Suuri skisma

Wikipedia

Osa artikkelisarjasta Kristinusko

Historia Jeesus Nasaretilainen Apostolit Apostoliset isät Kirkkoisät Ekumeeniset kirkolliskokoukset Suuri skisma Ristiretket Uskonpuhdistus Pietismi Evankelikaalisuus Karismaattisuus

Pyhä Kolminaisuus Isä Jumala Poika Kristus Pyhä Henki

Kristillinen teologia Kirkko Jumalanpalvelus Armo Armolahja Pelastus Vuorisaarna Kymmenen käskyä Viisausteologia

Raamattu Vanha testamentti Uusi testamentti Apokryfiset kirjat

Kristillisiä suuntauksia Katolinen kirkko Ortodoksinen kirkko Protestantismi

n • k • m

Suuri skisma oli teologinen ja poliittinen kiista, joka johti alkukirkon hajaannukseen Rooman ja itäisten patriarkaattien suhteiden katkettua.

Viimeinen yhteinen kirkolliskokous pidettiin vuonna 787. Sen jälkeen Nikean uskontunnustuksesta syntyi sanamuotokiista, ns. filioque-kiista. Lännen kirkon lisäsi uskontunnustukseen sanan (lat. Filioque eli ja Pojasta) eli sen näkemyksen mukaan Pyhä Henki oli lähtöisin Isästä ja Pojasta, Idän patriarkaatit eivät hyväksyneet tätä muutosta. Jo ennen filioque-kiistaa olivat idän ja lännen kirkot kehittyneet eri suuntiin. Teologisessa ajattelussa oli eroja. Lisäksi poliittinen kehitys Rooman valtakunnassa johti erilaisiin näkemyksiin mm. paavin (Rooman piispan) asemasta. Valtakunnan keskus oli siirtynyt Roomasta Konstantinopoliin. Ristiretket lisäsivät jännitteitä lännen ja idän välille, koska ristiretkeläiset ryöstelivät Konstantinopolia ^[1].

Lopulta jännitteet olivat niin suuret, että paavin lähettämä legaatti kardinaali Humbertus ja Konstantinopolin patriarkka Mikael Kerularios julistivat toisensa kirkonkiroukseen 1054 eli pannaan. Kiroukset olivat voimassa vuoteen 1965 asti, jolloin paavi Paavali VI ja patriarkka Athenagoras I yhteispäätöksellä kumosivat ne.

[muokkaa] Viitteet

Tämä kristinuskoa käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.