Hopliitti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taiteilijan näkemys hopliitista.

Hopliitti (muinaiskreikaksi ὁπλίτης, hoplítēs, monikossa ὁπλῖται, hoplítai) oli raskaasti aseistettu ja varustettu jalkaväen sotilas antiikin Kreikassa. Ensimmäiset hopliitit ilmestyivät Kreikan kaupunkivaltioiden eli polisten armeijoihin 600-luvun eaa. aikana, ja heillä oli keskeinen rooli antiikin kreikkalaisten sodankäynnissä.

Varhaiset hopliitit koostuivat aluksi köyhistä maanviljelijöistä, mutta tästä aiheutui armeijoiden ylläpidolle haittaa, koska sotilaat joutuivat olemaan suurimman osan vuodesta pelloilla viljelemässä maata. Makedonian kuningas ja Aleksanteri Suuren isä Filippos II kuitenkin huomioi tuon seikan ja perusti maailman ensimmäisen palkka-armeijan. Noin kaksikymmentä prosenttia hopliiteista oli varakkaita keskiluokan miehiä, jotka hankkivat varusteensa itse ja liittyivät vapaaehtoisesti kaupunkivaltioidensa armeijoihin. Tunnetuimmat hopliitit olivat kotoisin Ateenan ja Spartan kaupunkivaltioista, ja he hankkivat maineensa lukuisissa persialaissotien ja peloponnesolaissodan maataisteluissa.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi "hopliitti" juontuu kreikankielisestä sanasta hoplon (ὅπλον, monikossa hopla, ὅπλα), joka tarkoittaa jalkaväen sotilaan suojavarustuksen yksittäistä osaa tai vaihtoehtoisesti koko hopliitin varustusta. Usein mainitaan virheellisesti, että hopliittien nimi pohjautuisi heidän käyttämästään pyöreästä kilvestä, mutta muinaisten kreikkalaisten keskuudessa kilpi tunnettiin nimityksellä aspis.

Varustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisen hopliitin suojavarusteita Korfun arkeologisessa museossa.

Hopliitit oli tarkoitettu Kreikan kaupunkivaltioiden armeijoiden raskaaksi jalkaväeksi, ja heidän suojavarustukseensa kuuluivat pronssissa taottu rintapanssari ja säärisuojat, nahasta valmistetut sandaalit, kankaasta kudottu lyhyt hame sekä pronssinen kypärä, josta tunnetuin on poskisuojilla ja harjalla varustettu niin sanottu korinttilainen malli. Kaikkien hopliittien varustus oli kaupunkivaltiosta huolimatta melko samanlainen, minkä seurauksena taistelun timmellyksessä hopliiteilla oli vaikeuksia tunnistaa oman puolensa ja vihollisen sotilaat. Hopliittien täydellinen suojavarustus saattoi olla yhteensä jopa yli 20 kilogramman painoinen, minkä takia hopliitit pukeutuivat haarniskaansa vasta juuri ennen kuin taistelu alkoi.

Hopliittien tunnistettavin piirre oli heidän suurikokoinen pyöreä kilpensä, jonka halkaisija oli peräti metrin levyinen. Kilpi suojasi tehokkaasti koko sotilaan yläruumista sekä nuolilta että keihäiltä ja miekoilta. Kilpi oli valmistettu puusta, mutta sen keskellä oli pronssinen kupu, minkä ansiosta aseensa menettänyt hopliitti pystyi lähitaistelussa nuijimaan vihollisensa kuoliaaksi. Hopliitit usein maalasivat kilpiinsä kaupunkivaltioidensa tunnusten tai onnea tuottavien silmien kaltaisia symboleja, ja esimerkiksi peloponnesolaissodassa spartalaiset koristelivat kilpensä lambda-kirjaimella. Kilvellä oli niin olennainen osa hopliittien varustuksessa, että spartalaisen hopliittien keskuudessa oli olemassa ohjesääntö, joka kielsi kilpensä menettänyttä sotilasta poistumasta taistelutantereelta ennen kuin hän oli löytänyt oman kilpensä maasta. Kilven paino vaihteli 8–37 kilogramman välillä.

Hopliittien ensisijainen ase oli noin 2,1–2,7-metrinen doru-niminen keihäs, joka oli tarkoitettu vihollisen jalka- ja ratsuväen torjumiseen falangimuodostelmassa. Keihäs oli kuitenkin pituutensa vuoksi kömpelö ja hyödytön lähitaistelussa, joten hopliitit oli aseistettu myös ksifos-nimisellä yhden käden miekalla. Koska miekan lyhyt terä teki siitä epäkäytännöllisen raskaasti panssaroidun vihollishopliitin rintavarustuksen puhkomiseen, hopliitit koulutettiin viiltämään vihollista kaulaan tai kasvoihin, koska viilto taivutti kypärän pehmeän pronssin. Myöhemässä vaiheessa hopliittien varustukseen ilmestyi myös kahden käden miekkoja, mutta tällöin sotilaat joutuivat luopumaan keihään käytöstä, koska keihäs olisi hankaloittanut painavan miekan vetämistä huotrasta.

Taktiikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys hopliittien muodostamasta falangista.
Hopliittien kaksi pistotekniikkaa: korkea ja matala.

Hopliitit liikkuivat taistelukentällä jopa kahdeksan miehen syvyisissä rivistössä, falangissa. Hopliittien kilvet muodostivat muurin, jota nuolet eivät pystyneet lävistämään, minkä seurauksena falangin saattoi murtaa vain jalkaväen massiivisella rynnäköllä. Tyypillisessä puolustuasennossa hopliitti seisoi pystyssä siten, että hän piteli toisessa kädessään keihästä. Hopliittien heikkous kuitenkin piili selustassa, koska takaapäin iskevän vihollisen hyökätessä hopliitit eivät voineet kääntyä tarpeeksi nopeasti ja sotilaat joutuivat pakokauhun valtaan. Falangit muodostuivat hopliittien ensisijaiseksi taktiikaksi 800-luvun eaa. aikoihin, ja ennen sitä sotilaat yksinkertaisesti taistelivat omillaan ilman minkäänlaista strategista suunnitelmaa.

Monet kaupunkivaltioiden väliset pienemmät kahakat saattoivat kestää vain noin tunnin, jonka aikana voittaja selvisi ja tappion kokeneet hopliitit joutuivat pakenemaan; poikkeuksena tästä olivat spartalaiset, jotka oli koulutettu taistelemaan kuolemaan saakka. Tällaiset taistelut olivat yleensä vain pieniä yhteenottoja, joille oli varattu jopa oma määrätty paikkansa, jossa vastakkain asettuneet falangit ottivat yhteen. Molempien osapuolien taktiikkana oli yksinkertaisesti vihollisen falangiin juokseminen ja pyrkiminen sen murtamiseen. Jos tämä ei heti onnistunut, taistelu jatkui kovana puskemisena ja työntämisenä, kunnes heikompi falangi murtui ja puskeminen vaihtui kahden armeijan sotilaiden väliseksi lähitaisteluksi miekoin. Kaatuneiden määrä kuitenkin saattoi jäädä tällaisissa välienselvittelyissä hyvinkin pieneksi ottaen huomioon miesten määrän ja raskaan aseistuksen.

Suuremmissa taisteluissa, kun esimerkiksi useat kaupunkivaltiot joutuivat yhdistämään voimansa uhkavan vihollisen lähestyessä, falangitaktiikan todellinen teho näyttäytyi ja kaatuneiden määrä kohosi molemmin puolin. Hyvin koulutetut ja kyvykkään sotapäällikön komentamat hopliitit toimivat taisteluissa tehokkaasti ja määrätietoisesti aiheuttaen viholliselle suuria tappioita kurinalaisuuteen perustuvan doktriininsa ansiosta. Hopliittien tehokkuus osoittautui persialaissotien kuuluisissa Marathonin, Thermopylain ja Plataian taisteluissa, joista Marathonissa ja Plataiassa hopliitit saavuttivat murskavoiton persialaisarmeijasta ja Thermopylaissakin persialaiset kokivat jopa kymmenkertaiset miestappiot.

Hopliittien liikkuminen falangimuodostelmassa teki taisteluista suoraviivaisia ja nopeita kahakoita tasaisessa maastossa, mutta 400-luvulle eaa. alkupuolelle mennessä vain spartalaiset hopliitit oli koulutettu etenemään suorassa rivistössä. Sotilaiden liikkuminen epäsuorissa rivistöissä aiheutti kaupunkivaltioille tarpeettomasti miestappioita, kunnes thebalainen sotapäällikkö Epameinondas koulutti hopliittinsa liikkumaan siten, että sotilaat etenivät diagonaalin muotoisissa muodostelmissa.

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peloponnesolaissodan jälkeen ratsuväen, jousimiesten ja piirityskoneiden rooli antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden armeijoissa lisääntyi, ja hopliitit joutuivat taistelemaan kevyemmässä suojavarustuksessa saavuttaakseen suuremman liikkumavaran taisteluissa. Sodankäynnin kokemien uudistusten seurauksena kreikkalaiset hylkäsivät falangissa taistelemisen, mutta myöhemmin Aleksanteri Suuren armeija hyödynsi falangitaktiikkaa voitokkaasti valloitusretkillä Vähässä-Aasiassa. Kun muinaiset roomalaiset valloittivat Kreikan, Rooman valtakunnan armeijaan ja strategioihin siirtyi vaikutteita hopliittien sodankäynnistä; roomalaisten sotilaiden varustus ja taktiikat pohjautuivat pitkälti hopliitteihin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hopliitti.