Odysseus
Wikipedia
Odysseus (muinaiskreikaksi Ὀδυσσεύς Λαερτιάδης, Odysseús Laërtiádēs) oli kreikkalainen tarusankari ja Ithakan saaren myyttinen kuningas, Laerteen ja Antikleian poika. Hänen kerrotaan olleen jumalatar Pallas Athenen suosiossa. Hän oli tunnettu älystään ja neuvokkuudestaan, mistä hän ansaitsi epiteetin "viekas Odysseus". Odysseuksen henkilöhahmo esiintyy sekä Iliaassa että Odysseiassa.
Odysseus osallistui Troijan sotaan kreikkalaisten joukoissa. Häntä pidettiin kreikkalaisista ovelimpana, ja juuri Odysseus keksikin Troijan hevosen, jonka avulla kreikkalaiset lopulta valloittivat Troijan.
Eepos Odysseia kertoo Odysseuksen vaivalloisesta kotiinpaluusta vaimonsa Penelopen ja poikansa Telemakhoksen luo. Matka kestää peräti kymmenen vuotta. Sen aikana hän kohtasi niin kyklooppeja, seireenejä kuin velhottariakin. Lisäksi hän vieraili manalassa tapaamassa sokeaa tietäjää.
Kerran hän saapui Kyklooppien saareen. Kykloopit olivat jättiläisiä, joilla oli ainoastaan yksi silmä keskellä otsaa. He viettivät kuritonta elämää, eivät kylväneet eikä istuttaneet, sillä ilman heidän työtänsä kasvoi maa viljaa ja puut rypäleitä. He eivät tunteneet lakia eivätkä tienneet mitään kansankokouksista, vaan asuivat kukin yksikseen vuorenluolissa. Kahdentoista kumppaninsa kanssa astui Odysseus erääsen luolaan, siinä asuvan jättiläisen ollessa lampaitansa paimentamassa laitumella. Luolassa oli juustoja korit täynnä ja täysiä maitoastioita sekä karsinoissa karitsoita ja pikku vuohia.
Pian jättiläinen palasi kotiin ja heittää rysäytti niin suuren puutaakan maahan, että kreikkalaiset ryskeestä säikähtäen pakenivat luolan nurkkaan. Nostettuaan suuren kalliolohkareen luolan suulle, lypsettyään karjansa ja juotuaan maitoa teki hän tulen ja huomasi silloin muukalaiset. Turhaan kehoitti Odysseus häntä pelkämään jumalia ja muistamaan, että Zeus suojelee vieraita. Kyklooppi tempasi heti kaksi Odysseun kumppania ja paiskasi heidät kuin pienet koiranpennut maahan, niin että veri ja sisälmykset roiskuivat ympäri luolaa, sekä paloitteli heidän ruumiinsa ja söi ne pala palalta. Siten täytettyään itsensä ihmislihalla ja maidolla ojentautui hän luolan lattialle ja vaipui sikeään uneen.
Odysseus ei kuitenkaan uskaltanut tappaa jättiläistä, koska kreikkalaiset eivät olisi jaksaneet nostaa pois kiveä luolan suulta. Seuraavana aamuna kyklooppi herättyään taas otti kaksi Odysseun kumppania ja syötyään heidät ajoi laumansa laitumelle. Sillä aikaa Odysseus teroitti hänen nuijansa varrenpään ja kätki sen roskakasaan. Kun jättiläinen sitten palasi ja taas söi kaksi miestä, lähestyi Odysseus häntä ja antoi hänelle kannun viiniä, jota kreikkalaisilla oli mukanaan. Iloiten lahjasta pyysi jättiläinen tietää Odysseuksen nimeä, voidakseen antaa hänelle vieraslahjan. Odysseus sanoi nimensä olevan Ei kukaan. "No hyvä," sanoi jättiläinen, "minun vieraslahjani on se, että minä syön sinut, Ei kukaan, viimeksi kaikista kumppaneistasi." Ja hän vaipui raskaasen uneen.
Hänen maatessaan ottivat kreikkalaiset teroitetun nuijan, joka oli suuri kuin laivan masto, ja sysäsivät sen yksin voimin hänen silmäänsä. Jättiläinen alkoi hirvittävästi ulvoa, josta muut kykloopit kokoutuivat luolan suulle. Heille hän kertoi, että Ei kukaan oli vahingoittanut häntä ja että Ei kukaan tahtoo häntä tappaa. Kykloopit arvelivat, että siispä hänelle ei ollut kukaan tehnyt mitään pahaa, ja menivät pois. Kun jättiläinen sitten laski laumaansa ulos, pääsivät kreikkalaisetkin ulos siten, että villoista riippuivat suurten pässien alla, ja purjehtivat pois saaresta.
Uusia seikkailuja oli vielä edessä. Tuulien jumalalta Aiololta sai Odysseus säkin, johon kaikki tuulet olivat suljettuina. Mutta hänen maatessaan kumppanit uteliaisuudesta avasivat säkin, kaikki tuulet heti ryntäsivät ulos ja nousi suuri myrsky. Ainoastaan yksi laiva pelastui. Sillä Odysseus saapui erääsen saareen, jossa Kirke-noita asui. Hän muutti kaikki Odysseuksen kumppanit sioiksi, mutta Odysseus pakotti noidan viimein muuttamaan heidät jälleen omaan muotoonsa. Sitte Odysseus kävi Manalassa puhumassa äitinsä kanssa.
Saapuipa hän myöskin lähelle seirenien saarta, jotka suloisella laulullaan houkuttelivat ohi purjehtijoita luoksensa viekkaasti tappaakseen. Ainoastaan siten onnistui Odysseuksen päästä joutumasta laulun tenhovoiman uhriksi, että sulloi vahaa kumppaniensa korviin ja sidotti itsensä kiinni mastoon. Viimein hän saapui faiakilaisten saareen, jossa hänet otettiin ystävällisesti vastaan, ja sieltä hänet vihdoinkin saatettiin omaan valtakuntaansa, pieneen kalliosaareen Itakaan.
Matkan päätyttyä hänen täytyi vielä lepyttää meren jumala Poseidon, jonka pojan hän oli surmannut Troijan sodan aikana ja jonka jälkeläisen, kyklooppi Polyfemoksen hän oli sokeuttanut. Poseidon vihasi Odysseusta ja yritti monilla keinoillaan tappaa tämän. Poseidon löi myös Athenen kanssa vetoa että Odysseys ei palaa Ithakaan elävänä mutta hävisi vedon.
Kun Odysseus oli palannut Ithakaan, Penelopea piirittivät useat kosijat. Penelope kaipasi yhä Odyseusta ja niinpä hän lupasi kosijoilleen päättää, kenet ottaa kun oli kutonut kankaan. Kangas edisttyi oikein hitaasti, sillä hän purki yöllä aina sen, mitä oli päivällä kutonut. Kun kangas oli vihdoin valmis, Penelope laittoi kosijat ampumaan Odysseuksen jousella, mutta kukaan kosijoista ei jaksanut jännittää sitä. Odysseus pukeutui kerjäläiseksi ja pyysi saada ampua, mutta muut vain naruroivat. Mutta kun Odysseus jännitti jousen vaivattomasti ja ampui nuolen 12 kirveenreiän läpi, Penelopen oli uskottava, että hänen avoimiehensä oli vihdoin palannut.
[muokkaa] Lähde
Otto Sjögren: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika, WSOY, 1888.
