Areios

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moderni fresko Nikean ensimmäisestä ekumeenisesta kirkolliskokouksesta. Kokouksessa tuomittu Areios on kuvattu keisari Konstantinus Suuren ja piispojen jalkojen alle.

Areios (256336) oli Aleksandrian presbyteeri. Hän aiheutti ensimmäisen vakavan areiolaiseksi riidaksi kutsutun oppiriidan kristillisessä kirkossa. Hänen mukaansa Kristuksessa ihmiseksi tullut Sana (logos) on eri olemusta kuin Isä. Sana ei ole iankaikkinen, vaan luotu ja myös oli aika, jolloin häntä ei ollut.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Areios oli käynyt teologiset opintonsa Antiokiassa. Myöhemmin hänestä tuli pappi Aleksandriassa.[1]

Aleksandriassa ollessaan Areios esitti teologisia näkemyksiään, jotka saivat kannatusta loogisuudellaan. Kaupungin piispa Aleksander Aleksandrialainen varoitti Areiosta että tämä oli poikkeamassa oikeasta uskosta, jolloin Areios syytti Aleksanderia vääräuskoiseksi. Vastalauseeksi Aleksander kokosi piispankokouksen vuonna 320, jossa Areios kannattajineen tuomittiin harhaoppisiksi ja he joutuivat kirkon ulkopuolelle.[2]

Areios siirtyi Antiokiaan, jossa hän sai jalansijaa. Uusi teologia alkoi jakaa kristikuntaa kahtia. Keisari Konstantinus Suuri halusi tehdä sovun ja määräsi Nikean kirkolliskokouksen kutsuttavaksi koolle 325. Kirkolliskokous julisti areiolaisuuden harhaopiksi, mikä ei kuitenkaan vähentänyt areiolaisuuden kannatusta.[3]

Konstantinus Suuri määräsi muutamia vuosia kokouksen jälkeen että areiolaiset on otettava takaisin kirkon yhteyteen. Vuonna 336 Konstantinopolissa oli määrä järjestää kokous Areioksen anateeman purkamisesta, mutta Areios kuoli päivä ennen kokouksen alkua sisäiseen verenvuotoon.[4]

Teologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Areiolaisuus

Areioksen mukaan jos Jumala on Jumala, ei hän voi olla luotu eikä syntynyt. Jumalan poika ei siis voi olla Jumala sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä Jeesus oli syntynyt mikä tarkoittaa että hänet on myös luotu. Areios ei hyväksynyt että yksi ainoa Jumala jaetaan kahdeksi, Isäksi ja Pojaksi, koska Jumala on ainutlaatuinen ja jakamaton.[5]

Jeesus on kuitenkin täydellinen luomus ja synnitön jonka Jumala on korottanut Pojan arvoon, mikä mahdollistaa sovitustyön. Pelastus näin tuli Jumalalta joka ei ollut Jumala.[6]

Areiolaisuus julistettiin heresiaksi vuonna 325 Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa ja vuonna 381 Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa.

Yhä vielä ortodoksisen kirkon piispanvalaan kuuluu kohta:

»Anatemoin Areioksen ja ne, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja ovat osalliset hänen mielettömään harhaansa; samoin Makedonioksen ja hänen seuraajansa, joita sattuvasti kutsutaan Hengen vastustajiksi; samoin hylkään ja anatemoin Nestorioksen ja muut lahkojohtajat ja heidän kanssaan samaa mieltä olevat, ja tätä voimakkaasti julistan suurella äänellä. Anateema kaikille harhaoppisille. Anateema koko harhaoppisten joukolle.»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Halldorf 2000, s. 107-108
  2. Halldorf 2000, s. 108
  3. Halldorf 2000, s. 109-110
  4. Halldorf 2000, s. 111-112
  5. Halldorf 2000, s. 107
  6. Halldorf 2000, s. 107-109

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barry, William: Arius Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)