Naistenjuhla
| Naistenjuhla | |
|---|---|
| Θεσμοφοριάζουσαι | |
 Krateeri, jonka kuvitus esittää kohtausta Naistenjuhlasta, n. 370 eaa. |
|
| Kirjoittaja | Aristofanes |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | komedia |
| Kantaesitys | 411 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | juhlivien naisten kuoro |
Naistenjuhla (m.kreik. Θεσμοφοριάζουσαι, Thesmoforiazūsai tai Thesmoforiazousai, ”Thesmoforia-juhlaa viettävät naiset”; lat. Thesmophoriazusae) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, joka käsittelee naisten asemaa ja tekee samalla pilaa ateenalaisesta yhteiskunnasta.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aristofaneen Naistenjuhlan esitysaikaa, kilpailijoita tai sijoittumista ei tarkoin tiedetä, koska näytelmän alusta puuttuvat tavanomaiset esitystä koskevat tiedot. Muista tiedoista ja sisällöstä päätellen näytelmän kantaesitys on ollut Ateenan Dionysoksen teatterilla kaupunki-Dionysia-juhlilla vuonna 411 eaa. tai heti vuoden 410 eaa. alussa. Arvellaan, että vuonna 407 eaa. Aristofanes on esittänyt toisen samaan juhlaan liittyneen komedian, joka ei ole säilynyt nykyaikaan.[2]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naistenjuhla edustaa tyyliltään ja rakenteeltaan niin kutsuttua vanhaa attikalaista komediaa. Näytelmä koostuu 1 231 runosäkeestä.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ateenan naiset ovat kokoontuneet vuotuisille Demeterin kunniaksi vietetyille Thesmoforia-hedelmällisyysjuhlille. Samalla he käyttävät kokoontumista hyödykseen keskustellakseen siitä, miten tulisi kostaa tragediakirjailija Euripideelle. Tämä on saanut naiset raivoihinsa siitä, että on näytelmissään esittänyt nämä mielipuolisina, murhanhimoisina ja seksuaalisesti turmeltuneina.[3]
Euripides pelkää naisten voimaa ja pyytää Agathonin, toisen tragediakirjailijan, apua. Agathonin pitäisi vakoilla naisia juhlassa Euripideen puolesta. Koska juhlaan saivat osallistua vain naiset, tämä tarkoitti sitä, että Agathonin tulisi pukeutua naiseksi. Agathon onkin jo naisten vaatteissa, koska oli valmistautumassa näytelmäesitykseen, mutta hän pelkää Ateenan naisten olevan hänelle kateellisia. Hän pelkää myös paljastumista, eikä siksi uskalla osallistua juhliin. Euripideen vanha sukulainen Mnesilokhos tarjoutuu menemään juhliin Agathonin sijasta. Niin Euripides pukee tämän Agathonilta lainattuihin naisten vaatteisiin ja lähettää hänet juhliin.[3]
Juhlissa osoittautuu, että naiset käyttäytyvät kuin miehet demokratian kansalaisina, pitäen kokousta, jossa on nimetyt viranhoitajat sekä tarkat toimintatavat ja kirjanpito. Päivän kokouksen pääaiheena on Euripides. Kaksi naista, Mikka ja myrttikauppiatar, esittävät valituksensa Euripideesta. Mikkan mukaan Euripides on opettanut miehet suhtautumaan naisiin epäluottamuksella, minkä seurauksena miehet ovat valppaampia ja naisten on hankalampi livahtaa ostoksille. Myrttikauppiattaren mukaan miehet eivät välitä jumalista, mikä tekee myrttiseppeleiden myymisestä vaikeampaa. Mnesilokhos osallistuu keskusteluun kuin yhtenä naisista ja sanoo, että naiset käyttäytyvät todellisuudessa vielä huonommin kuin miten Euripides sen esittää. Hän luettelee yksityiskohtaisesti omia kuvitteellisia syntejään aviovaimona, kuten seksiseikkailut poikaystävän kanssa, mukaan lukien kohtaus, jossa olivat mukana myös laakeripuu ja Apollonin patsas.[3]
Naiset raivostuvat, mutta järjestys palautuu, kun paikalle tulee naispuolinen sanansaattaja. Paljastuu, että tämä onkin Kleisthenes, Ateenassa tunnettu naismainen homoseksuaali. Hän kertoo hälyttävän uutisen: juhlissa on naiseksi pukeutunut mies, joka vakoilee Euripideen puolesta. Kaikki epäilevät heti Mnesilokhosta, koska hän on joukon ainoa, jota kaikki eivät tunne. Hänet riisutaan ja niin hän paljastuu mieheksi. Mnesilokhos sieppaa Mikkan vauvan ja uhkaa surmata sen, ellei häntä vapauteta, mikä on parodia Euripideen näytelmän Telefos kohtauksesta. Tarkemmassa tutkimuksessa paljastuu, että ”vauva” onkin viinileili. Mnesilokhos ei hätkähdä vaan uhkaa sitä veitsellä. Tissuttelijaksi paljastunut Mikka pyytää leilinsä vapauttamista. Neuvosto ei suostu neuvottelemaan, joten Mnesilokhos puukottaa leiliä, mikä saa Mikkaan ryntäämään paikalle astian kanssa, ettei viini mene hukkaan.[3]
Seuraa kuoron parabasis. Sillä välin miespuoliset viranomaiset saavat tietää, että vain naisille tarkoitetussa juhlassa on mies. Mnesilokhos pidätetään ja skyyttiläinen jousimies (Ateenan vastine poliisivoimille) sitoo hänet lankkuun prytanien määräyksestä. Euripides yrittää vapauttaa Mnesilokhoksen joukossa farssimaisia kohtauksia, joissa hän heittäytyy hänen omista näytelmistään peräisin oleviin rooleihin: Ensin hän tulee paikalle Menelaoksena näytelmästään Helena, mihin Mnesilokhos vastaa esittämällä Helenan roolia; sitten Perseuksena näytelmästään Andromeda, missä roolissa hän syöksyy näyttämön halki teatterinostokurjen (mekhane) avutuksella, jolloin Mnesilokhos esittää puolestaan Andromedaa.[3]
Kaikki nämä hullut yritykset epäonnistuvat. Euripides päättää esiintyä itsenään, ja saa neuvoteltua rauhan naisten kuoron kanssa lupaamalla, ettei enää loukkaa naisia tulevissa näytelmissään. Naiset auttavat Euripidesta vapauttamaan Mnesilokhoksen. Euripides pukeutuu vanhaksi naiseksi, ja häiritsee tanssitytön ja huilunsoittajattaren avustuksella skyyttiläistä jousimiestä tarpeeksi, jotta Mnesilokhos saadaan sillä aikaa vapaaksi. Skyytti yrittää ottaa heidät kiinni, ennen kuin he pääsevät tarpeeksi kauaksi pakoon, mutta naisten kuoro ohjaa skyytin väärään suuntaan, ja niin komedia päättyy onnellisesti.[3]
Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Komedia kääntää sukupuoliroolit nurin päin, koska siinä miehet pukeutuvat naisten vaatteisiin, kun taas naiset pitävät järjestäytynyttä kokousta Ateenan ekklesian eli kansankokouksen tapaan.[1] Näin näytelmä voidaan nähdä jossain määrin feministisenä, vaikkakin myös naisista tehdään pilaa esimerkiksi näiden alkoholinkäyttöä koskien. Sukupuoliroolien lisäksi näytelmässä tehdään pilaa erityisesti Euripideen kustannuksella, mutta osansa saavat myös muut runoilijat, kuten Agathon, Frynikhos, Ibykos, Anakreon, Alkaios, Filokles, Ksenokles ja Theognis.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aristofanes: Naistenjuhla. Teoksessa Kolme komediaa. Linnut; Naistenjuhla; Sammakot. Suomentanut Kaarle Hirvonen. Helsinki: Gaudeamus, 1972. ISBN 951-662-023-X.
- Aristofanes: Naiset Thesmophoriajuhlassa. Monisteessa Aristofanes: Komediat 2. Rauha, Linnut, Lysistrate, Naiset Thesmophoriajuhlassa. Suomentanut Aulis Rissanen. Omakustanne, 1972.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aristophanes: Thesmophoriazusae. Teoksessa Aristophanis Comoediae Vol. II. Lys., Thesm., Ran., Eccl., Plut., Fragmenta. Toim. F. W. Hall & W. M. Geldart. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1963. ISBN 978-0-19-814505-9. Kreikankielinen alkuteksti.
- Aristophanes: Thesmophoriazusae. Teoksessa Aristophanes: Birds. Lysistrata. Women at the Thesmophoria. Aristophanes Volume III. Käännös Jeffrey Henderson. Loeb Classical Library 179. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2000. ISBN 9780674995871. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Carter, Elizabeth Bobrick: Actor, Author and Audience in Aristophanes' Thesmophoriazusae. UMI, 2008.
- Clements, Ashley: Aristophanes' Thesmophoriazusae: Philosophizing Theatre and the Politics of Perception in Late Fifth-Century Athens. Cambridge Classical Studies. Cambridge University Press, 2014. ISBN 1139952544.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naistenjuhla Wikimedia Commonsissa
- Αριστοφάνης: Θεσμοφοριάζουσαι. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
- Aristophanes: Thesmophoriazusae. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
Akharnalaiset · Ampiaiset · Linnut · Lysistrate · Naishallitus · Naistenjuhla · Pilvet · Rauha · Rikkaus · Ritarit · Sammakot