Ampiaiset (Aristofanes)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aristofanes

Ampiaiset (muinaiskreikaksi Σφῆκες, Sfēkes) on antiikin kreikkalainen Aristofaneen kirjoittama komedia. Se on valmistunut vuonna 422 eaa. Näytelmä tekee pilkkaa ateenalaisten innosta oikeudenkäynteihin ja politikointiin.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmä pyörii Filokleonin ("Kleonin ystävä") ja hänen poikansa Bdelykleonin ("Kleonin vihaaja") ympärillä. Filokleon on koukussa ateenalaiseen oikeusistuimeen — hän käyttää kaiken aikansa lautamiehenä tuomiten toisia.

Bdelykleon haluaa auttaa isäänsä ja lukitsee tämän sisälle taloonsa, mutta Filokleon on päättäväinen päästäkseen ulos ja oikeuteen. Hän suorittaa joukon koomisia ja epäonnistuneita pakenemisyrityksiä. Yksi leikittelee Odysseuksen pakenemisyrityksellä kyklooppien kynsistä Odysseiassa. Filokleonin lautamiestoverit, ampiaisiksi pukeutunut khoros eli kuoro, tulee hänen avukseen. Bdelykleon ja hänen palvelijansa päätyvät käsikähmään ampiaisten kanssa. Ampiaiset voitetaan, vaikka niillä on pistimet. Myöhemmin Bdelykleon väittelee isänsä kanssa ja saa todistettua hänelle ja kuorolle, että lautamiehinä toimimalla he eivät saa aikaan mitään muuta kuin palvelevat demagogeja. Filokleon taipuu pysymään kotona.

Auttaakseen isäänsä, Bdelykleon pystyttää oikeusistuimen kotiinsa, jotta hänen isänsä voi toimia puheenjohtajana. Koska ketään muuta ei ole tuomittavaksi, Filokleon laittaa syytteeseen perheen koiran, nimeltään Labes. Koira oli syönyt herkullisen palan sisilialaista juustoa. Tämä on todennäköisesti viittaus hieman aiemmin käytyyn oikeudenkäyntiin, jossa Kleon syytti ateenalaista kenraali Lakhesta siitä, että tämä oli hyväksynyt lahjuksia Ateenan sisilialaisilta vihollisilta.

Farssimaisessa oikeudenkäynnissä Bdelykleon puolustaa koiraa, ja kaiken muun epäonnistuessa lavalle tulee joukko lapsia pukeutuneena koiran pennuiksi. Filokleonia tämä ei liikuta, mutta Bdelykleon vaihtaa äänestyslaatikoita hänen edessään, ja huijaa Filokleonin äänestämään "syytön". Kun "kaikki äänet" on laskettu ja koira vapautetaan, Filokleon pyörtyy — ikään kuin ei olisi koskaan ennen vapauttanut ketään.

Tämän jälkeen Filokleon ja Bdelykleon menevät pitoihin. Roolien vaihtamisen teema jatkuu, ja Bdelykleon opettaa isälleen, kuinka pidoissa tulee käyttäytyä. Tässä kohtauksessa nähdään tarkoituksellinen epäjohdonmukaisuus Bdelykleonin henkilössä: hän osoittaa halveksuntaa sille, että Kleon manipuloi lautamiehiä, mutta liehakoi Kleonia ja tämän lakeijoita tässä ylemmän luokan kokoontumisessa.

Juhlista näytetään vain jälkisato: Filokleon on juovuksissa ja on loukannut lähes kaikkia juhlissa, siepannut huilunsoittajaneidon ja kaatanut leipäastian. Jotkut niistä, joita kohtaan hän oli tehnyt vääryyttä, tulevat kertomaan hänelle aikovansa haastaa hänet oikeuteen tekosistaan. Filokleon uhmaa heitä edelleen huolettomana. Hän on ennen kaikkea iloinen: kuoro kommentoi, että tilanne on vain kehitystä hänelle. Näytelmä päättyy soveliaan absurdisti, kun Filokleon haastaa kolme rapua (kirjailija Karkinoksen kolme poikaa, jotka edustavat Ateenan tragediankirjoittajia) tanssiin.

Sovituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissakin käännöksissä päähenkilöille on annettu nimet Prokleon ("Kleonin puolesta") ja Antikleon ("Kleonia vastaan").

Englantilainen säveltäjä Ralph Vaughan Williams teki näytelmästä suositun sovituksen vuonna 1909.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]