Sammakot (Aristofanes)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sammakot (muinaiskreikaksi Βάτραχοι Batrakhoi) on antiikin kreikkalaisen Aristofaneen kirjoittama komedia. Se valmistui vuonna 405 eaa esitettäväksi Ateenan Lenaia-festivaaleilla tammi-helmikuun vaihteessa. Komedia sai ensimmäisen palkinnon näytelmäkilpailussa ja sikäli poikkeuksellisen kunnian, että se esitettiin toistamiseen. Toiseksi tuli Frynikhoksen Muusat (Sofokleen ja Euripideen kilpailun sisältävä komedia) ja kolmanneksi tuli komediakirjailija Platonin Kleofon (kertoo samannimisestä demagogista). Sammakot on viimeinen säilynyt attikalaisen vanhan komedian edustaja. Aristofaneen kaksi viimeistä teosta (Naishallitus ja Rikkaus) luokitellaan keskimmäiseen komediaan.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammakot kertoo, kuinka jumala Dionysos, epätoivoisena Ateenan tragedioiden tilasta, matkustaa Haadeeseen tuodakseen Euripideen kuolleista. Hän matkustaa yhdessä orjansa Ksanthiaan kanssa ja pyytää neuvoa velipuoleltaan Herakleelta, joka oli ollut Haadeessa jo aiemmin noutamassa helvetinkoira Kerberosta. Dionysos näyttäytyy ovella pukeutuneena leijonan tavoin ja kantaen nuijaa. Herakles ei voi kuin nauraa nähdessään naismaisen Dionysoksen pukeutuneen sillä tavoin. Kysyttäessä, mikä Haadeeseen johtavista teistä on lyhin, Herakles vastaa, että joko itsensä hirttäminen, myrkyn nauttiminen tai tornista hyppääminen. Dionysos valitsee kuitenkin pidemmän tien Akheronin järven ympäri, tien, jonka myös Herakles oli kulkenut.

Kun Dionysos saapuu järvelle, Kharon kuljettaa hänet yli. Ksanthiasta ei päästetä kyytiin, koska hän on orja, joten hänen täytyy kävellä järven ympäri. Dionysos alkaa kuulla sammakoiden kuoron laulua. Niiden laulu – brekekekeks ko-aks ko-aks — toistuu jatkuvasti, ja Dionysos liittyy mukaan. Kun lautta saapuu rantaan, Dionysos tapaa Ksanthiaan ja Empusa säikäyttää heidät. Pian näyttäytyy toinen kuoro, joka koostuu Dionysoksen mysteereihin osallistuvien hengistä.

Seuraava tapaaminen on Aiakoksen kanssa, joka luulee Dionysosta Herakleeksi tämän asun vuoksi. Aiakos on edelleen vihainen siitä, että Herakles oli vienyt Kerberoksen, ja uhkaa vapauttaa joukon hirviöitä kostoksi. Pelästyneenä Dionysos vaihtaa vaatteita Ksanthiaan kanssa. Paikalle saapuu neito, joka ilahtuu nähdessään "Herakleen". Neito kutsuu tämän juhlimaan neitsyttanssijattarien kanssa. Ksanthias suostuu mielihyvin. Dionysos haluaa äkkiä vaihtaa vaatteita uudelleen päästäkseen juhliin. Herakleen asussa hän kohtaa kuitenkin lisää ihmisiä jotka ovat vihaisia hänelle, ja vaihtaa vaatteita Ksanthiaan kanssa kolmannen kerran.

Kun Aiakos palaa, Ksanthias kertoo hänelle, että hänen tulisi kiduttaa Dionysosta saadakseen selville totuuden siitä, onko tämä todellisuudessa varas, ja tarjoaa joukon brutaaleja keinoja kidutukseen. Kauhistunut Dionysos kertoo totuuden siitä, että on jumala. Kun kummatkin ovat saaneet piiskasta, Dionysos viedään Aiakoksen herrojen eteen, ja totuus vahvistetaan.

Tämän jälkeen Dionysos löytää Euripideen keskeltä konfliktia. Euripides, joka oli kuollut vasta äskettäin, on haastanut Aiskhyloksen "Parhaan tragediankirjoittajan" paikasta Plutonin päivällispöydässä. He järjestävät kilpailun Dionysoksen toimiessa tuomarina. Näytelmäkirjailijat siteeraavat vuorotellen katkelmia näytelmistään ja tekevät pilkkaa toisistaan. Euripides väittää, että henkilöhahmot hänen näytelmissään ovat parempia koska ne ovat lähempänä todellisuutta ja loogisia, kun taas Aiskhylos on sitä mieltä, että hänen idealisoidut henkilöhahmonsa ovat parempia koska he ovat sankarillisia ja mallina hyveelle.

Kiistan ratkaisemiseksi paikalle tuodaan vaaka, ja kumpaakin käsketään kertomaan sille muutamia rivejä näytelmistä. Se, jonka rivit ovat painavampia, saa vaa'an kallistumaan puolelleen. Aiskhylos voittaa, ja Dionysos päättää viedä hänet takaisin Euripideen sijasta. Ennen lähtöään Aiskhylos vaatii, että hänen poissa ollessaan Plutonin pöydässä saa istua Sofokles, ei Euripides.

Sovituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Broadway-musikaali The Frogs sovitettiin löyhästi Sammakoihin. Euripideen hahmo oli korvattu George Bernard Shawilla ja Aiskhylos William Shakespearella. Musikaali valmistui alun perin 1970-luvulla ja uusittiin vuonna 2004.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaarle Hirvosen esittely teoksessa Aristofanes: Kolme komediaa. Linnut, Naistenjuhla, Sammakot. Suomentanut Kaarle Hirvonen. Lahti: Ecapaino. 1972. ISBN 951-662-023-X. (s. 131)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]