Pietari (apostoli)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyhä Pietari
Pope-peter pprubens.jpg
Syntymänimi Simon
Paavius alkoi 30
Paavius päättyi 64
Edeltäjä
Seuraaja Pyhä Linus
Syntynyt Tuntematon
Betsaida
Kuollut n. 63 / 64
Rooma

Pyhä Pietari eli Pietari eli Keefas (muinaiskreikaksi Πετρός petros, hepreaksi כיפא ke:fa: "kallio"), alun perin nimeltään Simon (muinaiskreikaksi Σιμών simo:n), myös Simon Pietari, oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista. Synoptisten evankeliumien mukaan Pietari oli ammatiltaan kalastaja. Nimen Pietari antoi hänelle Jeesus tilanteessa, joka kuvataan Matteuksen evankeliumin luvussa 16, jakeissa 13–20.

Apostolien tekojen mukaan Pietari johti Jerusalemin seurakuntaa Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kristillinen perimätieto olettaa hänen kuolleen marttyyrinä Roomassa vuoden 63 tai 64 tienoilla.

Roomalaiskatolisen kirkon piirissä Pietaria pidetään ensimmäisenä Rooman piispana eli paavina. Katolinen kirkko katsoo Pietarin paaviuden alkaneen hänen saatuaan Jeesukselta Taivasten valtakunnan avaimet ja päättyneen hänen marttyyrikuolemaansa 60-luvulla. Nykytutkimuksen mukaan Pietari ei ollut Rooman piispa, sillä käsite syntyi seuraavalla vuosisadalla ja Rooman seurakunta oli perustettu ennen hänen saapumistaan.

Pietarin elämä Uuden testamentin mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein lähde Pietarin elämästä on tällä hetkellä Uusi testamentti, jonka luotettavuudesta eri asioissa ei olla yksimielisiä. Esimerkiksi Uudessa testamentissa on kaksi Pietarin nimissä olevaa kirjoitusta, ensimmäinen ja toinen Pietarin kirje, joiden alkuperä on kyseenalaistettu[1].

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietari kuvataan evankeliumeissa dynaamisena, impulsiivisena ja temperamentiltaan sangviiniskoleerisena hahmona.kenen mukaan? Apostolien teoissa kuvatun helluntain Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen Pietari rauhoittuu ja hänen kiivautensa muuttuu johtamistaidoksi ja viisaudeksi. Paavalin kirjeissä hänet esitetään kuitenkin paikoin epävarmana ja häilyvänä.[2] Paavali ja Pietari tapasivat ilmeisesti vain muutamia kertoja eivätkä juurikaan toimineet yhdessä, mutta arvostivat toisiaan ja toistensa työtä eri saroilla.[3]

Ensimmäiset tiedot Pietarista – Pietarin kutsuminen opetuslapseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lluís Borrassà, Pietarin alttari: Jeesus kannattaa Pietaria vedessä, 1411.

Varhaisimmat maininnat Pietarista löytyvät Paavalin kirjeistä. Paavali käyttää Pietarista yleisimmin arameankielistä nimitystä Keefas, mutta myös kreikankielistä Petrosta, josta on johdettu suomalainen Pietari-nimi. Molemmat nimet tarkoittavat kalliota.

Evankeliumeista varhaisin maininta Pietarista on Markuksen evankeliumissa, jota tutkijat yleisesti pitävät neljästä Raamatun evankeliumista vanhimpana.[4] Markuksen evankeliumi kertoo vain lyhyesti Pietarin, silloin vielä Simonin, ja tämän veljen Andreaan kutsumisesta Jeesuksen opetuslapsiksi[5]. Pietarin kutsumista opetuslapseksi ja tämän lähtemistä seuraamaan Jeesusta ei käsitellä kovin laajasti Markuksen evankeliumissa. Samoin kuvataan lyhyesti myös kahden seuraavan opetuslapsen, Jaakobin ja Johanneksen, kutsuminen.[6] Syynä asian lyhyeen käsittelemiseen voi olla se, että evankeliumin kirjoittaja on tekstiä kirjoittaessaan olettanut lukijoiden tietävän jo ennestään Pietarista.[6] On myös esitetty, että evankeliumin kirjoittanut Markus olisi ollut Pietarin työtoveri,[7] joten tämä olisi siksi aloittanut kuvauksensa Pietarista nopeasti päästäkseen pian kirjoittamaan tärkeämmistä tapahtumista[8]. Koska evankeliumien kirjoittajia ei alun perin tiedetty, tutkijat eivät ole varmoja Markuksen evankeliumin kirjoittajasta[9].

Luukkaan evankeliumissa kuvataan tarkemmin Pietarin kutsumista opetuslapseksi. Luukkaan mukaan Jeesus osoitti jumalallisuutensa auttamalla Pietaria saamaan valtavan kalansaaliin.[10] Tämän jälkeen Pietari, hänen veljensä sekä samassa kalaveneessä olleet Jaakob ja Johannes lähtivät Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesuksen matkaan.

Pietarin perhe, varhainen elämä ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luukkaan evankeliumin neljännessä luvussa mainitaan Pietarin anoppi.[11] Samassa luvussa kerrotaan Jeesuksen käynnistä Pietarin luona, jolloin myös mainitaan Pietarin asuvan yhdessä anoppinsa kanssa. Luukkaan evankeliumi kertoo myös Pietarin asunnon olleen Kapernaumin kaupungissa Galileassa. Johanneksen evankeliumi taas kertoo Pietarin olleen kotoisin Betsaidan kaupungista hiukan Galilean ulkopuolelta.

Pietarin vaimosta ja lapsista ei ole Raamatussa mitään mainintaa, vaikka joidenkin myöhäisempien kirjoitusten mukaan hänen perheeseensä väitetään kuuluneen myös lapsia[12]. Jos Pietarin vaimo olisi ollut edelleen olemassa, niin vaimon jättäminen olisi ollut vastoin Jeesuksen nimenomaista käskyä[13]. Tämä käsky on niitä harvoja Jeesuksen käskyjä, joiden voidaan katsoa lähes varmasti palautuvan Jeesukselle. Tämän puolesta puhuu mm. se, että myös Paavali tuntee tämän käskyn ja itselleen hyvin harvinaisella tavalla eksplikoi sen olevan nimenomaan Herran käsky.[14] Paavali mainitsee apostolien vaimojen tai uskonsisarien olleen mukana näiden matkoilla.[15][12]

Raamatussa puhutaan muutenkin jonkin verran Pietarin perheestä. Matteuksen evankeliumi mainitsee esimerkiksi tämän isän nimeksi Joonaan.[16] Johanneksen evankeliumi kertoo Pietarin olleen kotoisin Betsaidan kaupungista hiukan Galilean ulkopuolelta. Pietarin nuoruusvuosista ennen Jeesuksen kohtaamista ei kuitenkaan kerrota mitään, mutta hänen tiedetään varttuneen osittain alueella, jolla ei juurikaan ollut juutalaisia.[17]

Pietarista käytetään Apostolien teoissa sanaa "oppimaton".[18] Kristillisten piirien tulkinnan mukaan tällä termillä viitattiin siihen, ettei Pietari ollut "kirjanoppinut" tai opiskellut nuoruudessaan kreikkalaisten tai juutalaisten rabbien opettamana.[18] He väittävät Pietarin osanneen lukea ja kirjoittaa, joten täysin oppimaton hän ei heidän mukaansa ollut.[18] Kristilliset tahot pitävät myös mahdollisena, että Pietari oli opiskellut nuoruudessaan kotona isänsä johdolla.[18]

Pietari opetuslapsena ja hänen asemansa muiden opetuslasten joukossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä Pietari, 700-luku.

Uudessa testamentissa esitetään neljässä kohdassa luettelo Jeesuksen opetuslapsista, ja vaikka joidenkin opetuslasten järjestys ja nimi luettelossa vaihtelee, on Pietari niissä aina ensimmäisenä.[19] Matteuksen evankeliumin luettelossa lisäksi mainitaan Pietari sanoen: "ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi".[20]

Pietarin sijoittaminen opetuslapsista kertovien luetteloiden kärkeen saattaa kertoa siitä, että hänet kutsuttiin opetuslapseksi ensimmäisenä. Tätä vastaan puhuvat kuitenkin jotkin perustelut, kuten esimerkiksi se, että myös Andreas kutsuttiin opetuslapseksi Pietarin kanssa, eikä Pietari siis voinut olla yksin ensimmäinen opetuslapsi.[19] Myös Johanneksen evankeliumi horjuttaa ajatusta Pietarista ensimmäiseksi kutsuttuna opetuslapsena. Johanneksen evankeliumin mukaan nimittäin juuri Andreas tutustuttaa Pietarin Jeesukseen, ja samoin evankeliumi antaa epäsuoran kuvan siitä, että Andreas olisi ennen Jeesuksen tapaamista ollut Johannes Kastajan opetuslapsi.

Vaikka Jeesuksella olikin synoptisten evankeliumien mukaan kaksitoista opetuslasta, kuului heistä kolme tai neljä henkilöä pienempään sisäpiiriin, joka mainitaan useasti Raamatussa.[21] Esimerkiksi Markuksen evankeliumi ja Luukkaan evankeliumi kertovat, että Jeesuksen herätettyä kuolleista erään synagogan esimiehen tyttären, hän salli vain kolmen opetuslapsensa – Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin – tulla sisään hänen kanssaan.[21] Samoin Jeesuksen ollessa Kirkastusvuorella hänen mukanaan kerrotaan myös olleen vain samat kolme opetuslasta.[21]

Myös Paavali vahvisti Pietarin erikoisasemaan liittyviä tietoja kirjoituksessaan, jossa hän sanoi Pietaria, Johannesta ja Jeesuksen veljeä Jaakobia "pidettävän pylväinä", ja että he toimivat Jeesuksen kuoleman jälkeen Jerusalemin johdossa.[22]

Raamatun useista kohdista käy myös ilmi, että Pietari edusti paikoin kaikkia muita opetuslapsia.[23] Esimerkiksi Jeesuksen kysyessä "Kenenkä te sanotte minun olevan?", vastaa Pietari koko opetuslapsijoukon puolesta: "Sinä olet Kristus."[23] Pietari johtaakin opetuslasten puhetta suuressa osaa Uutta testamenttia, lukuun ottamatta Johanneksen evankeliumissa mainittua Jeesuksen viimeistä illallista, jossa puhetta johtaa "opetuslapsi, jota Jeesus rakasti". Kirkon perimätiedon mukaan tämä "rakkain opetuslapsi" olisi ollut apostoli Johannes.[24] Tutkimuksessa tämä näkemys on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi, eikä sitä, kehen tällä nimityksellä viitataan, tiedetä.kenen mukaan?

Simon Pietari, Kallio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietro Perugino, Jeesus luovuttaa Taivasten valtakunnan avaimet Pietarille, noin 1445/48.

Pietariin viitataan Raamatussa useita kertoja hänen alkuperäisen Simon-nimensä lisäksi myös sanoilla Pietari ja Keefas. Uuden testamentin mukaan nämä nimet olivat Jeesuksen Pietarille antamia. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi Pietarille heidän tavatessaan ensimmäistä kertaa: "Sinun nimesi on oleva Keefas."[25] Nimi kuului Jeesuksen puhumalla aramean kielellä Kephas ja tarkoitti kalliota.[26] Myös Matteuksen evankeliumissa kerrotaan tapauksesta, jolloin Jeesus antaa Pietarille tämän uuden nimen:

18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.[27]

Pietarin saaman nimen "Kallio" merkityksenä lienee kuvata Pietaria lujana ja vakaana. Kuvaannollisesti tällä tarkoitettaneen sitä, että Pietarin on oltava lujassa uskossaan muiden, uskossaan heikompien, tukena ja voimana.[28] Sanaa "kallio" käytetään laajasti myös Vanhassa testamentissa, jossa sillä kuvataan uskoa ja luottamusta.[28]

Vaikka Uusi testamentti osoittaa useissa kohdissaan selvästi Pietarin uuden lisänimen saamisen, ei tämän tapahtuman ajankohta ole täysin selvillä.[29] Lisänimen antamisesta puhutaan muun muassa Matteuksen evankeliumin luvussa 16, jossa Jeesus opetuslapsineen tekee vaelluksen Kesareaan saakka, missä Jeesuksen kerrotaan antaneen opetuslapselleen lisänimen "Pietari".[30] Jeesuksen ja Pietarin välinen keskustelu Kesareassa mainitaan myös Markuksen evankeliumissa, mutta silloin Pietarin lisänimeä ei mainita.[31] Johanneksen evankeliumissa taas sanotaan Pietarin saaneen nimensä "Keefas" jo Jeesuksen kohdatessa hänet ensimmäisen kerran.

Jeesuksen kuolema – Pietari kieltää Jeesuksen kolmasti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juudas Iskariotin suudelma, 1300-luku. Juudas pettää Jeesuksen suutelemalla häntä. Kuvassa näkyy myös Pietari, joka puolustaa Jeesusta aseellisesti.

Evankeliumien mukaan Jeesus ärsytti toiminnallaan aikansa juutalaisia ylipappeja ja lainoppineita, minkä vuoksi hänet haluttiin vaientaa. Johanneksen evankeliumi antaa ymmärtää, että roomalaiset sotilaat pidättivät Jeesuksen Getsemanessa Sanhedrinin ja ylipappi Kaifaan käskystä.[32] Muiden evankeliumien mukaan tekijänä oli "miekoin ja seipäin aseistautunut miesjoukko". Joukon olivat lähettäneet "ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat".[33][34][35]

Pidätys tapahtui yöllä, koska Jeesus oli suosittu ja viranomaiset halusivat välttää levottomuudet.[36] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen petti Juudas Iskariot, yksi opetuslapsista, osoittaen Jeesuksen miesjoukolle suutelemalla tätä. Jotkut opetuslapset yrittivät tehdä vastarintaa sotilaille, mutta Jeesus kielsi heitä. Jeesuksen pidätyksen jälkeen opetuslapset pakenivat ja hajaantuivat.

Ennen pidättämistään Jeesus sanoi evankeliumin mukaan opetuslapsilleen: "tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun", mikä merkitsi sitä, että Jeesus ilmoitti opetuslastensa hylkäävän hänet. Tähän Pietari vastasi Matteuksen evankeliumin mukaan: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu."[37] Tähän evankeliumi kertoo Jeesuksen vastanneen: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät." Samoin evankeliumi kertoo Pietarin jatkaneen: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä".

Getsemanen puutarhassa Pietari puolusti Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesusta tätä pidättämään tulleilta miehiltä. Pietarin myös kerrotaan lyöneen sotilaalta korvan irti. Jeesus kuitenkin kielsi Pietaria tekemästä aseellista vastarintaa, minkä jälkeen Jeesus vangittiin ja kuljetettiin pois. Toisaalta Matteuksen, Markuksen ja Luukaan evankeliumeissa mainitaan vain, että tekijänä oli joku Jeesuksen opetuslapsista ja uhrina eräs ylipapin palvelijoista.[38][39][35] Tämän jälkeen Uusi testamentti kertoo, että: "Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat."[40]

Uuden testamentin mukaan Pietari alkoi kuitenkin myöhemmin hävetä toimintaansa, minkä vuoksi hän meni evankeliumin mukaan opetuslapsi Johanneksen avustamana ylimmän papin kartanoon, minne Jeesus oli viety vangitsemisensa jälkeen. Evankelista Luukas kertoo tapauksesta omassa evankeliumissaan:[41]

»Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: 'Tämäkin oli hänen kanssaan'. Mutta hän kielsi sanoen: 'Nainen, en tunne häntä.' Ja hetkisen perästä hänet näki toinen, eräs mies, ja sanoi: 'Sinäkin olet yksi niistä.' Mutta Pietari sanoi: 'Mies, en ole.' Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: 'Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin.' Mutta Pietari sanoi: 'En ymmärrä, mies, mitä sanot.' Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko. Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: 'Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät.' Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.»

Apostoli Pietari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Francesco del Cossa, Griffoni-alttari, 1473.

Alkukirkon varhaisimpina vuosina Pietari oli kirkon itseoikeutettu johtaja. Pietarin ensimmäinen aloite koski Apostolien tekojen mukaan seuraajan valitsemista Juudas Iskariotille, joka oli tehnyt itsemurhan kavallettuaan Jeesuksen.[42]

Apostolien tekojen mukaan Pietari ja muut apostolit saivat kasteen Jeesuksen kuoleman jälkeisenä helluntaina, jolloin Raamatun mukaan Pyhä Henki vuodatettiin. Apostolien teoissa kuvataan, kuinka apostolit oppivat Pyhän Hengen vuodatuksen kautta puhumaan vieraita kieliä. Samalla apostolit alkoivat saarnata kristinuskoa paikalle kokoontuneille juutalaisille. Apostolien teot myös kertovat, että juuri Pietari alkoi puhua ihmisille ja julistaa Jeesuksen tekoja ihmisille.

Pietarin toiminta Jerusalemissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apostolien teoissa kerrotaan Pietarin toimineen ensimmäiset vuodet Jeesuksen kuoleman jälkeen Jerusalemin alkuseurakunnan johdossa. Evankelista Luukas, joka ei itse ollut mukana alkuseurakunnan toiminnassa sen ensiaskelien aikana, kertoo kirjoituksissaan, että: "kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä."[43]

Luukkaan mukaan apostolien toiminta Jerusalemissa ei kuitenkaan toiminut ongelmitta, sillä Luukkaan kirjoitusten mukaan ylipappi ja saddukeukset vangitsivat apostolit. Raamatun mukaan apostolit vapautti vankilastaan enkeli, joka myös käski heitä jatkamaan opettamista. Apostolien teoissa kerrotaan, että apostolit palasivat jälleen opettamaan, minkä seurauksena he joutuivat kuulusteluihin.

Vuoden 40 tienoilla Jerusalemiin saapui Jeesuksen veli Jaakob. Hän kohosi sukulaisuutensa ansiosta nopeasti johtoon Pietarin jälkeen. Jaakob hallitsi Jerusalemin seurakuntaa juutalaisella järjestelmällä, vanhempien neuvostolla. Hän esiintyi mahtihahmona ja toimi vanhoillisena voimana ensimmäisen vuosisadan kristinuskossa.[44]

Pietari kristinuskon levittäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apostolien tekojen mukaan Pietari lähti Jerusalemista Herodes Agrippan vainojen jälkeen. Raamattu kertoo Pietarin Jerusalemin jälkeisistä vuosista niukasti, ja aihetta käsittelevä kristillinen perimätieto on paikoin ristiriitaista.

Kirkkohistorioitsija Eusebiuksen kirjoitusten mukaan Pietari oli Antiokian kaupungin ensimmäinen piispa. Samoin Origenes ja Paavali kertovat molemmat Pietarin oleskelleen Antiokiassa. Antiokiassa Pietarin kerrotaan tavanneen Paavalin, jonka kanssa hän joutui riitoihin kysymyksestä juutalais- ja pakanakristillisyydestä.

Antiokian jälkeisistä vuosista tiedetään vain vähän, mutta Pietarin on epäilty harjoittaneen lähetystoimintaa monissa eri kaupungeissa. Perimätiedon mukaan Pietari saapui lopulta Rooman valtakunnan pääkaupunkiin, Roomaan, jossa hänen kerrotaan yhä julistaneen kristinuskoa ja kärsineen lopulta marttyyrikuoleman.

Pietarin viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caravaggio, Pietarin ristiinnaulitseminen, noin 1600–1601.

Pietarin aika Roomassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voidaan pitää varmana, että Paavali asui viimeiset vuotensa Roomassa, mutta yhtä varmaa ei ole, että myös Pietari oleskeli siellä. Asiasta on ajoittain tullut jopa kirkkokuntien välinen kiistakysymys. Uskonpuhdistaja Martti Luther ilmaisi vuotta ennen kuolemaansa laatimassaan tekstissä epäilevänsä asiaa: [45]

»On monia oppineita, jotka sanovat, että Pyhä Pietari ei käynyt lainkaan Roomassa. Sellaisia oppineita vastaan puolustautuminen saattaa olla paaville vaikeaa.»

Paavin aseman vuoksi katolinen kirkko väittää ja pitää tärkeänä, että Pietari kärsi ja kuoli Roomassa.[46] Toisen näkemyksen mukaan ei ole todisteita siitä, että Pietari olisi koskaan edes käynyt Roomassa. Asiasta ei kerrota Raamatussa, eikä Uusi testamentti muutenkaan kerro hänen elämänsä loppuvaiheista. Kriittisten näkemysten mukaan Pietaria ei voida pitää ensimmäisenä paavina eikä paaviutta instituutiona voi perustella väitetyillä yhteyksillä apostoliin. Nykyisin kuitenkin useimmat tutkijat pitävät todennäköisenä, että Pietari todella asui viimeiset vuotensa Roomassa.[47][48]

Pietarin ristinkuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perimätiedon mukaan Pietari naulittiin ristille pää alaspäin, koska hän ei mielestään ollut tarpeeksi arvokas kuollakseen samalla tavalla kuin herransa Jeesus. Ristiä, jonka poikkipuu on alhaalla, kutsutaan Pietarinristiksi.

Pietarin ristinkuolema ei ole täysin varma, mutta varhaiskristillisistä ajoista säilyneen perimätiedon perusteella sitä voidaan pitää varsin todennäköisenä. Sen mukaan Pietari ja Paavali kärsivät marttyyrikuoleman samana vuonna.[49] Tarkasta vuodesta ei ole varmuutta. Apostolien tekojen kertomus päättyy joko vuoteen 61 tai vuoteen 62. Useimmiten Paavalin kuolinvuosi ajoitetaan keisari Neron vainoihin tai sen kynnykselle vuoteen 63 tai vuoteen 64.[50]

Pietarin luut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pius XII:n ollessa 1950-luvulla paavina suoritettiin Pietarinkirkon alla kaivauksia, joissa löydettiin hautamuistomerkki. Sen viereen on raapustettu kreikaksi sanat: Pietari on täällä. Paikalla, josta hautamuistomerkki löydettiin, sijaitsi aikanaan keisari Neron aikainen hautausmaa, jonne osa vainoissa teloitetuista kristityistä haudattiin. Paikalta löydettiin myös luita, ja tiedotteessaan Vatikaani totesikin kyseessä olevan "mitä suurimmalla todennäköisyydellä" apostoliruhtinaan maalliset jäännökset. Kaikki eivät ole samaa mieltä Vatikaanin kanssa, sillä kriittisimpien tutkijoiden mukaan "oli kyllä odotettavissa, että hautausmaalta löytyy luita".[51]

Raamatun viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anfangi "P" latinankielisessä Raamatussa, 1407. Pietarin ensimmäisen kirjeen alkua. Joidenkin tulkintojen mukaan juuri kyseinen kirja sisältää vihjeitä apostoli Pietarin oleskelusta Roomassa.

Maallisten todisteiden lisäksi Raamattu antaa joidenkin tutkijoiden mukaan epäsuoria viitteitä Pietarin oleskelusta Roomassa, vaikkei kuitenkaan kerro suoraan apostoliruhtinaan elämän loppuvaiheista.[52] Esimerkiksi Pietarin ensimmäisen kirjeen alussa sanotaan: "Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin, ja minun poikani Markus."[52] Mikäli oletetaan Pietarin kirjoittaneen kirjeen itse – vaikkakin useat tutkijat kyseenalaistavat tämän[52] – sekä Babylonin olevan Rooman salanimi, on todennäköistä, että Pietari on ollut aikanaan Roomassa. Raamatussa Babylon-nimellä tarkoitettiin harvoin itse Babylonin kaupunkia, vaan sillä tarkoitettiin rappioituneita maailmankaupunkeja.[52] Tällöin voisi olettaa, että kyseessä olisi juuri Rooma. Tätä väitettä tukee myös Markuksen nimen mainitseminen, sillä kirkkohistorioitsijat mainitsevat tämän olleen Roomassa Pietarin tulkkina.[52]

Toinen mahdollinen kohta Raamatussa, jonka voidaan tulkita kertovan Pietarin olleen Roomassa, on Ilmestyskirjan 11. luku. Kyseisessä luvussa jakeesta kolme eteenpäin puhutaan "kahdesta todistajasta". "Ja heidän ruumiinsa viruivat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän herransa ristiinnaulittiin". Mikäli kyseessä on vertauskuvallista tulkintaa, silloin kohdassa mahdollisesti tarkoitettaisiin kaikkea jumalattomuutta edustavaa maailmankaupunkia. Joidenkin tulkintojen[53] mukaan nämä kaksi todistajaa saattaisivat olla Pietari ja Paavali ja maailmankaupunki olisi Rooma.

Kolmas mahdollinen vihje Raamatussa löytyy Johanneksen evankeliumista, jossa Jeesus sanoo Pietarille: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Tätä voidaan pitää ennustuksena Pietarin tulevasta marttyyrikuolemasta.

Pietari ensimmäisenä paavina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietaria pidetään varsinkin katolisessa kirkossa myös ensimmäisenä Rooman piispana eli paavina sekä häntä että muita paaveja Jeesuksen "edustajana" tai sijaisina maan päällä. Tämä johtuu siitä, että Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus antoi hänelle "Taivaan valtakunnan avaimet":[54]

18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.
19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.

Pietari Rooman piispana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietro Perugino, Taivasten valtakunnan avainten luovutus apostoli Pietarille, 1480–1482.

Puolueettoman tutkimuksen puuttuessa ei voida varmuudella osoittaa, että hautamuistomerkki ja luulöydöt kuuluisivat nimenomaan Uudessa Testamentissa mainitulle Pietarille. Näin ollen ei ole varmoja todisteita siitä, että Pietari olisi kuollut marttyyrikuoleman tai edes käynyt Roomassa. Kysyttäessä sitä, oliko Pietari Rooman piispa ja täten ensimmäinen paavi, sekä moderni katolinen että protestanttinen tutkimus vastaavat kieltävästi[51] Todennäköisesti Rooman seurakunta syntyi jo ennen vuotta 50 eli ennen Paavalin saapumista kaupunkiin. Tällöin seurakunnista puuttuivat piispanvirat, sillä seurakuntajärjestys kehittyi vähitellen kohti yhtenäisempiä muotoja. Piispanvirka seurakunnan johtoasemana kehittyi alkujaan Vähässä-Aasiassa, josta se hiljalleen levittyi muualle ja saapui Roomaan noin vuonna 160. Tämän perusteella ei voida puhua Pietarista ensimmäisenä paavina eikä edes Rooman seurakunnan johtajana.

Apostoli Pietarin liittäminen paaviuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikäli Pietaria ei voida pitää ensimmäisenä paavina, voidaankin ihmetellä, miten paavius sitten kehittyi ja liitettiin apostolien johtajana pidettyyn Pietariin. Luetteloa Rooman piispoista alettiin laatia vasta piispanviran vakiinnuttua seurakunnan johtajaksi. Myös muissa kristinuskolle tärkeissä kaupungeissa kuten Jerusalemissa, Antiokiassa ja Aleksandriassa laadittiin samantyylisiä apostolista alkavia luetteloita, jotka pyrittiin johtamaan seurakunnan silloiseen piispaan. Vanhin säilynyt lista Rooman piispoista on vuodelta 185, ja siinä tunnettiin vain muutama silloisen piispan edeltäjistä. Listaa kuitenkin jatkettiin Pietariin saakka, koska aseman periytyminen apostoliruhtinaasta oli seurakunnalle oikean opin tae.[51] Todennäköisesti listassa Pietarin ja piispan viran kaupunkiin tuoneen Anicetuksen välissä olevat nimet eivät ole keksittyjä, vaan kyseessä ovat mahdollisesti seurakunnan johtoryhmän jäsenet.[51] Myös ajallinen järjestys on mahdollisesti oikea, mutta vuosiluvut lienevät epävarmoja.

Käsitys, että Pietari oli ensimmäinen Rooman piispa ja paavi syntyi toisella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen. Suhteellisen pian tämän käsityksen synnyttyä silloinen Rooman piispa alkoi vaatia itselleen ylintä valtaa kristityssä kirkossa. Paavi Stefanus I (paavina 254257) oli tiettävästi ensimmäinen, joka esitti teologisen perustelun paaviudelle, ja juuri tähän perusteluun onkin vedottu aikojen saatossa useaan kertaan. Stefanus I:n mukaan Jeesuksen sanat apostoli Pietarille olisi sanottu myös tämän seuraajille, jolloin Rooman piispoilla eli paaveilla olisi sama valta käytössään kuin apostoliruhtinaalla. Raamatussa ei kuitenkaan vihjaista mitenkään sanojen olleen tarkoitettu myös Pietarin seuraajille, minkä vuoksi Stefanus I:n perustelut eivät saaneet jalansijaa alkukirkossa. Paavin asema nousi kuitenkin jonkin verran läntisessä Euroopassa, mutta syynä eivät olleet Stefanus I:n esittämät uskonnolliset perustelut vaan Rooman asema suurkaupunkina ja sen seurakunnan arvovalta ja varallisuus.

Kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perimätiedossa Pietarin nimiin on laitettu kaksi Uuden testamentin kirjettä:

Kreikaksi kirjoitetut lennokkaat kirjeet tuskin kuitenkaan ovat kouluttamattoman arameankielisen kalastajan käsialaa[55].

Pietari pyhimyksenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietarin kunnioitus oli jo 200-luvulla laajalle levinnyttä kirkon sisällä.[56] Pyhimyksenä Pietarin katsotaan toimivan portinvartijana Taivaassa, minkä vuoksi häneltä pyydetään katolisessa kirkossa pitkäikäisyyttä.[56] Samoin Pietarin katsotaan olevan kirkon sekä paaviuden suojelija Taivaissa.[56]

Pietarilla on poikkeuksellisesti kaksi muistopäivää kirkon yleisessä kalenterissa. Toinen on 22. helmikuuta, joka on muistopäivä Pietarin opetusviralle ja toinen 29. kesäkuuta, joka taas on varsinainen Pietarin muistopäivä[56] ja sen mukaisesti Suomessakin Pietarin nimipäivä. Ennen vuotta 1774 se oli Suomessa myös pyhäpäivä, Pietarin ja Paavalin yhteinen muistopäivä.[57].Kirkollisessa pyhimystaiteessa Pietarin tunnusmerkkeinä käytetään avaimia, jotka merkitsevät Taivasten valtakunnan avaimia, sekä kirjaa. Pietari myös kuvataan usein pukeutuneena joko viittaan ja tunikaan tai sitten liturgiseen asuun.[56]

Pietarin historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josefuksen teksteissä on maininta Jeesuksen kannattajista:[58].

»...ne, jotka olivat ensin oppineet rakastamaan häntä [Jeesusta], eivät luopuneet kiintymyksestään häntä kohtaan. Kolmantena päivänä hän ilmestyi heille herättynä takaisin henkiin, sillä Jumalan profeetat olivat profetoineet tämän ja lukemattomia muita hämmästyttäviä asioita hänestä.»

Teksti on ensimmäisellä vuosisadalla eläneen historioitsija Josephuksen kirjoittamaksi väitetty, mutta tämä on kyseenalaistettu[59]. Samassa tekstissä Josephuksen väitetään kuvaavan Jeesusta Kristukseksi ja Messiaaksi, vaikka kirkkoisä Origineen mukaan historioitsija Josephus ei uskonut Jeesukseen Messiaana[60].

Ensimmäiset maininnat Pietarista löytyvät Raamatusta, jonka luotettavuutta lähteenä käsillä olevassa kysymyksessä voidaan pitää melko hyvänä, vaikka ei täysin varmistaa. Paavali mainitsee Pietarin useita kertoja kirjoituksissaan. Paavalin seitsemää kirjettä pidetään kuitenkin yleisesti varmasti aitoina. Ne ovat Roomalaiskirje, 1. ja 2. Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, Filippiläiskirje, 1. Tessalonikalaiskirje sekä Kirje Filemonille. Näistä parhaina todisteina Pietarin historiallisuudesta ovat 1. Korinttilaiskirje sekä Galatalaiskirje, joissa Paavali mainitsee molemmissa Pietarin useita kertoja. Galatalaiskirjeessä hän kertoo jopa kolmesta eri kohtaamisestaan Pietarin kanssa.[61]

Pietari mainitaan myös joissain gnostilaisissa evankeliumeissa, kuten Tuomaan evankeliumissa.[62] Samoin apokryfisiin kirjoihin kuuluu Pietarin evankeliumiksi kutsuttu kirjoitus, joka esittää olevansa Pietarin kirjoittama: "Mutta minä Simon Pietari ja Andreas minun veljeni otimme verkkomme ja lähdimme merelle".[63] Apokryfisten kirjojen joukossa on muitakin Pietarin nimiin laitettuja tekstejä, kuten Pietarin ilmestys ja samanniminen gnostilainen Pietarin ilmestys sekä gnostilainen Pietarin kirje Filippukselle. Nämä apokryfiset kirjoitukset eroavat sisällöllisesti täysin toisistaan ja ovat todennäköisesti pseudepigrafisia.lähde?

Varhaisissa kristillisissä lähteissä Pietari mainitaan useasti. Esimerkiksi 180-luvulta peräisin olevassa ensimmäisessä tunnetussa luettelossa paaveista mainitaan Pietari. Kirjoitus itse on piispa Irenaeuksen käsialaa:[64]

»Koska kuitenkin on hankala tällaisessa teoksessa luetella niiden kaikkien kirkkojen piispoja seuraajineen, niin tuomme julki sen apostolisen perimätiedon ja ihmiskunnalle ilmoitetun uskon, joka piispanviran seuraannon kautta (per successionem episcorum) on tullut meille siinä kaikkein suurimmassa, vanhimmassa ja tunnetuimmassa kirkossa, jonka kunniakkaat apostolit Pietari ja Paavali perustivat ja rakensivat Roomaan. Täten saatamme häpeään kaikki, jotka millä tavalla tahansa, joko itsetyytyväisyyden tai turhamaisuuden, sokeuden tai ymmärtämättömyyden takia, kokoontuvat luvattomasti.»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lars Aejmelaeus: Kristinuskon synty, s. 293–294,301
  2. Gal. 2:11–13
  3. Gal. 2:9, 2. Piet. 3:15
  4. Hillerdal, s. 9
  5. Mark. 1:16–20
  6. a b Hillerdal, s. 14
  7. 100-luvulla eläneeltä Hieropoliin piispalta Papiaalta saatujen tietojen mukaan evankelista Markus olisi ollut Pietarin tulkkina tämän käännyttäessä ihmisiä kristinuskoon pitkillä matkoillaan.
  8. Hillerdal, s. 15
  9. Lars Aejmelaeus: Kristinuskon synty, s. 96–97
  10. Hillerdal, s. 16
  11. Luuk. 4:38–39
  12. a b Hillerdal, s. 18
  13. Matt. 5:31–32
  14. 1.Kor. 7:10–11
  15. 1.Kor. 9:5
  16. Mt. 16:17
  17. Hillerdal, s. 19
  18. a b c d Hillerdal, s. 21
  19. a b Hillerdal, s. 24
  20. Matt. 10:2–4
  21. a b c Hillerdal, s. 25
  22. Hillerdal, s. 27
  23. a b Hillerdal, s. 29
  24. Hillerdal, s. 30
  25. Jh. 1:42
  26. Hillerdal, s. 47
  27. Matt. 16:18
  28. a b Hillerdal, s. 49
  29. Hillerdal, s. 50
  30. Matt: 16:13-20
  31. Mark. 8:27-30
  32. Matt. 26:65–67.
  33. Mark. 14:43–52
  34. Matt. 26:1
  35. a b Luuk. 22:1
  36. Mark. 14:2.
  37. Matt. 26:30–35
  38. Matt. 26:1
  39. Mark. 14:1
  40. Matt. 26:56
  41. Joh. 22:55–62
  42. Ap. t. 1:1
  43. Apt. 5:12
  44. Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 97. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  45. Martti Luther: Paholaisen perustamaa paaviutta vastaan (1545)
  46. Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 167. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  47. Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 103. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  48. Ihmistä suurempi : paaviuden historia s. 16
  49. Michael Walsh: Kristinuskon syntyhistoria, s. 103. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4.
  50. Kari Kuula: Paavali – kristinuskon ensimmäinen teologi, s. 114–115. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3455-2.
  51. a b c d Heininen, s. 17
  52. a b c d e Hillerdal, s. 150–166
  53. Esimerkiksi J. Munck edustaa tämänsuuntaista tulkintaa kirjassaan Petrus und Paulus in der Offenbarung Johannes (1950)
  54. Matt. 16:18–19
  55. Lars Aejmelaeus: Kristinuskon synty, s. 293-294,301
  56. a b c d e Hallam, s. 20
  57. Oja, Heikki: Aikakirja, s. 166. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5.
  58. Josephus Antiquities 18.63–64
  59. Risto Uro ja Outi Lehtipuu (toim.): Nasaretilaisen historia s. 32–33
  60. Contra Celsum 1.47
  61. Gal.1:18, 2:1–10 ja 2:11–14.
  62. The "Scholars' Translation" of the Gospel of Thomas Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)
  63. Pietarin evankeliumi, 14
  64. Adversus haereses III, 3, 1–3. Teksti löytyy myös kirjasta Quellen zur Geschichte des Papsttums und des römischen Katholizimus I, toim. Carl Mirbt ja Kurt Alland.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pietari (apostoli).