Areiolaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kun katolilaiset onnistuivat kukistamaan areiolaisuuden, he sensuroivat kaikki harhaoppina pidetyn uskon jälkeensä jättämät merkit. Tämä mosaiikki Sant'Apollinare Nuovon basilikassa Ravennassa sisälsi kuvan areiolaisesta kuninkaasta Teoderikista hoveineen, mutta ne on poistettu. Kuitenkin erääseen mosaiikin pylväistä on jäänyt näkyviin käden kuva.

Areiolaisuus oli varhaiskristillinen, erityisesti 300-luvulla vaikuttanut Jumalan kolminaisuutta koskenut oppi, joka tuomittiin harhaoppiseksi. Areiolaisen suuntauksen perustajana voidaan pitää aleksandrialaista presbyteeriä nimeltä Areios, josta oppi on saanut nimensä. Areiolaisuutta koskenut kiista oli varhaisen kirkon merkittävimpia teologisia ongelmia.[1][2]

Areiolaisten mukaan Kristus eli kolminaisuuden toinen persoona Poika ei ollut samaa olemusta kuin Isä. He myös kielsivät Kristuksen iankaikkisuuden eli sen, että tämä olisi "Isästä iankaikkisuudessa syntynyt”, ja katsoivat tämän olevan Jumalan ensimmäinen luomus.[2] Täten areiolaiset käytännössä kielsivät Jeesuksen jumaluuden. Areiolaisuus perustui Areioksen pyrkimykseen saattaa perinteinen kolminaisuusoppi sopusointuun platonilaisen teologian kanssa. Tämän vuoksi Areios määritteli, että vain Isä on transsendenttinen Jumala, kun taas Poika oli Logos, joka vastasi platonilaista demiurgia.[3]

Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 Areioksen oppi hylättiin ja selitettiin Kristuksen olevan syntyneen, ei luodun, ja Isän kanssa samaa olemusta. Päätös, jonka tarmokkain puolustaja oli Athanasios, vahvistettiin lopullisesti Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381. Areios ja joukko areiolaisia piispoja erotettin kirkosta ja tuomittiin maanpakoon.[2]

Monet germaaniheimot kääntyivät ensin areiolaisuuteen ja vasta myöhemmin katoliseen kristinuskoon. Syynä tähän oli se, että areiolaiset karkotettiin 300- ja 400-luvuilla Rooman valtakunnasta harhaoppisina, kun Rooman keisarit alkoivat suosia kristinuskoa. He pakenivat mm. germaanien alueille ja tekivät siellä lähetystyötä.

Athanasioksen uskontunnustus on tehty areiolaisia vastaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Areiolaisuus”, Antiikin käsikirja, s. 51. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. a b c Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 520–521. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  3. af Hällström, Gunnar & Laato, Anni Maria & Pihkala, Juha: Johdatus varhaisen kirkon teologiaan, s. 148. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-227-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]