Agathon (tragediakirjailija)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Agathon toivottaa juopuneen Alkibiadeen tervetulleeksi pitoihin. Anselm Feuerbachin maalaus Platonin Pidoista vuodelta 1869.

Agathon (muinaiskreikaksi Ἀγάθων) (n. 448400 eaa.) oli antiikin kreikkalainen tragediakirjailija. Hän oli kotoisin Ateenasta.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agathon tunnetaan parhaiten Platonin dialogista Pidot, jossa hän esiintyy yhtenä keskustelijoista. Dialogi sijoittuu Agathonin kodissa järjestettyihin pitoihin, jotka juhlistavat tämän voittoa vuoden 416 eaa. Lenaia-juhlien näytelmäkilpailussa.[1] Agathon oli Pausaniaan elinikäinen kumppani, ja he esiintyvät pidoissa yhdessä. Agathon esiintyy myös Aristofaneen komediassa Naisten juhla.

Agathon muutti myöhemmin yhdessä Pausaniaan kanssa Makedonian kuninkaan Arkhelaoksen hoviin.[1] Arkhelaos keräsi hoviinsa näytelmäkirjailijoita ja muita taiteilijoita. Agathon todennäköisesti kuoli Makedoniassa noin vuonna 400 eaa.

Platon kuvaa Agathonin komeana, hyväkäytöksisenä ja hyvin pukeutuneena nuorena miehenä. Agathonin Pidoissa pitämä epideiktinen puhe rakkauden ylistykseksi on kaunis, mutta täynnä keinotekoisia retorisia ilmaisuja. Tämä on saanut jotkut tutkijat uskomaan, että Agathon olisi saattanut olla Gorgiaan oppilaana. Pidoissa Agathon esitetään Aristofaneen ystävänä, mutta tämä mahdollinen ystävyys ei estänyt Aristofanesta arvostelemasta Agathonia Naisten juhlissa sekä myös sittemmin kadonneessa näytelmässä Gerytades. Näytelmässään Sammakot Aristofanes pehmensi arvosteluaan, mutta se, että Dionysos kutsuu näytelmässä Agathonia "hyväksi runoilijaksi", saattaa olla vain sanaleikki tämän nimestä (ἁγαθός, agathos = "hyvä").

Agathon oli myös Euripideen, toisen Arkhelaoksen hoviin siirtyneen näytelmäkirjailijan, ystävä.[1]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agathonin tiedetään kirjoittaneen ainakin seuraavat näytelmät:

  • Anthos tai Antheus (Kukka)
  • Mysoi (Mysialaiset)
  • Telefos
  • Thyestes

Agathon esitteli kreikkalaiseen teatteriin joitakin uusia keksintöjä. Aristoteleen mukaan hänen näytelmänsä Anthos juoni oli omaperäinen eikä lainattu mytologisista aiheista, niin kuin tuohon aikaan oli yleistä. Agathon oli myös ensimmäinen näytelmäkirjailija, joka kirjoitti kuoro-osuuksia, jotka vaikuttavat olleen itsenäisiä näytelmien pääjuoneen nähden.[1]

Agathonin teokset eivät ole säilyneet nykyaikaan. Säilyneet tekstikatkelmat on koottu Johann August Nauckin teokseen Tragicorum graecorum fragmenta (1887).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Smith, William: ”Agathon”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 65. Osa I. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Agathon