Fantasiakirjallisuus

Fantasiakirjallisuus on kaunokirjallisuuden alalaji. Moderniksi fantasiakirjallisuudeksi voidaan määritellä 1900-luvulta lähtien ilmestynyt, pääasiassa romaani- tai novellimuotoinen kirjallisuus, jossa epätodellisilla ja yliluonnollisilla tapahtumilla on keskeinen osuus.^lähde? Käsitteen piiriin voidaan lukea mm. maaginen realismi. Yleensä käsitettä fantasiakirjallisuus kuitenkin käytetään kapeammassa merkityksessä fiktiosta, joka sijoittuu kuvitteelliseen (usein keskiaikaistyyppiseen) maailmaan, jossa esiintyy magiaa ja erilaisia kansanperinteestä lainattuja mielikuvitusolioita.^{kenen mukaan?}

Modernin fantasiakirjallisuuden synty

Keskiaikaa muistuttaviin fantasiamaailmoihin sijoittuva kirjallisuus muotoutui omaksi, tunnistettavaksi lajityypikseen noin vuosina 1890–1935 muun muassa William Morrisin, Lordi Dunsanyn, Clark Ashton Smithin ja Robert E. Howardin kirjoitusten myötä.^lähde?

Fantasiakirjallisuuden suosio alkoi kasvaa 1960-luvun lopulla J. R. R. Tolkienin teoksen Taru sormusten herrasta noustua nuorison kulttikirjaksi.^lähde? Tolkien oli julkaissut kirjan jo 1950-luvun aikana ja se oli vähitellen kasvattanut suosiotaan lukijoiden keskuudessa. Tolkienia pidetään yhä kaikkein tunnetuimpana fantasiakirjailija ja hänen valtaisa perintönsä on monien kriitikoiden mielestä muodostunut tälle kirjallisuuden lajille jopa taakaksi.^{kenen mukaan?} Monien uusien fantasiakirjailijoiden teoksia verrataan juuri Tolkienin teoksiin.

Fantasiakirjallisuuden luonne ja alalajit

Fantasiakirjallisuuden piiristä on sekä kevyttä, eskapistista viihdekirjallisuutta että vakavaa taiteellista kunnianhimoa ja yhteiskunnallista sanomaa ilmaisevia teoksia.

Sadut erottaa varsinaisesta fantasiakirjallisuudesta joukko piirteitä. Maria Nikolajeva on erottanut sadut fantasiasta erilaisen maailman perusteella. Sadut tapahtuvat epämääräisessä ajassa ja paikassa, ”olipa kerran” -todellisuudessa, joka Nikolajevan mukaan on kuitenkin jotenkin samassa jatkumossa lukijan maailman kanssa. Sen sijaan fantasiassa on Nikolajevan mukaan aina erikseen määritelty fantasiamaailma. Esimerkiksi Tolkien loi omien kirjojensa tapahtumapaikalle Keski-Maalle oman maantieteen ja historian, mikä teki kirjojen maailmasta todellisemman, kuin satujen esittelemä epämääräinen maailma. Tolkienin maailma on niin yksityiskohtainen, että siitä on julkaistu omia ensyklopedioita.

Tieteiskirjallisuuden ja kauhukirjallisuuden rajat fantasiakirjallisuuden suuntaan ovat epäselviä.^{kenen mukaan?} Esimerkiksi nykyajassa elävien ihmisten yliluonnollisia kokemuksia kuvailevissa romaaneissa on usein sekä fantasia- että kauhukirjallisuudelle tyypillisiä elementtejä. Joissakin fiktioissa yliluonnolliset ilmiöt ja keskiaikaan viittaavat yksityiskohdat sekoittuvat tieteiskirjallisuudelle luonteenomaiseen futuristiseen teknologiaan. Fantasia onkin nähtävä osana laajempaa spekulatiivisen fiktion kenttää.^lähde?

Myös historiaa kuvaavan fiktion ja fantasiakirjallisuuden välinen raja on epämääräinen. Esimerkiksi keskiajan Eurooppaa kuvaavissa romaaneissa realistisuutta tavoitteleva epookkikuvaus yhdistyy toisinaan yliluonnollisiin tapahtumiin.^lähde?

Fantastinen elementti

Fantastisella elementillä tarkoitetaan kirjassa esiintyvää ilmiötä, joka liittää sen fantasiakirjallisuuteen. Tämä elementti on jonkinlainen yliluonnollinen, selittämätön tai suorastaan maaginen ilmiö.

Fantasiakirjallisuuden edustajia

J. R. R. Tolkienin ohella arvostettuja ja menestyneitä fantasiakirjailijoita ovat muun muassa C. S. Lewis, Michael Moorcock, Ursula K. Le Guin, Gene Wolfe ja Fritz Leiber. Terry Pratchett on saanut menestystä fantasiaparodiallaan. Robert Holdstock ja Marion Zimmer Bradley ovat kirjoittaneet suosittuja romaaneja, joissa Britteinsaarten kelttiläinen historia ja fantasia kohtaavat. J. K. Rowlingin kirjoittama nuortenfantasia on saavuttanut huikean suosion. Myös David Eddings on tunnettu useista fantasiasarjoistaan, joista tunnetuimpia ovat Belgarionin ja Mallorean tarut. Tuoreempia hyvin menestyneitä fantasiakirjasarjoja ovat muun muassa Rowlingin Harry Potter -sarja ja Stephenie Meyerin Houkutus-sarja.

2000-luvun alussa on nousemassa uusi fantasiakirjailijoiden sukupolvi, jonka edustajista selvästi aikuislukijoille kirjoittavia China Miévillea ja Jeff VanderMeeriä pidetään jo nyt tärkeinä kirjallisuuslajin uudistajina ja kehittäjinä.^lähde? Nuorta kirjoittajapolvea edustaa Christopher Paolini Perillinen-trilogiallaan.

Suomalaisia fantasiakirjailijoita ovat esimerkiksi Anu Holopainen ja Ilkka Auer. Finlandia-palkittu Johanna Sinisalo on kohottanut välillä kioskiviihteeksikin leimatun fantasiakirjallisuuden arvostusta.^{kenen mukaan?}

Katso myös

• Suomalainen fantasiakirjallisuus
• Luettelo suomennetuista fantasiaromaaneista
• Miekka ja magia

Kirjallisuutta

• Bengtsson, Niklas: Mielikuvituksen rajaton riemu: Bibliografia ja johdatus fantasiakirjallisuuteen. Julkaisija: Lukukeskus. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-477-8.
• Blomberg, Kristian & Hirsjärvi, Irma & Kovala, Urpo (toim.): Fantasian monet maailmat. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2004. ISBN 951-692-570-7.
• Kuusisto, Pekka (toim.): Narnia ja ympäröivät maat: Fantasia kirjallisuuden lajina. Oulu: Oulun yliopisto, 1993. ISBN 951-42-3541-X.
• Leinonen, Anne & Loivamaa, Ismo (toim.): Ihmeen tuntua: Näkökulmia lasten ja nuorten fantasiakirjallisuuteen. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-622-3.
• Sisättö, Vesa (toim.): Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2003. ISBN 951-692-539-1.
• Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-617-7.
• Sisättö, Vesa & Halme, Jukka & Jerrman, Toni (toim.): Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2. Helsinki: BTJ, 2009. ISBN 978-951-692-732-2.

Aiheesta muualla

• Lähdeaineistoa aiheesta Suomenkielisen fantasiakirjallisuuden bibliografia Wikiaineistossa
• Risingshadow.net.
• Suomenkieliset sf-, fantasia- ja kauhukirjat 1887–2005.
• Petri Hiltunen: Fantasian pahimmat kliseet – top 10. Kosmoskynä 4/1995 – Legolas 1/1995.