakonia puhutellaan liittämällä etunimen edelle sana "isä".
Ortodoksisessa kirkossa papiksi voidaan vihkiä nuhteeton mies, joka on ennen papiksi vihkimystä avioitunut tai päättänyt elää naimattomana. Papin virkaan vaadittavan pätevyyden voi saavuttaa suorittamalla Joensuun yliopistossa ja ortodoksisessa seminaarissa asianmukaiset opinnot.
[muokkaa] Pappi evankelis-luterilaisessa kirkossa
| Suomen evankelis- luterilaisen kirkon virat |
|---|
| Seurakuntapastori |
| Kappalainen |
| Kirkkoherra |
| Lääninrovasti |
| Tuomiorovasti |
| Piispa |
| Arkkipiispa |
| Lisäksi katolisessa kirkossa |
| Kardinaali (oik. arvo, ei virka) |
| Patriarkka |
| Paavi |
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkon pappisvirka on Kirkkolain (viides luku, 1§) mukaan evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten. Se ulottuu apostolisen sukkession kautta apostoleihin ja itseensä Jeesukseen.
Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen (erit. messun) toimittaminen, pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito että rippi.
Terminologisesti erotetaan toisistaan pappisvirka ja papin virka. Pappisviralla tarkoitetaan vihkimyksessä saatua oikeutta olla pappi ja hoitaa papillisia tehtäviä. Papin viralla tarkoitetaan konkreettista virkamiesoikeudellista palvelussuhdetta seurakunnassa tai muualla kirkossa. Papin virasta saa palkkaa. Papiksi vihityllä on pappisvirka kuolemaansa saakka, ja se säilyy myös vaikka ei hoitaisikaan papin virkaa.
Pappisvirka saadaan vihkimyksessä, jonka toimittaa piispa. Pappi antaa pappisvirkaan vihittäessä lupauksen.
Augsburgin tunnustuksen 5 artiklan mukaan kirkkoon on asettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka, jotta ihmiset saisivat pelastavan uskon. Pappisviran katsotaan olevan kirkon konstitutiivinen osa, jota ei voi ottaa kirkosta pois rikkomatta Jumalallista säätämystä. Kyse ei ole inhimillisestä vaan kirkon jumalallisesta ja muuttumattomasta järjestyksestä. Augsburgin tunnustuksen 14 artiklan mukaan kukaan ei saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista.
Osa luterilaisista kirkoista on avannut pappisviran myös naisille. Suomessa kirkolliskokous päätti pappisviran avaamisesta naisille 1986.
Kirkossa on kolme erityistä papin virkaa: kirkkoherran, kappalaisen ja seurakuntapastorin virka. Niiden kelpoisuusehtona on pappisvihkimys. Kappalaisen eli seurkaunnan vakituisen papin viran haltijan täytyy myös olla pastoraalitutkinnon suorittanut, ja kirkkoherran täytyy olla lisäksi seurakuntatyön johtamisen tutkinnon suorittanut.
[muokkaa] Pappislupaus
Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.
[muokkaa] Papin vaatteet
- Papin vaatetukseen kuuluu musta virka-asu, kaftaani.
- Jumalanpalveluksessa pappi on pukeutunut alban lisäksi stolaan, virkansa tunnukseen. Pappi asettaa stolan niskan takaa kummankin olkapään yli eteensä.
- messussa ehtoollisen toimittava pappi (selebrantti) on pukeutunut lisäksi kasukkaan.
- juhlajumalanpalveluksissa (yleensä ei messussa), papin juhla-asu on alban ja stolan päälle puettu viittamainen kuorikaapu. Suomessa kuorikaapua on useimmiten nähty piispojen juhla-asuna, mistä on syntynyt virheellinen nimitys "piispankaapu".
- papin valkokauluksinen virkapaita on väriltään musta, piispan violetti tai viininpunainen.
[muokkaa] Virkateologia
Kristinuskon käsitystä kirkon erityisestä hengellisestä virasta, yleensä pappisvirasta mutta myös piispan ja diakonian viroista, kutsutaan virkateologiaksi. Kristillisillä kirkkokunnilla on joitakin eroavuuksia virkateologisissa painotuksissaan. Virkateologiaa tutkitaan yliopistossa dogmatiikassa, joka on systemaattisen teologian alaan kuuluva akateeminen teologinen oppiaine.
Eri kristilliset kirkot eivät välttämättä tunnusta toisten kirkkojen pappisvirkaa oikeaksi. Siitä puolestaan seuraa, että kirkot eivät välttämättä tunnusta toisten kirkkojen ehtoollista päteväksi. Katolisen ja ortodoksisen kirkon käsitys on pappeudesta on niin yhtenevä, että kirkot käytännössä tunnustavat toinen toisensa pappisviran, vaikka ehtoollisyhteyttä ja vastavuoroista ehtoolliselle osallistumista ei käytännössä olekaan. Sen sijaan ne yleensä ottaen eivät tunnusta protestanttisten kirkkojen pappisvirkaa päteväksi. Katolinen kirkko on tosin keskusteluissaan anglikaanisen kirkon kanssa päässyt huomattavaan yhteisymmärrykseen pappisviran luonteesta ja pätevyydestä.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa muiden Luterilaisten kirkkojen pappeuden ja on erikseen alttarin ja saarnatuolin yhteydessä luterilaisen maailmanliiton (LML) jäsenkirkkojen kanssa. Lisäksi vastaava viran ja ehtoollisen tunnustaminen on sopimuksen nojalla voimassa Saksan evankelisen kirkon (EKD) kanssa ja Porvoon sopimuksen nojalla Britteinsaarten anglikaanisten kirkkojen kanssa.
Virkateologisten erimielisyyksien vuoksi virkateologia on myös keskeinen ekumeniikan tutkimusaihe.
