Tämä on suositeltu artikkeli.

Didyma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Didyma
Δίδυμα
Didyman Apollonin temppelin ja stadionin rauniot.
Didyman Apollonin temppelin ja stadionin rauniot.
Sijainti

Didyma
Koordinaatit 37°23′06″N, 27°15′24″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Didim, Aydın
Historia
Tyyppi pyhäkköalue ja kylä
Huippukausi arkaaiselta kaudelta roomalaiskauteen
Kulttuuri antiikki
Alue Joonia
Kaupunki Miletos
Aiheesta muualla

Didyma Commonsissa

Didyma (m.kreik. Δίδυμα) eli Brankhidai (m.kreik. Βράγχιδαι, lat. Branchidae) oli antiikin aikainen Apollonille omistettu pyhäkköalue, joka sijaitsi Jooniassa Vähässä-Aasiassa lähellä Miletosta. Didymassa sijaitsi suuri Apollonin temppeli, ja siellä toimi tämän oraakkeli.[1][2][3][4][5]

Didyman Apollonin oraakkelista ja temppelistä vastasi alun perin brankhidien pappissuku, joka kuitenkin hävisi persialaisten tuhottua vanhan temppelin 400-luvulla eaa. Uuden temppelin rakennustyöt alkoivat hellenistisellä kaudella noin vuonna 300 eaa. ja jatkuivat roomalaiselle kaudelle saakka. Temppeli ei kuitenkaan koskaan valmistunut täysin.[3][6] Hallinnollisesti Didyman alue oli osa Miletoksen kaupunkivaltiota.[7]

Nykyisin Didyma on yksi Turkin suosituimmista turistikohteista, ja siellä käy vuosittain tuhansia kävijöitä.[8]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joonian eteläosan rannikon kartta, johon on merkitty myös Didyman sijainti.

Didyma sijaitsi antiikin aikana Jooniassa Miletoksen niemimaaksi kutsutulla Miletoksen kaupunkivaltion alueella, linnuntietä noin 17 kilometriä etelään Miletoksen kaupunkikeskuksesta.[9] Sen ja kaupungin yhdisti Pyhä tie, joka sai alkunsa Miletoksen Delfinionilta eli Apollon Delfinioksen pyhäköltä,[10] ja tuli Didymaan pohjoisluoteesta päin.[11] Strabon ilmoitti Didyman etäisyydeksi merestä 18 stadioninmittaa, mikä vastaa nykyistä etäisyyttä, noin 3,2 kilometriä. Plinius vanhempi puolestaan laski kyseiseksi etäisyydeksi 20 stadionia, ja Didyman ja Miletoksen etäisyydeksi 180 stadionia,[2][12] mistä jälkimmäinen on jo selvästi liikaa. Didymasta luoteeseen sijaitsi Panormoksen satama (nykyinen Kovella), ja lounaaseen Poseidoninniemi (nykyinen Tekağac burnu), jossa sijaitsi Poseidonin alttari.[1]

Nykyisin Didyman arkeologinen kohde sijaitsee Aydınin maakunnassa neljän kilometrin päässä Didimin suositusta lomakaupungista. Nykyisen kaupungin alkuperäinen nimi oli Yenihisar, mutta se nimettiin Didimiksi vuonna 1991 Didyman historiallisen kohteen mukaan.[13]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologisten löytöjen lisäksi Didyman temppeli mainitaan useissa antiikin aikaisissa teoksissa. Varhaisin maininta Didymasta on Herodotoksen Historiateoksessa 400-luvulla eaa.[14] Myös muun muassa Strabon, Pausanias ja Suetonius käsittelevät teoksissaan Didyman temppeliä.[1]

Perustamismyytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konon ja Varro kertovat teoksissaan Didyman oraakkelin alkuperän. Delfoilaisella Demokloksella oli poika Smikros, jonka kanssa hän purjehti Delfoista Miletokseen Delfoin oraakkelin ohjeiden mukaan. Poika kuitenkin karkasi ja eräs Eritharses otti hänet kasvatikseen. Smikros meni tämän jälkeen naimisiin joko Eritharseen tyttären kanssa (Varron mukaan) tai erään rikkaan miletoslaisen tyttären kanssa (Kononin mukaan). Raskaana ollessaan vaimo näki unta, että aurinko meni sisään hänen suustaan ja ulos hävyn kautta. Parille syntyi poika Brankhos, joka oli niin kaunis että Apollon rakastui häneen. Apollon suuteli Brankhosta, kun tämä oli paimenessa, ja opetti tälle ennustamisen taidon. Paikalle, jossa Apollon suuteli Brankhosta, rakennettiin Apollonille omistettu temppeli.[15]

Tarinan taustalla voi olla Delfoin yritys saada kunnia myös Didyman oraakkelista tai miletoslaisten yritys liittää oma oraakkelinsa Delfoin kuuluisampaan oraakkeliin. Myös Strabon kertoo Brankhoksen olleen alkujaan Delfoista. Apollonin rakkaus Brankhosta kohtaan oli tunnettu aihe antiikin aikana ja siihen viitataan usein kreikkalaisessa ja roomalaisessa kirjallisuudessa. Apollon mainitaan myös joskus Brankhoksen isänä, ja myös Kononin ja Varron tarinassa aurinko viittaa Apolloniin.[16]

Arkaainen ja klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Didyma oli kulttipaikkana jo ennen kuin kreikkalaiset asuttivat Joonian rannikon. Paikalla oli alun perin pyhä lähde ja lehto.[9] Paikan vierasperäiseen alkuperään viittaa nimi ”Didyma”, joka alkujaan oli anatolialaisesta kielestä. Kreikkalaisia se muistutti sanasta didymoi (”kaksoset”), joka viittasi Apolloniin ja Artemiihin. Didyman varhaisin temppelirakennus rakennettiin 700-luvun eaa. lopulla.[6]

Gorgonin pää temppelin korniisissa.[6]

500-luvulta eaa. peräisin olevat piirtokirjoitukset osoittavat temppelin olleen jo silloin pitkään toiminnassa. Noin vuodelta 600 eaa. peräisin olevassa homeerisessa hymnissä mainitaan Apollon Miletoksen herrana, minkä uskotaan viittaavan Didyman temppeliin. Historiallisella ajalla temppeli tunnettiin laajalti. Itse Didyma mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisenä Herodotoksen historiassa.[17] Herodotos kertoo Egyptin faaraon Nekau II:n lähettäneen lahjoja temppelille vuonna 608 eaa. voitettuaan Megiddon taistelun. Faarao lähetti muun muassa taistelussa käyttämänsä vaatteet temppelille.[18] Lyydian kuningas Kroisos lahjoitti Didyman temppelille yhtä paljon kultaa kuin hän oli lahjoittanut Delfoin temppelille.[6] Herodotoksen tarinassa Kroisos lähetti viestin seitsemälle eri oraakkelille testatakseen näitä. Tarinan mukaan vain Delfoi ja Oropoksen Amfiaraion läpäisivät Kroisoksen testin. Herodotos mainitsee myös brankhidien pappissuvun, jonka jäsenet huolehtivat temppelirakennuksesta ja oraakkelista aina vuoteen 494 eaa. asti. Brankhidit juonsivat juurensa myyttisestä Brankhoksesta, jolle Apollon oli suonut ennustamisen lahjan.[3] Arkaaisella kaudella Didyma tunnettiin myös nimellä Brankhidai, joka viittasi brankhidien pappissukuun.[19]

Alkuperäinen kulttipaikka koostui luultavasti alttarista ja lähteestä. Varhaisimmat kivirakennukset Didymassa rakennettiin 600-luvun eaa. lopulla, ja niitä edelsivät luultavasti puiset rakennukset. Alkujaan puinen Apollonin temppeli korvattiin pienellä kivisellä naoksella. Tämän ympärille rakennettiin myöhemmin temppeliä ympäröivät korkeat seinät. Nämä seinät ympäröivät temppeliä ehkä vain kolmelta ilmansuunnalta. Arkeologit ovat löytäneet naoksen sekä eteläisen ja pohjoisen seinän jäänteet.[18]

Apollonin temppelin rauniot.

Sardis joutui Persian vallan alle noin vuonna 546 eaa. ja tämän jälkeen myös Miletos joutui Persian valtapiiriin. Miletos sai säilyttää samat oikeudet, jotka sillä oli ollut jo Kroisoksen vallan alla.[20]

Herodotos kertoo, että Kymen kaupunki konsultoi Didyman oraakkelia sen jälkeen kun eräs Paktyes oli yllyttänyt lyydialaiset kapinaan persialaisia vastaan. Kapinan epäonnistuttua Paktyes pakeni Kymeen, minkä jälkeen kymeläiset halusivat kysyä neuvoa oraakkelilta koskien sitä, pitäisikö heidän luovuttaa Paktyes persialaisille. Didyman oraakkeli vastasi, että kymeläisten tuli luovuttaa Paktyes persialaisille. Kymeläiset eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä, vaan lähettivät erään Aristodikoksen hakemaan uuttaa lausuntoa oraakkelilta. Oraakkelin annettua jälleen käskyn luovuttaa Paktyes, Aristodikos alkoi poistaa temppeliin pesiytyneitä lintuja ja niiden pesiä. Pian Apollonin ääni kuului temppelistä ja kysyi, miksi Aristodikos hääti Apollonin suojatteja. Aristodikos kysyi puolestaan, miksi Apollon suojeli omia suojattejaan, mutta käski Kymeä toimimaan päinvastoin. Apollon vastasi, ettei kymeläisten olisi tullut alkujaankaan kysyä jumalalta niin epäpyhää kysymystä. Herodotoksen tarina on luultavasti osittain fiktiota, mutta ensimmäinen oraakkelin vastaus saattaa olla aito.[21]

Uudempaa temppelirakennusta alettiin rakentaa 500-luvun eaa. puolivälissä. Tämä rakennus oli yhtä pitkä kuin Ateenan Parthenon ja hieman sitä leveämpi. Temppelissä oli kahdet pylväsrivistöt kaikilla sivuilla ja 8 tai 12 pylvästä käsittänyt pronaos. Temppelin länsiosassa sijaitsi katoton adyton, eli temppelin pyhin osa, jossa sijaitsi pieni naos, joka saattoi olla alkuperäinen.[18]

500-luvun eaa. lopulla kuvanveistäjä Kanakhos teki pronssisen Apollonin patsaan, joka sijoitettiin naokseen. Patsas oli samannäköinen kuin Kanakhoksen seetripuusta veistämä Apollonin patsas Thebassa.[22]

Temppelin tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Miletos nousi niin kutsuttuun Joonian kapinaan persialaisia vastaan vuonna 499 eaa., ehdotti historioitsija Hekataios, että miletoslaiset ottaisivat käyttöönsä Didyman temppelin aarteet, koska muuten persialaiset tulisivat ryöstämään ne itselleen. Persialaiset kukistivat Miletoksen vuonna 494 eaa., ja Didyman temppeli poltettiin ja sen aarteet vietiin Susaan. Miletoslaisia otettiin vangiksi ja vietiin Persianlahden rannalla sijainneeseen Ampeen. Brankhidien pappissuvun jäseniä saattoi olla muiden vangiksi otettujen mukana, tai heidät saatettiin teloittaa. Didyman oraakkeli ei ollut toiminnassa seuraavan 160 vuoden aikana, eikä temppeliä jälleenrakennettu tuona aikana.[10][23]

Brankhidien kohtalosta on myös toinenkin versio, joka saattaa olla myöhempää perua. Sen mukaan Kserkses olisi polttanut temppelin vuonna 479 eaa. ja vienyt brankhidit Sogdianaan, josta Aleksanteri Suuri löysi heidän jälkeläisensä Intian sotaretkensä aikana. Tämä tarina on luultavasti Kallistheneen sepittämä.[24]

Seuranneiden 160 vuoden aikana Miletos joutui aluksi Ateenan vallan alle ja noin vuonna 400 eaa. takaisin Persian valtapiiriin. Tältä ajalta on löydetty piirtokirjoituksia, kolikoita ja muita arkeologisia löytöjä, jotka osoittavat kulttipaikan olleen vielä käytössä.[25]

Hellenistinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temppelin koristelujen yksityiskohtia.

Suurin osa Joonian kaupungeista antautui Aleksanteri Suurelle Granikosjoen taistelun jälkeen vuonna 334 eaa. Miletos ei kuitenkaan antautunut, vaan Aleksanterin armeija valtasi sen piirityksen jälkeen. Aleksanteri teki Miletoksesta demokratian, ja pian kaupunki alkoi jälleen kukoistaa. Miletoslaiset alkoivat suunnitella Didyman temppelin jälleenrakennusta. Vuoteen 331 eaa. mennessä oraakkeli oli jälleen toiminnassa. Kallistheneen mukaan pyhästä lähteestä, joka oli aikaisemmin kuivunut, alkoi jälleen virrata vettä. Kallisthenes kertoo lisäksi, että miletoslaiset toivat Aleksanterille oraakkelin ennustuksia, kun tämä oli Egyptissä.[19][26] Ennustukset kertoivat muun muassa, että Aleksanteri oli Zeuksen poika. Oraakkeli ennusti myös Aleksanterin tulevan voiton Gaugamelassa, Dareios III:n kuoleman ja Spartan kapinan. Näitä ennustuksia voidaan pitää jokseenkin aitoina. Didyman oraakkeli ennusti luultavasti Aleksanterin voittavan persialaiset. Ennustusten tavoite oli luultavasti saada Aleksanterin tuki temppelin jälleenrakentamiselle.[26] Aleksanteri määräsi temppelin jälleenrakennettavaksi, mutta todellisuudessa tämä tapahtui vasta Seleukos I:n aikana.[6]

Uutta oraakkelia ei laitettu yhden ainoan suvun huostaan kuten aikaisemmin, vaan tällä kertaa Miletoksen kaupunki otti sen suoraan hallintaansa. Didyman johtava pappi, profētēs, oli kaupungin nimittämä virkamies, jonka virkakausi oli vuoden pituinen. Pappia avustivat kaksi muuta virkamiestä (tamiai) ja neuvosto (kosmoi).[27]

Temppelin alue toimi myös turvapaikkana (asylia). Miletoslaisten mukaan turvapaikkaoikeudet oli myöntänyt Dareios I, mutta tästä ei ole varmuutta. Seleukoksen aikana temppeli toimi kuitenkin turvapaikkana.[28]

Vuonna 301 eaa. käydyssä Ipsoksen taistelussa miletoslaiset tukivat Seleukos I:stä. Kiitollinen Seleukos tuki Didyman temppelin jälleenrakennusta. Myös Seleukoksen vaimo Apama I ja poika Antiokhos I tukivat temppelin rakennusta, mikä ilmenee vuodelta 299 eaa. peräisin olevasta piirtokirjoituksesta. Antiokhos rakennutti Miletoksen Eteläiselle agoralle stoan, jonka tulot tuli käyttää temppelin jälleenrakentamiseen. Seleukos palautti myös kuvanveistäjä Kanakhoksen 500-luvulla eaa. tekemän Apollonin patsaan, jonka persialaiset olivat vieneet Ekbatanaan. Seleukos ja Antiokhos lahjoittivat Apollon Didymaiokselle useita uhrilahjoja vuonna 288 eaa.[10][27][29]

Miletoslaiset aikoivat rakentaa temppelin, joka olisi melkein suurin koko kreikkalaisessa maailmassa. Temppelistä piti tulla kooltaan 109 kertaa 51 metriä, mutta se jäi kesken.[6] Temppelin suuri halli jäi vaille kattoa ja katottomaan halliin rakennettiin pienempi pyhäkkö. Arkkitehdeiksi valittiin miletoslainen Dafnis ja efesoslainen Paionios.[3][10] Paionios oli myös ollut Efesoksen Artemiin temppelin arkkitehtina. Uuden temppelin rakennustyöt jatkuivat vuosisatoja, ja sitä rakennettiin vielä keisari Caligulan (hallitsi 37–41 jaa.) aikana. Caligula halusi saada temppelin valmiiksi omalla hallituskaudellaan. Ilmeisesti temppeli oli kuitenkin tarpeeksi valmis jo noin vuonna 250 eaa., että sitä saatettiin käyttää oraakkelitoimitusten yhteydessä. Uusi naos valmistui luultavasti 200-luvulla eaa. Vuonna 277/276 eaa. keltit ryöstivät Didyman ja veivät mukanaan suuren osan temppelin aarteista, mikä ilmenee samana vuonna tehdystä piirtokirjoituksesta. Seleukidit jatkoivat Didyman tukemista vuoteen 190 eaa. asti.[30]

Didymassa oli vuosittain juhlittu Apollon Didymaioksen juhlia. Vuodesta 207 tai 203 eaa. juhlat laajennettiin panhelleenisiksi, eli niihin saivat osallistua kaikki kreikkalaiset. Hellenistisille juhlille tyypillisesti ne järjestettiin tämän jälkeen joka neljäs vuosi. Juhlien laajennuksen jälkeen Didymaan rakennettiin muun muassa stadion, jossa järjestettiin juhliin kuuluvat kisat. Stadion oli temppelin eteläpuolella, ja eteläsivun krepidoman rappusia käytettiin stadionin istuinpaikkoina.[31]

Roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitharaa soittavaa Apollonia esittävä patsas, joka on löydetty Miletoksesta. Roomalaiskaudelta, 100-luvulta jaa.

Antiokhos III:n hävittyä roomalaisille vuonna 191 eaa. Miletos ja Didyma joutuivat Rooman ja sen liittolaisen Pergamonin valtapiiriin, mutta säilyttivät autonomiansa. Vuonna 133 eaa. alueesta tuli osa Rooman Asian provinssia. Roomalaiset arvostivat suuresti Didyman oraakkelia, ja se kukoisti roomalaiskaudella. Vuonna 84 eaa. roomalaiset ottivat Didyman juhlat omaan hallintaansa sen jälkeen, kun Miletos oli kannattanut Mithridatesta. Julius Caesar laajensi Didyman temppelin aluetta, joka toimi edelleen turvapaikkana. Myöhemmin keisari Tiberius antoi Rooman senaatille oikeuden tutkia kreikkalaisten temppeleiden turvapaikkaoikeuksia. Ilmeisesti temppelien turvaan oli etsiytynyt rikollisia. Senaatti hyväksyi Didyman oikeuden turvapaikkana. Didymalla oli myös muita erityisoikeuksia Rooman vallan aikana, sillä se oli yksi kahdeksasta temppelistä, jotka saivat ottaa vastaan maata testamenttien perusteella.[32]

Dion Kassios kertoo, että keisari Caligula halusi temppelin itselleen, mutta luultavampaa on, että Caligula määräsi itselleen rakennettavan temppelin Miletokseen. Dion on luultavasti sekoittanut tämän Caligulan haaveisiin saada Didyman temppelin rakennustyöt valmiiksi. Keisari Trajanus puolestaan kunnosti Miletoksen ja Didyman välistä Pyhää tietä, joka oli vaikeakulkuinen pyhiinvaeltajille. Toisin kuin Delfoin oraakkeli, Didyman oraakkeli jatkoi ennustusten antamista vielä 200- ja 300-luvuilla jaa.[33] 200-luvun alussa Didyma mainitaan yhtenä roomalaisen maailman seitsemästä pyhimmästä paikasta.[34]

Vuonna 262 gootit hyökkäsivät Jooniaan ja tuhosivat Artemiin temppelin Efesoksessa. Kuullessaan tästä miletoslaiset linnoittivat Didyman ja puolustivat sitä gootteja vastaan. Gootit eivät onnistuneet valtaamaan Miletosta ja Didymaa. Eräs piirtokirjoitus kertoo, että temppelin puolustajilta loppui vesi, mutta ihmeen ansiosta syntyi lähde, joka pelasti puolustajat. Ilmeisesti entinen lähde oli tukkiintunut, ja temppelin puolustajat avasivat sen piirityksen aikana. Vuonna 287 konsuli Festus rakennutti kaivon lähteen ympärille. Vuonna 303 Didyman oraakkeli kannatti keisari Diocletianuksen aloittamaa kristittyjen vainoa. Konstantinus Suuren aikana kristinusko pääsi kuitenkin voitolle, ja keisari Constantius II kielsi pakanalliset uhraukset. Tätä ei kuitenkaan noudatettu yleisesti.[33]

Viimeisen kerran Apollonin oraakkeli toimi Didymassa keisari Julianuksen aikana. Kristinuskoa vastustanut keisari nimitytti itsensä Didyman papiksi. Didyma oli luultavasti yksi niistä oraakkeleista, joilta Julianus haki ja sai kannustavan lausunnon Persian sotaretkeään varten. Vuonna 391 kaikki oraakkelit kiellettiin keisarillisella määräyksellä. Vuonna 400 kaikki pakanalliset temppelit suljettiin, ja luultavasti toiminta Didyman temppelissä lakkasi tuohon aikaan.[1][35]

Bysanttilaiselta kaudelta nykypäivään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristityt tekivät Didyman Apollonin temppelin adytonista basilikan, ja sitä käytettiin Hieronin piispanistuimena. Hieron (pyhä paikka) oli Didyman nimi bysanttilaiskaudella. Temppelin etupuolella olleet linnoitustyöt säilytettiin ja adytonin itäpuolinen osa rakennettiin uudelleen linnoitukseksi. Linnoitus tuhoutui ja basilika vaurioitui maanjäristyksessä 900-luvulla. Miletos ja sen ympäristö säilyivät Bysantin vallassa aina 1300-luvulle, jolloin turkkilaiset valtasivat sen. Temppeli oli pystyssä vielä vuonna 1446, kun Cyriacus Anconalainen (Ciriaco de' Pizzicolli) kävi paikalla. Temppeli luhistui kuitenkin vuoden 1493 maanjäristyksessä. Didyma oli turkkilaiskaudella kreikkalainen kylä, ja myöhemmin 1923 väestönsiirron yhteydessä sinne muutti turkkilaisia. Kylän nykyinen nimi on Didim-Yenihisar.[1][36]

Arkeologiset tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaiset tutkivat Didyman raunioita vuonna 1765, ja tuolta ajalta on ensimmäinen arkeologinen raportti Didymasta. 1800-luvulla paikalla kävi useita retkikuntia. Vuosina 1857–1858 C. T. Newtonin johtama retkikunta löysi Pyhää tietä reunustaneita patsaita. Ranskalaiset arkeologit aloittivat temppelin etusivun esiinkaivamisen vuosina 1873 ja 1895–1896. Saksalaiset jatkoivat temppelin esiinkaivamista vuosina 1905–1913. Ensimmäinen maailmansota lopetti kaivaukset siltä erää. Saksalaiset jatkoivat kaivauksia vuosina 1924 ja 1926. Kaivaukset ovat jatkuneet satunnaisesti toisen maailmansodan jälkeen. Vuodesta 1962 Saksan arkeologinen instituutti on jatkanut Didyman alueen tutkimista. Nykyisin tutkimukset keskittyvät Pyhän tien varrelle ja ympäristöön.[36][37]

Oraakkeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Didyman Apollonin temppelin adyton.

Arkaaisella ajalla Didyman Apollonin oraakkelista vastasi brankhidien (Brankhidai) pappissuku. Itse oraakkelivastaukset antoi papitar (profētis), joka istui temppelin sisällä olevan pyhän lähteen vierellä. Papit tulkitsivat oraakkelin vastauksen.[38][39] Oraakkeli oli toiminnassa aina vuoteen 494 eaa. asti, jolloin persialaiset tuhosivat temppelin. Seuraavan kerran oraakkeli oli taas toiminnassa vuonna 331 eaa., ja se jatkoi toimintansa aina 300-luvun jaa. loppuun asti, jolloin kristityt keisarit kielsivät pakanalliset oraakkelit.[26][40]

Vuodesta 331 eaa. eteenpäin papeista korkea-arvoisinta kutsuttiin profeetaksi (profētēs). Nykypäivään on säilynyt piirtokirjoituksia, joihin on kirjattu kunkin vuoden profeetta. Profeetan valitseminen tapahtui niin, että Miletoksen viisi demosta nimittivät kukin yhden ehdokkaan ja näistä valittiin yksi arpomalla. Tämä takasi sen, että Apollonin suosima ehdokas voitti. Nimilistoissa esiintyy miletoslaisten nimien lisäksi myös roomalaisia nimiä, mutta nämä saattavat olla miletoslaisia, jotka olivat ottaneet roomalaisen nimen saadessaan Rooman kansalaisuuden. Miletoslaisten lisäksi myös Rooman keisarit Trajanus, Hadrianus ja Julianus valittiin profeetoiksi, mutta heidän tapauksessaan nimitys oli varmaankin vain kunnianosoitus, eivätkä he luultavasti koskaan toimittaneet virkaan kuuluvia tehtäviä.[41]

Nykyaikaan on säilynyt 61 Didyman oraakkelin antamaa vastausta, joista 31 pidetään jokseenkin autenttisina. Oraakkelivastausten määrää voi verrata 535 vastaukseen, jotka ovat säilyneet Delfoin oraakkelilta, joista suurinta osaa ei kuitenkaan pidetä aitoina. Didyman oraakkelin antamat vastaukset ovat etupäässä ohjeita ja sanktioita, eivätkä ne juuri koskaan sisällä varsinaisia ennustuksia. Eräs poikkeus on ennustus jonka mukaan keisari Julianuksen Persian sotaretkestä tulisi voittoisa. Vastaukset koskivat yleensä uskonnollisia tai julkisia asioita. Oraakkelille kysymyksiä esittäneet saattoivat olla yhtä hyvin kokonaisia kaupunkeja kuin yksityishenkilöitäkin. Yleensä kysymyksen esittäjä oli joko Miletoksen kaupunki tai joku sen asukas. Myös muun muassa Miletoksen siirtokunnista Kyzikoksesta ja Iasoksesta käytiin hakemassa neuvoa oraakkelilta. Oraakkelin neuvoa hakeneiden joukossa olivat myös muun muassa Pergamonin kaupunki ja keisari Diocletianus.[42]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavakuva Didyman arkeologisesta alueesta.

Didyman pyhäkköalue eli temenos käsitti varsinaisen Apollon Didymaioksen temppelin (Didymaion) lisäksi useita pienempiä temppeleitä muille jumalille, kuten Artemiille ja Zeukselle. Alueella oli myös kresmografion, jossa säilytettiin oraakkelin vastauksia, sekä pyhä lehto. Pyhäkköalueen yhteydessä sijaitsi myös pieni Didyman kylä.[43]

Apollonin temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Apollonin temppeli
Didyman Apollonin temppelin pohjapiirros.[44]

Didymassa on sijainnut eri aikoina kolme eri Apollonin temppeliä. Ensimmäinen temppeli rakennettiin geometrisen ja arkaaisen kauden taitteessa 700- tai 600-luvulla eaa. Sen tilalle alettiin rakentaa uudempaa temppeliä arkaaisen kauden lopulla noin vuosina 550–540 eaa. Persialaiset tuhosivat tämän temppelin vuonna 494 eaa. Kolmatta temppeliä alettiin rakentaa hellenistisen kauden alkupuolella noin vuonna 300 eaa.[1]

500-luvun eaa. puolivälissä rakennetun temppelin koosta ei ole tarkkaa tietoa. Tämän temppelin adyton oli noin 33 metriä pitkä ja 19 metriä leveä. Temppelin sisällä ollut pienempi temppelirakennus eli naos (tai naiskos) oli kooltaan ehkä 15 × 5 metriä. Naos saattoi olla vanhempi kuin sitä ympäröivä rakennus, mutta tästä ei ole varmuutta.[45]

Hellenistisellä kaudella jälleenrakennettu temppeli oli kooltaan neljänneksi suurin kreikkalaisessa maailmassa. Ainoastaan maailman seitsemään ihmeeseen kuulunut Artemiin temppeli Efesoksessa sekä Samoksen Heraion ja Akragaan Olympoksen Zeuksen temppeli olivat sitä suurempia.[46]

Temppeli oli erikoinen siinä, että se oli hypetraalitemppeli, toisin sanoen sillä ei ollut kattoa. Temppelin krepidoma eli jalusta oli 118 metriä pitkä ja 60 metriä leveä. Stylobaatti eli lattiataso oli kooltaan 109 metriä pitkä ja 51 metriä leveä. Temppelin pylväät olivat 19,7 metriä korkeat. Pylväiden sisälle jäänyt alue oli noin 87 × 29 metriä.[47][10] Temppeli oli dipteraali, eli sen peristasiksessa oli kahdet pylväsrivistöt kaikilla sivuilla. Ulommassa pylväsrivissä oli pitkillä sivuilla 21 pylvästä ja lyhyillä sivuilla 10 pylvästä. Pronaoksessa oli 12 pylvästä. Peristasiksen pylväät oli tehty joonialaiseen tyyliin ja osa muista pylväistä korinttilaiseen tyyliin.[10]

Temppeli on rakennettu niin, että pronaos osoitti itään. Siihen ei kuulunut kreikkalaisille temppeleille tyypillistä opisthodomosta. Temppelin länsiosassa sijaitsi katoton adyton, eli temppelin pyhin osa, jossa sijaitsi pieni naos, joka saattoi olla alkuperäinen.[18] Pronaoksen ja adytonin välissä oli seinä, ja pronaoksesta pääsi adytoniin vain kahta käytävää pitkin. Käytävät johtivat rappusille, joita pitkin pääsi laskeutumaan adytoniin. Samoja rappusia pitkin pääsi itäiseen huoneeseen, joka oli adytonin ja pronaoksen välissä. Adytonin lattia oli 4 metriä tämän huoneen lattian alapuolella. Adytonissa kasvoi laakeripuita. Naoksen julkisivussa oli neljä pylvästä.[19][10][46]

Apollonin temppelin pronaoksesta adytoniin johtanut käytävä.[6]

Temppelirakennuksen omalaatuisuutta on yritetty selittää sillä, että temppeli olisi saanut vaikutteita persialaisista palatsirakennuksista tai Ptolemaiosten Egyptiin rakennuttamista temppeleistä ja palatseista.[10]

Apollonin temppelin edessä sijaitsi pyöreä rakennelma, jonka halkaisija oli noin 8 metriä, ja jonka länsi- ja itäsivulla oli oviaukot. Tämän uskotaan olevan temppelin alttari, johon Pausanias viittaa. Pausaniaan mukaan alttari oli tehty uhrieläinten tuhkista ja verestä. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty palaneiden luiden jäänteitä ja ruukkujen palasia. Nämä löydöt on ajoitettu 600-luvulle eaa. Tarinan mukaan alttari oli Herakleen rakentama.[48]

Artemiin temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Artemiin temppeli

Artemis Pythielle omistettu temppeli sijaitsi noin 100 metriä Apollonin temppelistä pohjoiseen. Se rakennettiin 100-luvulla eaa. Temppelin rauniot on löydetty paikalla nykyisin olevan moskeijan, aiemman kreikkalaisortodoksisen kirkon pohjoispuolelta. Temppelin perustusten koko on noin 31,7 × 12 metriä. Sisällä temppelissä oli kolme huonetta, ja se muistuttaa Apollonin temppelin adytonissa ollutta naosta.[49][50][51]

Muita rakennelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaisen kylpylän rauniot.

Apollonin temppelin edessä oli 125 metriä pitkä terassi, jonka päällä oli temppelille lahjoitettuja patsaita. Terassin ja temppelin välissä sijaitsi Didyman stadion. Pyhäkköalueella sijaitsi myös Didyman teatteri. Alueella oli myös kresmografion eli rakennus, jossa säilytettiin oraakkelin antamia vastauksia. Kresmografionin tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta erään lähteen mukaan se sijaitsi temppelistä luoteeseen.[52]

Eräs tärkeä rakennus oli niin sanottu profeetan talo, jonka seiniin oli kirjattu ylös kunkin vuoden profeetta piirtokirjoituksella. Talon uskotaan toimineen profeetan asuinsijana. Suuri määrä tämän rakennuksen osista on löytynyt ja niistä voidaan päätellä, että rakennuksen etupuoli koostui neljästä doorilaisesta pylväästä. Rakennus oli ehkä peräisin 200-luvulta eaa. Profeetan talon tarkka sijainti ei ole tiedossa, mutta sen oletetaan olleen lähellä itse temppeliä. Erään tulkinnan mukaan kresmografion ja profeetan talo olisivat olleet yksi ja sama rakennus.[52]

Didyman alueella oli myös muita temppeleitä ja alttareita, muun muassa Zeus Soterille ja muille jumalille. Alueella oli myös useita julkisia rakennuksia, muun muassa eräässä tekstissä noin vuodelta 180 mainitaan prytanien talo, jossa Miletoksen virkamiehet ottivat vastaan vieraita. Didymassa oli myös gymnasion sekä roomalaiskaudella basilika ja kylpylä.[53]

Pyhä tie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhää tietä.

Miletoksen ja Didyman välillä kulki niin sanottu Pyhä tie, joka alkoi Miletoksen eteläportilta. Se on parhaiten tunnettuja esimerkkejä antiikin aikaisesta kulkuetiestä.[54] Tien pituus oli 16,4 kilometriä eli 11 roomalaista mailia.[55]

Pyhä tie mainitaan eräässä miletoslaisessa piirtokirjoituksessa, jossa kerrotaan miletoslaisten kulttiryhmästä nimeltä molpoi (”laulajat”). Piirtokirjoitus on noin vuodelta 100 eaa., mutta sen alkuperä on luultavasti noin vuodelta 450 eaa. Ryhmään kuului useita korkea-arvoisia miletoslaisia, kuten stefanēforos (kruununkantaja), joka oli Miletoksen vuotuinen eponyymi virkamies. Ryhmän tuli säännöllisesti tehdä pyhiinvaellusmatka Miletoksen Apollon Delfinioksen pyhäköstä Didymaan. Piirtokirjoitus määrää, millaisia riittejä ryhmän tuli tehdä eri paikoissa tien varrella. Riitteihin kuului esimerkiksi uhrauksia ja hymnien laulamista.[55]

Keisari Trajanus antoi jälleenrakentaa tien. Samoihin aikoihin rakennettiin myös portti noin 300 metriä Apollonin temppelin pohjoispuolelle kohtaan jossa Didyman temenos-alue alkoi. Pyhän tien loppupäätä eli temppelinpuoleista päätä reunustivat lukuisat patsaat. Eräs patsaista esittää istuvaa Teikhiussan kuningasta Kharesta. Patsaassa on piirtokirjoitus: ”Olen Khares Klesioksen poika, Teikhiussan hallitsija, patsas Apollonille”. Tätä patsasta lukuun ottamatta Khareesta ei ole muuta tietoa. Osassa muissa patsaissa on myös omistus Apollonille. Patsas ei alkujaan ollut tarkoitettu kulttikuvaksi, mutta Khareen kuoleman jälkeen hänen patsaansa joutui palvonnan kohteeksi. Khareen patsas ja yhdeksän muuta, jotka yhdessä tunnetaan nimellä Khares-ryhmä, vietiin British Museumiin vuonna 1859. Myöhemmin muita patsaita on viety Louvreen ja Istanbulin arkeologiseen museoon.[56][57]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”DIDYMA or BRANCHIDAI (Didim, previously Yoran) Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b Smith, William: ”Branchidae”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Antiikin käsikirja, hakusana ”Didyma”
  4. ↑ Didyma/Branchidai/Ioustinianopolis Pleiades. Viitattu 11.1.2021.
  5. ↑ Apollo Didymaios/Branchidai (Caria) 86 Didim - Δίδυμα ToposText. Viitattu 11.1.2021.
  6. ↑ a b c d e f g Didyma Livius.org. Arkistoitu 7.10.2016. Viitattu 29.10.2010.
  7. ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 1083. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  8. ↑ Didyma Sacred Destinations: Sacred Destinations. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)
  9. ↑ a b Didyma (Site) Perseus Digital Library. Viitattu 11.1.2021.
  10. ↑ a b c d e f g h Didyma, Hellenistic Temple of Apollo (Building) Perseus Digital Library. Viitattu 11.1.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Bumke, Helga: Die Schwester des Orakelgottes. Zum Artemiskult in Didyma Academia.edu. Viitattu 11.1.2021.
  12. ↑ Strabon: Geografika s. 634; Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.29.
  13. ↑ Didyma Hello Turkey. Viitattu 15.11.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Herodotos: Historiateos 1.46, 1.92, 1.157, 2.159, 6.19.
  15. ↑ Fontenrose 1988, s. 106–107.
  16. ↑ Fontenrose 1988, s. 107–108.
  17. ↑ Fontenrose 1988, s. 8–9.
  18. ↑ a b c d Fontenrose 1988, s. 9.
  19. ↑ a b c Dillon 1997, s. 91
  20. ↑ Fontenrose 1988, s. 10.
  21. ↑ Fontenrose 1988, s. 10–11, 212–214.
  22. ↑ Fontenrose 1988, s. 11.
  23. ↑ Fontenrose 1988, s. 12, 16.
  24. ↑ Fontenrose 1988, s. 12.
  25. ↑ Fontenrose 1988, s. 13.
  26. ↑ a b c Fontenrose 1988, s. 14–15.
  27. ↑ a b Fontenrose 1988, s. 16.
  28. ↑ Fontenrose 1988, s. 21.
  29. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.16.3.
  30. ↑ Fontenrose 1988, s. 17–18.
  31. ↑ Fontenrose 1988, s. 19–20.
  32. ↑ Fontenrose 1988, s. 20–21.
  33. ↑ a b Fontenrose 1988, s. 22–24.
  34. ↑ Bowman et. al. 2005, s. 556
  35. ↑ Fontenrose 1988, s. 24.
  36. ↑ a b Fontenrose 1988, s. 25–27.
  37. ↑ Didyma German Archaeological Institute. Arkistoitu 24.11.2009. Viitattu 8.11.2010.
  38. ↑ N. G. L. Hammond: THE BRANCHIDAE AT DIDYMA AND IN SOGDIANA. accessmylibrary.com. Viitattu 1.11.2010.
  39. ↑ Fontenrose 1988, s. 77–78.
  40. ↑ Fontenrose 1988, s. 12, 16, 24.
  41. ↑ Fontenrose 1988, s. 46–51.
  42. ↑ Fontenrose 1988, s. 86, 94, 104.
  43. ↑ Fontenrose 1988, s. 30–31.
  44. ↑ Grout, James: Didyma Ground Plan Encyclopaedia Romana. Viitattu 8.11.2010.
  45. ↑ Fontenrose 1988, s. 32–34.
  46. ↑ a b Grout, James: The Temple of Apollo at Didyma Encyclopaedia Romana. Viitattu 4.11.2010.
  47. ↑ Fontenrose 1988, s. 34–35.
  48. ↑ Fontenrose 1988, s. 41.
  49. ↑ Lange gesuchter Tempel der Artemis in Didyma gefunden? Archaeologie Online. 7.11.2014. Viitattu 11.1.2021.
  50. ↑ Didyma - Im Tempel der Artemis Alaturka – The Culture and Travel Portal. 28.4.2015. Viitattu 11.1.2021.
  51. ↑ Bumke, Helga: Aktuelle Forschungen in Didyma Academia.edu. Viitattu 11.1.2021.
  52. ↑ a b Fontenrose 1988, s. 42–43.
  53. ↑ Fontenrose 1988, s. 44.
  54. ↑ Slawisch, Anja & Wilkinson, Toby Christopher: Processions, Propaganda, and Pixels: Reconstructing the Sacred Way Between Miletos and Didyma. American Journal of Archaeology, January 2018, 122. vsk, nro 1, s. 101–143. Artikkelin verkkoversio.
  55. ↑ a b Fontenrose 1988, s. 14, 27–29.
  56. ↑ Marble statue of Chares, ruler of Teichioussa British Museum. Arkistoitu 16.12.2010. Viitattu 8.11.2010.
  57. ↑ Fontenrose 1988, s. 116.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Didyma&oldid=22259737”