Taru sormusten herrasta

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjasarjaa. Elokuvatrilogiasta kertoo artikkeli Taru sormusten herrasta (elokuvatrilogia).
Taru sormusten herrasta
The Lord of the Rings
Suomenkielisen painoksen kansikuva
Suomenkielisen painoksen kansikuva
Alkuperäisteos
Kirjailija J. R. R. Tolkien
Kieli englanti
Kustantaja Allen & Unwin
Julkaistu 1954–1955
Suomennos
Suomentaja Kersti Juva,
Eila Pennanen,
Panu Pekkanen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1973–1975
ISBN 978-951-0-33337-2
Taru sormusten herrasta (äänikirja)
Lukija: Heikki Määttänen
Kustantaja: WSOY
Ulkoasu: 6 kappaletta 10 CD:n boxeja
Kesto: 60 h 28 min 24 s
Edeltävä Hobitti eli sinne ja takaisin

Taru sormusten herrasta on J. R. R. Tolkienin kirjoittama 1950-luvulla ilmestynyt fantasiakirjallisuuden klassikko. Kirjan suomennoksen ovat tehneet Kersti Juva, Eila Pennanen ja Panu Pekkanen.

Taru sormusten herrasta eli lyhyemmin Sormusten herra on esitetty Suomessa ja maailmalla myös lukuisina näytelminä ja radiokuunnelmina. Kirjan pohjalta ilmestyivät suuren yleisömenestyksen saaneet elokuvat 2001, 2002 ja 2003. Elokuvat ohjasi uusiseelantilainen Peter Jackson.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Teoksen osat alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä

  • Sormuksen ritarit (The Fellowship of the Ring)

Osa julkaistiin 29. heinäkuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1973; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.

  • Kaksi tornia (The Two Towers)

Osa julkaistiin 11. marraskuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1974; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.

  • Kuninkaan paluu (The Return of the King)

Osa julkaistiin 20. lokakuuta 1955. Suomennos ilmestyi 1975; suomentanut Kersti Juva, runot suomentanut Panu Pekkanen.

[muokkaa] Teoksen historia ja tausta

Taru sormusten herrasta julkaistiin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä vuosina 1954-1955. Teos jakaantuu kuuteen kirjaan sekä liitteisiin, mutta on yleensä julkaistu kolmessa niteessä ja siksi sitä on usein kutsuttu trilogiaksi. Tolkien halusi, että kirja julkaistaisiin heti yhtenä suurena niteenä. Julkaisija ei kuitenkaan suostunut siihen, koska kirja oli yksinkertaisesti liian pitkä. Paperi oli tuohon aikaan kallista, joten yhden suuren niteen julkaiseminen olisi ollut liian suuri riski.

Teoksen taustalla on tarkasti suunniteltu mytologinen maailma, joka henkii kirjoittajansa kiinnostuksesta muun muassa pohjoismaiseen ja anglosaksiseen epiikkaan ja mytologiaan. Ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa ilmestynyt Hobitti loi alkuperäisen pohjan tarinalle. Myöhemmin ilmestyivät saman mytologisen maailman historiaa valottavat, Tolkienin laajoista muistiinpanoista kootut ja hänen poikansa Christopherin toimittamat Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja. Tolkien oli aloittanut mielikuvitusmaailmansa luomisen jo ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta ei perfektionistina onnistunut viimeistelemään kuin osan kertomuksistaan.

[muokkaa] Sormusten Herran maailma

Juonen keskipisteenä oleva sormus.

Kirja kertoo Frodo-hobitin ja hänen ystäviensä matkasta suurten vaarojen läpi Keski-Maan halki tehtävänään tuhota Mustan Ruhtinaan Sauronin takoma Valtasormus, jolla on valta kahlita koko Keski-Maa Sauronin vallan alle.

Teoksissa esitellään useita Tolkienin itsensä luomia haltiakieliä kuten harmaahaltioiden kieli sindar sekä suurhaltiakieli quenya. Quenyaa kirjoitettiin tengwar-riimuilla. Lisäksi Tolkienin teoksissa esiintyy haltioiden sekä kääpiöiden käyttämiä cirth-riimuja. Haltiakielistä quenya perustuu monin osin suomen kieleen ja sindar lähinnä Walesin kieleen eli kymriin. Kielien monimutkaisuudesta näkee Tolkienin suuren kiinnostuksen lingvistiikkaan. Tolkien loi kielet myös mm. kääpiöille, örkeille ja rohanilaisille, vaikkakaan ei yhtä laaja-alaisesti. Lisäksi hän loi Keski-Maalle yleiskielen, westronin, jonka hän julkaistuissa kirjoissa kuitenkin korvasi englannilla.-

[muokkaa] Ylistystä ja kritiikkiä

Taru sormusten herrasta on ilmestymisestään saakka jakanut kriitikoiden ja yleisön mielipiteet jyrkästi.

Monien mielestä teoksen juoni on harvinaisen jännittävä ja mukaansa tempaava. Tolkienia pidetäänkin ennen kaikkea suuren seikkailun mestarillisena kertojana. Toisaalta sanotaan, että tarinaan ilmaantuu "Kahdessa tornissa" itseään toistavia piirteitä. Osa lukijoista katsookin, että trilogian onnistunein osa on "Sormuksen ritarit", jossa hitaasti avautuvan uhan tunnelma on rakennettu varsin taitavasti.

Tolkienin kielen ja tyylin joustavuus on herättänyt paljon huomiota. Kohtauksesta riippuen tarinan kerronta etenee välillä humoristiseen ja jutustelevaan sävyyn ja välillä taas nousee jylhän eeppisiin ja dramaattisiin tunnelmiin. Tolkienin tapa lisätä tekstiin kansanrunoutta tai keskiaikaista epiikkaa jäljitteleviä runonpätkiä herättää ristiriitaisia tunteita.

Monet lukijat ovat kiintyneet teoksen inhimilliseen lämpöön ja humaaneihin teemoihin, kuten "pienen ihmisen" urheuden, uhrautuvaisuuden ja uskollisuuden ylistykseen. Ristiriitaisempia tunteita on seurannut sitä, että Tolkienin konservatiivinen ja perinteinen maailmankuva välittyy teoksesta avoimesti. Sormusten herrasta on melko vaikea löytää mitään provosoivaa, radikaalia tai ravistelevaa. Hyvän ja pahan taistelu kuvataan hyvin mustavalkoisin sävyin. Tolkienin tavassa kuvata monarkistisia sääty-yhteiskuntia loistavat poissaolollaan kaikki viittaukset luokkaristiriitoihin. Tämä näkyy esimerkiksi päähenkilön, yläluokkaisen Frodo-hobitin, ja hänen puutarhurinsa Samin kovin idealisoidusta suhteesta.

Jotkut lukijat kokevat Sormusten herran myös heijastavan avoimen rasistista maailmankuvaa: tumma iho yhdistyy kirjassa yleensä pahuuteen tai raakalaismaisuuteen, olipa kyse sitten mielikuvitusolioista tai etelän ja idän ihmisistä. Tätä vasten on ehkä yllättävää, että 1960-luvulla hipit ottivat kirjan omakseen. Heihin vetosivat ehkä kirjan teknologiakritiikki, romanttinen maaseutunostalgia, ekologiset teemat ja eskapismi. Jotkut Tolkienin puolestapuhujat ovat myös pyrkineet kumoamaan rasismisyytökset erilaisilla argumenteilla. Vakuuttavampaa perustelua on kuitenkin ehkä se, että Tolkien vain heijasteli omalle sukupolvelleen ja sosiaaliryhmälleen tyypillisiä asenteita. Jotkut pitivät kirjaa taantumuksellisena jo julkaisuvaiheessaan. Tässä kohtaa on kiinnitetty huomiota siihenkin, että Tolkien pani kirjojensa pahat olennot usein puhumaan karkeaa, työväenluokkaiselta kuulostavaa kieltä.

Tolkienin proosan eskapistisuutta ja irtautumista arkitodellisuuden murheista on pidetty hänen tarinoissaan sekä vahvuutena että heikkoutena. Toisaalta on myös esitetty, että puhtaasta todellisuuspaosta Sormusten herrassa ei ole kyse. Monien analyysien mukaan tarina heijastelee eri tavoin 1900-luvun historian traagisia piirteitä, kuten Tolkienin itse nuorena rintamaupseerina kokemaa ensimmäistä maailmansotaa, totalitarismin uhkaa ja teollistumisen aiheuttamia ympäristötuhoja. Varsinkin kirjan loppukohtauksissa ovat voimakkaasti läsnä myös luopumisen ja menetyksen teemat. Kirjasta on etsitty symbolisia yhteyksiä myös toiseen maailmansotaan, mutta nämä Tolkien jyrkästi kiisti. Omien sanojensa mukaan hän inhosi allegoriaa.

Eniten kritiikkiä on kohdistettu Tolkienin henkilöhahmoihin, joiden sanotaan jäävän epäuskottaviksi ja stereotyyppisiksi karikatyyreiksi. Toisaalta tämänkin on katsottu helpottavan varsinkin nuoren lukijan eläytymistä kirjan voimakkaaseen, sadunomaiseen ja epätodelliseen tunnelmaan.

[muokkaa] Juonireferaatti

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Juoniselostus on kömpelö

[muokkaa] Sormuksen ritarit

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ensimmäinen kirja

Tarina alkaa Konnusta, missä hobitti Bilbo Reppuli valmistelee 111. syntymäpäiväänsä. Juhlissa hän pitää puheen, jonka aikana hän laittaa Mahtisormuksen sormeensa ja katoaa. (Kun sormuksen laittaa sormeensa tulee näkymättömäksi, mutta auringon tekemä varjo jää.) Hän jättää kaiken omaisuutensa Frodo Reppulille, myös Sormuksen. 17 vuotta myöhemmin Frodo saa kuulla velho Gandalf Harmaalta, että hänen täytyisi viedä Sormus Briin kylään Pomppivan ponin majataloon, missä hän tapaisi taas Gandalfin. Hän lähtee matkaan puutarhurinsa ja uskollisen ystävänsä Samin kanssa. He saavat pian mukaansa Merrin (Meriadoc Rankkibuk) ja Pippinin (Peregrin Tuk). He eivät voi kulkea suoraa tietä, sillä mustat ratsastaja vainoavat heitä. Kulkiessaan Vanhan metsän läpi he tapaavat iloisen Tom Bombadilin. Vietettyään pari yötä Tomin luona he jatkavat matkaa kohti Briitä, missä tapaavat Gandalfin ystävän, Konkari-samoojan, jonka oikea nimi on Aragorn. Gandalf ei pääse auttamaan hobitteja sillä petturiksi paljastunut Saruman Valkoinen on ottanut hänet vangiksi. Aragorn johdattaa heidät erämaan kautta Rivendelliin. Eräämaassa mustat ratsastajat hyökkäävät heidän kimppuunsa ja niiden johtaja (Angmarin noitakuningas) haavoittaa Frodoa tikarilla Viimapää-kukkulalla. Seurue pääsee pakenemaan ratsastajilta ja kiirehtimään Rivendelliin, jotta Frodon haavaa saataisiin hoidettua. Haltia Glorfindelin ja tämän hevosen Asfalothin avullla Frodo pääsee pakoon ratsastajilta ja Rivendelliin, missä Elrond puolhaltia parantaa Frodon haavan.

Toinen kirja

Rivendellissä Frodo tapaa Bilbon, joka muutti sinne syntymäpäiviensä jälkeen. Rivendellissä päätetään, että Sormus yritetään tuhota. Se onnistuu vain Tuomiovuoressä, joka on Mustan Ruhtinaan maassa Mordorissa sijaitseva tulivuori. Frodo lupaa tuhota Sormuksen ja saa matkalle mukaan ihmiset, Gondorin Boromir ja Aragorn, haltia Legolas, kääpiö Gimli, velho Gandalf, sekä hobitit Merri, Pippin, ja Sam. Yhdessä he ovat Sormuksen ritarit. He lähtevät matkaan kohti Mordoria, mutta muitten teiden ollessa suljetut heidän täytyy suunnata Morian kaivoksiin. Moriassa hiidet ja luolapeikko hyökkäävät saattueen kimppuun ja Gandalf putoaa syvyyksiin taistellessaan Balrogia vastaan. Loput saattueesta pääsevät pois Moriasta ja jatkavat matkaansa Lothlorieniin, jossa asuvat valtiatar Galadriel ja muita haltioita. Lorienista Saattue jatkaa matkaa veneillä virtaa pitkin aina Raurosin putouksille saakka. Siellä Boromir antautuu himolleen ja yrittää ottaa sormuksen Frodolta. Frodo onnistuu pakenemaan ja päättää lähteä Mordoriin yksin. Sam kuitenkin löytää isäntänsä ja lähtee tämän mukaan.

[muokkaa] Kaksi tornia

Kolmas kirja

Sarumanin Uruk-hai örkit hyökkäävät saattueen kimppuun, ja onnistuvat tappamaan Boromirin ja saamaan Merrin ja Pippinin vangiksi. Örkit lähtevät kohti Rautapihaa. Jäljelle jääneet Aragorn, Legolas ja Gimli lähtevät ajamaan näitä takaa. Juuri ennen pääsyä Fangornin metsään Éomerin johtama Rohanin ratsastajien joukko-osasto yllättää örkit ja tappaa heidät. Seuranneessa sekaannuksessa Merri ja Pippin pakenevat Fangorniin.

Örkit surmanneet ratsastajat ja Aragorn, Legolas ja Gimli tapaavat. Kolmikko saa ratsastajilta hevoset ja he jatkavat matkaa etsiäkseen ystäviään. Aragorn löytää hobittien jäljet ja johtaa heidät Fargorniin. Siellä he tapaavat yllätyksekseen Gandalfin. Tämä opastaa heitä matkaamaan Edorasiin ja Rohanin avuksi Sarumania vastaan. Sarumanin joukkojen hyökkäys torjutaan Helmin syvänteen taistelussa. Gandalf, Aragorn, Legolas, Gimli, Theoden ja Éomer ratsastavat Rautapihaan, jossa he tapaavat Puuparran, enttien johtaja, joka on ottanut Merrin ja Pippinin suojelukseensa. He menevät neuvottelemaan Sarumanin kanssa, joka kuitenkin kieltäytyy rauhasta. Gandalf lähtee Pippinin kanssa Minas Tirithiin, Gondorin pääkaupunkiin, toisten jäädessä kerämään voimia ja miettimään toimia.

Neljäs kirja

Sam ja Frodo matkaavat Emyn Muilin kallioilla kohti Mordoria. Siellä he vangitsevat Klonkun, entisen Sormuksen haltijan, ja ottavat tämän oppaakseen. Klonkku johdattaa heidät Kalmansoiden yli Mustalle portille, joka kuitenkin todetaan läpipääsemättömäksi. Klonkku kertoo heille toisesta salaisemmasta tiestä ja he päättävät epätoivossaan kokeilla sitä. Matkalla Ithilienin poikki Sam ja Frodo törmäävät Faramirin johtamaan Gondorin sotajoukkoon. Gondorilaiset vangitsevat heidät ja vievät salaiseen tukikohtaansa. Frodon avulla gondorilaiset vangitsevat myös Klonkun ja Faramirille selviää matkaajien tehtävä. Faramir osoittautuu veljeään Boromiriä viisaammaksi ja päästää Frodon ja Samin jatkamaan tehtäväänsä. Klonkku opastaa heidät Minas Morgulin ohi kohti Cirith Ungolin solaa ja tunnelia se läpi. Tunnelissa Klonkku katoaa ja heidän kimppuunsa hyökkää Lukitar-hirviö. Lukitar onnistuu pistämään Frodoa mutta Sam saa ajetuksi tämän pois ennen kuin se vie Frodon mukanaan. Sam luulee raatona makaavan Frodon kuolleen ja ottaa Sormuksen ja päättää jatkaa tehtävää yksin. Paikalle tulee kuitenkin örkkejä, jotka ottavat Frodon mukaansa. Sam kuulee örkkien sanovat ettei Frodo olekaan kuollut vaan kuolleen oloiseksi myrkytetty. Örkit kiiruhtavat linnoitukseensa ja Sam säntää heidän peräänsä mutta nämä ehtivät sulkea oven Samin edestä ja Sam vajoaa "tunnottomana maahan".

[muokkaa] Kuninkaan paluu

Minas Tirithissä Pippin pestautuu kaupungin sotilaaksi ja Gandalf alkaa johtaa kaupungin armeijaa sodassa Sauronin joukkoja vastaan. Sillä välin Rohanin armeija lähtee ratsastamaan kohti Minas Tirithiä. Éowyn, Theodenin sisarentytär ja Merri lähtevät salaa armeijan mukaan. Aragorn, Legolas ja Gimli törmäävät Aragornin Samooja -ystäviin, joiden kanssa he lähtevät Kuolleiden Kulkuteille komentamaan valapattojen aaveet taistelemaan heidän puolellaan. Yhdessä aaveiden kanssa he valtaavat Sauronin liittolaisten, merirosvojen laivat, joilla he purjehtivat Minas Tirithiin taisteluun. Taistelussa Rohanin kuningas saa surmansa. Tämän ruumista suojellakseen Éowyn joutuu taistelemaan Sormusaaveiden johtajaa, Angmarin Noitakuningasta vastaan. Merri yllättää Noitakuninkaan takaapäin iskien tätä miekalla jalkaan, jonka jälkeen Éowyn surmaa Noitakuninkaan jota elävä mies ei voi tappaa. Sauronin armeija häviää taistelun. Taistelusta selviytyneet marssivat Aragornin johdolla Mustalle Portille harhauttaakseen Sauronin Silmän pois Frodosta ja Samista. Sam pelastaa Frodon örkeiltä ja he ylittävät Gorgorothin tasangon päästen lopulta Tuomiorotkolle. Siellä sormuksen voima on saanut kuitenkin Frodon otteeseensa eikä hän kykene tuhoamaan sormusta. Frodo työntää sormuksen sormeensa, jonka kuitenkin Klonkku puraisee irti ja putoaa rotkoon. Sormus ja Sauron tuhoutuvat Mordorin mukana. Aragorn kruunataan kuninkaaksi, ja hobitit palaavat kotiin, jossa he huomaavat Sarumanin tehneen tuhojaan. Yhdessä muiden hobittien kanssa he ajavat Sarumanin miehineen pois ja Gríma Käärmekieli surmaa isäntänsä, Sarumanin. Sam nai Ruusa Töllin. Muutamien vuosien päästä Frodo purjehtii yhdessä Bilbon, Gandalfin, Galadrielin ja Elrondin kanssa Valinoriin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

[muokkaa] Sovitukset

 Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Luettelo Taru sormusten herrasta -sovituksista.
Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla.
Syy: heti tai kunhan saadaan kattavammaksi

[muokkaa] Näytelmät ja musikaalit

[muokkaa] Kuunnelmat

  • BBC on tehnyt kirjasta 13-tuntisen radiokuunnelman

[muokkaa] Elokuvat ja televisiosarjat

  • Ralph Bakshi ohjasi kirjan perusteella animaatioelokuvan vuonna 1978: Taru sormusten herrasta. Huonon vastaanoton takia alun pitäen moniosaiseksi tarkoitettu elokuva ei koskaan saanut jatkoa, vaan sen tarina loppuu alkuperäisteokseen nähden täysin kesken.
  • Yleisradio tuotti kirjan pohjalta tehdyn TV-sarjan Hobitit vuonna 1991, ohjaajana Timo Torikka. Sarjassa oli paljon samoja näyttelijöitä kuin Ryhmäteatterin näytelmässä.

Peter Jackson ohjasi kolmiosaisen elokuvasarjan:

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kotimaisia sivustoja

[muokkaa] Hakuteoksia

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Taru_sormusten_herrasta
Henkilökohtaiset työkalut