Oksyrhynkhos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oksyrhynkhoksesta löydetty papyrus. Reiät ovat toukkien syömiä.

Oksyrhynkhos (muinaiskreikaksi: ὀξύρυγχος 'terävänokkainen (kala)'; muinaisegyptiksi Per-Medjed; arabiaksi el-Bahnasa) on kaupunki, joka sijaitsee Egyptissä n. 160 km Kairosta etelään.

Kaupungissa sijaitsee yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Aluetta on tutkittu 1900-luvun alusta lähtien taukoamatta, ja sieltä on löydetty valtava kokoelma papyrukselle kirjoitettuja tekstejä Egyptin kreikkalaisen ja roomalaisen kauden ajalta. Papyrukset sisältävät paljon myös ennen tuntemattomia kirjoituksia. Tunnetuimpiin tähän mennessä löydettyihin teksteihin kuuluvat joukko Menandroksen näytelmiä, sekä Tuomaan evankeliumi, merkittävä gnostilainen kirjoitus.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksyrhynkhos sijaitsee Niilin pääjuoksun länsipuolella, Niilin haaran Bahr Yussefin (Joosefin kanaalin) varrella. Paikalla sijaitsi kaupunki nimeltä Per-Medjed jo muinaisen Egyptin aikana, mutta siitä tuli merkittävä vasta Aleksanteri Suuren aikana vuonna 332 eaa. Kaupunki perustettiin silloin uudelleen kreikkalaisena kaupunkina, jolle annettiin nimi Oksyrhynkhon Polis ('terävänokkaisen kalan kaupunki'). Kyseessä on kalalaji, joka egyptiläisessä mytologiassa söi Osiriksen peniksen.

Hellenistisenä aikana Oksyrhynkhos oli menestyvä alueensa pääkaupunki ja Egyptin kolmanneksi suurin kaupunki. Kun Egyptistä tuli kristitty, se tuli kuuluisaksi lukuisista kirkoistaan ja luostareistaan. Roomalaisena ja bysanttilaisena aikana kaupunki säilyi edelleen merkittävänä, vaikka sen merkittävyys vähitellen laskikin. Kun arabit valloittivat Egyptin vuonna 641, kaupungille elintärkeä kanava tuhoutui, ja kaupunki hylättiin. Nykyään paikalla sijaitsee el-Bahnasan kaupunki.

Yli tuhannen vuoden aikana kaupungin asukkaat heittivät jätteensä muutamalle kaatopaikalle kaupungin ulkopuolella sijainneelle hiekka-aavikolle. Koska kaupunki sijaitsi kanaalin eikä Niilin pääjuoksun varrella, alue ei koskaan jäänyt tulvaveden alle, niin kuin muu osa joen rannasta. Tämän vuoksi kaatopaikka ei koskaan jäänyt veden alle. Alueella ei myöskään sada käytännössä juuri koskaan, joten kaatopaikat ainoastaan peittyivät hiekkaan ja ne unohdettiin toisen tuhannen vuoden ajaksi.

Oksyrhynkhoksen kaatopaikoille päätyi valtavat määrät papyrusta, koska kreikkalaista ja roomalaista Egyptiä hallittiin hyvin byrokraattisesti ja koska kaupunki oli Kreikan 19 nomoksen pääkaupunkina. Kaatopaikoille päätyi tilipapereita ja laskuja, veropapereita, väestönlaskentatietoja ja kuitteja, sekä hallinnollista, sotilaallista, taloudellista ja poliittista materiaalia ja uskonnollisia kirjoituksia — käytännössä kaikkea, mitä hallintotoimistoista siivottiin ja heitettiin pois. Myös yksityiset ihmiset käyttivät samoja kaatopaikkoja. Koska papyrus oli kallista, sitä kuitenkin myös käytettiin usein uudelleen — yhden papyruksen toisella puolella saattoi olla maanviljelyyn liittyviä asioita ja toisella puolella opiskelijan muistiinpanoja Homeroksen töistä. Oksyrhynkhoksen papyrukset sisälsivät siten täydellisen arkiston kaupungin elämästä, sekä niistä sivilisaatioista ja valtakunnista, joiden osana se kulloinkin oli.

Varsinaisen Oksyrhynkhoksen kaupungin alueella ei ole suoritettu arkeologisia kaivauksia, sillä sen päällä sijaitsee nykyaikainen kaupunki. On kuitenkin oletettu, että kaupungissa oli lukuisia julkisia rakennuksia, mukaan lukien teatteri 11 000:lle katsojalle, ravirata, neljä julkista kylpylää, voimistelusali, sekä kaksi pientä satamaa kanavan varrella. Kaupungissa sijaitsi todennäköisesti myös sotilaallisia rakennuksia, kuten parakkeja, sillä kaupungissa sijaitsi varuskunta sekä roomalaisena että bysanttilaisena aikana. Kaupungissa sijaitsi myös Serapiksen, Zeus-Amonin, Hera-Isiksen ja Osiriksen temppelit. Siellä oli myös kreikkalaiset temppelit Demeterille, Dionysokselle, Hermeelle ja Apollonille sekä roomalaiset temppelit Juppiterille ja Marsille. Kristittynä aikana kaupungissa oli piispanistuin, ja kaupungissa on edelleen lukuisia koptilaisia kirkkoja.

Kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egypti joutui vuonna 1882 brittiläisen vallan alle, vaikka säilyikin edelleen nimellisesti osana Ottomaanien valtakuntaa. Brittiarkeologit aloittivat järjestelmälliset arkeologiset tutkimukset maassa. Koska Oksyrhynkhos ei ollut yhtä merkittävä kuin muut paikat, se jäi syrjään vuoteen 1896 saakka. Tällöin Bernard Grenfell ja Arthur Hunt Oxfordin yliopistosta aloittivat kaivaukset siellä. Aluksi he pitivät kaatopaikan sisältöä vain merkityksettömänä jätteenä, mutta he huomasivat pian, että se suorastaan pursusi papyruksia.

Klassisesti koulutetut Grenfell ja Hunt ymmärsivät, että paikka saattaisi sisältää klassisen kreikkalaisen kirjallisuuden kadonneita mestariteoksia: kadonneita näytelmiä, historiateoksia ja filosofisia teoksia muinaisesta Ateenasta. He tiesivät, että Aristoteleen Ateenan perustuslaki oli löydetty egyptiläisestä papyruksesta vuonna 1890. Toivo innosti heitä ja on innostanut heidän seuraajiaan yli sadan vuoden ajan.

Oksyrhynkhos oli melko tavallinen kaupunki, eikä mikään erityinen kulttuurin ja opiskelun keskus, ja vain asukkaiden vähemmistö oli kiinnistunut filosofiasta. Toisekseen klassikkojen kopiot olivat tuohon aikaan harvinaisia ja kalliita, eivätkä ne päätyneet kaatopaikalle yhtä helposti. Tämän johdosta kirjalliset löydökset ovat tähän saakka olleet papyrusmäärään verrattuna suhteellisen vaatimattomia. Suurin osa tehdyistä löydöistä on ollut kopioita jo ennestään tunnetuista töistä, kuten Homeroksesta, johon koko helleeninen koulutus perustui.

Tuhansista Oksyrhynkhoksen papyruksista vain noin 10 prosenttia oli kirjallisuutta. Muu osa koostui mainituista hallinnollisista dokumenteista. Tutkijat ovat kuitenkin löytäneet tarpeeksi mielenkiintoisia teoksia, jotta mielenkiinto on säilynyt yllä. Grenfell ja Hunt löysivät jo ensimmäisen vuoden aikana useita Sofokleen kadonneita näytelmiä, kuten näytelmän nimeltä Ikhneutai, sekä useita muita kirjoja ja niiden osia, muun muassa tekstin joka osoittautui ennen tuntemattomaksi evankeliumiksi, Tuomaan evankeliumiksi. Nämä löydöt saivat aikaan myös julkisuuden kiinnostuksen.

Grenfell ja Hunt omistivat koko loppuelämänsä Oksyrhynkhoksen kaivauksiin, lukuun ottamatta ensimmäistä maailmansotaa. Kaivauksia suoritettiin lähinnä talvisin, ilmaston ollessa suotuisampi. Löydöt puhdistettiin hiekasta ja lähetettiin Oxfordiin. Kesäisin he puhdistivat, lajittelivat, käänsivät ja vertailivat vuoden saalista, kooten kokonaisia tekstejä tuhansista osista. Vuonna 1898 he julkaisivat ensimmäisen painoksen löydöistään. He työskentelivät läheisesti yhdessä vuoteen 1920 saakka, jolloin Grenfell kuoli. Hunt jatkoi omaan kuolemaansa 1934 saakka.

Löydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka alkuperäiset toiveet kadonneiden teosten löytämisestä eivät vielä ole täysin toteutuneet, alueelta on kuitenkin löydetty useita merkittäviä kreikkalaisia tekstejä. Näihin sisältyy muun muassa:

Kristillisistä löydöistä merkittävin on ollut joukko Tuomaan evankeliumin katkelmia, jotka ovat peräisin toiselta tai kolmannelta vuosisadalta, mutta saattavat säilyttää suullista perimätietoa jopa ensimmäisen vuosisadan puolesta välistä. Nag Hammadista tehdyt löydöt ovat kuitenkin himmentäneet tämän löydön arvoa myöhemmin, sillä sieltä löydettiin evankeliumin kokonainen versio.

Muita kristillisiä teoksia ovat apokryfisiin kirjoihin luettavissa olevat Barukin ilmestys, Heprealaisten evankeliumi ja Hermaan paimen, sekä yksi Irenaeuksen teos. Sen lisäksi on löydetty kristillisiä hymnejä, rukouksia ja kirjeitä.

Hanke nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisten 20 vuoden aikana Oksyrhynkhoksen kaivaukset ovat tapahtuneet Oxfordin yliopiston professori Peter Parsonsin alaisuudessa. Löydöksistä on julkaistu 67 laajaa teosta. Näistä on tullut oleellinen lähde egyptologiseen tutkimukseen koskien aikaa 300-luvulta eaa. 600-luvulle. Ne ovat myös merkittäviä varhaiskristillisen kirkon historian tutkimiseen, sillä Oksyrhynkhoksesta löydetyt versiot kristillisistä kirjoituksista ovat usein vanhempia kuin aiemmat tunnetut löydöt. Odotettavissa on vielä 40 teosta lisää.

Grenfellin ja Huntin ajoista tutkimuksen painopiste on muuttunut. Nykyiset arkeologit eivät ole enää niin kiinnostuneita löytämään juuri kadonneita näytelmiä tai filosofisia teoksia. Heille kaikki materiaali on arvokasta, sillä se auttaa rekonstruoimaan muinaisen Egyptin elämää sosiaalihistorialliselta kannalta. Oksyrhynkhoksesta löydetyt tekstit auttavat ymmärtämään jo aiemmin tunnettuja tekstejä.

Vuonna 1966 Oksyrhynkhoksen tutkimuksista ja papyrusten julkaisemisesta tuli virallisesti British Academyn tutkimusprojekti. Nykyään n. 400,000 papyruskatkelmaa on sijoitettuna Oxfordissa sijaitsevaan Sackler Libraryyn yhdessä hakemistojen, arkistointitietojen ja valokuvien kanssa. Kyseessä on maailman suurin klassisia käsikirjoituksia sisältävä kokoelma.

Projektin fokus on nykyään lähinnä materiaalin julkaisussa. Vuoteen 2003 mennessä 4,700 erää oli käännetty, toimitettu ja julkaistu. Julkaisu etenee noin yhden teoksen verran vuodessa. Tähän mennessä on julkaistu muun muassa:

Huhtikuussa 2005 Oxfordin yliopisto julkaisi tiedotteen uusimmista löydöksistä. Yliopistolla on ollut yhteinen tutkimusprojekti Brigham Young -yliopiston kanssa. Projekti on hyödyntänyt alun perin satelliittikuvausta varten kehitettyä infrapunateknologiaa papyrusten tutkimisessa. Tutkimus on ollut erittäin menestyksellistä, ja sen avulla on pystytty tulkitsemaan useita pahasti vaurioituneita tekstejä. Näihin kuuluu useita aiemmin tuntemattomia Sofokleen, Lukianoksen, Euripideen, Parthenioksen, Hesiodoksen ja Arkhilokhoksen teoksia.

Uutinen sai aikaan suuren innostuksen, ja löytöä on kutsuttu muun muassa nimellä "klassinen graalin malja". On arveltu, että löydöt saavat mahdollisesti aikaan uuden renessanssin, kiinnostuksen klassiseen kirjallisuuteen. Tekniikalla on toistaiseksi luettu vasta hyvin pieni osa aiemmin lukukelvottomista katkelmista. Tutkijat ovat puhuneet jopa 20 prosentin lisäyksestä tunnettuihin antiikin ajan teksteihin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]