Herakleitos

Wikipedia

Herakleitos (muinaiskreikaksi Ἡράκλειτος, noin 535–475 eaa.) oli kreikkalainen filosofi ja merkittävimpiä esisokraatikkoja. Filosofin näkemysten monitulkintaisuuden vuoksi aikalaiset antoivat hänelle lempinimen ”Hämärä” (Skoteinos). Herakleitos loi länsimaisen filosofian historiassa ensimmäisenä filosofisen järjestelmän.^lähde? Hänen kirjoituksensa vaikuttivat Sokrateehen, Platoniin ja stoalaisuuteen. Myös 1800-luvun filosofia kiinnitti paljon huomiota Herakleitokseen.

Sisällysluettelo 1 Elämä 2 Filosofia 2.1 Jatkuva muutos 2.2 Dialektiikka ja logos 3 Vaikutus 4 Lähteet 4.1 Viitteet 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

Herakleitos oli kotoisin Efesoksesta Vähästä-Aasiasta. Hänen isänsä nimi oli Bloson.^[1] Herakleitoksen kerrotaan polveutuneen kuninkaallisesta suvusta mutta luopuneen eduistaan voidakseen elää riippumatonta elämää.

Herakleitosta on pidetty yhtenä värikkäimmistä Sokratesta edeltäneistä filosofeista. Häntä on pidetty jopa ihmisvihaajana, sillä hänen filosofiansa oli kaikkea muuta kuin populistista. Hänen ajatteluaan sävyttää kriittinen suhtautuminen ihmisiin, ja osan elämästään hän elikin yhteiskunnasta eristäytyneenä. Luonteeltaan hän oli itsetietoinen, ja hänen sanotaan arvostelleen ankarasti sekä aikansa muita ajattelijoita että ylipäätään koko ihmiskuntaa. Hänen sanotaan halveksineen joukkoja, ”liian monia”, jotka viettivät unielämää heräämättä koskaan tietoiseen ajatteluun. Erityisen halveksivasti Herakleitos suhtautui uskonnollisuuden ulkokohtaisiin muotoihin.

Diogenes Laertiokselta tiedetään, että Herakleitos kirjoitti kirjan. Diogenes kertoo myös, että Herakleitos talletti kirjansa Artemiin temppeliin, Artemesioniin, yhteen 500-luvun eaa. suurimmista temppeleistä, omistaen sen temppelille. Tämä on mahdollista, koska tuohon aikaan temppeleitä käytettiin usein arvokkaiden tavaroiden säilytykseen. Useat myöhemmät filosofit viittaavat kirjaan. Kirjan kerrotaan olleen saatavilla vielä Plutarkhoksen ja Klemens I:n aikana.^[1] Herakleitoksen suuri maine perustuu kirjaan. Sukupolvi tai pari sen jälkeen ”kirja sai niin suuri maineen, että se synnytti hänen filosofiansa kannattajien joukon, joita kutsuttiin herakleitoslaisiksi”.^[2]

Herakleitos lienee kirjoittanut ja opettanut aforismeja. Mietelmien tarkoituksena oli rohkaista ajattelemaan luonnollisen lain ja järjen mukaisesti.

Herakleitos kuvataan usein melankolikoksi, ja häneen viitataan joskus ”itkevänä filosofina”, vastakohtana Demokritokselle, joka tunnetaan ”nauravana filosofina”.^[3][4] Herakleitoksesta kerrotaan useita tarinoita, joihin kuuluu kertomus hänen kuolemastaan. Sen mukaan hän kylpi sairaana karjanlannassa ja hylkäsi lääkärien ohjeet. Kertomukset johtunevat hänen katkelmiensa vertauskuvien väärästä tulkinnasta ja että kertomus haluttiin johtaa katkelmista.^[5]

[muokkaa] Filosofia

[muokkaa] Jatkuva muutos

Kuten muidenkin esisokraatikkojan ajattelu, myös Herakleitoksen ajattelu tunnetaan vain muiden kirjailijoiden teoksissa säilyneiden katkelmien kautta. Toisin kuin muun muassa Thales, Anaksimandros ja Pythagoras, Herakleitos katsoi, ettei aineellisessa todellisuudessa voi olla mitään pysyvää. Siksi hän ajatteli, että muutos on todellista ja pysyväisyys vain harha. Hänelle kaikki oli liikkeessä, kuten hänen tunnetuimmassa aforismissaan ”Panta rhei”:

Πάντα ῥεῖ καὶ οὐδὲν μένει.

Panta rhei kai ouden menei.

"Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan."

Hänet tunnetaan myös siitä, että hän sanoi, ettei kukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan, sillä sen enempää astuja kuin virtakaan ei ole sama:

Ποταμοῖς τοῖς αὐτοῖς ἐμβαίνομέν τε καὶ οὐκ ἐμβαίνομεν, εἶμέν τε καὶ οὐκ εἶμεν.

Potamois tois autois embainomen te kai ouk embainomen, eimen te kai ouk eimen.

”Me sekä astumme että emme astu samoihin jokiin, olemme ja emme ole.”

Nämä sanonnat tunnetaan ennen kaikkea Platonilta, joka mainitsee ”panta rhein” muodossa πάντα χωρεί (panta khôrei, ”kaikki liikkuu”),^[6] mutta niitä ei tunneta sellaisenaan Herakleitokselta säilyneistä teksteistä.^[7]

Parmenides vastusti ankarasti Herakleitoksen näkemyksiä, että muutos on perustavanlaatuinen kaikissa luontoa koskevissa teorioissa, ja esitti sen sijaan, että muutos on vain harhaa ja kaikki on perustavanlaatuisessa muuttumattomuuden tilassa.

Herakleitos sanoi: ”Aika on lapsi joka siirtää pelimerkkejä; kuninkaallinen voima on lapsen.”

Muutoksen korostaminen johti siihen, että Herakleitos korosti myös ristiriitoja (ἀγών, agon 'taisto') ja katsoi, päinvastoin kuin Homeros, että taisto johti muutokseen: ”Sota on kaiken isä ja kuningas” ja ”kaikki eläimet ajetaan laitumelle lyönnillä”.

[muokkaa] Dialektiikka ja logos

Herakleitoksen mukaan maailman alkusyynä ei ollut ilma, vesi tai maa, niin kuin muut esittivät, vaan tuli. Herakleitoksen ajattelussa tuli tuhosi kaikkeuden määrävälein ja synnytti sen sitten uudestaan.

»Tämä kaikkeus, joka on sama kaikille, ei ole kenenkään jumalan tai ihmisen tekemää, vaan se on aina ollut, on, ja tulee aina olemaan — elävä tuli, leimahtaa liekkiin säännölliseen tahtiin ja hiipuu säännölliseen tahtiin.»

Herakleitosta on sanottu yhdeksi ensimmäisistä dialektisista filosofeista, koska hän tunnusti muutoksen yleisyyden ja kehityksen sisäisten vastakohtien kautta. Myös ajatus logoksesta on pantu Herakleitoksen nimiin, sillä hän uskoi kaiken saavan alkunsa siitä. Logos oli jonkinlainen kaikkea muutosta hallitseva järki. Herakleitos opetti myös, että vastakohdat ovat yhtä. Tällä hän tarkoitti, ettei asioita voi ymmärtää ilman niiden vastakohtia. Tummaa ei ole ilman vaaleaa, kuumaa ei ilman kylmää, oikeutta ei ilman vääryyttä ja niin edelleen. Todellisuutta määrittävä periaate logos ilmenee erityisesti vastakohtien kautta, joilla on kätkettyjä yhteyksiä. Esimerkiksi merivesi on haitallista ihmisille, mutta hyödyllistä kaloille. Todellisuus on kokonaisuus, jossa muutokset yhteen suuntaan lopulta tasapainottuvat vastakkaissuuntaisin muutoksin. Vaikka taustalla on yleinen säätelyperiaate, se ilmenee jatkuvana muutoksena. Todellisuus on kuin tuli: se on liikkeessä ja muuttaa muotoaan.

Hänen ajatuksensa vastakohdista tulevat esille muun muassa seuraavissa katkelmissa:

»Kosmisena sääntönä, kuten päivä taipuu yölle, samoin talvi, kesä, sota, rauha, paljous, nälänhätä. Kaikki asiat muuttuvat. Tuli läpäisee mirhamipalan, kunnes yhdistyvät kappaleet kuolevat ja nousevat taas savussa, jota kutsutaan suitsukkeeksi.»

»Ihmiset eivät tiedä, kuinka se mitä vedetään eri suuntiin harmonisoituu itsensä kanssa. Maailman harmoninen rakenne riippuu vastakkaisista jännitteistä, kuten jousenkaari ja lyyra.»

[muokkaa] Vaikutus

Herakleitoksen filosofiaa on tulkittu hyvin monin tavoin, erityisesti koska hänen ajatteluaan tunnetaan ainoastaan tekstikatkelmien kautta. Monet filosofit, kuten Platon ja Aristoteles, ovat tunnustaneet hänen merkityksensä ontologisten ongelmien esillenostamisessa. Hänen ajatuksensa ”tulemisesta”, jossa ontologiset vastakohdat nähdään perustavasti toisiinsa kytkeytyneenä, on herättänyt enemmän pohdintaa. Herakleitos kirjoitti: ”Vastakohta tuo sopusointua. Epäsovusta tulee puhtain harmonia” (fragmentti 98). Sekä Platon että Aristoteles olisivat olleet tästä eri mieltä. Platon katsoi, että kaikella on yksi muuttumaton olemus. Aristoteles taas muotoili ensimmäisenä ristiriidattomuuden lain: ”Jostakin ei voida sanoa, että se on ja se ei ole samalla tavalla ja samaan aikaan.” Näin aristoteelinen logiikka on selvä vastakohta Herakleitoksen logokselle, koska Herakleitokselle tyypilliset ilmaukset, kuten ”Olen koska en ole”, ovat ristiriidassa ristiriidattomuuden lain kanssa.

Friedrich Nietzsche omaksui Herakleitoksen opin tulemisesta.^[8] Martin Heidegger käsitteli vuosien 1943–44 luennoissaan laajalti Herakleitosta puhuessaan länsimaisen ajattelun alkuperästä sekä logiikasta (erityisesti Herakleitoksen oppia logoksesta).^[9]

Karl Popper puolestaan syytti Herakleitosta siitä, että hän oli osaltaan luomassa perustaa suljetulle yhteiskunnalle. Erityisesti Popper katsoi Herakleitoksen tehneen moraalisista arvoista suhteellisia ja lainasi hänen sanojaan koskien vastakohtien ykseyttä: ”Hyvä ja paha ovat identtisiä.” Popper katsoi Herakleitoksen myös muotoilleen historisistisen opin, joka perustuu ”sodan oikeutukseen ja ihmisen ylemmyyteen”.^[10] Toisaalta Popper viittaa Herakleitokseen esisokraatikkona, joka keskittyi muutoksen ongelmaan ja ymmärsi todellisuuden liekin kaltaiseksi, tapahtumasarjaksi.^[11]

[muokkaa] Lähteet

• Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 329–334 (IX.1), 567–570. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.
• Herakleitos 1971: Yksi ja sama. Aforismeja. Suomentanut Pentti Saarikoski. Otava, Helsinki.
• Herakleitos: Yksi ja sama: Aforismeja. Suomentanut Pentti Saarikoski. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1971.
• Kahn, Charles 1979: The Art and Thought of Heraclitus: Fragments with Translation and Commentary. Cambridge University Press, London. ISBN 0-521-28645-X.
• Kenny, Anthony 1998: A Brief History of Western Philosophy. Blackwell Publishers, Oxford. ISBN 0-631-20132-7
• Kirk, G. S. 1954: Heraclitus: The Cosmic Fragments. Cambridge University Press, London. ISBN 0-521-05245-9.
• Montaigne, Michel de. "Of Democritus and Heraclitus". The Essays of Michel de Montaigne.
• Platon 1999: Kratylos teoksessa Teokset II. Suomennos Marja Itkonen-Kaila. Toinen painos. Otava, Helsinki.
• Popper, Karl 1965: The Open Society and Its Enemies: Vol. 1 The Spell of Plato. Routledge Classics, London.
• Popper, Karl 1995: Arvauksia ja kumoamisia. Suomentanut Eero Eerola. Gaudeamus, Helsinki. (Alkuteos 1963.) ISBN 951-662-625-4

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit:

• Herakleitoksen elämäkerta (englanniksi)
• Herakleitoksen elämäkerta (kreikaksi)

Ensyklopedia-artikkeleita:

• Heraclitus (The Internet Encyclopedia of Philosophy) (englanniksi)

Katkelmia Herakleitokselta:

• Herakleitoksen säilyneitä katkelmia (kreikaksi) (englanniksi)
• Heraclitus: The Complete Fragments, käännös William Harris (kreikaksi) (englanniksi)
• Fragments of Heraclitus (kreikaksi) (englanniksi) (ranskaksi)

Muuta:

• Antti Kajas: Herakleitoksen käsitys sielusta