Doorilainen pylväsjärjestelmä
Sivulta puuttuu 
Doorilainen tyyli on yksi kolmesta klassisesta pylväsjärjestelmästä, jotka kehittyivät antiikin Kreikassa. Kaksi muuta ovat joonialainen ja korinttilainen. Pylväsjärjestelmiin kuuluu pylväiden lisäksi myös palkisto.
Sisällysluettelo |
Ominaisuudet [muokkaa]
Doorilainen pylväsjärjestelmä on vanhin klassisista järjestelmistä. Varhaisia esimerkkejä on kuvattu rakennusten pienoismalleissa 700–600-luvuilta eaa. Järjestelmä vakiintui Kreikassa 400-luvulla eaa., ja on muodoltaan yksinkertainen, raskas ja karu. Doorilaisissa pylväissä ei ole jalustaa, vaan ne kohoavat suoraan alustalta eli stylobaatilta. Pylvään varressa on 16–20 pystysuuntaista uurretta eli kanneluuria, ja pylväs kapenee ylöspäin. Kapiteeli muodostuu ulospäin kaarevasta tyynymäisestä pyörölaatasta eli ekinuksesta ja neliskulmaisesta katelaatasta, abakuksesta.[1]
Doorilaiset pylväät kannattelevat koristelematonta arkkitraavia, jonka yläpuolella on friisi, jossa vuorottelevat uurretut laatat eli triglyfit ja reliefikentät eli metoopit. Friisin yläpuolella on kattolista, korniisi, joka muodostaa päätykolmion alareunan.
Toskanalainen tyyli [muokkaa]
Etruskit ja roomalaiset kehittivät doorilaisesta tyylistä muokatun version, jota kutsutaan toskanalaiseksi. Toskanalainen pylväs seisoo jalustalla, on doorilaista sirompi ja uurtamaton.[2] Toskanalaista tyyliä käytettiin usein renessanssiaikana, kuten Bramanten Tempiettossa. Andrea Palladio suosi toskanalaista tyyliä arkkitehtuurissaan.
Esimerkkejä [muokkaa]
Esimerkkinä doorilaisesta tyylistä on Ateenan Akropoliille rakennettu kaupungin suojelusjumalalle Pallas Athenelle omistettu Parthenon. Italian Paestumissa on kolme hyvin säilynyttä kreikkalaista doorilaista temppeliä, jotka edustavat Parthenonia varhaisempaa kehitysastetta.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24579-8.
- Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- Jyväskylän yliopisto - Taidehistorian sanasto
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 137–138.
- ↑ (Toimittanut) J. C. Palmes: Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture" (sivu 267), 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6.
