Velho

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee velhoja kansanperinteessä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Raamatun Itämaan tietäjien taustalla ovat meedialaiset velhot eli maagit.

Velho tarkoittaa yliluonnollisia taikavoimia hallitsevaa ihmistä. Velhoilla ja velhoa läheisesti muistuttavilla hahmoilla on lukuisia muitakin nimityksiä, kuten noita, taikuri, maagi, tietäjä tai šamaani. (katso lisää nimityksiä jäljempää)

Suomen sana velho on alun perin tarkoittanut lähinnä pahansuopaa loitsijaa ja taikojaa, mutta sanaa ei ole käytetty pelkästään kielteisessä merkityksessä. Sana tietäjä on useammin tarkoittanut hyvää taikojaa, kansanparantajaa, jopa taikakeinoihin turvautuvaa sankaria. Silti sanaa on käytetty myös herjaukseen. Myös sana noita on tarkoittanut taikojaa sekä hyvässä, että pahassa mielessä, mutta kristinusko antoi sanalle erityisen synkän merkityksen paholaisen avustajana. Monia muita vastaavan taikuuden käyttäjien nimityksiä koskee sama: ne voidaan kokea sekä kielteisiksi että myönteisiksi.

Suomalaisessa kansanrunoudessa sanalla velho on usein halventava merkitys. Esimerkiksi Kalevalassa käytetään usein tätä nimitystä vastapuolen noidasta:

"Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala,
miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista!
Kaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita!"

Velholla on usein ollut rinnastettava merkitys nimityksiin kade tai lapinnoita, jotka ovat merkinneet yliluonnollisilla voimilla hyökkäävää vihollista. Esimerkiksi sananlaskussa ne rinnastetaan: "Katehia kaikki kansa, velhoja joka veräjä."

Modernissa fantasiakirjallisuudessa velhoista on muodostunut selvästi muista yliluonnollisen taian käyttäjistä erottuva joukko. Nykyfantasian velho on usein kaapuun pukeutunut mies, jolla on taikasauva. Hän ei välttämättä ole yhteisönsä keskushahmoja, kuten monet oikeat velhot ja tietäjät, vaan hän on usein yksinäinen vaeltaja. Fantasian velhot voivat olla jopa oma tavallisista ihmisistä poikkeava rotunsa tai lajinsa, kuten esimerkiksi J. R. R. Tolkienin kirjoissa. Nykykirjallisuuden velhot muistuttavat kovasti skandinaavien Odin-jumalaa. Nykykielessä velho onkin saanut positiivisemman merkityksen.

Erilaisia "velhoja" ja näiden nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velholle on monia muitakin nimityksiä, joista jotkut yksilöivät tarkemmin velhon roolia. Monissa muissakin kielissä on useita erilaisia velhonkaltaisten ihmisten nimityksiä. Tämä on ollut päänvaiva varsinkin kääntäjille. Usein eri vieraskieliset nimitykset käännetään suomeksi järjestään velhoksi, vaikka muitakin suomalaisia nimityksiä olisi käytettävissä.

Suomalaisessa kansanperinteessä tunnettuja nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietäjä iänikuinen. Väinämöinen oli kuuluisin suomalaisen mytologian tietäjä. Hänen taikavoimansa perustui lauluun ja syntyjä ja luotteita koskevaan tietoon.
  • Loitsija ja loihtija tarkoittavat loitsujen tekijää.
  • Taikuri ja taikoja tarkoittavat taian osaajaa.
  • Luonnokas on henkilö, jolla on voimakas luonto.
  • Tietäjä tarkoittaa henkilöä, jonka tieto tekee mahtavaksi ja taikavoimaiseksi.
  • Noita yhdistetään usein naispuolisiin velhoihin, mutta noita voi olla mieskin. Kristityille noidat olivat paholaisen liittolaisia tai palvelijoita.
  • Mahtimies ja mahtaja tarkoittavat mahtavaa velhoa, mutta myös yleensäkin mahtavaa ihmistä.
  • Väkimies on ihminen, jolla on väkeä. Hän siis hallitsee haltijoita. Väkimies voi tarkoittaa myös voimamiestä tai jättiläistä, jolloin väellä viitataan fyysiseen voimaan.
  • Jumala, puolijumala, puujumala ja maajumala. Joitakin tietäjiä on Suomessa nimitetty myös jumaliksi. Tietäjät ovat ehkä väittäneet, että jokin jumala puhuu tai toimii heidän kauttaan.
  • Intomies tai innokas on kansanparantaja, joka on innoissaan ja haltioissaan loitsiessaan.
  • Myrrysmies on kansanparantaja, joka pitää loitsiessaan meteliä ja riehuu, eli aiheuttaa myräkän.
  • Kade on vihollisnoita suomalaisessa kansanperinteessä.
  • Poppamies eli poppa eli poppo tarkoittaa nykyisin luonnonkansojen tietäjää ja perinteisiä parantajia. Sana poppamies on sukua sanalle pappi.
  • Runoi, runo eli runooja on loitsurunojen taitaja.
  • Laulaja laulaa kalevalaisia loitsurunoja.
  • manaaja. Manaus on usein henkien karkottamista, mutta myös muuta hyökkäävää taikuutta. Manaamalla parannettiin ihmisiä, joita hallitsi paha henkiolento.
  • haltija, haltijokas. Haltija on jotakin suojeleva tai jostakin huolehtiva vartijaolento. Haltija ja haltijokas ovat myös nimityksiä näitä hallitsevalle tietäjälle. Loitsussa velho ilmaisee olevansa haltija: Halte'uttani havautan, velho'uttani verestän.
  • Lapinnoita on pelätty ja voimakas vihollisnoita suomalaisissa tarinoissa.
1800-luvun käsitys antiikin ajan kelttiläisestä druidista
  • Vihti
  • pohu, pohumies, pohakka. Kansanparantajan nimityksiä. Tulevat venäjän Jumalaa tarkoittavasta sanasta.
  • Kannuskäsi on lapinnoita, joka pitää kädessään kannusta eli noitarumpua
  • nyrkkinoita
  • osaaja
  • arpoja. Arpoja ennustaa käyttäen arpaa
  • lukija
  • lumooja. Lumous on taikuutta, jolla hallitaan ihmisiä.
  • tenhomies. Tenho merkitsee samaa kuin lumous.
  • tietomies
  • parantaja
  • ennustaja
  • kukkaromies. Kukkaromies kantaa kukkaroa, jossa on taikakaluja. ja -aineita
  • näkijä, selvänäkijä
  • verenseisauttaja, verenseisottaja
  • puhallusmies. Joillekin puhallus oli yliluonnollinen toimitus.
  • Suurnoita tarkoitti lähinnä mahtavaa lapinnoitaa.
  • Lentonoita oli taruissa lapinnoita, joka kykeni lentämään.
  • Pääsiäisnoita on eurooppalaisessa perinteessä nainen, joka lentää pääsiäisenä kyöpelinvuorelle tai tekee pahoja tekoja. Yleensä vanha eukko, mutta joskus myös nuori ja kaunis.
  • Trulli tarkoittaa suomen länsimurteissa lähinnä pääsiäisnoitaa. Lainaa ruotsista.

Muita nimityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperialainen šamaani kaluineen.
  • Maagi on suomen kielessä suhteellisen nuorta lainaa, sana esiintyy lähinnä fantasiakertomuksissa ja -peleissä. Maageilla on kuitenkin muinaiset juuret. Sana maagi tulee englannin sanasta mage, joka taas tulee latinan sanasta magos, joka edelleen lainautuu persian sanasta magu. Magu tarkoitti antiikin ajan Persian hallitsemien meedialaisten ylipappeja, joiden taikakykyihin uskottiin laajalti Persian ulkopuolellakin. Nämä tunnettiin Euroopassa muun muassa "itämään tietäjinä". Magu-pappien taikuudesta on tullut myös taikuutta merkitsevä sana magia.
  • Druidi on kelttiläinen pappi. Alkuperäisistä druideista tiedetään aika vähän, mutta uuden perinteen mukainen druidi on pukeutunut valkoiseen kaapuun ja huppuun.
  • Šamaani on kansainvälinen sana, joka tarkoittaa šamanististen yhteisöiden henkimaailman asioiden hoitajaa, spiritualistista keskushenkilöä, jonka tärkein tehtävä on parantaa. Alun perin sana on tarkoittanut siperialaista šamaania.

Velhoja kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velhot ovat suosittuja hahmoja nykyisessä fantasiakirjallisuudessa ja roolipeleissä. Kirjallisuudessa velhot kuvataan yleensä vanhoiksi ja viisaiksi miehiksi. Velhon ulkomuodoksi on populaarikulttuurissa vakiintunut pitkä valkea parta ja tumma kaapu.

Kauno- ja viihdekirjallisuuden tunnettuja velhohahmoja ovat esimerkiksi:

Merlin. Huppupäinen velho Kuningas Arthurin tarinoista.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]