Artemiin temppeli (Efesos)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Artemiin temppeli
Ἀρτεμίσιον
Artemiin temppelin rauniot.
Artemiin temppelin rauniot.
Sijainti Efesoksen arkeologinen alue, Selçuk, İzmir, Turkki
Koordinaatit 37°56′59″N, 27°21′50″E
Rakennustyyppi kreikkalainen temppeli
Valmistumisvuosi n. 560–550 eaa. (vanha)
n. 350–230 eaa. (uusi)
Suunnittelija Khersifron ja Metagenes (?) (vanha)
Paionios, Demetrios ja Kheirokrates (uusi)
Tyylisuunta joonialainen
Osa Unescon maailmanperintökohdetta
Efesos
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Artemiin temppeli eli Artemision (m.kreik. Ἀρτεμίσιον, lat. Artemisium) oli antiikin aikainen Efesoksen Artemiille omistettu kreikkalainen temppeli, joka sijaitsi Efesoksen kaupungin lähellä Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa. Se oli pyhitetty ikivanhalle anatolialaiselle jumaluudelle ja nimetty tähän yhdistetyn kreikkalaisen Artemis-jumalattaren mukaan. Temppeli luettiin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Sen rauniot sijaitsevat nykyisen Selçukin kaupungin lähellä,[1][2][3] ja ovat osa Efesoksen arkeologista kohdetta, joka on Unescon maailmanperintökohde.

Artemiin temppeli oli suuresti kunnioitettu antiikin maailmassa, ja sitä kunnioittivat niin kreikkalaiset, lyydialaiset ja persialaiset kuin seutua myöhemmin hallinneet makedonialaiset ja roomalaisetkin. Paikalla oli historian kuluessa useita eri temppeleitä. Ensimmäinen suurikokoinen temppeli rakennettiin arkaaisella kaudella noin 560–550 eaa. alkaen, ja se uusittiin tulipalon jälkeen klassisen ja hellenistisen kauden taitteessa noin 350–230 eaa. Kumpikin näistä temppeleistä oli yksi koko antiikin Kreikan suurimpia temppelirakennuksia. Nykyisin temppelistä on jäljellä vain sen perustuksia ja yksi kunnostettu pylväs.[1][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen ja klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artemiin temppelin paikalla on ollut kulttitoimintaa jo pronssikaudella ennen joonialaisten kreikkalaisten tuloa alueelle.[5] Varhaisin pienikokoinen kreikkalainen temppeli, joka sijaitsi myöhemmän, tunnetumman temppelin paikalla, rakennettiin 700-luvulla eaa. Seuraavan kerran pyhäkköaluetta uusittiin arkaaisella kaudella 600-luvun eaa. lopulla tai 500-luvun eaa. alussa.[1]

Lyydian muodostuttua uhkaksi efesoslaiset omistivat koko kaupunkinsa Artemiille yhdistämällä sen temppeliin seitsemän stadioninmitan (n. 1 240 metriä) pituisella köydellä.[6] Tämä tarkoittaa temppelin yhdistämistä kaupungin alkuperäiseen paikkaan Koressoksen akropoliilla, ja ajoitetaan noin vuoteen 565 eaa.[7] Ensimmäistä suurempaa Artemiin temppeliä alettiin rakentaa noin vuonna 560–550 eaa.[2] Se rakennettiin aikaisemman pienen temppelin ympärille.[1] Temppelin arkkitehdit olivat Khersifron Knossoslainen ja hänen poikansa Metagenes. Näitä on kuitenkin ehdotettu myös varhaisemman, 700-luvun eaa. temppelin arkkitehdeiksi.[2][4]

Lyydian kuningas Kroisos tuki uuden temppelin rakentamista rahallisesti saatuaan Efesoksen valtansa alle, ja kustansi muun muassa suuren osan sen pylväistä.[2][4][8] Nykyisin katsotaan, että Kroisoksen tavoitteena oli vahvistaa Efesoksen Artemiin asemaa seudun yhteisenä jumaluutena, joka yhdisti sekä kreikkalaisia että ei-kreikkalaisia asukkaita, siinä missä kreikkalaiset olivat aiemmin palvoneet omia helleenisiä jumaliaan ja paikalliset puolestaan Kybeleä. Samalla hän halusi luoda kulttipaikan, joka nousisi samalle tasolle Didyman Apollonin temppelin ja Samoksen Heraionin kanssa.[9]

Efesoksen temppeli oli yksi joonialaisten pyhimpiä paikkoja, ja sai maineensa ansiosta paljon votiivilahjoja. Herodotos mainitsee temppelin yhtenä kreikkalaisten suurista saavutuksista yhdessä Heraionin kanssa.[10] Fokaialaiset veivät Efesoksen Artemiin kultin Massaliaan, ja sieltä se päätyi Massalian omiin siirtokuntiin Emporioniin ja Rhodeen. Hispanian Dianion eli Artemision sai nimensä siellä olleesta Efesoksen Artemiin temppelistä.[1][3] Efesoslainen filosofi Herakleitos omisti teoksensa Luonnosta Artemiin temppelille sijoittaen teoksen sinne.[11] Ksenofon talletti temppeliin osuutensa kymmenentuhannen sotaretken saaliista. Kun hän asettui Skillukseen, hän rakensi sinne Artemiin temppelin, joka muistutti Efesoksen temppeliä olleen kuitenkin paljon pienempi.[3][12]

Ennallistuspiirros Artemiin temppelistä. Philip Schaff, A dictionary of the Bible, 1887.
Artemiin temppelin pienoismalli Miniatürk-puistossa Istanbulissa.

Temppeli paloi vuonna 356 eaa. Perinteisen käsityksen mukaan palo oli tuhopoltto, jonka sytytti paikallinen Herostratos.[2] Legendan mukaan tämä olisi tapahtunut samana yönä, jolloin Aleksanteri Suuri syntyi.[3] Teon vaikuttimeksi on kuvattu halu saada mainetta, joten rangaistukseksi Herostratokselle ilmoitettiin, että hänen nimensä tullaan täydellisesti unohtamaan. Hänen nimensä kirjaaminen missään pysyvässä muodossa asetettiin kuolemantuomion uhalla rangaistavaksi.[13] Herostratoksen voidaan kuitenkin katsoa onnistuneen tavoitteessaan, sillä hänen nimensä muistetaan kaikesta huolimatta edelleen.

Temppelin paloa on kuitenkin esitetty myös tarkoituksenmukaiseksi, koska vanha temppeli oli tuossa vaiheessa vajoamassa maahan huonon maaperän ja Kaystos-joen liettymisen aiheuttamaan maanpinnan kohoamisen vuoksi. Näin tulipalo mahdollisti uuden temppelin rakentamisen paremmille perustuksille.[14]

Klassisen kauden lopulta myöhäisantiikkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palaneen temppelin paikalle rakennettiin samankaltainen ja samat perusmitat säilyttänyt mutta korkeammalla jalustalla sijainnut temppeli. Uuden temppelin arkkitehdit olivat Paionios, Demetrios ja Kheirokrates.[1] Aleksanteri Suuri tarjoutui Efesoksessa käydessään maksamaan sekä sen, mitä temppelin uudelleenrakentaminen oli siihen mennessä maksanut että tulevat kustannukset, jos saisi sijoittaa temppeliin omistuspiirtokirjoituksen, jolla omistaisi sen Artemiille omalla nimellään. Efesoslaiset kuitenkin kieltäytyivät tästä avusta.[2][3] Kerrotaan, että efesoslaiset myivät omaisuuttaan ja naiset luopuivat koruistaan temppelin rakentamiseksi, ja rahaa saatiin myös vanhan temppelin pylväät myymällä.[3] Temppeli oli pääosiltaan valmis 200-luvun eaa. puolessa välissä.[2] Plinius vanhemman mukaan sen valmistumiseen olisi mennyt 120 vuotta, mikä tarkoittaisi noin vuosia 350–230 eaa.[15]

Demokritos Efesoslaisen kerrotaan kirjoittaneen temppelistä kirjan.[16] Hellenistisellä kaudella temppeli luettiin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Pyhäkköalueella tehtiin kautta historian lukuisia lisäyksiä ja muutoksia. Roomalaisella kaudella alueelle lisättiin keisarikulttiin liittyneitä pyhäkköjä. Laajamittaisia kunnostus- ja rakennustöitä suoritettiin muun muassa keisari Tituksen aikana 79–81 jaa. Gootit tuhosivat temppelin myöhemmällä roomalaisella kaudella vuonna 263.[1][2] Se rakennettiin uudelleen vielä osittain, kunnes se tuhottiin lopullisesti myöhäisantiikin aikaan vuonna 401, samaan aikaan kuin kultti päättyi. Tuolloin temppeli oli todennäköisesti ensimmäisiä, joka päätyi kohteeksi kristittyjen alkaessa vastustaa pakanallisia kultteja.[3][17]

Suurikokoiselle temppelille tai sen raunioille ei ollut kristillisellä ajalla enää muuta käyttöä kuin käyttää sen kiviä uudelleen. Temppelin osia käytettiin muun muassa Efesoksen Pyhän Johanneksen basilikakirkon rakentamiseen. Jossakin vaiheessa 400-lukua myös temppelin itsensä paikalle rakennettiin kirkko sen kiviä uudelleenkäyttäen. Se oli mahdollisesti omistettu Neitsyt Marialle, jonka kultti Efesoksessa tavallaan jatkoi neitsyt Artemiin kulttia.[1] Temppelin ja Efesoksen muiden rakennusten osia vietiin myös muualle, aina Konstantinopoliin saakka, missä temppelin pylväitä arvellaan käytetyn muun muassa Hagia Sofian rakentamiseen. Osien uudelleenkäyttö selittää suurikokoisen temppelin häviämisen lähes kokonaan ajan kuluessa. Lopulta temppelin rauniot peittyivät, kun maanpinta alueella kohosi joen liettymisen seurauksena samalla kun rannikko Efesoksen kohdalla siirtyi kauemmaksi.[3]

Tutkimus ja kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temppelin raunioita yritettiin etsiä pitkään, järjestelmällisemmin 1800-luvun alkupuolelta saakka. Lopulta J. T. Woodin johtama, British Museumin rahoittama ryhmä löysi ne vuonna 1869 seitsemän vuoden etsintöjen jälkeen.[1] Kaivauksia jatkettiin vuoteen 1879 saakka. Vuosina 1904–1906 löydettiin D. G. Hogarthin johdolla vielä lisää alueella olleita veistoksia.[18] Vuodesta 1965 temppelin aluetta on kaivanut Itävallan arkeologinen instituutti. Tutkimukset jatkuvat edelleen. Vuosien kuluessa esiin kaivetut osat ovat hautautuneet uudelleen lietteeseen, ja alue tulvii edelleen usein. Lisäkaivauksia suoritetaan kesäisin aina alueen kuivattamisen jälkeen.[1]

Kultti ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Efesoksen Artemis
Efesoksen Artemis, veistos 100-luvulta jaa. Efesoksen museo.

Efesoksen Artemiin kultti syntyi, kun Efesoksen asuttaneet joonialaiset kreikkalaiset kohtasivat alueella paikallisen, vähäaasialaisen jumalatarkultin, ja yhdistivät sen helleeniseen Artemiin kulttiin.[3][19] Efesoksen Artemis oli kuitenkin hyvin toisenlainen jumalatar kuin varsinaisen Kreikan puolella tunnettu Artemis, joka oli neitsytjumalatar ja metsästäjätär. Efesoksen Artemis oli monirintainen hedelmällisyyden jumalatar, joka esitettiin aasialaisessa ”amatsonilaisessa” asussa. Siinä tavassa, millä tämä esitettiin, ja josta on säilynyt todistusaineistoa veistoksissa ja rahoissa, ei ole juurikaan yhteyttä siihen, miten kreikkalainen Artemis esitettiin.[3]

Kreikkalaisen mytologian mukaan Efesoksen Artemiin temppeli oli amatsonien perustama.[3] Efesoslaiset itse pitivät paikkaa jopa Artemiin syntymäpaikkana. He väittivät, etteivät Artemis ja tämän kaksoisveli Apollon olleet syntyneet Deloksella, kuten yleensä katsottiin, vaan juuri Efesoksessa. Artemiin syntymäpaikka ”Ortygia”, joka yleensä yhdistettiin Ortygiaan saareen ja/tai Delokseen, oli efesoslaisten mielestä Efesoksessa Kenkhreios-virran varrella sijainnut lehto, joka myöhemmin pyhitettiin jumalten käskystä. Se toimi turvapaikkana, ja Apollon itsekin pakeni sinne Zeuksen vihaa surmattuaan kykloopit. Dionysos armahti voittamistaan amatsoneista ne, jotka olivat hakeneet turvaa Artemiin alttarilta. Herakles soi temppelille lisää oikeuksia.[20]

Temppelin Artemiin kulttikuvan katsottiin pudonneen taivaasta.[21] Plinius mainitsee temppelissä olleen puisen Artemiin kulttikuvan.[22] Licinius Mucianus, Pliniuksen aikalainen, sanoi, ettei sitä oltu koskaan vaihdettu, vaikka temppeli oli uusittu monta kertaa.[3] Temppelin papit olivat eunukkeja, ja heidät tunnettiin nimityksellä megabyzoi. Heitä kunnioitettiin suuresti, ja efesoslaiset hankkivat temppeliin sopivia eunukkeja eri puolilta. Temppelin toimintaan osallistui myös neitoja.[3] Artemiin kulttiin kuului Artemisia-juhla, jota vietettiin Artemision-kuussa eli nykyisen maalis-huhtikuun aikoihin. Siihen liittyi urheilu-, teatteri- ja musiikkikilpailuita.[5]

Temppelille lahjoitettiin suuria votiivilahjoituksia, mutta sitä käytettiin myös ikään kuin pankkina varojen ja esineiden tallettamista varten, koska sitä pidettiin arvostuksensa vuoksi turvallisena paikkana.[5] Temppeli oli myös vanha turvapaikka turvananojille. Temppeliä ympäröineen alueen, jonka katsottiin tarjoavan koskemattomuuden, koko vaihteli eri aikoina. Aleksanteri Suuri laajensi sen säteeltään stadioninmitan eli noin 180 metrin laajuiseksi, ja Mithridates VI ulotti sen yhtä kauaksi kuin hänen ampumansa nuoli lensi. Marcus Antonius vielä tuplasi etäisyyden, jonka jälkeen turva-alue käsitti jo osan kaupungistakin. Tämä osoittautui hankalaksi, sillä se teki kyseisestä kaupunginosasta sopivan kaikille laittomuuksille, ja niinpä keisari Augustus kumosi Antoniuksen päätöksen.[3]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Efesoksen Artemiin temppeli sijaitsi useimpien muiden Artemiin temppeleiden tavoin kaupungin ulkopuolella.[4] Se oli rakennettu paikalle, joka oli ollut merenrantaa vielä joonialaisten asutettua Efesoksen noin 1000 eaa. Paikka oli noin 1,5 kilometriä länteen hellenistisen ja roomalaisen kauden Efesoksen keskustasta.[2]

Koska temppeli sijaitsi aina samalla paikalla, paikalla oli todennäköisesti efesoslaisille jonkinlainen kulttimerkitys, joka yleensä selitti pyhäkköjen ja temppeleiden sijainnin. Plinius kuitenkin esitti, että temppeli olisi rakennettu alavalle ja soiselle maalle, jotta se säästyisi paremmin maanjäristyksiltä.[23] W. M. Leake ehdotti aikanaan syyksi sitäkin, että pitkät joonialaiset pylväät näyttävät paremmalta alamaalla, kun taas doorilaisia pylväitä käyttävät rakennukset näyttävät paremmilta korkeammilla paikoilla.[3]

Temppeli on kadonnut niin jäljettömiin, että siitä on ollut vaikea tehdä tutkimuksessa täydellistä rekonstruktiota. Siksi eri lähteissä on jossakin määrin poikkeavia kuvauksia temppelin arkkitehtonisista yksityiskohdista, erityisesti pylväiden lukumääristä ja sijoittelusta.[15]

Varhaiset arkaaiset pyhäköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin tunnettu vaihe eli 700-luvulla eaa. rakennettu temppeli oli pieni peripteraalitemppeli, jonka koko oli noin 6,5 × 13,5 metriä, ja jonka peristasiksessa oli 4 × 8 pylvästä. Keskiössä oli länteen päin avautunut naos eli cella. Cellan sisällä oli kuuden pylvään päällä levännyt baldakiini, jossa oli temppelin kulttikuva. Temppeli sijaitsi paikalla, joka oli myöhempien, suurikokoisten temppeleiden cellaa, toisin sanoen ne rakennettiin alkuperäisen ytimen ympärille.[1]

Temppeli vaikuttaa olleen aina tulvien uhkaama, ja sitä pyrittiin korottamaan. Lopulta sen peristasis hylättiin ja sen seiniä vahvistettiin.[1] Pyhäkkö saattoi tuhoutua kimmerialaisten hyökkäyksessä.[2] Seuraavaa temppelivaihetta alettiin rakentaa samalle paikalle 600-luvun lopulla tai 500-luvun alussa eaa. Se jäi todennäköisesti kesken, kun suuren temppelin rakentaminen alkoi.[1]

Jo varhaisissa temppeleissä alttari oli temppelin länsipuolella, ja temppelit avautuivat alttarille päin. Myös myöhemmät temppelit paikalla noudattivat samaa asettelua.[2] Tämä oli poikkeuksellista kreikkalaisissa temppeleissä, joissa alttari oli yleensä temppelin itäpuolella, ja temppelin pääsisäänkäynti oli näin myös itäpäässä.

Myöhempi arkaainen temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 560–550 eaa. aloitettu, Kroisoksen rahoittama temppeli edusti joonialaista tyyliä. Sen stylobaatin koko oli 55,1 × 115,1 metriä.[2][24] Temppeli oli dipteraalitemppeli, toisin sanoen sitä kiersi kauttaaltaan kaksinkertainen pylväsrivistö.[1] Ulkolaidalla oli lyhyillä sivuilla kahdeksan pylvästä ja pitkillä sivuilla 20[1] tai 21 pylvästä.[24] Erään tulkinnan mukaan pronaoksessa olisi ollut kaksi neljän pylvään riviä, eli kahdeksan pylvästä. Jos pitkillä sivuilla oli 20 pylvästä, tämä tekisi pylväiden kokonaismääräksi 104.[1][2]

Temppeli tehtiin suurista marmorilohkareista, ja niiden työstäminen ja kuljettaminen vaati paljon uusia menetelmiä. Myös temppelin arkkitraavi oli tehty marmorista, ja se on varhaisin tunnettu kreikkalaisen temppelin marmorinen arkkitraavi. Kattorakenteiden sisäosat olivat seetripuusta. Soista maaperää parannettiin sekoittamalla siihen suuria määriä puuhiiltä, mikä on voitu vahvistaa arkeologisesti. Sisällä temppelissä oli pronaos, naos eli cella ja mahdollisesti myös opisthodomos. Naoksen oletetaan olleen sekos eli kattamaton (hypetraali) seinien ympäröimä huone. Sisällä naoksessa ollut jumalattaren kulttikuva oli ateenalaisen Endoioksen 500-luvun eaa. lopulla tekemä.[1][2]

Joitakin temppelin koristeosia on British Museumissa.[2]

Klassinen temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temppelin veistoksin koristeltu pylväsrumpu, n. 320 eaa. Aihe tuntematon, esittää mahdollisesti Thanatosta, Alkestista, Hermestä, Persefonea ja Haadesta (kaikki eivät näy kuvassa). British Museum.
Ennallistus temppelin joonialaisesta pylväästä.

Uusi temppeli noudatti pääosin alkuperäisen mittasuhteita, ja myös se edusti joonialaista tyyliä.[2] Temppeli oli rakennettu korkealle, 13-portaiselle jalustalle.[15] Sen ylimmän osan eli stylobaatin koko oli 51,5 × 111,5 metriä[24] ja koko jalustan koko noin 64,8 × 125,2 metriä.[15] Jalustan pinta oli noin 2,7 metriä arkaaista temppeliä korkeammalla.[2]

Myös uusi temppeli oli dipteraalitemppeli, toisin sanoen sitä kiersi kauttaaltaan kaksinkertainen pylväsrivistö. Länsipäässä eli pääsisäänkäynnin puolella oli vielä kolmas rivi pylväitä. Lisäksi pronaoksessa oli kaksi neljän pylvään riviä eli kahdeksan pylvästä, ja opisthodomoksen edessä kolme pylvästä. Temppelin pitkillä sivuilla oli yleisimmän tulkinnan mukaan 21 pylvästä. Länsipään lyhyellä sivulla oli kahdeksan pylvästä ja itäpään lyhyellä sivulla yhdeksän pylvästä. Ero selittyi sillä, että länsipäässä kahden keskimmäisen pylvään välit toisiinsa ja viereisiin pylväisiin nähden olivat normaalia suuremmat, kun taas itäpäässä samaan tilaan mahtui kolme pylvästä.[1]

Kaikki tämä tekee temppelin pylväiden kokonaismääräksi 117.[1][25] Pliniuksen mukaan pylväitä olisi ollut yhteensä 127,[26] mutta tätä pidetään joko hänen tekemänään virheenä[25] tai virheenä säilyneissä käsikirjoituksissa.[15] Pylväiden korkeus oli noin 18,4 metriä[1] (aiemman arvion mukaan noin 17,7 metriä).[24] Plinius mainitsee pylväiden korkeudeksi 60 jalkaa, mikä vastaa nykyarvioita.[26]

Pylväissä säilytettiin alkuperäisten pylväänjalustojen muoto veistoskoristeluineen.[1] Pliniuksen mukaan jokainen pylväs olisi ollut eri kuninkaan lahjoittama, ja niistä 36 olisi ollut koristeltu reliefein. Yhden pylvään koristelut olivat Skopaan tekemiä.[26] Pylväiden säilyneiden kapiteelien halkaisija vaihtelee 1,64–1,82 metrin välillä.[15]

Sisällä temppelissä oli vanhan temppelin tavoin pronaos ja naos ja oletettavasti myös opisthodomos[1] (tai adyton).[15] Naoksen sisäänkäynnin jälkeen oli portaat, jotka laskeutuivat alemmas vanhan temppelin lattiatasolle.[1] Myös tämän temppelivaiheen naos saattoi olla kattamaton.[15] Sisällä temppelissä oli Apelleen maalaus Aleksanteri Keraunoforos. Strabon näki temppelissä myös Thrasonin veistoksia.[2][3][27] Opisthodomos toimi todennäköisesti aarrekammiona.[1]

Alttari sijaitsi temppelin länsipuolella aiempien temppeleiden tapaan. Se oli U-kirjaimen muotoinen ja avautui länteen päin, ja sen pituus oli noin 39,7 metriä. Alttari oli koristeltu Praksiteleen veistoksilla.[2][3] Temppeli oli ympäröity temenos-muurilla, joka rajasi pyhäkköaluetta ja kiersi temppelin noin yhden stadioninmitan eli 180 metrin etäisyydellä. Sen sisäpuolinen alue tarjosi turvaa turvananojille. Roomalaisella kaudella pyhäkköalueelle rakennettiin ilmeisesti Augustukselle omistettu sebasteion.[1]

Temppelin suurta kokoa kuvaa hyvin se, että Ateenan Parthenonin pinta-ala oli sen pinta-alasta vain noin neljännes;[25] tarkemmin se oli sekä pituus-, leveys- että korkeussuunnassa noin 1,66 kertaa Parthenonia suurempi.[24] Nykyajan mitoilla se oli suunnilleen jalkapallokentän kokoinen. Temppeli oli suurempi kuin suurimmatkaan doorilaiset temppelit, kuten Akragaan Olympoksen Zeuksen temppeli ja Selinuksen niin kutsuttu Temppeli G, tai Ateenan korinttilainen Olympoksen Zeuksen temppeli. Samaa kokoluokkaa oli ainoastaan Samoksen samoin joonialaista tyyliä edustanut Heraion.[24]

Myös uuden temppelin koristeosia on British Museumissa.[2] Temppelistä itsestään on paikan päällä jäljellä enää sen perustuksia ja yksi osittain entistetty pylväs.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Clayton, Peter & Price, Martin (toim.): The Seven Wonders of the Ancient World. Dorset Press, 1989. ISBN 0-88029-393-4.
  • Scarre, Chris (toim.): Maailman seitsemänkymmentä ihmettä: suuret muistomerkit ja niiden rakentaminen, s. 30–32. Otava, 1999. ISBN 951-1-16713-8.
  • Scherrer, Peter (toim.): Ephesus. New Guide. Authorised by Österreiches Archäologisches Institut and Efes Müzesi Selçuk. Graphis Ltd, 2000. ISBN 975-807-036-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Scherrer 2000, s. 44–57.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”EPHESOS Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Smith, William: ”Ephesus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Cartwright, Mark: Temple of Artemis at Ephesus Ancient History Encyclopedia. Viitattu 4.11.2019.
  5. ↑ a b c Temple of Artemis at Ephesus Classics and Ancient History, University of Warwick. Viitattu 4.11.2019.
  6. ↑ Herodotos: Historiateos 1.26.
  7. ↑ Scherrer 2000, s. 186.
  8. ↑ Herodotos: Historiateos 1.92.
  9. ↑ Scherrer 2000, s. 15–16.
  10. ↑ Herodotos: Historiateos 2.146.
  11. ↑ Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 9.6.
  12. ↑ Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 5.3.4.
  13. ↑ Raamatun salaisuudet, s. 359. Perustuu teokseen Mysteries of the Bible, 1989. Kirjoittajat: David Noel Freedman, Thomas L. Robinson ym. Käännös: Kai Takkula. Helsinki: Valitut palat, 1994. ISBN 951-584-063-5.
  14. ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”844 Ephesos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 1072–1073. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  15. ↑ a b c d e f g h Webb, Pamela A.: Hellenistic Architectural Sculpture: Figural Motifs in Western Anatolia and the Aegean Islands, s. 80–81. Hellenistic architectural sculpture, nide 1. Wisconsin studies in classics, ISSN 2472-7474. University of Wisconsin Press, 1996. ISBN 0299149803. Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ Athenaios: Deipnosofistai 12.525.
  17. ↑ Clayton & Price 1989, s. 98.
  18. ↑ Catalogue of Sculpture, vol. II, osa VI, British Museum
  19. ↑ Kallimakhos: Artemis (in Dian.) 238.
  20. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales 3.61.
  21. ↑ Ap.t. 19:35
  22. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 16.40.
  23. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.14.
  24. ↑ a b c d e f Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece, s. 340–341 (sivujen välillä olevat taulukot). W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2.
  25. ↑ a b c Shauf, Scott: Theology as History, History as Theology: Paul in Ephesus in Acts 19, s. 243. Beihefte zur Zeitschrift für die neutestamentliche Wissenschaft, nide 133. Walter de Gruyter, 2012. ISBN 3110906201. Teoksen verkkoversio.
  26. ↑ a b c Plinius: Naturalis historia 36.21 (engl. käännös).
  27. ↑ Plinius: Naturalis historia 35.10; Cicero: Verrestä vastaan (C. Verr.) 2.4 100.60.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Artemiin_temppeli_(Efesos)&oldid=21142374”