Taru sormusten herrasta

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjasarjaa. Elokuvatrilogiasta kertoo artikkeli Taru sormusten herrasta (elokuvatrilogia).
Taru sormusten herrasta
The Lord of the Rings

Suomenkielisen painoksen kansikuva
Kirjailija J. R. R. Tolkien
Kustantaja
Suomentaja Kersti Juva,
Eila Pennanen,
Panu Pekkanen
Genre fantasia
Ilmestynyt alkuteos: 1954–1955
suomennos: 1973–1975
Julkaisuasu
Sivuja
Kirjasarja
Sarjassa edeltävä {{{edeltävä}}}
Sarjassa seuraava {{{seuraava}}}
Kansitaiteilija
ISBN 951-0-13208-X


Taru sormusten herrasta on J. R. R. Tolkienin kirjoittama 1950-luvulla ilmestynyt fantasiakirjallisuuden klassikko. Kirjan suomennoksen ovat tehneet Kersti Juva, Eila Pennanen ja Panu Pekkanen.

Taru sormusten herrasta eli lyhyemmin Sormusten herra on esitetty Suomessa ja maailmalla myös lukuisina näytelminä ja radiokuunnelmina. Kirjan pohjalta ilmestyivät suuren yleisömenestyksen saaneet elokuvat 2001, 2002 ja 2003. Elokuvat ohjasi uusiseelantilainen Peter Jackson.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Teoksen osat alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä

  • Sormuksen ritarit (Fellowship of the Ring)

Osa julkaistiin 29. heinäkuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1973; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.

  • Kaksi tornia (The Two Towers)

Osa julkaistiin 11. marraskuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1974; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.

  • Kuninkaan paluu (Return of the King)

Osa julkaistiin 20. lokakuuta 1955. Suomennos ilmestyi 1975; suomentanut Kersti Juva, runot suomentanut Panu Pekkanen.

[muokkaa] Teoksen historia ja tausta

Taru sormusten herrasta julkaistiin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä vuosina 1954-1955. Teos jakaantuu kuuteen kirjaan sekä liitteisiin, mutta on yleensä julkaistu kolmessa niteessä ja siksi sitä on usein kutsuttu trilogiaksi. Tolkien halusi, että kirja julkaistaisiin heti yhtenä suurena niteenä. Julkaisija ei kuitenkaan suostunut siihen, koska kirja oli yksinkertaisesti liian pitkä. Paperi oli tuohon aikaan kallista, joten yhden suuren niteen julkaiseminen olisi ollut liian suuri riski.

Teoksen taustalla on tarkasti suunniteltu mytologinen maailma, joka henkii kirjoittajansa kiinnostuksesta muun muassa pohjoismaiseen ja anglosaksiseen epiikkaan ja mytologiaan. Ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa ilmestynyt Hobitti loi alkuperäisen pohjan tarinalle. Myöhemmin ilmestyivät saman mytologisen maailman historiaa valottavat, Tolkienin laajoista muistiinpanoista kootut ja hänen poikansa Christopherin toimittamat Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja. Tolkien oli aloittanut mielikuvitusmaailmansa luomisen jo ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta ei perfektionistina onnistunut viimeistelemään kuin osan kertomuksistaan.

[muokkaa] Sormusten Herran maailma

Juonen keskipisteenä toimiva sormus.
Juonen keskipisteenä toimiva sormus.

Kirja kertoo Frodo-hobitin ja hänen ystäviensä matkasta suurten vaarojen läpi Keski-Maan halki tehtävänään tuhota Mustan Ruhtinaan Sauronin takoma Valtasormus, jolla on valta kahlita koko Keski-Maa Sauronin vallan alle.

Teoksissa esitellään useita Tolkienin itsensä luomia haltiakieliä kuten harmaahaltioiden kieli sindar sekä suurhaltiakieli quenya. Quenyaa kirjoitettiin tengwar-riimuilla. Lisäksi Tolkienin teoksissa esiintyy haltioiden sekä kääpiöiden käyttämiä cirth-riimuja. Haltiakielistä quenya perustuu monin osin suomen kieleen ja sindar lähinnä Walesin kieleen eli kymriin. Kielien monimutkaisuudesta näkee Tolkienin suuren kiinnostuksen lingvistiikkaan. Tolkien loi kielet myös mm. kääpiöille, örkeille ja rohanilaisille, vaikkakaan ei yhtä laaja-alaisesti. Lisäksi hän loi Keski-Maalle yleiskielen, westronin, jonka hän julkaistuissa kirjoissa kuitenkin korvasi englannilla.-

[muokkaa] Ylistystä ja kritiikkiä

Taru sormusten herrasta on ilmestymisestään saakka jakanut kriitikoiden ja yleisön mielipiteet jyrkästi.

Monien mielestä teoksen juoni on harvinaisen jännittävä ja mukaansa tempaava. Tolkienia pidetäänkin ennen kaikkea suuren seikkailun mestarillisena kertojana. Toisaalta sanotaan, että tarinaan ilmaantuu "Kahdessa tornissa" itseään toistavia piirteitä. Osa lukijoista katsookin, että trilogian onnistunein osa on "Sormuksen ritarit", jossa hitaasti avautuvan uhan tunnelma on rakennettu varsin taitavasti.

Tolkienin kielen ja tyylin joustavuus on herättänyt paljon huomiota. Kohtauksesta riippuen tarinan kerronta etenee välillä humoristiseen ja jutustelevaan sävyyn ja välillä taas nousee jylhän eeppisiin ja dramaattisiin tunnelmiin. Tolkienin tapa lisätä tekstiin kansanrunoutta tai keskiaikaista epiikkaa jäljitteleviä runonpätkiä herättää ristiriitaisia tunteita.

Monet lukijat ovat kiintyneet teoksen inhimilliseen lämpöön ja humaaneihin teemoihin, kuten "pienen ihmisen" urheuden, uhrautuvaisuuden ja uskollisuuden ylistykseen. Ristiriitaisempia tunteita on seurannut sitä, että Tolkienin konservatiivinen ja perinteinen maailmankuva välittyy teoksesta avoimesti. Sormusten herrasta on melko vaikea löytää mitään provosoivaa, radikaalia tai ravistelevaa. Hyvän ja pahan taistelu kuvataan hyvin mustavalkoisin sävyin. Tolkienin tavassa kuvata monarkistisia sääty-yhteiskuntia loistavat poissaolollaan kaikki viittaukset luokkaristiriitoihin. Tämä näkyy esimerkiksi päähenkilön, yläluokkaisen Frodo-hobitin, ja hänen puutarhurinsa Samin kovin idealisoidusta suhteesta.

Jotkut lukijat kokevat Sormusten herran myös heijastavan avoimen rasistista maailmankuvaa: tumma iho yhdistyy kirjassa yleensä pahuuteen tai raakalaismaisuuteen, olipa kyse sitten mielikuvitusolioista tai etelän ja idän ihmisistä. Tätä vasten on ehkä yllättävää, että 1960-luvulla hipit ottivat kirjan omakseen. Heihin vetosivat ehkä kirjan teknologiakritiikki, romanttinen maaseutunostalgia, ekologiset teemat ja eskapismi. Jotkut Tolkienin puolestapuhujat ovat myös pyrkineet kumoamaan rasismisyytökset erilaisilla argumenteilla. Vakuuttavampaa perustelua on kuitenkin ehkä se, että Tolkien vain heijasteli omalle sukupolvelleen ja sosiaaliryhmälleen tyypillisiä asenteita. Jotkut pitivät kirjaa taantumuksellisena jo julkaisuvaiheessaan. Tässä kohtaa on kiinnitetty huomiota siihenkin, että Tolkien pani kirjojensa pahat olennot usein puhumaan karkeaa, työväenluokkaiselta kuulostavaa kieltä.

Tolkienin proosan eskapistisuutta ja irtautumista arkitodellisuuden murheista on pidetty hänen tarinoissaan sekä vahvuutena että heikkoutena. Toisaalta on myös esitetty, että puhtaasta todellisuuspaosta Sormusten herrassa ei ole kyse. Monien analyysien mukaan tarina heijastelee eri tavoin 1900-luvun historian traagisia piirteitä, kuten Tolkienin itse nuorena rintamaupseerina kokemaa ensimmäistä maailmansotaa, totalitarismin uhkaa ja teollistumisen aiheuttamia ympäristötuhoja. Varsinkin kirjan loppukohtauksissa ovat voimakkaasti läsnä myös luopumisen ja menetyksen teemat. Kirjasta on etsitty symbolisia yhteyksiä myös toiseen maailmansotaan, mutta nämä Tolkien jyrkästi kiisti. Omien sanojensa mukaan hän inhosi allegoriaa.

Eniten kritiikkiä on kohdistettu Tolkienin henkilöhahmoihin, joiden sanotaan jäävän epäuskottaviksi ja stereotyyppisiksi karikatyyreiksi. Toisaalta tämänkin on katsottu helpottavan varsinkin nuoren lukijan eläytymistä kirjan voimakkaaseen, sadunomaiseen ja epätodelliseen tunnelmaan.

[muokkaa] Kirjasta tehdyt elokuvat ja muu tuotanto

  • Taru sormusten herrasta on tehty musikaali, Taru sormusten herrasta.
  • BBC on tehnyt kirjasta 13-tuntisen radiokuunnelman
  • Ralph Bakshi ohjasi kirjan perusteella animaatioelokuvan vuonna 1978: Taru sormusten herrasta. Huonon vastaanoton takia alun pitäen moniosaiseksi tarkoitettu elokuva ei koskaan saanut jatkoa, vaan sen tarina loppuu alkuperäisteokseen nähden täysin kesken.
  • Ryhmäteatteri esitti kirjasta tehtyä näytelmää vuosina 1988-1989 Suomenlinnassa, ohjaajina Raila Leppäkoski ja Arto af Hällström
  • Yleisradio tuotti kirjan pohjalta tehdyn TV-sarjan Hobitit vuonna 1991, ohjaajana Timo Torikka. Sarjassa oli paljon samoja näyttelijöitä kuin Ryhmäteatterin näytelmässä.

Peter Jackson ohjasi kolmiosaisen elokuvasarjan:

Jude Fisher on tehnyt kolme Peter Jacksonin elokuviin perustuvaa tieto-opasta:

Chris Smith on tehnyt Peter Jacksonin elokuvien sotureihin, armeijoihin, aseisiin, taisteluvarusteisiin ja taisteluihin perustuvan kirjan:

[muokkaa] Juonireferaatti

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Juoniselostus on virheellinen ja kömpelö

[muokkaa] Sormuksen ritarit

Sisältää kaksi kirjaa.

VAROITUS:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.


Tarina alkaa Konnusta, missä Bilbo Reppuli valmistelee 111. syntymäpäiväänsä. Juhlissa hän pitää puheen, jonka aikana laittaa Mahtisormuksen sormeensa ja katoaa. Hän jättää kaiken omaisuutensa Frodolle, myös Sormuksen. Myöhemmin Frodo Reppuli saa kuulla velho Gandalf Harmaalta, että hänen täytyisi viedä Sormus Rivendeliin, jossa tapaisi taas Gandalfin. Hän lähtee matkaan puutarhurinsa Samin kanssa. He saavat pian mukaansa Merrin (Meriadoc Rankkibuk) ja Pippinin (Peregrin Tuk). Kulkiessaan Vanhan metsän läpi, he tapaavat iloisen Tom Bombadilin. Vietettyään pari yötä Tomin luona he jatkavat matkaa kohti Briitä, missä tapaavat Gandalfin ystävän, Konkari-samoojan, jonka oikea nimi on Aragorn. Toinen velho, Saruman Valkoinen, on ottanut Gandalfin vangiksi, joten Aragorn johdattaa heidät erämaahan, jossa Mustat ratsastajat, jotka olivat haitanneet heidän matkaansa alusta asti, saavuttavat seurueen ja yksi ratsastajista haavoittaa Frodoa Morgulin terällä Viimapää-kukkulalla. Heille tulee kiire Rivendelliin, jotta Frodo säilyisi hengissä. He pääsevät Rivendelliin, missä Elrond parantaa Frodon. Frodo tapaa myös Bilbon Rivendellissä. Rivendellissä päätetään, että Sormus on tuhottava. Se onnistuu vain tulivuoressa, joka on Mustan Ruhtinaan maassa Mordorissa. Musta ruhtinas haluaa Sormuksen päästäkseen taas valtaan ja lähettää siksi Mustia ratsastajia eli Sormusaaveita ja örkkejä sen perään. Frodo lupaa tuhota Sormuksen ja saa matkalle mukaan ihmiset Gondorin Boromirin, Aragorn Arathornin pojan, haltia Legolas Viherlehden, kääpiö Gimli Gloinin pojan, vapautuneen velho Gandalfin, sekä hobitit Meriadoc "Merri" Rankkibuk, Peregrin "Pippin" Tuk, ja Samvais Gamgin. Yhdessä he ovat Sormuksen ritarit, Frodon saattue. He lähtevät matkaan, mutta he eivät voi ylittää vuoria, koska ne ovat täysin lumen peitossa. Heidän täytyy suunnata Morian kaivoksiin, Gimlin serkun Balinin kotiin. Moriassa Balin on kuollut, Balrog, hiidet ja peikko ahdistelevat saattuetta ja Gandalf putoaa syvyyksiin taistellessaan Balrogia vastaan. Saattueesta jäljelle jääneet yrittävät päästä nopeasti pois Moriasta ja onnistuvatkin siinä. He jatkavat matkaansa kohti Lothlorienia, jossa asuvat valtiatar Galadriel ja muita haltioita. Lorienista Saattue lähtee veneillä virtaa pitkin aina Raurosin putouksille. Sinne päästyään he joutuvat pian taisteluun örkkejä vastaan. Örkit tappavat Boromirin ja kaappaavat Merrin ja Pippinin. Frodo lähtee Samin kanssa toista tietä Mordoriin. Saattue on hajonnut.

[muokkaa] Kaksi tornia

Sisältää kaksi kirjaa.

Uruk-hait ovat kaapanneet Merrin ja Pippinin, ja ne kiiruhtavat Rautapihaan, mutta Rohanin ratsastajat tappavat ne matkalla. Rohanin ratsastajat tapaavat Aragornin, Legolasin ja Gimlin sen jälkeen, kun Urukit ovat jo kuolleet. He kertovat mitä on tapahtunut, ja sanoivat että tappoivat kaikki ja polttivat. He antavat heille kaksi hevosta, joilla he voisivat jatkaa matkaa nopeammin. He menevät kuitenkin poltettujen örkkien luokse ja huomaavat maassa kahden hobitin jäljet (Merrin ja Pippinin), jotka suuntautuvat kohti Fangornin metsään. Aragorn johdattaa muut Fangorniin, missä he tapaavat Gandalfin (myös Valkoinen Velho, niin kuin Saruman). Gandalf kertoi, että Puuparta-niminen entti pitää Merristä ja Pippinistä huolen. Rohan on kaatumassa, joten kaikki neljä kiiruhtavat Edorasiin, missä kuningas Theoden on Sarumanin vallan alla. Gandalf vapauttaa Theodenin. Theoden saa kuulla, että sota on lähellä, minkä jälkeen hän päättää, että he lähtevät Helmin Syvänteeseen. Rohan voittaa taistelun Rautapihan örkkejä vastaan ja Gandalf, Aragorn, Legolas, Gimli, Theoden ja Éomer ratsastavat neuvottelemaan Rautapihaan Sarumanin kanssa. Saapuessaan Rautapihaan he huomaavat, että Puuparta on ottanut Rautapihan hallintaansa. Kun he ovat palaamassa Edorasiin, matkalla Pippin katsoo näkykiveen, josta hän näkee osan Sauronin suunnitelman hyökätä Minas Tirithiin. Gandalf lähtee ratsastamaan sinne ja ottaa Pippinin mukaan. Saattueen hajotessa, Frodo jatkaa matkaa Samin kanssa Mordoriin. Matkan alkupuolella he saavat uuden matkakumppanin, Klonkun. Sam ei pidä tästä uudesta matkalaisesta, jonka tehtävänä on johdattaa heidät Mustalle Portille. Kun he saapuvat Portille, Klonkku kertoo, että on toinen tie, minkä vuoksi Sam alkaa epäillä entistä enemmän klonkun vilpittömyyttä. Klonkku johdattaa hobitit Minas Morgulin ohi toiselle tielle, joka paljastuu Lukitar-hirviön luolaksi. Lukitar pistää Frodoa myrkkypiikillä. Sam ajaa sen tiehensä. Hän luulee Frodoa kuolleeksi ja ottaa Sormuksen viedäkseen sen Tuomiovuorelle. Paikalle tulee örkkejä ja Sam laittaa Sormuksen sormeensa muuttuen näkymättömäksi ja kuulee kuinka örkit puhuvat, että Frodo on vain tajuton. Ne kantavat tämän torniinsa vangiksi.

[muokkaa] Kuninkaan paluu

Sisältää kaksi kirjaa. Kirjan lopussa on liitteitä.

Minas Tirithissä Pippin pestautuu kaupungin sotilaaksi ja Gandalf alkaa johtaa kaupungin armeijaa sodassa Sauronin joukkoja vastaan. Sillä välin Rohanin armeija lähtee ratsastamaan kohti Minas Tirithiä. Éovyn, Theodenin sisarentytär ja Merri lähtevät salaa armeijan mukaan. Aragorn, Legolas ja Gimli törmäävät Aragornin Samooja -ystäviin, joiden kanssa he lähtevät Kuolleiden Kulkuteille komentamaan valapattojen aaveet taistelemaan heidän puolellaan. Yhdessä aaveiden kanssa he valtaavat Sauronin liittolaisten, merirosvojen laivat, joilla he purjehtivat Minas Tirithiin taisteluun. Taistelussa Rohanin kuningas saa surmansa. Tämän ruumista suojellakseen Éovyn joutuu taistelemaan Sormusaaveiden johtajaa, Angmarin Noitakuningasta vastaan. Merri yllättää Noitakuninkaan takaapäin iskien tätä miekalla jalkaan, jonka jälkeen Éovyn surmaa Noitakuninkaan jota kukaan mies ei voi tappaa. Sauronin armeija häviää taistelun. Taistelusta selviytyneet marssivat Aragornin johdolla Mustalle Portille harhauttaakseen Sauronin Silmän pois Frodosta ja Samista. Sam pelastaa Frodon örkeiltä ja he ylittävät Gorgorothin tasangon päästen lopulta Tuomiorotkolle. Siellä sormuksen voima on saanut kuitenkin Frodon otteeseensa eikä hän kykene tuhoamaan sormusta. Frodo työntää sormuksen sormeensa, jonka kuitenkin Klonkku puraisee irti ja putoaa rotkoon. Sormus ja Sauron tuhoutuvat Mordorin mukana. Aragorn kruunataan kuninkaaksi, ja hobitit palaavat kotiin, jossa he huomaavat Sarumanin tehneen tuhojaan. Yhdessä muiden hobittien kanssa he ajavat Sarumanin miehineen pois ja Gríma Käärmekieli surmaa isäntänsä, Sarumanin. Sam nai Ruusa Töllin. Muutamien vuosien päästä Frodo purjehtii yhdessä Bilbon, Gandalfin, Galadrielin, Legolasin, Gimlin ja Elrondin kanssa Valinoriin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kotimaisia sivustoja

[muokkaa] Hakuteoksia

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Taru_sormusten_herrasta
Henkilökohtaiset työkalut