Saksan evankelinen kirkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Margot Käßmann
Deutschland Landeskirchen ev 2012.svg

Saksan evankelinen kirkko (saks. Evangelische Kirche in Deutschland, EKD) on 20 itsenäisen saksalaisen maakirkon yhteenliittymä, johon kuuluu luterilaisia, reformoituja ja yhdistyneitä kirkkoja (saks. unierte Kirche). Kirkoilla on keskenään rajoittamaton sakramentaalinen yhteys tunnustuksellisista eroista huolimatta. Kirkon hallinto on sijoittunut Hannoveriin.

Jäsenkirkot kuuluvat lisäksi tunnustuskunnastaan riippuen myös Saksan yhdistyneeseen evankelisluterilaiseen kirkkoon tai evankelisten kirkkojen unioniin.

Kirkon toimielimet ovat synodi, neuvosto ja kirkolliskokous, jotka vastaavat kirkon tehtävien suorittamisesta.

EKD:hen kuuluvien kirkkojen jäsenmäärä on 24,832 miljoonaa eli 30,2 % Saksan väestöstä (31. joulukuuta 2007).[1]

Evankelisten kirkkojen yhteistyö ja lähentyminen Saksassa alkoi jo 1800-luvulla keskustelujen tasolla. 1900-luvulla yhteistyö tiivistyi ja johti kirkkojen liiton muodostamiseen (saks. Deutscher Evangelischer Kirchenbund), joka kokosi silloiset 28 protestanttista maakirkkoa yhteen. kansallissosialistien vaikutuksesta syntyi 1933 Saksan evankelinen kirkko (saks. Deutsche Evangelische Kirche), jossa kansallissosialistit pitivät valtaa ja josta piti tulla johtava uskonnollinen instituutio, Reichskirche. Vain kolme maakirkkoa onnistui pysyttelemään rakennelman ulkopuolella: Württemberg, Baijeri ja Hannover. Valtakunnanpiispaksi (saks. Reichsbischof) nimitettiin Ludwig Müller, joka oli kansallissosialisti. 1934 muodostettiin Tunnustuskirkko, joka oli natsihallintoa vastaan kamppaileva protestanttinen kirkkokunta. Sen johdossa toimivat Martin Niemöller ja Dietrich Bonhoeffer.

Toisen maailmansodan päätyttyä käynnistettiin yritys koota evankeliset maakirkot saman katon alle. Näin syntyi vuonna 1945 Treysassa (nyk. Schwalmstadt) Hessenissä kirkkopäivillä EKD, jonka kirkkojärjestys hyväksyttiin 13. heinäkuuta 1948 Eisenachissa.

Uusi kirkkokunta pyrki yhdistämään koko Saksan kirkot, mutta Saksan jako aiheutti uudelle kirkkokunnalle suuria ongelmia. Käytännössä kirkon yhtenäinen johtaminen ja toiminta kävi mahdottomaksi. Vuonna 1969 syntyi DDR:n evankelisten kirkkojen liitto, joka Saksan yhdistymisen jälkeen liittyi jälleen EKD:n yhteyteen.

Kirkon hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon rakenne heijastaa saksalaisen hallinnon monitasoista federaatioperiaatetta sikäli, että jäseninä olevat maakirkot vastaavat kirkollisesta elämästä itsenäisesti omalla alueellaan. EKD vastaa jäsenkirkkojen sille luovuttamista yhteisistä tehtävistä. EKD:n hallinnossa näiden tehtävien toteutusta ohjaavat synodi, neuvosto ja kirkolliskokous, jotka ovat demokraattisesti valittuja.

Berliinin, Brandenburgin, Sleesian ja Oberlausitzin evankelisen kirkon piispa Wolfgang Huber toimi kirkon neuvoston puheenjohtajana (johtavana piispana) 2003–2009. Hänen seuraajakseen valittiin Margot Käßmann, joka oli Hannoverin evankelisen kirkon piispa. Käßmann, joka oli ensimmäinen nainen kirkon johtavana piispana, joutui eroamaan tehtävästään 23.2.2010 jäätyään kiinni rattijuopumuksesta. [2] Nykyisin johtavana piispana toimii Nikolaus Schneider.

Teologisia näkemyksiä Saksan evankelisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EKD:n puitteissa esiintyy laaja kirjo vanhoillisia ja liberaaleja teologisia näkemyksiä ja liikkeitä. Lisäksi kirkkokunta on jo itsessään monimuotoinen sulkien sisäänsä tunnuksellisia luterilaisia, reformoituja ja yhdistyneitä kirkkoja. Kirkkoja yhdistää apostolinen uskontunnustus ja nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus ja uskonpuhdistuksen perintö. Jälkimmäisestä syntyvät myös suurimmat teologiset erot kalvinististen ja luterilaisten näkemysten välille.

Kaikki kirkot vihkivät naisia papeiksi. Homoseksuaalien toimiminen papinvirassa on hyväksyttyä. Samaa sukupuolta edustavien avioliiton siunaus on mahdollista, mutta riippuvaista paikallisseurakunnan ja papiston kannasta.[3] EKD on myös ottanut sallivan kannan pappien avioliittoon samaa sukupuolta olevan puolison kanssa.[4] Tätä koskee paikallinen ja kirkkokohtainen mahdollisuus rajata käytäntöä.

Jäsenkirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakirkkojen alueelliset rajat perustuvat Saksan vuoden 1815 poliittiseen jakoon. Vaikka kirkkoja kutsutaan maakirkoiksi, eivät toimialueen rajat nykyisin vastaa Saksan osavaltiorajoja.

Liitännäisjäseninä ovat:

  • Saksan evankelis-reformoitujen kirkkojen litto (Bund Evangelisch-reformierter Kirchen Deutschlands)
  • Herrnhutilais veljesseurakunnat (Herrnhuter Brüdergemeine)

EKD:n kirkkojen itsenäiset yhteenliittymät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EKD valtakunnalliset työmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EKD on organisoinut useita valtakunnallisia työmuotoja, jotka tukevat ja täydentävät maakirkkojen työtä.[5]

  • Diakoniatyö (Diakonisches Werk), Stuttgart
  • Maailmanapu (Brot für die Welt), Stuttgart
  • Katastrofiapu (Diakonie Katastrophenhilfe), Stuttgart
  • Itä-Euroopantyö (Hoffnung für Osteuropa), Stuttgart
  • Evankelinen liitto (Evangelischer Bund), Bensheim
  • Evankelinen kehitysapu (Evangelischer Entwicklungsdienst), Bonn
  • Lähetystyö (Evangelisches Missionswerk)
  • Julkaisutyö (Gemeinschaftswerk der Evangelischen Publizistik gGmbH), Frankfurt am Main
  • Keskusarkisto, (Evangelisches Zentralarchiv in Berlin)
  • Kirkko-oikeusinstituutti (Kirchenrechtliches Institut der Evangelischen Kirche in Deutschland), Göttingen
  • Maailmankatsomuskysymykset (Evangelische Zentralstelle für Weltanschauungsfragen), Berliini
  • Tunnustusinstituutti (Konfessionskundliches Institut), Bensheim
  • Kirkkorakennus- ja kirkkotaideinstituutti (Institut für Kirchenbau und kirchliche Kunst der Gegenwart), Marburg
  • Yhteiskuntatieteellinen instituutti (Sozialwissenschaftliches Institut der EKD), Hannover
  • Koulusäätiö (Evangelische Schulstiftung in der EKD)
  • Etäopiskelutyöpiste (Evangelische Arbeitsstelle Fernstudium für kirchliche Dienste), Gelnhausen
  • Jumalanpalvelustyöyksikkö (Gemeinsame Arbeitsstelle für gottesdienstliche Fragen der EKD), Hannover
  • Nuoriso-, kulttuuri- ja sosiaalityön yksikkö (Burckhardthaus, Evangelisches Institut für Jugend-, Kultur- und Sozialarbeit e.V.), Gelnhausen
  • Naistutkimusyksikkö (Frauenstudien- und -bildungszentrum der Evangelischen Kirche in Deutschland), Gelnhausen
  • Ulkosaksalaisten kirkollisten asioiden yksikkö (Aussiedlerseelsorge in der EKD), Hannover
  • Viestintäyksikkö (Informations- und Dokumentationsstelle der EKD)
  • Kirkon Työelämäyksikkö (Kirchlicher Dienst in der Arbeitswelt)
  • Lähetystyön palveluyksikkö (Arbeitsgemeinschaft Missionarische Dienste)
  • Sirkus- ja näyttelijäsielunhoito (Zirkus- und Schaustellerseelsorge), Hannover
  • Oppimateriaalikeskus (Evangelisches Studienwerk e.V. Villigst)
  • Pyhän Maan tutkimuskeskus (Deutsches Evangelisches Institut für Altertumswissenschaften des Heiligen Landes)

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Evangelische Kirche in Deutschland