Hannoverin evankelisluterilainen maakirkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hannoverin evankelisluterilainen maakirkko (saks. Evangelisch-lutherische Landeskirche Hannovers) on yksi Saksan 22 protestanttisesta maakirkosta ja siten Saksan evankelisen kirkon jäsenkirkko. Sen pääpaikka on Hannoverissa. Kirkon jäsenmäärä on 2 803 377[1] 1270 seurakunnassa. Kirkko on suurin Saksan luterilaisista maakirkoista ja kymmenenneksi suurin luterilainen kirkko maailmassa. Kirkko Kirkkojen maailmanneuvoston ja Luterilaisen maailmanliiton jäsen. Kirkko kuuluu myös Ala-Saksin evankelisten kirkkojen konfederaatioon. Kirkkokunnan piispankirkko ja pääkirkko on Marktkirche Hannoverissa. Rehburg-Loccumissa kirkolla on Evankelinen Akatemia ja pappisseminaari, joka sijaitsee Loccumin luostarissa. Kirkon asioita hoitaa maakirkon virasto.

Toimialue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkko toimii alueella, joka oli vuoteen 1945 Preussin Hannoverin maakunta. Toisen maailmansodan jälkeen alue on pienin muutoksin kuulunut Ala-Saksin osavaltioon. Kirkon toimialueen rajat eivät täysin noudata nykyisiä osavaltiorajoja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon toiminta ja kehitys maakirkkona on sen historian ajan ollut riippuvainen Hannoverin valtiollisesta kehityksestä. 1800-luvulla aluekokonaisuuteen kuuluivat Lüneburgin herttuakunta, Calenbergin herttuakunta, Grubenhagenin herttuakunta, Hadeln ja Amt Neuhaus Sachsen-Lauenburgista sekä kreivikunnat Diepholz, Hoya, Lingen, Bentheim, Itä-Friisinmaa ja Hohnstein sekä Spiegelberg, Plesse, Goslarin vapaakaupunki sekä Bremenin, Verdenin, ja Hildesheimin piispankaupungit. Lisäksi luostareiden alueista Hannoveriin ja kirkon toimialueeseen kuuluivat Münster, Osnabrück, Eichsfeld ja Loccum.

Uskonpuhdistuksessa lähes koko alue kääntyi luterilaisuuden kannalle vuonna 1527. Erityisen suuri merkitys oli Johannes Bugenhagenilla, jonka laatima kirkko-ohjesääntö oli ensimmäisiä. Luostareiden alueet Hildesheim, Münster, Osnabrück-Land ja Eichsfeld jäivät katolisiksi. Alueelle syntyi myös joitakin reformoituja seurakuntia.

1692 syntyi Hannoverin vaaliruhtinaskunta, joka samalla merkitsi Hannoverin alueen laajenemista. Kun Hannoverista vuonna 1815 tuli kuningaskunta, alueeseen liitettiin Itä-Friisinmaa, Lingenin ja Bentheimin kreivikunnat, Plesse, Osnabrück ja Hildesheim. Maakirkon alueella toimi nyt luterilaisten lisäksi myös reformoituja seurakuntia, joiden kummankin päämies "summus episcopus" oli Hannoverin vaaliruhtinas. Maakirkko jakautui viiteen suhteelliseen itsenäiseen piiriin saks. Konsistorialbezirk, Hannover, Stade, Aurich, Osnabrück ja Otterndorf. 1866 Hannoverista tuli Preussin maakunta, mutta kirkko säilyi itsenäisenä eikä sitä liitetty Preussin evankeliseen kirkkoon. Preussin vallan aikana Preussin kuningas oli kirkon päämies. Hengellinen päämies oli superintendentti.

Vuodesta 1922 Hannoverin maakirkko oli vapaavaltion itsenäinen maakirkko, jonka päämiehenä toimi maapiispa. Maakirkkopäivät alkoi käyttää kirkon ylintä valtaa. Konsistorista muodotettiin kirkkohallitus ja kirkon keskusvirasto. Toisen maailmansodan jälkeen kirkko oli Saksan evankelista kirkkoa muodostettaessa sen perustajajäsen samoin kuin muodostamassa Saksan yhdistynyttä luterilaista kirkkoa. Vuonna 1971 muodostettiin toisen Ala-Saksin evankelisen kirkon kanssa Ala-Saksin evankelisten kirkkojen konfederaatio. Vuonna 1977 muodostettaessa Pohjois-Elben evankelisluteriliasta kirkkoa, Harburg (Hampurissa) liittyi uuteen kirkkoon. Samoin Cuxhaven siirtyi Hampurin kirkosta Hannoverin kirkkoon.

Kirkon johto ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maapiispa on kirkon pää ja korkein viranhaltija. Nykyinen maapiispa on Ralf Meister. Maapiispa Hanns Lilje (1899–1977) toimi Kirkkojen maailmanneuvoston presidenttinä 1968–1975[2].
  • Maasynodi toimii kirkolliskokouksena. Edustajat valitaan vaaleilla, joissa luottamusmiehet ja papisto ovat äänioikeutettuja. Synodi kokoontuu kaksi kertaa vuodessa.

Synodissa on edustettuina erilailla ajattelevia edustajia. Maltilliset konservatiivit edustavat kansankirkollista suuntausta (saks. Lebendige Volkskirche, LVK). Liberaaliryhmittymä edustaa 'avoimen kirkon' linjaa, joka muotoiltiin vuonna 1969 (saks. Gruppe Offene Kirche, GOK). Nämä kirkkopuolueet pitävät kokouksia useita kertoja vuodessa ja valmistautuvat synodin kokouksiin.

  • Kirkolliskomitea saks. Landessynodalausschuss toimii toimeenpanevana elimenä – kirkon hallituksena. Myös komitean paikat jakaantuvat kirkkopuolueiden kesken: Avoimen kirkon hallussa on neljä paikkaa ja kansankirkollisilla kolme paikkaa.

Maakirkonvirasto ja piispanistuin sijaitse Hannoverissa. Virastoa johtaa presidentti, virastokollegion puheenjohtaja on maapiispa. Kirkolla on myös senaatti, johon kuuluvat johtavat viranhaltijat ja luottamusmiehet. Piispainneuvosto kokoaa yhteen maapiispan ja aluepiispat

Alueellisesti kirkko rakentuu 1371 seurakunnasta, sekä kirkkopiireistä (saks. Kirchenkreis), joita johtaa superintendentti. Kirkkopiirejä on 57. Kirkkopiirejä laajempia alueyksiköitä ovat Sprengelit. Suuntauksena kirkossa on ollut vähentää välitason hallintoa ja siirtää tehtäviä kirkon keskushallinnolle.

Virsikirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirkossa veisataan Saksan evankelisen kirkon virsikirjan Ala-Saksin ja Bremenin aluepainoksesta. (saks. Evangelisches Gesangbuch: Ausgabe für die Evangelisch-Lutherischen Kirchen in Niedersachsen und für die Bremische Evangelische Kirche, Hannover/Göttingen), 1994.

Lähetystyö ja kansainväliset yhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannoverin, Braunschweigin ja Schaumburg-Lippen maakirkoilla on yhteinen vuonna 1977 perustettu lähetysseura 'Evangelisch-lutherische Missionswerk in Niedersachsen', ELM. Kirkolla on viralliset yhteistyösuhteet muiden muassa Etelä-Afrikan evankelisluterilaiseen kirkkoon, Etiopian Mekane Yesus-kirkkoon, Tamilin evankelisluterilaiseen kirkkoon Intiassa, Siperian Uralin ja Kauko-Idän evankelisluterilaiseen kirkkoon Venäjällä sekä luterilaisiin kirkkoihin Ranskassa ja Isossa-Britanniassa[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hanoverin evlut kirkon jäsentilasto landeskirche-hannovers.de
  2. a b Evangelical Lutheran Church of Hanover Kirkkojen maailmanneuvosto - World Council of Churches. Viitattu 1.7.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hans Walter Krumwiede: Kirchengeschichte Niedersachsens. Erster und Zweiter Teilband. Vandenhoeck & Ruprecht, Göttingen 1996 ISBN 3-525-55434-6.
  • Gerhard Uhlhorn: Hannoversche Kirchengeschichte in übersichtlicher Darstellung. Neudruck der Ausgabe von 1902. Vandenhoeck & Ruprecht, Göttingen 1988, ISBN 3-525-55408-7.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Evangelisch-lutherische Landeskirche Hannovers