Bodleian Library

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bodleian Library
Näkymä vanhan kirjastorakennuksen sisäpihalta.
Näkymä vanhan kirjastorakennuksen sisäpihalta.
Sijainti Oxford, Englanti
Perustettu 1602
Vapaakappaleoikeus Yhdistynyt kuningaskunta,
Irlanti
Johtaja Sarah Thomas
Kotisivut
Kirjaston sisäänkäynti Catte Streetin varrella. Portti johtaa Schools Quadranglen sisäpihalle. Oviin on veistetty useiden yliopiston collegejen vaakunoita.
Thomas Bodley, kirjaston perustaja.
Alun perin Radcliffe Science Librarya varten 1700-luvulla rakennettu Radcliffe Camera.

Bodleian Library on englantilaisen Oxfordin yliopiston pääkirjasto. Oxfordin keskustassa sijaitseva kirjasto on yksi Euroopan vanhimmista ja Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi suurin British Libraryn jälkeen.[1] Bodleian Libraryllä on lakisääteinen vapaakappaleoikeus sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Irlannin tasavallassa julkaistuihin teoksiin.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oxfordin ensimmäiset kirjastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oxfordin yliopiston ensimmäisen collegeista riippumattoman[3] kirjaston perusti 1300-luvulla Worcesterin piispa Thomas Cobham. Se toimi University Church of St Mary the Virginin yhteyteen kuuluvan Old Congregation Housen yläkertahuoneessa. Kun kuningas Henrik V:n nuorin veli Humphrey lahjoitti vuosina 1439–1444 kirjastolle liki 300 käsikirjoitusta, kirjaston aiempi huone osoittautui liian pieneksi – varsinkin Humphreyn annettua ymmärtää, että hän oli aikeissa lahjoittaa kirjastolle vielä loputkin kirjansa. Niinpä rakenteilla olleeseen Divinity Schooliin päätettiin lisätä toinen kerros kirjastoa varten. Humphrey kuitenkin kuoli vuonna 1447 pahasti velkaantuneena ja uuden kirjastohuoneen valmistuminen lykkääntyi, kunnes Lontoon piispa Thomas Kempe lahjoitti tarkoitukseen tuhat markkaa. Duke Humfrey’s Libraryksi nimetty kirjastohuone valmistui 1489, ja sillä nimellä se tunnetaan yhä.[4]

Uusi kirjasto pysyi toiminnassa kuitenkin vain kuutisenkymmentä vuotta. 1500-luvulla rikkaimmat colleget alkoivat hankkia omia kokoelmiaan, kun taas yliopisto itse köyhtyi niin, ettei sillä ollut varaa tilojen ja henkilökunnan ylläpitämiseen. Samaan aikaan tarjolle tulleet painetut kirjat saivat kirjaston käsikirjoituskokoelmat vaikuttamaan vanhanaikaisilta ja näennäisen tarpeettomilta. Todennäköisesti kirjaston lopullinen rappio koitui reformaation myötä, kun Edvard IV:n kätyrit tyhjensivät Oxfordin kirjastot kiistanalaisia aiheita käsitelleistä teoksista vuonna 1550. Joka tapauksessa 1550-luvun puolivälissä kirjaston hyllytkin myytiin Christ Churchille.[5]

Bodleian Libraryn perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

23. helmikuuta 1598 Thomas Bodley, entinen Merton Collegen tutkija ja Elisabet I:n Alankomaiden-lähettiläs, kirjoitti yliopiston rehtorille ja tarjoutui ottamaan kirjaston kehityksen vastuulleen. Hän lupasi kalustaa tyhjäksi jääneen kirjastohuoneen uudelleen, hankkia kirjalahjoituksia ja ylläpitää kirjastoa vuosittaisilla tuilla. Tarjous otettiin välittömästi vastaan.[6] Taloudellisesti Bodleyn avokätisyys perustui varallisuuteen, jonka hän oli saanut naimalla rikkaan kauppiaan lesken muutamia vuosia aiemmin.[7] Kuningattaren hovissa sekä lähettiläänä Alankomaissa hän oli kerännyt useita vaikutusvaltaisia ystäviä, jotka tulivat tarpeeseen raha- ja kirjalahjoituksia kerättäessä. Kirjaston viralliset avajaiset pidettiin 8. marraskuuta 1602.[8] Alkuun se tunnettiin yksinkertaisesti nimellä ”Public Library”, mutta pian se sai latinankielisen nimen Bibliotheca Bodleiana, joka kääntyi Bodleian Libraryksi.[9]

Vuosien 1600–1605 välillä Bodley keräsi lahjoittajilta yhteensä 1 700 puntaa, joiden turvin hän saattoi solmia hankintasopimukset kahden Lontoon merkittävimmän kirjakauppiaan, John Nortonin ja John Billin kanssa.[10] Kirjastonhoitaja Thomas Jamesin ylläpitämien tilastojen mukaan kokoelmassa oli vuonna 1605 yhteensä noin 5 600 kirjaa, ja ensimmäisinä vuosina määrä kasvoi noin 270 niteellä vuodessa. Vuoden 1613 alkupuolella kirjoja oli jo likimain 7 000.[11] Bodley hankki kirjastoon jopa kiinalaisia kirjoja, vaikka kukaan Oxfordissa ei niitä osannutkaan lukea. Hän oli vakuuttunut, että ajan saatossa erikoisemmillakin kielillä kirjoitetut kirjat saattaisivat tulla yliopiston oppineiden tarpeeseen.[12]

Bodleian Libraryn ensimmäistä laajennusosaa, Arts Endiä, alettiin rakentaa heinäkuussa 1610 ja se valmistui syksyksi 1612.[13] Testamentissaan 28. tammikuuta 1613 kuollut Bodley määräsi perintönsä käytettäväksi kirjastoasian edistämiseen. Silloisen kirjaston itäpuolella sijainneiden huonokuntoisten rakennusten tilalle hän ehdotti rakennettavaksi uuden yliopistorakennuksen, joka tarjoaisi opetustiloja mutta jonka kolmas kerros olisi varattu kirjaston käyttöön. Tämän Schools Quadranglen peruskivi muurattiin maaliskuun lopussa Bodleyn hautajaisia seuranneena päivänä.[14] Vaikka Bodley toimi aloitteen tekijänä, suurin osa rahoituksesta kerättiin lainoin ja lahjoitusvaroin. Kolmanteen kerrokseen tuli kirjaston tilojen ohella myös Englannin ensimmäinen julkinen museotila ja taidegalleria. Schools Quadrangle valmistui vuonna 1624.[15] Vanhan Bodleian Libraryn viimeinen laajennusosa pystytettiin Duke Humfrey’s Libraryn ja Divination Schoolin länsipäätyyn vuosina 1634–1637. Sinne varastoitiin lakimies John Seldenin lahjoittamat 8 000 kirjaa, minkä vuoksi se nimettiin Selden Endiksi.[16]

1600-luvulta 2000-luvulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjasto tarvitsi kasvavine kokoelmineen aika ajoin lisää tilaa, mutta ensin sitä saatiin ottamalla Schools Quadranglen opetus- tai muissa käytöissä olleita tiloja kirjaston haltuun. Vasta 1800-luvulla tultiin tilanteeseen, jossa Bodleain Libraryn oli laajennuttava vanhojen rakennustensa ulkopuolelle. Vuonna 1860 se sai käyttöönsä 1700-luvulla rakennetun Radcliffe Cameran Schools Quadranglen eteläpuoliselta aukiolta. Sen alle rakennettiin maanalaisia varastotiloja 1909–1912. 1900-luvulla Bodleain Libraryn hallinnan alle liitettiin muutamia muita Oxfordin kirjastoja, kuten Radcliffe Science Library 1927, Rhodes Housen kirjasto 1929 ja Indian Instituten kirjasto 1927. Tämäkin helpotti osaltaan Bodleianin tilantarvetta, kun kokoelmia voitiin keskittää muuallekin. 1930-luvulla Broad Streetin pohjoispuolelle rakennettiin Giles Gilbert Scottin suunnittelema uusi kirjastorakennus, joka valmistui vuonna 1940 mutta otettiin toisen maailmansodan vuoksi käyttöön vasta vuonna 1946. Vuonna 1975 Nuneham Courtenayhyn keskustan itäpuolelle valmistui varastokirjasto.[9]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bodleianin kirjastonjohtajan virallinen titteli on Sir Thomas Bodley’s Librarian, lyhyemmin Bodley’s Librarian. Heistä ensimmäinen oli Bodleyn palkkaama Thomas James, joka toimi tehtävässä vuoteen 1620. Kaikki johtajat olivat pappisvihkimyksen saaneita, kunnes tehtävään valittiin vuonna 1882 maallikko, kirjastonhoitaja Edward W. B. Nicholson.[9] Bodleian Libraryn nykyinen johtaja on vuonna 2007 aloittanut Sarah Thomas, ensimmäinen tehtävään valittu nainen kirjaston yli 400-vuotisessa historiassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Philip, Ian: The Bodleian Library in the Seventeenth and Eighteenth Centuries. Oxford: Clarendon Press, 1983. ISBN 0-19-822484-2. (englanniksi)
  • Tyack, Geoffrey: The Bodleian Library – Oxford. Oxford: Bodleian Library, University of Oxford, 2000. ISBN 1-85124-063-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Garner, Richard: A double-first at the Bodleian library as US woman takes over (Internet Archive) The Independent. 21.2.2007. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  2. Legal Deposit: UK and Irish Legal Deposit Libraries Oxford University Library Services. Viitattu 16.10.2009. (englanniksi)
  3. Tyack 2000, s. 3.
  4. Philip 1983, s. 5–6.
  5. Philip 1983, s. 6.
  6. Philip 1983, s. 1.
  7. Philip 1983, s. 7.
  8. Philip 1983, s. 8–9.
  9. a b c Vaisey, David: ”University of Oxford Libraries: Bodleian Library”, International Dictionary of Library Histories, s. 868–870. Chicago – London: Fitzroy Dearborn Publishers, 2001. ISBN 1-57958-244-3. (englanniksi)
  10. Philip 1983, s. 9–10.
  11. Philip 1983, s. 14
  12. Philip 1983, s. 19.
  13. Philip 1983, s. 21.
  14. Philip 1983, s. 22–23.
  15. Tyack 2000, s. 5.
  16. Tyack 2000, s. 5, 8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 51°45′15″N, 1°15′15″W