Euripides

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euripideen patsas

Euripides (muinaiskreikaksi Εὐριπίδης; n. 480406 eaa.) tunnetaan antiikin Kreikan kolmen suuren tragediakirjailijan (muut olivat Aiskhylos ja Sofokles) viimeisimpänä edustajana. Näytelmissään Euripides toi esiin aikaisemmissa näytelmissä tuntemattomat voimakkaat naishahmot sekä painotti erityisesti yksilön henkilökohtaista pohdintaa ja toimintaa. Häntä voidaan pitää ongelmanäytelmän luojana. Tragedioiden lisäksi hänen nimiinsä voidaan laskea ainoa säilynyt satyyrinäytelmä Kyklooppi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euripideen tarkka syntymävuosi ei ole tiedossa. Tarinan mukaan Euripides syntyi vuonna 480 eaa. samana päivänä, jolloin persialaissotien suurin meritaistelu, Salamiin taistelu käytiin ja jolloin Kreikan vanhemmista näytelmä­kirjailijoista Aiskhylos osallistui itse taisteluun, kun taas Sofokles tanssi taistelun jälkeen voiton juhlassa.[1] Todennäköisesti hän kuitenkin syntyi joitakin vuosia aikaisemmin Ateenan naapuruudessa. Euripideen vanhemmista ja perheestä liikkuu erilaisia versioita. Hänen isänsä oli nimeltään Mnesarkhos tai Mnesarkhides. Komediakirjailija Aristofanes pilkkasi Euripidestä kertoen hänen tulevan köyhästä perheestä, mutta myöhemmässä kriittisessä tutkimuksessa tämä on kiistetty. Euripides oli kuitenkin kohtalaisen varakkaasta kodista, sai hyvän kasvatuksen ja monipuolista opetusta. Hänen tuttaviinsa kuuluivat mm. filosofit Anaksagoras ja Sokrates, sekä sofistit Protagoras ja Gorgias.

Euripideen elämästä näytelmien ulkopuolella on jäänyt hyvin vähän lähdemateriaalia. Aristofaneen näytelmien perusteella voidaan muodostaa vain irvaileva kuva Euripideestä. Esimerkiksi näytelmässä Naisten juhla Euripides on loukannut naisia ja lähettää ystävänsä naiseksi pukeutuneena naisten pariin korjaamaan tilannetta. Aristofaneen näytelmässä Sammakot Dionysos matkustaa Haadekseen hakemaan Euripidestä kuolleista, mutta päättääkin tuoda sittenkin Aiskhyloksen. Euripides lähti vapaaehtoiseen maanpakoon teostensa herättämän epäsuosion vuoksi. Hän siirtyi vuonna 408 tai 407 eaa. ensin Magnesiaan ja siten kutsuttuna Makedonian kuninkaan Arkhelaoksen hoviin, jonne oli kerätty joukko eteviä kreikkalaisia taiteilijoita.

Euripides kuoli Makedonian Pellassa 406 eaa. jonne hänet haudattiin.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euripides kirjoitti 92 draamaa, joista 18 on säilynyt täydellisenä. Aiheensa hän ammensi kreikkalaisesta jumaltarustosta, mutta käsitteli niitä erittäin vapaasti. Euripides meni roolihenkilöiden psykologisessa erittelyssään pidemmälle kuin edeltäjänsä ja on ensimmäisenä valinnut eroottisen intohimon draamansa aiheeksi.

Euripideen ensimmäinen näytelmä esitettiin Ateenassa Dionysia-juhlien draamakilpailussa vuonna 455 eaa., jossa hän sijoittui kolmanneksi. Tämän jälkeen hän saavutti muutamia mainintoja näytelmäkilpailuissa, mutta voitti selvästi vähemmän kilpailuja kuin Aiskhylos ja Sofokles. Viimeisen kerran Euripides kilpaili näytelmäjuhlissa elossa ollessaan vuonna 408 eaa. Vuonna 405 eaa. näytelmäkilpailuun osallistui vielä Euripideen kuoleman jälkeen näytelmä Bakkhantit, joka voitti kilpailun. Euripides sai eläessään neljä ensipalkintoa ja yhden kuolemansa jälkeen.

Euripideen näytelmiä esitettiin paljon myös hänen kuolemansa jälkeen ja ne nousivat lopulta suosituimmiksi kuin omana aikanaan suositut Aiskhyloksen ja Sofokleen näytelmät. Hellenistisenä kautena hänet laskettiin kuuluvaksi suurimpien kreikkalaisten tragedikkojen joukkoon. Euripideen vaikutus jatkui voimakkaana roomalaisaikana ja vielä esimerkiksi ranskalaisessa klassistisessa teatterissa.

Näytelmissään Euripides esittelee juonen alussa olevassa prologissa tai pitkissä monologeissa. Hänen näytelmissään on myös monesti lopussa deus ex machina -ratkaisu.

Tragediat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satyyrinäytelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oksala, Päivö: Johdanto. Teoksessa Euripides: Medeia. Ifigeneia Auliissa. (Medeia; Ifigeneia en Aulidi.) Suomentaneet Otto Manninen, K. V. L. Jalkanen. Johdannon kirjoittanut Päivö Oksala. Antiikin klassikot. 2. painos. Juva: WSOY, 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robert Cowley ym.: ”No Glory that was Greece - The Perssians win at Salamis, 480 BC”, What If? Military historians imagine what might have happened, s. 17. Pan Books, 2001. ISBN 978-0-330-48724-5.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 4 x Medeia: Käännöksiä ja esseitä. Toimittanut Maarit Kaimio. Helsinki: Klassillisen filologian laitos, Helsingin yliopisto, 1999. ISBN 951-45-8549-6.
  • Bakkhantit. (Bákkhai.) Suomentanut Mauno Manninen. Porvoo Helsinki: WS, 1967.
  • Herakles. Alkuteosta mukaillen suom. Pentti Saarikoski. Otava, 1967. kirja.
  • Hippolytos. Troijan naiset. (Hippolytos; Troades.) Suomentanut Maarit Kaimio. Helsinki: Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-071-X.
  • Kyklooppi: satyyrinäytelmä. Suom. Pentti Saarikoski). S.l., s.a.. kirja.
  • Medeia. Suomennos ja jälkisanat Kirsti Simonsuuri. Kirja kerrallaan. Helsinki: Lasipalatsi, 1999. ISBN 951-9351-03-5.
  • Medeia. Ifigeneia Auliissa. (Medeia; Ifigeneia en Aulidi.) Suomentaneet Otto Manninen, K. V. L. Jalkanen. Johdannon kirjoittanut Päivö Oksala. Antiikin klassikot. Porvoo Helsinki: WSOY, 1966.
  • Medeia. Ifigeneia Auliissa. (Medeia; Ifigeneia en Aulidi.) Suomentaneet Otto Manninen, K. V. L. Jalkanen. Johdannon kirjoittanut Päivö Oksala. Antiikin klassikot. 2. painos (1. painos 1966). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-01465-6.
  • Euripides. Teoksessa Saarikoski, Pentti: Antiikin runoutta ja draamaa: Suomennoksia. Toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut H. K. Riikonen. Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-17918-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euripides.
  • Euripides-fragmentteja Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)