Marathonin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marathonin taistelu
Osa persialaissotia
Päivämäärä:

Syyskuu 490 eaa.

Paikka:

Marathon, Kreikka

Lopputulos:

Kreikkalaisten voitto

Osapuolet

Ateena ja Plataia

Persian valtakunta

Komentajat

Miltiades ja Kallimakhos

Datis

Vahvuudet

11 000

15 000

Tappiot

192

6400

Persialaissodat
EfesosLadeMarathonThermopylaiArtemisionSalamisPlataiaMykaleEurymedonKyproksen Salamis

Marathonin taistelu käytiin Persian valtakunnan ja etupäässä Ateenan välillä syyskuussa vuonna 490 eaa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 490 eaa. kuningas Dareios I johti persialaisen armeijansa taisteluun Marathonissa. Tämä oli toinen yritys ateenalaisten ja eretrialaisten kukistamiseksi. Kaksi vuotta aikaisemmin myrsky tuhosi Persian laivaston. Myrskyä pidettiin Olympos-vuoren jumalien aiheuttamana. Persian laivasto purjehti kohti Kreikkaa. Se valloitti useita saaria, muun muassa Eretrian. Laivasto laski maihin syyskuussa Marathonin lahdessa, noin 35 kilometriä Ateenasta koilliseen.

Armeijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet myöhemmän ajan kreikkalaiset historioitsijat liioittelivat suuresti persialaisten armeijan kokoa. Amiraali William L. Rodgers teki hyvän arvion persialaisten armeijasta kirjassaan Greek and Roman Naval Warfare. Hän perusti arvionsa Herodotoksen todenmukaiseksi arvioituun tietoon, jonka mukaan persialaisilla oli 600 laivaa. Rodgersin arvion mukaan persialaisilla oli 30 jalkamiestä tai viisi ratsukkoa per laiva. Hän arvioi persialaisten armeijan kooksi yhteensä noin 15 000 miestä: 6 000 merimiestä, 1 500 ratsumiestä ja 7 500 jalkamiestä.[1]

Kreikkalaisten armeijassa oli 11 000 miestä. Näistä 10 000 oli Ateenasta ja tuhat Plataiasta.[1]

Vaikka persialaiset kävivät valloitussotaa, he taistelivat puolustusvoittoisesti. Pääaseena oli jousi ja nuolet. Taktiikkana oli päästää viholliset lähelle ja ampua nuolimyrsky tuhoisalta etäisyydeltä. Ateenalaiset olivat hyökkäävämpiä. Heidän pääaseenaan oli pitkä, raskas keihäs, ja he suojasivat itseään kypärillä ja rintahaarniskoilla sekä raskaalla, pyöreällä kilvellä. Lähitaistelu oli suosiossa, heillä ei ollut jousimiehiä eikä ratsuväkeä.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdeksan päivää armeijat tarkkailivat toisiaan. Yhdeksäntenä päivänä persialaiset aloittivat etenemisen. Ateenalaisten komentajan Miltiadeen oli pakko avata taistelu. Joidenkin lähteiden mukaan Militiades avasi taistelun koska persialaiset eivät olleet saaneet muodostetuksi täydellistä ratsuväkiosastoa armeijansa tueksi ja tämän tapahtuessa ateenalaisten falangin selusta, joka on sen haavoittuvin paikka, olisi ollut todellisessa vaarassa. Näin Militiades taktikoi voiton olevan saavutettavissa ainoastaan ennen ratsuväen kokoamista, jos ollenkaan. Persialaiset näkivät heikon armeijan lähestyvän vailla ratsuja tai jousimiehiä. He pitivät joukkoa hulluina, jotka juoksivat kohti varmaa tuhoutumista, kuten historioitsija Herodotos kirjoittaa. Hyökkääjät saartoivat persialaiset, joiden nuolet ja lyhyet peitset eivät pärjänneet raskaille keihäille – eivätkä pystyneet hopliittien haarniskoihin. Tähän saakka voittamattomat persialaiset pakenivat takaa-ajettuina laivoilleen. Ateenalaiset menettivät 192 miestä, persialaiset 6400 ja vielä seitsemän laivaa.

Miltiades ymmärsi että persialaiset saattaisivat hyökätä laivastollaan suojaamattomaan Ateenaan. Hän marssitutti armeijan pikaisesti takaisin Ateenaan, jonne se pääsi vähän ennen persialaisten saapumista. Persialaiset päättivät olla hyökkäämättä nähdessään ateenalaiset. Spartasta saapui myös pian apujoukkoja, jotka kävivät Marathonin kentällä katsastamassa ateenalaisten aikaansaannoksia.

Marathonin taistelu päätti kymmenen vuotta kestäneen konfliktin Kreikan ja Persian välillä. Persialaiset lyötiin ensimmäistä kertaa taistelussa maalla. Tämä loi ateenalaisiin uskoa oman maansa tulevaisuudesta. Taistelu oli tärkeä koko eurooppalaisen kulttuurin kehitykselle. Motivoituneet ateenalaiset onnistuivat lyömään ylivoimaisen vihollisen, koska he taistelivat maansa ja perinteidensä puolesta. Kreikkalaisten käyttämä falangi oli myös yksi syy taistelun lopputulokseen. Persialaiset eivät pärjänneet kreikkalaisten tiiviille keihäsmuodostelmille.

Herodotoksen mukaan ateenalaiset lähettivät ennen taistelua lähetin, Feidippideen, ilmoittamaan spartalaisille persialaisten saapumisesta. Tämä tarina kerrotaan myös niin, että Feidippides olisi juossut Marathonista Ateenaan taistelun jälkeen. Tämän version kertoo paljon myöhemmin kirjoittanut Plutarkhos.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b William R. Weir: Turning Points in Military History, s. 12-14. Citadel Press, 2005. ISBN 0-8065-2627-0.