Anabaptismi

Anabaptismi oli vuosien 1524-25 Ulrich Zwinglin uudistusten jälkiseurauksena Zürichissä syntynyt radikaali protestanttinen reformiliike, jolla oli yhtäläisyyksiä taboriittien kanssa. Muun muassa Conrad Grebelin mukaan Zwingli ei ollut uskollinen sola scriptura -periaatteelleen säilyttäessään lapsikasteen, kirkon ja viranomaisten yhteyden ja kristittyjen osallistumisen sodankäyntiin.

Anabaptistit saivat jäsenensä pääasiassa alemmista yhteiskuntaluokista ja olivat eräänlainen evankelinen sekularisoitunut munkkiyhteisö: he hylkäsivät uskonnollisen tradition, lapsikasteen, maallisen yhteiskunnan, virat, sotapalveluksen, valan vannomisen jne., vaativat aikuiskastetta ja toteuttivat sovellettua kirkkokuria (pitäen sitä yllä pannaanjulistamisen avulla). He edustivat radikaalia raamattukristillisyyttä korostaen kirkon jäsenten pyhyyttä (vrt. donatolaisuus) ja sitoutuen Vuorisaarnan sanatarkkaan noudattamiseen sekä esittivät toisaalta, että jokaisella yksilöllä on oikeus olla piittaamatta Raamatusta saatuaan suoran jumalallisen ilmoituksen. Sveitsin anabaptistit laativat ilmeisesti vuonna 1527 niin sanotun Schleitheimin tunnustuksen, jota voidaan pitää ainakin osan liikkeen jäsenistä uskontunnustuksena ja se kertoo heidän opeistaan.

Liike tuhoutui pian sen johtajien jouduttua kerettiläislakien uhreiksi. Baptistit ovat kuitenkin monessa mielessä anabaptistien seuraajia. Lisäksi amishien, mennoniittojen ja hutteriittien alku on juonnettavissa kyseisestä liikkeestä.