Pietarin evankeliumi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pietarin evankeliumi on varhaiskristillinen apokryfisiin evankeliumeihin kuuluva pseudepigrafinen kirjoitus, josta on säilynyt ainoastaan katkelmia Jeesuksen kärsimyshistoriasta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun loppupuolelle asti Pietarin evankeliumi tunnettiin ainoastaan kirkkoisien yksittäisistä maininnoista, jotka tuomitsivat teoksen harhaoppisena mutta eivät juurikaan kertoneet sen sisällöstä.[1] Talvella 18861887 ryhmä ranskalaisia arkeologeja löysi Akhmimista Ylä-Egyptistä kirjan, joka sisälsi katkelmia Pietarin evankeliumista, Pietarin ilmestyksestä, Heenokin kirjasta sekä eräistä muista teksteistä. Kirja on ajoitettu 500-luvun lopulle, ja sen tekstit julkaistiin 1892. Myöhemmin Oksyrhynkhoksesta on löydetty kaksi lyhyttä papyruskäsikirjoitusta, jotka sisältävät katkelmia Pietarin evankeliumista (P.Oxy. 2949 ja P.Oxy 4009). Nämä katkelmat ovat peräisin 100-luvun lopulta tai 200-luvun alusta. [2] Nämä löydöt viittaavat siihen, että Pietarin evankeliumi on ollut aktiivisessa käytössä ainakin joissakin egyptiläisissä luostareissa.

Sisältö ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säilynyt Pietarin evankeliumin jakso sisältää Jeesuksen kärsimyshistorian, ylösnousemuksen ja ylösnousseen ilmestyksiä. Koska evankeliumin alkua ei ole säilynyt, ei tiedetä, rajoittuiko se alun perin kärsimyshistoriaan vai sisälsikö se myös Jeesuksen opetuksia ja tekoja kanonisten evankeliumien tapaan.

Käytössä on kaksi tapaa viitata Pietarin evankeliumin yksittäisiin kohtiin. Seuraavassa taulukossa[3] arabialaiset numerot 1–60 viittaavat Adolf Harnackin laatimaan jaejakoon, roomalaiset numerot I–XIV J. A. Robinsonin lukujakoon, jota tarkennetaan tarvittaessa liittämällä lukunumeroihin Harnackin numeroinnin mukaiset jaenumerot.

Oikeudenkäynti 1–5 I–II
Pilkkaaminen ja pahoinpitely 6–9 III
Ristiinnaulitseminen 10–22 IV–VI,22
Hautaus ja valitus 23–27 VI,23–VII
Vartijat haudalla 28–34 VIII–IX,34
Ylösnousemus 35–44 IX,35–XI,44
Vartijoiden tunnustus 45–49 XI,45–49
Naiset haudalla 50–57 XII–XIII
Ylösnousseen ilmestys 58–60 XIV

Erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimpien tutkijoiden mukaan Pietarin evankeliumi on kirjallisesti riippuvainen kanonisista evankeliumeista.[4] Niihin verrattuna kärsimyshistorian ihmeenomaiset piirteet ovat kuitenkin kasvaneet selvästi. Lisäksi tietyissä yksityiskohdissa esiintyy juutalaisvastaisia sävyjä: esimerkiksi syy Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta vieritetään juutalaisten niskoille selvemmin kuin Uudessa testamentissa.[5]

Tietyissä yksityiskohdissa kuvaus saa dokeettisia piirteitä, eli Jeesuksen ihmisyys ja hänen kärsimyksensä vaikuttaa vain näennäiseltä:

»He toivat paikalle kaksi pahantekijää ja ristiinnaulitsivat Herran heidän keskelleen. Mutta hän vaikeni ikään kuin ei olisi tuntenut lainkaan tuskaa.»
(Piet. ev. 10, käännös Matti Myllykoski)

Pietarin evankeliumi sisältää vanhimman tunnetun kuvauksen itse ylösnousemuksesta:

»…he näkivät vielä haudasta tulevan ulos kolme miestä, joista kaksi tuki kolmatta, sekä ristin tulevan näiden jäljessä. Kahden pään ulottuivat taivaaseen, mutta heidän taluttamansa (miehen pää) ulottui taivastenkin yli. He kuulivat taivaista äänen, joka sanoi: ”Oletko saarnannut poisnukkuneille?” Ja rististä kuului vastaus: ”Kyllä.”»
(Piet. ev. 39–41, käännös Matti Myllykoski)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Räisänen, Heikki & Hakola, Raimo (toim.): Viisi evankeliumia rinnakkaisteksteinä: Matteus – Markus – Luukas – Johannes – Tuomas (– Pietari). Helsinki: Yliopistopaino, 1993. ISBN 951-570-176-7.
  • Myllykoski, Matti: Pietarin evankeliumi: Akhmîm-fragmentin käännös ja kommentaari. Teologinen Aikakauskirja, 2008, 113. vsk, nro 4, s. 291–300. Helsinki: Teologinen julkaisuseura. ISSN 0040-3555.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Myllykoski 2008, s. 291
  2. Myllykoski 2008, s. 292
  3. Myllykoski 2008, s. 294
  4. Myllykoski 2008, s. 292
  5. Myllykoski 2008, s. 292