Apollonin temppeli (Didyma)
| Apollonin temppeli Didymaion |
|
|---|---|
| Διδυμαῑον | |
 Didyman Apollonin temppelin rauniot. |
|
| Sijainti | Didyman arkeologinen alue, Didim, Aydın, Turkki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | kreikkalainen temppeli |
| Valmistumisvuosi |
700–600-luku eaa. (I) n. 550–530 eaa. (II) n. 300 eaa. – 200 jaa. (III) |
| Suunnittelija | Paionios Efesoslainen ja Dafnis Miletoslainen |
| Tyylisuunta | joonialainen |
 |
|
Apollonin temppeli eli Didymaion (m.kreik. Διδυμαῑον, lat. Didymaeum) oli antiikin aikainen Apollon Didymaiokselle omistettu kreikkalainen temppeli Didyman pyhäkköalueella Miletoksen kaupungin lähellä Jooniassa Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa.[1][2] Se oli yksi koko antiikin maailman suurimpia temppeleitä.[3] Temppelissä toimi Apollonin oraakkeli, Didyman oraakkeli.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Didyman historia
Didyman Apollonin temppelin paikalla oli alun perin, jo ennen kreikkalaisten tuloa Jooniaan, pyhä lähde ja lehto. Kreikkalaisella kaudella paikalla on ollut eri vaiheissa kolme eri temppeliä. Kirjallisten lähteiden perusteella paikalla oli oraakkelipyhäkkö temppeleineen jo 600–500-luvuilla eaa., jolloin sinne lahjoittivat votiiveja muun muassa Egyptin faarao Nekau II ja Lyydian kuningas Kroisos.[4] Tämä ensimmäinen ylhäältä avoin temppeli (tutkimuksessa Temppeli I) oli peräisin geometrisen kauden lopulta tai varhaiselta arkaaiselta kaudelta 700- tai 600-luvulta eaa.[1]
Ensimmäisen temppelin tilalle rakennettiin uudempi temppeli (Temppeli II) myöhemmällä arkaaisella kaudella noin vuosina 550–530 eaa.[1][4] Se sulki sisäänsä koko aiemman temppelirakennelman. Persialaiset tuhosivat tämän temppelin, Herodotoksen mukaan Joonian kapinan ja sen kukistamisen seurauksena vuonna 494 eaa., ja Strabonin ja monien muiden lähteiden mukaan persialaissotien aikaan vuonna 479 eaa. Nykyisin katsotaan yleensä, että aikaisempi vuosi pitäisi paikkansa.[4][6]
Temppelin tuhon jälkeen paikka on ilmeisesti säilynyt kulttikäytössä 400- ja 300-luvuilla eaa., ja siellä on joitakin merkkejä pienimuotoisesta kunnostamisesta tätä varten. Oraakkelinlauseiden antamisesta ei ole kuitenkaan merkkejä ennen vuotta 331 eaa. Kerrotaan, että pyhä lähde alkoi toimia tai löydettiin uudelleen tuolloin Aleksanteri Suuren vierailun yhteydessä.[2][4][7]
Tämän myötä alkoi uuden, kolmannen temppelin (Temppeli III) suunnittelu. Sitä alettiin rakentaa hellenistisen kauden alkupuolella noin vuonna 300 eaa.[1][7] Varmuudella rakennustyöt olivat käynnissä vuonna 299/298 eaa., jolloin piirtokirjoitukset mainitsevat Seleukos I:n lahjoittaneen paljon rahaa rakennustöitä varten. Rakennustöitä rahoitettiin ilmeisesti myös Antiokhos I:n rakennuttaman Miletoksen Eteläisen agoran itästoan tuotoilla. Vitruviuksen mukaan uuden temppelin suunnittelivat Paionios Efesoslainen ja Dafnis Miletoslainen.[7][8]
Rakennustyöt kestivät pitkään. Vuoteen 230 eaa. mennessä temppelistä olivat valmistuneet sen krepidoma, adytonin seinien alaosat ja adytonissa ollut naiskos. Vuoteen 165 eaa. mennessä olivat valmiina muun muassa adytonin pilasterit ja pääportiikki.[7] Rakennushanke osoittautui kuitenkin liian kunnianhimoiseksi ja suurelliseksi, eikä se valmistunut koskaan täysin.[3] Pausanias mainitsee temppelin jääneen keskeneräiseksi, ja se näkyy myös paikalla olevista viimeistelemättömistä pylväänosista.[7][9] Temppelin rakennustöitä jatkettiin kuitenkin vielä ensimmäisellä vuosisadalla ja 100-luvulla jaa. Erityisesti keisari Caligula yritti saada temppelin valmiiksi.[7][10]
Keskeneräisyydestään huolimatta hellenistisen kauden temppeli oli kooltaan neljänneksi suurin kreikkalaisessa maailmassa. Ainoastaan maailman seitsemään ihmeeseen luettu Artemiin temppeli Efesoksessa sekä Samoksen Heraion ja Akragaan Olympoksen Zeuksen temppeli olivat sitä suurempia.[3] Temppeli rakennettiin tarkoituksella kilpailemaan samoihin aikoihin uudelleenrakennetun Efesoksen Artemiin temppelin kanssa. Sen mittasuhteet olivat samat, ja myös yksi sen arkkitehdeista, Painios, oli sama.[3]
Bysanttilaisella keskiajalla temppelin adytonin paikalle rakennettiin basilikakirkko. Myöhemmin osa temppelistä muutettiin linnoitukseksi. Temppeli oli paljolti pystyssä vielä vuonna 1493, jolloin sen pylväät kaatuivat maanjäristyksessä kolmea lukuun ottamatta.[7]
Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Geometrisen kauden temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisin paikalla ollut temppeli eli myöhäisen geometrisen kauden niin kutsuttu sekos-temppeli (Temppeli I) sijaitsi myöhemmän, hellenistisen kauden temppelin adytonin länsipään kohdalla. Se oli todennäköisesti tehty paikalla olleen pyhänä pidetyn lähteen ympärille. Temppeli koostui yksinkertaisesta suorakulmaisesta rakennelmasta, jossa ei ollut kattoa. Sen ylemmät osat oli tehty savitiilestä, eikä siinä tiedetä olleen pylväitä. Rakennus kapeni itäpäätään kohti, ja sen leveys oli länsipäässä noin 10,3 metriä ja itäpäässä noin 9,6 metriä. Temppelistä on löydetty sen perustukset myöhemmän adytonin sisältä. Se on ajoitettu keramiikkalöytöjen perusteella.[4]
Arkaainen temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkaaisen kauden temppeli (Temppeli II) edusti joonialaista tyyliä. Se oli dipteraalitemppeli, toisin sanoen sen peristasiksessa oli ulompi ja sisempi pylväsrivi.[4][11]
Temppelin koosta ei ole tarkkaa tietoa. Sen kaksiportaisen krepidoman eli porrasperustuksen pituudeksi on esitetty 72 tai 89 metriä. Pylväiden korkeudeksi on ehdotettu noin 15,5 metriä, mutta pylväiden lukumäärää ei tiedetä. Erään ehdotuksen mukaan pylväitä olisi ollut pitkillä sivuilla 17 ja lyhyillä sivuilla 8, yhteensä 86 pylvästä. Toisen ehdotuksen mukaan niitä olisi ollut saman verran kuin hellenistisen kauden temppelissä, pitkillä sivuilla 21 ja lyhyillä sivuilla 10, yhteensä 108.[4][11]
Temppelin sisäosan naos koostui pääasiassa adytonista, jonka pituus oli noin 33 metriä ja leveys ainakin länsipäässä noin 19,9 metriä. Sisältä adyton on näin ollut leveydeltään noin 16–17 metriä. Adyton oli hypetraali eli vailla kattoa.[4][11]
Adytonin länsiosassa sijaitsi naiskos eli pieni temppeli, joka oli rakennettu geometrisen kauden sekoksen sisään. Tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, rakennettiinko tämä jo ennen arkaaisen kauden Temppeliä II vai vasta samaan aikaan sen kanssa. Sen rakentamisajankohdaksi on ehdotettu noin vuotta 575 eaa., jolloin se olisi ollut Temppeliä II varhaisempi, tai vuotta 550 eaa., jolloin se olisi ollut samanaikainen. Erään ehdotuksen mukaan se olisi rakennettu ensimmäisenä osana uutta temppeliä jo noin vuonna 575 eaa., kun sekos oli päätetty korvata suurella temppelillä, mutta koko temppelin rakentaminen olisi viivästynyt noin 25 vuotta. Naiskoksen pituus oli noin 15 metriä ja leveys noin 5 metriä.[4][11]
Temppelissä, todennäköisesti sen naiskoksessa, oli Kanakhoksen veistämä Apollonin kulttikuva, joka valmistui 500-luvun eaa. lopulla. Persialaiset veivät sen Ekbatanaan tuhottuaan temppelin.[4][11] Temppelistä on löydetty sen perustusten osien lisäksi muun muassa marmoripylväiden joonialaisten kapiteelien, pylväsrumpujen ja arkkitraavin osia. Pylväiden alemmat osat oli koristeltu naishahmoisilla reliefiveistoksilla ja arkkitraavin kulmat gorgoilla ja leijonilla.[4][11]
Hellenistinen temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Hellenistisen kauden temppeli (Temppeli III) edusti sekin julkisivultaan joonialaista tyyliä.[7] Se oli arkaaisen temppelin tavoin dipteraalitemppeli. Ulommassa pylväsrivissä oli pitkillä sivuilla 21 pylvästä ja lyhyillä sivuilla 10 pylvästä (dekastyyli),[7][3] ja sisemmässä pylväsrivissä vastaavasti 19 × 8 pylvästä. Tämä tekee koko peristasiksen pylväiden lukumääräksi 108. Kaksoispylväikön leveys oli noin 11 metriä ja pylväiden korkeus noin 19,7 metriä. Alaosastaan pylväiden halkaisija on noin kaksi metriä.[7] Nykyisin pylväistä on pystyssä vain kolme, kaksi koilliskulman sisäpylväikön pylvästä ja osa niiden välisestä arkkitraavista, sekä yksi kaakkoiskulman sisäpylväikön pylväs.
Temppelin mittasuhteet perustuvat joonialaiseen jalkaan, jonka pituus oli noin 29,4 senttimetriä.[7] Sen seitsenportaisen krepidoman koko oli alimmalla porrastasolla 118,3 × 60,1 metriä. Stylobaatin eli ylimmän porrastason koko oli 109,3 × 51,1 metriä.[7] Temppelin naoksen eli ydinrakennuksen pituus antojen päihin asti oli noin 87,4 metriä, ja leveys ulkopuolelta 29,2 metriä ja sisäpuolelta 21,7 metriä. Naoksen seinien korkeus on ollut noin 22–25 metriä.[7]
Temppelin pronaos ja sisäänkäynti sijaitsivat tyypilliseen tapaan itäpäässä, josta johti ylös stylobaatille 14 porrasaskelmaa. Pronaoksen leveys anta-seinien välissä on noin 23,8 metriä ja syvyys noin 15,9 metriä. Anta-seinien välissä oli kolme neljän pylvään riviä.[7] Kun ne lisätään peristasiksen pylväiden määrään, ulkopuolen pylväiden kokonaismääräksi saadaan 120.
Pronaoksen takana oli niin kutsuttu itäkammio, jonka leveys oli noin 14 metriä ja syvyys noin 8,7 metriä. Itäkammion keskellä oli kaksi korinttilaista pylvästä, jotka tukivat sen kattoa.[7]
Temppeliin ei kuulunut kreikkalaisille temppeleille tyypillistä opisthodomosta. Sen sijaan itäkammiota seurasi suurikokoinen adyton eli temppelin pyhin osa. Sen lattia oli neljä metriä itäkammion lattiatasoa alempana. Adytonin sisäänkäynti on erikoinen. Sinne ei päässyt pronaoksesta suoraan, sillä sen ja itäkammion välissä oli seinä, jossa oli ainoastaan leveä aukko tai ikkuna, jonka kautta oli mahdollista nähdä alas adyton-pihalle. Pronaoksen länsipään päätyseinän sekä oikealla että vasemmalla puolella on oviaukot, jotka johtavat alaspäin viettäviin tynnyriholvattuihin käytäviin. Nämä käytävät johtavat adytonin itäpäässä olevalle 22-askelmaiselle portaikolle, jonka leveys on noin 15,3 metriä. Se johtaa alas adyton-pihalle, tai toisessa suunnassa ylös itäkammioon sen länsiseinässä olleen kolmen oven kautta. Itäkammion pohjois- ja eteläseiniltä lähti portaat, mahdollisesti kammion katolle.[7][3][13]
Adytonin pituus portaikosta takaseinään on noin 45,4 metriä. Adytonin itäpäässä portaikon yläpäässä on kaksi korinttilaista puolipylvästä.[7] Myös tämä temppelivaihe oli hypetraalitemppeli, toisin sanoen sen adytonissa ei ollut kattoa. Strabonin mukaan tämä johtui siitä, että temppeli oli niin suurikokoinen.[5]
Adytonin sisäseiniä kiersivät joonialaista tyyliä edustaneet pilasterit, jotka oli rakennettu podiumin päälle. Pitkillä sivuilla pilastereita oli yhdeksän ja länsipään sivulla kolme, ja lisäksi myös kulmissa oli pilasterit.[7] Sisällä adytonissa kasvoi laakeripuita. Adytonin sisäseinistä on löydetty rakennustöiden aikaisia suunnittelupiirroksia.[3][14]
Adytonin takaosassa eli länsipäässä oli naiskos eli pieni temppeli, jonka koko oli noin 14,5 × 8,6 metriä. Se oli tetrastyyli prostyyli, eli sen pronaoksen edessä oli neljä pylvästä. Ne olivat joonialaista tyyliä. Naiskoksen cellan koko oli noin 7,5 × 6 metriä.[7] Naiskos saattoi olla alkuperäinen ja hellenististä temppeliä vanhempi.[15] Sen sisällä sijaitsi oraakkelin pyhä lähde ja oletettavasti Apollonin kulttikuva.[7]
Temppelirakennuksen omalaatuisuutta on yritetty selittää sillä, että temppeli olisi saanut vaikutteita persialaisista palatsirakennuksista tai Ptolemaiosten temppeleistä ja palatseista Egyptissä.[7]
Alttari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Temppelin edessä sen itäpuolella sijaitsi pyöreä rakennelma, jonka halkaisija oli noin 8 metriä, ja jonka länsi- ja itäsivulla oli oviaukot. Tämän uskotaan olevan temppelin alttari, johon Pausanias viittaa. Pausaniaan mukaan alttari oli tehty tai muodostunut uhrieläinten tuhkista ja verestä. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty palaneiden luiden jäänteitä ja ruukkujen palasia. Nämä löydöt on ajoitettu 600-luvulle eaa. Myytin mukaan alttari oli Herakleen rakentama.[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dillon, Matthew: Pilgrims and pilgrimage in ancient Greece. Routledge, 1997. ISBN 9780415127752. (englanniksi)
- Fontenrose, Joseph Eddy: Didyma: Apollo's Oracle, cult, and companions. University of California Press, 1988. ISBN 9780520058453. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”DIDYMA or BRANCHIDAI (Didim, previously Yoran) Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Didyma (Site) Perseus Digital Library. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ a b c d e f g Grout, James: The Temple of Apollo at Didyma Encyclopaedia Romana. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j k Didyma, Archaic Temple of Apollo (Building) Perseus Digital Library. Viitattu 11.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Smith, William: ”Branchidae”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Herodotos: Historiateos 6.19; Strabon: Geografika 14.1.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Didyma, Hellenistic Temple of Apollo (Building) Perseus Digital Library. Viitattu 11.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Vitruvius: De architectura 7 praef. 16.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 7.5.4.
- ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Gaius 21.
- ↑ a b c d e f Fontenrose 1998, s. 31–34.
- ↑ Didyma Ground Plan Encyclopaedia Romana. Viitattu 8.11.2010.
- ↑ Dillon 1997, s. 91.
- ↑ Grout, James: The Temple of Apollo at Didyma: Ionic Base Encyclopaedia Romana. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Fontenrose 1988, s. 9.
- ↑ Fontenrose 1998, s. 41.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Didyman Apollonin temppeli Wikimedia Commonsissa
