Taru sormusten herrasta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjasarjaa. Elokuvatrilogiasta kertoo artikkeli Taru sormusten herrasta (elokuvatrilogia). Animaatioelokuvasta kertoo artikkeli Taru sormusten herrasta (elokuva).
Taru sormusten herrasta
The Lord of the Rings
Suomenkielisen yksissä kansissa olevan Tarun sormusten herrasta alkuperäinen kansikuva
Suomenkielisen yksissä kansissa olevan Tarun sormusten herrasta alkuperäinen kansikuva
Alkuperäisteos
Kirjailija J. R. R. Tolkien
Kieli englanti
Genre fantasia
Kustantaja Allen & Unwin
Julkaistu 1954–1955
Suomennos
Suomentaja Kersti Juva,
Eila Pennanen,
Panu Pekkanen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1973–1975
ISBN 978-951-0-33337-2
Taru sormusten herrasta (äänikirja)
Lukija: Heikki Määttänen
Kustantaja: WSOY
Ulkoasu: 6 kappaletta 10 CD:n boxeja
Kesto: 60 h 28 min 24 s
Edeltävä Hobitti eli sinne ja takaisin
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Taru sormusten herrasta, usein lyhennettynä TSH tai LOTR (Lord Of The Rings), on J. R. R. Tolkienin kirjoittama 1950-luvulla ilmestynyt fantasiakirjallisuuden klassikko. Kirjan suomennoksen ovat tehneet Kersti Juva, Eila Pennanen ja Panu Pekkanen. Kirjan suomennos pohjautuu alkuteoksen toiseen, korjattuun laitokseen, joka ilmestyi vuonna 1966.

Taru sormusten herrasta julkaistiin suomeksi yhtenä niteenä ensimmäisen kerran vuonna 1985. Teos on yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista; vuonna 2007 sitä arvioitiin myydyn maailmanlaajuisesti noin 150 miljoonaa kappaletta.[1]

Taru sormusten herrasta eli lyhyemmin Sormusten herra on esitetty Suomessa ja maailmalla myös lukuisina näytelminä ja radiokuunnelmina.

Kirjan pohjalta ilmestyivät suuren yleisömenestyksen saaneet elokuvat 2001, 2002 ja 2003. Elokuvat ohjasi uusiseelantilainen Peter Jackson.

Teoksen osat alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sormuksen ritarit (The Fellowship of the Ring)

Osa julkaistiin 29. heinäkuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1973; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.

  • Kaksi tornia (The Two Towers)

Osa julkaistiin 11. marraskuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1974; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.

  • Kuninkaan paluu (The Return of the King)

Osa julkaistiin 20. lokakuuta 1955. Suomennos ilmestyi 1975; suomentanut Kersti Juva, runot suomentanut Panu Pekkanen.

Teoksen historia ja tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tolkienin kustantaja pyysi tätä kirjoittamaan jatko-osan lastenromaanille Hobitti eli sinne ja takaisin, joka oli ilmestynyt vuonna 1937. Kirja oli menestynyt hyvin ja Tolkien alkoi kirjoittaa uutta kirjaa luomastaan hobitti-kansasta. Kirja muotoutui kuitenkin pitkäaikaisen kirjoittamisprosessin aikana erilaiseksi. Tolkien kirjoitti kirjansa katkonaisesti ja oli aloittanut sen jo ennen Hobitin ilmestymistä.

Taru sormusten herrasta julkaistiin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä vuosina 1954–1955. Teos jakaantuu kuuteen kirjaan sekä liitteisiin, mutta on yleensä julkaistu kolmessa niteessä ja siksi sitä on usein kutsuttu trilogiaksi. Tolkien halusi, että kirja julkaistaisiin heti yhtenä suurena niteenä.lähde? Julkaisija ei kuitenkaan suostunut siihen, koska kirja oli yksinkertaisesti liian pitkä. Paperi oli tuohon aikaan kallista, joten yhden suuren niteen julkaiseminen olisi ollut liian suuri riski.

Teoksen taustalla on tarkasti suunniteltu mytologinen maailma. Kirjasta ilmenevät Tolkienin kiinnostus kieliin ja myytteihin, kuten skandinaaviseen ja kreikkalaiseen mytologiaan sekä anglosaksiseen epiikkaan.lähde? Myös kelttiläinen ja suomalainen mytologia ovat tunnistettavissa.[2] [3] Ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa ilmestynyt Hobitti loi alkuperäisen pohjan tarinalle. Myöhemmin ilmestyivät saman mytologisen maailman historiaa valottavat, Tolkienin laajoista muistiinpanoista kootut ja hänen poikansa Christopherin toimittamat Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja. Tolkien oli aloittanut mielikuvitusmaailmansa luomisen jo ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta ei perfektionistina onnistunut viimeistelemään kuin osan kertomuksistaan.

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juonen keskipisteenä oleva Valtasormus.

Teoksissa esitellään useita Tolkienin itsensä luomia haltiakieliä kuten harmaahaltioiden kieli sindar sekä suurhaltiakieli quenya. Quenyaa kirjoitettiin tengwar-aakkosilla. Lisäksi Tolkienin teoksissa esiintyy haltioiden sekä kääpiöiden käyttämiä cirth-riimuja. Haltiakielistä quenya perustuu monin osin suomen kieleen ja sindar lähinnä Walesin kieleen eli kymriin. Kielien monimutkaisuudesta näkee Tolkienin suuren kiinnostuksen lingvistiikkaan. Tolkien loi kielet myös muun muassa kääpiöille ja örkeille, vaikkakaan ei yhtä laaja-alaisesti. Lisäksi hän loi Keski-Maalle yleiskielen, westronin, jonka hän julkaistuissa kirjoissa kuitenkin ”korvasi” englannilla. Tämä tarkoittaa, että kaikki haltiakieliset ilmaukset on säilytetty sellaisinaan, mutta kaikki englanniksi (tai suomennoksessa vastaavasti suomeksi) kerrotut asiat on kerrottu alun perin westronilla.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taru sormusten herrasta on jakanut kriitikoiden ja yleisön mielipiteet ilmestymisestään alkaen. Sunday Telegraphin mukaan romaani kuuluu 1900-luvun fiktiokirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin.[4] Sunday Times sanoi arvostelussaan ”englanninkielisen maailman jakaantuneen niihin, jotka ovat lukeneet Sormusten herran, ja niihin, jotka aikovat lukea sen”.[4]

Ristiriitaisia tunteita on seurannut sitä, että Tolkienin konservatiivinen ja perinteinen maailmankuva välittyy teoksesta avoimesti. Hyvän ja pahan taistelu kuvataan hyvin mustavalkoisin sävyin. Tätä vasten on ehkä yllättävää, että 1960-luvulla hipit ottivat kirjan omakseen.lähde? Heihin vetosivat ehkä kirjan teknologiakritiikki, romanttinen maaseutunostalgia, ekologiset teemat ja eskapismi. Jotkut lukijat kokevat Sormusten herran myös heijastavan avoimen rasistista maailmankuvaalähde?: tumma iho yhdistyy kirjassa yleensä pahuuteen tai raakalaismaisuuteen, olipa kyse sitten mielikuvitusolioista tai etelän ja idän ihmisistä. Tolkien itse vastusti rasismia hyvin jyrkästi, ja vihasi natseja syvästi.

Toisaalta on myös esitetty, että puhtaasta todellisuuspaosta Sormusten herrassa ei ole kyse. Monien analyysienselvennä mukaan tarina heijastelee eri tavoin 1900-luvun historian traagisia piirteitä, kuten Tolkienin itse nuorena rintamaupseerina kokemaa ensimmäistä maailmansotaa, totalitarismin uhkaa ja teollistumisen aiheuttamia ympäristötuhoja. Varsinkin kirjan loppukohtauksissa ovat voimakkaasti läsnä myös luopumisen ja menetyksen teemat. Kirjasta on etsitty symbolisia yhteyksiä myös toiseen maailmansotaan, mutta nämä Tolkien jyrkästi kiisti, ja ilmoitti vihaavansa allegoriaa.[5]

Juonireferaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Sormuksen ritarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konnussa hobitti Bilbo Reppuli (päähenkilö kirjassa Hobitti eli sinne ja takaisin) valmistelee 111. syntymäpäiväänsä. Hän pitää suuren juhlan ja tekee katoamistempun puheensa lopuksi. Hän on haaveillut matkustavansa vielä kerran ja viimeistelevän kirjansa. Velho Gandalf Harmaan epäilyt ovat heränneet aiemmin, sillä Bilbo on jo epätavallisen vanha ja katoamistemppu vahvistaa niitä. Gandalf huomaa myös sormuksen luovuttamisen tuottavan Bilbolle vaikeuksia. Bilbo jättää sen ja muun omaisuutensa ottopojalleen Frodo Reppulille.

Gandalf lähtee Konnusta tutkimaan asiaa varoitettuaan ensin Frodoa sormuksesta. 17 vuotta myöhemmin Gandalf palaa. Hän on saanut selville että sormus on yksi mahtisormuksista. Gandalf on lisäksi saanut selville että kaikkiin paitsi yhteen kuuluu jalokivi ja että yhdessä sormuksessa on kaiverrettu teksti. Lopullisena kokeena Gandalf heittää sormuksen Frodon takkaan. Sileästä kultasormuksesta tulee kuumuudessa näkyviin teksti "Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee...", joka varmistaa sormuksen olevan kaikkia muita hallitseva Valtasormus. Kieli on haltiakirjaimilla kirjoitettua Mordorin kieltä.

Silloin Frodo saa kuulla Gandalfilta sormuksen kuuluneen Mordorin hallitsijalle Sauronille. Hän kertoo, kuinka Sauron voitettiin ja kuinka Sormus lopulta joutui Bilbolle ja sitä kautta Frodolle. Gandalf mainitsee myös Sormuksen edellisen omistajan Klonkun, joka on jo yli viisikymmentä vuotta etsinyt sitä ja paljastanut Sauronille että Sormus on Bilbolla. Frodon puutarhuri Samvais Gamgi salakuuntelee keskustelun ja hän tulee mukaan salaisuuden säilyttämiseksi mutta myös uskollisuuden vuoksi.

Gandalf käskee Frodoa lähtemään vähin äänin, joten Frodon täytyy keksiä tekosyy lähteä Konnusta. Hän lähtee Bukinmaahan, josta hän on ostanut itselleen uuden kodin. Gandalfia ei näy ja Frodo lähtee Samin kanssa. Mukaan liittyvät Merri ja Pippin. Merri on jo aikaisemmin lähtenyt valmistelemaan Frodon uutta kotia.

Bukinmaassa Frodon täytyy kertoa ystävilleen ettei hän voi jäädä, vaan hänen on lähdettävä Rivendelliin. Frodolle kuitenkin selviää, että he ovat saaneet salaa tietää jo kaiken Samin ollessa tietolähde. Niinpä neljä hobittia lähtee matkaamaan kohti Rivendelliä. Mustat ratsastajat ovat saapuneet jo Kontuun ja välttääkseen ne seurue kulkee Vanhan Metsän läpi. Sen isäntä on Tom Bombadil. Jatkaessaan matkaa hobitit jäävät haudanhaamujen vangiksi josta Bombadil pelastaa heidät ja opastaa metsän reunalle. Haudoista hobitit saavat miekoikseen haltioiden muinoin takomat tikarit, jotka hohtavat valoa örkkien läheisyydessä.

Hobitit jatkavat Briihin, Pomppivan Ponin majataloon, missä tapaavat Gandalfin ystävän joka tunnetaan Konkari- nimisenä samoojana. Hän on Aragorn, Isildurin perillinen jolla on oikeus Gondorin kruunuun. Briissä Mustat ratsastajat miltei tavoittavat seurueen ja välttävät vain Aragornin ansiosta tappoyrityksen huonetta vaihtamalla.

Gandalf ei ole päässyt auttamaan hobitteja, sillä petturiksi paljastunut Saruman Valkoinen on vanginnut hänet. Gandalf oli jättänyt hobiteille kirjeen jossa kertoi että hobittien olisi lähdettävä mahdollisimman pian ja suunnattava Rivendeliin. Kirje ei pääse perille, koska henkilö, jolle Gandalf on kirjeen jättänyt, ei saa sitä toimitetuksi. Aragorn lähtee johtamaan heitä erämaan kautta Rivendelliin. Eräämaassa mustat ratsastajat hyökkäävät Viimapää-kukkulalla ja johtaja, muinaisen Angmarin Noitakuningas, haavoittaa Frodoa. Seurue pääsee pakenemaan ja kiirehtii Rivendelliin, jotta Frodon haavaa saataisiin hoidettua. Kahlaamon taistelun jälkeen Frodo viedään Rivendelliin, jossa Elrond onnistuu parantamaan Frodon.

Toinen kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rivendellissä Frodo tapaa Bilbon, joka muutti sinne syntymäpäivänsä jälkeen. Rivendelliin ovat saapuneet toisistaan tietämättä myös edustajat Keski-Maan muista kansoista kysymään neuvoa siellä asuvalta haltija Elrondilta kohtaamiinsa asioihin ja ilmiöhin.

Elrondin johdolla pidetään neuvonpito, jossa päätetään, että Sormus yritetään tuhota. Se onnistuu vain Tuomiovuoressa, joka on Mustan Ruhtinaan maassa Mordorissa sijaitseva tulivuori, jossa hän aikoinaan takoi sormuksen. Frodo lupaa tuhota Sormuksen ja saa matkalle saattueen, johon Elrond nimeää kaikkien kansojen jäseniä. Gondorin käskynhaltijan poika Boromir ja Aragorn ovat ihmisten puolesta, Legolas haltijoiden ja Gimli kääpiöiden puolesta. Muut ovat velho Gandalf ja hobitit Merri, Pippin ja Sam.

Saattue lähtee matkaan kohti Mordoria. Yritys Caradhrasin kautta epäonnistuu ja reitti muuttuu Morian kaivoksiin. Moria on ollut muinainen kääpiövaltakunta mutta muistetaan enää mithril-kaivoksena. Kääpiöruhtinaitten Balinin, Órin ja Óinin johtama retkikunta on lähtenyt sinne useita vuosia aikaisemmin perustamaan siirtokuntaa valtakunnan palauttamiseksi ja varsinkin Gimli odottaa apua olevan saatavissa. Tärkeä retkikunnan motiivi oli yritys löytää yksi seitsemästä kääpiöille annetuista sormuksista.

Saattue löytää raunioista retkikunnan jäänteet ja päiväkirjasta saavat tietää örkkien olleen tuhon syynä. Hiidet ja luolapeikko hyökkäävät saattueen kimppuun. Taistelun ja paon aikana Balrog tulee esiin. Gandalf putoaa syvyyksiin taistellessaan sitä vastaan. Aragorn ottaa saattueen johtoonsa.

Loput Saattueesta pääsee pois Moriasta ja jatkaa matkaansa Lothlórieniin, jossa asuva valtiatar Galadriel ottaa heidät vastaan. Galadriel antaa saattueen yöpyä maillaan. Hän antaa saattueelle veneet matkan jatkamiseksi sekä vaatteita ja muita lahjoja jotka voivat helpottaa tehtävän suorittamista. Galadriel myös huomaa Sormuksen vaikutuksen Boromiriin ja varoittaa siitä.

Näin Saattue jatkaa matkaa Lothórienista veneillä Anduin-jokea pitkin Raurosin putouksille saakka. Matkalla he joutuvat virtaan ja rantautuvat suurin ponnistuksin. Saattue pysähtyy lepäämään ja pohtimaan matkan jatkoa. He huomaavat myös että Klonkku on seurannut heitä. Boromir ei pysty enää vastustamaan Sormuksen houkutusta vaan yrittää ottaa sen Frodolta. Frodon onnistuu paeta Sormuksen avulla. Boromir ymmärtää tekonsa mutta paikalle tulevat örkit hyökkäävät ja Boromir haavoittuu kuolettavasti puolustaessaan Merriä ja Pippiniä, jotka örkit kaappaavat. Sam arvaa Frodon yrittävän jatkaa yksin ja seuraa tätä veneille. Aragorn tekee päätöksen lähteä yhdessä Gimlin ja Legolasin kanssa Pippinin ja Merrin kaapanneiden örkkien takaa-ajoon. Frodo ja Sam jatkavat joen yli kohti Mordoria.

Kaksi tornia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saattueesta jäljelle jääneet Aragorn, Legolas ja Gimli löytävät kuolemaa tekevän Boromirin, joka ennen viimeistä henkäystään kertoo kaiken mitä on tapahtunut. Kolmikko ei pysty kiireen takia hautaamaan Boromiria, joten hänen ruumiinsa ja varusteensa nostetaan veneeseen, jonka annetaan ajelehtia pois. Hautajaisten jälkeen kolmikko lähtee ajamaan örkkejä takaa. Takaa-ajo kestää päiväkausia ilman minkäänlaista taukoa. Juuri ennen örkkien pääsyä Fangornin metsään Éomerin johtama Rohanin ratsastajien joukko-osasto yllättää örkit ja tappaa heidät. Seuranneessa sekaannuksessa Merri ja Pippin pakenevat Fangorniin, jossa he kohtaavat Puuparran, joka luulee hobitteja ensin örkeiksi, kunnes nämä onnistuvat selittämään keitä ovat. Puuparta kertoo enttien ja entvaimojen historiasta, ja metsästään, miten mahtava se oli aikoinaan, sekä suhtautumisestaan muihin rotuihin ja Sarumaniin, jolle tämä on katkera puiden kaatamisen takia.

Aragorn, Legolas ja Gimli tapaavat Rohanin ratsastajat, saavat heiltä hevoset ja jatkavat matkaa etsiäkseen ystäviään. Aragorn löytää hobittien jäljet ja johtaa heidät Fargorniin. Siellä he tapaavat yllätyksekseen Gandalfin, joka kertoo kukistaneensa balrogin. Gandalf kuoli taistelun jälkeen, mutta hänet herätettiin uudelleen henkiin Gandalf Valkoisena jatkaakseen tehtävänsä loppuun. Gandalf opastaa Aragornin, Legolasin ja Gimlin Edorasiin, jossa Gandalf vapauttaa Rohanin kuninkaan Théodenin neuvonantajansa, todellisuudessa Sarumanin kätyrin, Grima Kärmekielen lumouksesta. Vapauduttuaan Théoden antaa Grimalle mahdollisuuden todistaa uskollisuutensa taistelemalla Sarumanin armeijaa vastaan, mutta tämä pakenee Rautapihaan. Theoden siirtää kansansa turvaan Helmin syvänteeseen ja Gandalf lähtee hakemaan lisäjoukkoja taistelua varten. Sarumanin örkkien hyökkäys torjutaan Helmin syvänteen taistelussa Gandalfin tultua joukkoineen viime hetkellä.

Samaan aikaan entit käyvät Rautapihassa sotaan Sarumania vastaan. He onnistuvat kukistamaan Sarumanin, jonka lähes kaikki örkit ovat samaan aikaan sodassa Rohania vastaan. Entit rikkovat padon, jonka jälkeen vesi tulvii ja tuhoaa Orthancin tornia lukuun ottamatta koko Rautapihan. Gandalf, Aragorn, Legolas, Gimli, Théoden ja Éomer ratsastavat Rautapihaan, jossa he tapaavat Puuparran, Merrin ja Pippinin. He neuvottelevat Sarumanin kanssa, joka kuitenkin kieltäytyy rauhasta, jolloin Gandalf katkaisee Sarumanin sauvan ja erottaa hänet viimein Velhojen neuvostosta. He saavat käsiinsä Sarumanin Palantírin. Pippin katsoo siihen yöllä salaa ja joutuu Sauronin kuulusteltavaksi. Tämä on samalla ainoa hetki, kun Sauron näyttäytyy tarinan aikana. Pippinin kertoman näyn perusteella Gandalf tajuaa Gondorin olevan vaarassa ja lähtee Pippinin kanssa Minas Tirithiin, varoittamaan Gondorin käskynhaltijaa Denethoria. Toiset jäävät keräämään voimia Rohaniin.

Neljäs kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sam ja Frodo matkaavat Emyn Muilin kallioilla kohti Mordoria. Siellä he vangitsevat Klonkun, Sormuksen aiemman haltijan, ja ottavat tämän oppaakseen. Klonkku johdattaa heidät Kalmansoiden yli Mustalle Portille, joka todetaan kuitenkin läpipääsemättömäksi. Klonkku kertoo heille toisesta salaisemmasta tiestä ja he päättävät epätoivossaan kokeilla sitä. Matkalla Ithilienin poikki Sam ja Frodo törmäävät Faramirin johtamaan Gondorin sotajoukkoon. Gondorilaiset vangitsevat heidät ja vievät salaiseen tukikohtaansa. Frodon avulla gondorilaiset vangitsevat myös Klonkun ja Faramirille selviää matkaajien tehtävä. Faramir osoittautuu veljeään Boromiriä viisaammaksi ja päästää Frodon ja Samin jatkamaan tehtäväänsä. Klonkku opastaa heidät Minas Morgulin ohi kohti Cirith Ungolin solaa ja tunnelia sen läpi. Tunnelissa Klonkku katoaa ja Frodon kimppuun hyökkää suuri hämähäkki, Lukitari. Se onnistuu pistämään Frodoa, mutta Sam saa ajettua sen pakosalle ennen kuin se vie Frodon mukanaan. Sam luulee Frodon kuolleen, joten hän ottaa Sormuksen ja päättää jatkaa tehtävää yksin. Paikalle tulee kuitenkin örkkejä, jotka ottavat Frodon mukaansa. Sam kuulee örkkien sanovan, ettei Frodo olekaan kuollut, vaan ainoastaan hämähäkin myrkyn lamauttama. Örkit kiiruhtavat linnoitukseensa ja Sam säntää heidän peräänsä.

Kuninkaan paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viides kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minas Tirithissä Pippin pestautuu Denethorin palvelijaksi kiitollisuudesta Boromirin uhraukselle. Gandalf alkaa johtaa kaupungin armeijaa sodassa Sauronin joukkoja vastaan. Sillä välin Rohanin armeija lähtee ratsastamaan kohti Minas Tirithiä. Éowyn, Theodenin sisarentytär ja Merri lähtevät salaa armeijan mukaan. Aragorn, Legolas, Gimli ja pohjoisen samoojat lähtevät Kuolleiden Kulkuteille etsiäkseen valapattojen aaveet taistelemaan heidän puolellaan. Yhdessä aaveiden kanssa he valtaavat Sauronin liittolaisten, merirosvojen, laivat ja purjehtivat Minas Tirithin taisteluun.

Sodan alkaessa Faramir johdattaa tiedustelupartion örkkejä vastaan jonka kaikki jäsenet surmataan Faramiria lukuun ottamatta. Faramir tulee takaisin Minas Tirithiin vakavasti haavoittuneena. Denethor luulee poikansa olevan kuollut. Järkytyttyään sukunsa sammumisesta Denethor päättää tehdä itsemurhan sytyttämällä itsensä ja poikansa tuleen. Pippin huomaa kuitenkin Faramirin olevan elossa ja etsii Gandalfin pelastaakseen heidät. Faramir onnistutaan pelastamaan, mutta öljyllä itsensä valellut Denethor hyppää roviolle ja kuolee. Taistelussa Gondor on alakynnessä kunnes Rohanin armeija saapuu apuun. Théoden saa surmansa jäätyään hevosensa alle Angmarin Noitakuninkaan hyökätessä. Suojellakseen vielä elossa ollutta enoaan, Éowyn taistelee Noitakuningasta vastaan. Merri yllättää Noitakuninkaan takaapäin iskien tätä miekalla jalkaan. Éowyn surmaa Noitakuninkaan jota elävä mies ei voinut tappaa. Théodenin ruumis kuljetetaan kunniallisesti pois. Éowyn ja Merri viedään haavoittuneina Minas Tirithin turvaan. Aragornin johtamien joukkojen saapuessa taistelu kääntyy lopullisesti ihmisten puolelle ja Sauronin armeija kukistetaan. Aragorn antaa viimein rauhan aaveille jotka toteuttivat lupauksensa. Käy myös ilmi, että Denethorilla on ollut hallussaan Palantír, jonka avulla Sauron on vaikuttanut häneen, vaikka voimaskastahtoinen Denethor on kyennyt hallitsemaan kiveä.

Aragorn päättää antaa viimeisen tukensa Frodolle harhauttamalla Sauronia. Hän kokoaa eloonjääneet gondorilaiset ja rohanilaiset yhdeksi armeijaksi ja marssivat Mustalle Portille.

Kuudes kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sam pelastaa Frodon örkeiltä ja he ylittävät Gorgorothin tasangon päästen lopulta vaikeuksien jälkeen Tuomiorotkolle. Siellä sormuksen voima on saanut kuitenkin Frodon otteeseensa eikä hän kykene tuhoamaan sormusta. Frodo työntää sormuksen sormeensa, jonka kuitenkin Klonkku puraisee irti ja putoaa rotkoon. Sormus ja Sauron tuhoutuvat Mordorin mukana, Gandalf pelastaa Frodon ja Samin.

Hobittien herätessä päiviä myöhemmin he saavat huomata Gandalfin olevan kuin olevankin elossa ja saavat tietää että Aragorn kruunataan kuninkaaksi. Kruunajaisten jälkeen he palaavat kotiinsa, jossa kohtaavat matkan varrella kerjäläisiksi ajautuneet kostonhimoisen Sarumanin ja Gríman. Hobittien palatessa kotiin he huomaavat Sarumanin tehneen tuhojaan ja ottaneen Konnun hallintaansa. Vastarinta tuottaa kuitenkin tulosta ja hobitit onnistuvat ajamaan Sarumanin kätyrit pois ja vangitsemaan hänet. Kaltoin kohdeltu Gríma surmaa yllättäen isäntänsä Sarumanin, minkä jälkeen hobitit ampuvat nuolilla Gríman. Tuon jälkeen elämä on taas entisensä Konnussa, mutta Frodo ei ikinä toivu matkasta, varsinkaan Viimapäällä saamastaan haavasta, Sam sitä vastoin nai Ruusa Töllin. Kaksi vuotta kotiin paluun jälkeen Frodo lähtee Bilbon, Gandalfin, Galadrielin ja Elrondin kanssa meren yli Valinoriin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät ja musikaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 1955 BBC teki kirjasta dramatisoidun luennan.[6]
  • BBC teki kirjasta 13-tuntisen radiokuunnelman vuonna 1981.[7]
  • Vuonna 1979 Mind's Eye teki kuunnelmasovituksen National Public Radiolle.[8]

Elokuvat ja televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tolkien, J. R. R.: Taru Sormusten Herrasta. (The Lord of the Rings, 1954–1955.) Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Tarkistettu laitos, uudistettu oikeinkirjoitus. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33337-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vit Wagner: Tolkien proves he's still the king. Toronto Star 16.4.2007 Viitattu 15.1.2012
  2. Tívar in a Timeless Land: Tolkien's Elves The Árni Magnússon Institute for Icelandic Studies. 13-14.9.2002. Viitattu 29.10.2009.
  3. Lord of the Rings inspired by an Ancient Epic Nationalgeographic.com. 1.3.2004. Viitattu 29.10.2009.
  4. a b The Lord of the Rings Boxed Set Barnes And Noble. Lokakuu 2002. Barnesandnoble.com. Viitattu 29.10.2009. (englanniksi)
  5. Tolkien, J. R. R: Taru sormusten herrasta, Esipuhe. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2001. ISBN 951-0-13208-X.
  6. Brian Sibley: The Making of BBC Radio's - The Lord of the Rings briansibleytheworks.blogspot.com. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  7. Lord of the Rinds old-time.com. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)
  8. The Lord of the Rings Mind's Eye 1979 SF-Words. Viitattu 26.8.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perry, Michael: Untangling Tolkien: A chronology and commentary for The lord of the rings. Seattle: Inkling Books, 2006. ISBN 1-58742-019-8. (englanniksi)
  • Smith, Noble: Konnun kootut viisaudet: Lyhyt opas pitkään ja onnelliseen elämään. (The wisdom of the Shire: A short guide to a long and happy life, 2012.) Suomentanut Tero Valkonen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39472-4.
  • Strachey, Barbara: Journeys of Frodo: an Atlas of The lord of the rings. London & Boston: Allen & Unwin, 1981. ISBN 0-04-912016-6. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]