Herrnhutilaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liikkeen alullepanija Nikolaus Ludwig von Zinzendorf.

Herrnhutilaisuus on kristillinen herätysliike, jonka katsotaan olevan lähtöisin pietismistä. Herrnhutilaisuus syntyi kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorfin maatilalla Böömissä. Herrnhut tarkoittaa suomeksi ”Herran katseen alla” (tai ”Herran suoja”). Zinzendorf otti vastaan vainottuja kristittyjä eri liikkeistä. Hänen maatilalleen tuli bööminveljiä, hussilaisia, metodisteja ja schwenckfeldiläisiä.

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veljeskunta syntyi noin vuonna 1722. Liike alkoi vuonna 1731 julkaista Päivän Tunnussanaa, jossa oli arvottuja Raamatun jakeita. Herrnhutilaisuus erkani opillisesti ortodoksiluterilaisista ja pietismistä ja se alkoi saada omia painotuksiaan. Se erkaantui myös läheisestä toiminnasta metodistien kanssa.

Opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herrnhutilaiset toimivat luterilaisessa kirkossa ja kävivät niissä ehtoollisella. Heillä oli kuitenkin myös omaa veljeskunnan sisäistä hengellistä toimintaa. He halusivat erottua maailmasta omalla toiminnallaan ja noudattivat lähetyskäskyä. He pitivät omia hartauksia, lauluhetkiä ja jalkojenpesuseremonioita. Koska maatilalle oli tullut väkeä monista suuntauksista, se oli myös ekumeeninen. Seurakunnalla oli omia virkoja, esimerkiksi seurakuntavanhimmat, opettajat, diakonit ja myöhemmin myös oma piispa, joka oli vastuussa seurakuntavanhimmistolle. Toiminta oli pitkälti maallikkojohtoista, ja sakramentit nautittiin luterilaisen kirkon papeilta.

Leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herrnhutilaisuus teki voimakasta lähetystyötä seuraavissa paikoissa: Alankomaat, Algeria, Arkangeli, Australia, Baltia, Bengal, Ceylon, Egypti, Englanti, Etelä-Afrikka, Guinea, Grönlanti, Jamaika, Labrador, Länsi-Intia (St. Thomasin saari), Persia, Sleesia, Suriname, Sveitsi, Tansania ja Yhdysvallat (Pennsylvania ja Pohjois-Carolina). Herrnhutilaisuus on kansankirkko Surinamessa.

Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivän Tunnussanaa julkaistaan edelleen. Se käännetään noin 50 kielelle. Nykyään herrnhutilaiseen veljesseurakuntaan arvioidaan kuuluvan noin 300 000 jäsentä. Sillä ei ole tarkkaa opillista näkökantaa uskontoon, ja se on ekumeeninen liike. Se hyväksyy esimerkiksi naispappeuden. Herrnhutilaisnuoret tuntevat Taize-liikkeen omakseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]