J. R. R. Tolkien

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Tolkien” ohjaa tänne. J. R. R. Tolkienin pojasta Christopher Tolkienista on oma artikkelinsa.
J. R. R. Tolkien
24-vuotias vänrikki J. R. R. Tolkien vuonna 1916.
24-vuotias vänrikki J. R. R. Tolkien vuonna 1916.
Syntynyt 3. tammikuuta 1892
Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio
Kuollut 2. syyskuuta 1973 (81 vuotta)
Bournemouth, Englanti
Ammatit kirjailija, filologi
Kansallisuus brittiläinen
Tyylilajit fantasia, kääntäminen, kirjallisuudentutkimus
Ensiteokset Hobitti (1937)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

John Ronald Reuel Tolkien, CBE, (3. tammikuuta 1892 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio2. syyskuuta 1973 Bournemouth, Englanti), yleisimmin tunnettu nimellä J. R. R. Tolkien, oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka työskenteli englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvat fantasiaromaanit, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion.[1]

Vaikka Tolkien ei ollut ensimmäinen fantasiakirjailija, pidetään häntä usein nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä.[2] Tolkien esitteli Keski-Maa-kirjoissaan poikkeuksellisen yksityiskohtaisen fantasiamaailmansa, jolla oli oma historia ja maantiede. Innoituksen ajatukselle luoda tarusto kehittämiensä kielten ympärille Tolkien sai eri maiden mytologioista ja eepoksista, kuten Kalevalasta.[3][4]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Ronald Reuel Tolkien, Mabel ja Arthur Reuel Tolkienin esikoinen, syntyi 1892 Bloemfonteinissa, silloisen Oranjen vapaavaltion pääkaupungissa Etelä-Afrikassa, missä Arthur Tolkien työskenteli Bank of African paikallisen haarakonttorin johtajana. Arthur oli muuttanut Englannista kulta- ja timanttilöydösten rikastuttamaan Etelä-Afrikkaan parempia urakehitysmahdollisuuksia tavoitellen muutamaa vuotta aiemmin. Hänen kihlattunsa Mabel Suffield oli seurannut perässä täytettyään 21 ja saatuaan viimein isänsä hyväksynnän tulevalle avioliitolle. Pariskunta vihittiin Kapkaupungin katedraalissa 16. huhtikuuta 1891.[5]

Tolkien sai nimen John isoisänsä John Benjamin Tolkienin mukaan, Reuel taas oli myös Arthurin oma toinen nimi.[6] Alun perin se oli tiettävästi ollut John Benjaminin ystävän sukunimi. Perheen käsityksen mukaan nimi oli ranskalaisperäinen, mutta se esiintyy myös Vanhassa testamentissa. Raskauden aikana Mabel oli uskonut lapsen olevan tyttö ja suunnitellut sen nimeksi Rosalindia. Kun lapsi kuitenkin osoittautui pojaksi, Rosalindin korvasi Ronald.[7] Perheen ja sukulaisten piirissä Tolkienin käyttönimeksi vakiintui Ronald, jota käytti myöhemmin myös hänen vaimonsa. Koulussa jotkut hänen läheiset kaverinsa käyttivät nimitystä John Ronald. Aikuisena ystävät tunsivat hänet ajan tavan mukaan sukunimellä tai siitä johdetulla lempinimellä Tollers.[6]

17. huhtikuuta 1894 perheeseen syntyi toinen poika, Hilary Reuel Tolkien.[8] Huhtikuussa 1895 kolmevuotias Ronald matkusti äitinsä ja pikkuveljensä kanssa vierailulle Englantiin. Arthur Tolkienin – jota työkiireet pidättelivät Bloemfonteinissa – oli tarkoitus seurata myöhemmin perhettään, mutta hän sairastui marraskuussa reumakuumeeseen ja kuoli 15. helmikuuta 1896 saatuaan vakavan verensyöksyn.[9] Mabel Tolkien jäi yllättäen leskeksi ja kahden pienen lapsen elättäjäksi. Arthurin ahkerasta työnteosta ja säästäväisyydestä huolimatta hänen keräämänsä pääoma tarjosi perheelle vain niukan elannon.[10]

Vaikka olenkin nimeltäni Tolkien, niin makuni, lahjakkuuteni ja kasvatukseni on Suffieldeiltä, ja sen seudun [Worcestershiren] jokainen kolkka (olipa miten kaunis tai rujo tahansa) on minulle määrittelemättömällä tavalla ”koti”, selvemmin kuin mikään muu paikka maailmassa.

– Tolkien kirjeessään pojalleen Michaelille, 1941[11]

Mabel Tolkien jäi lapsineen asumaan kotikaupunkinsa Birminghamin tuntumaan. Asuttuaan ensin vanhempiensa luona hän hän löysi perheelle pian halvan vuokra-asunnon Sareholen kylästä muutaman kilometrin päästä kaupungin eteläpuolelta. Pikkukylän maalaismiljöö teki Tolkieniin suuren vaikutuksen. Myöhemmin hän kirjoitti neljän Sareholen-vuoden olleen hänen elämänsä ”pisimmältä vaikuttavin ja muovaavin kausi”.[12] Muutenkin Tolkien kiintyi tällöin äidinpuoleiseen Suffield-sukuunsa ja omaksui henkiseksi kotiseudukseen Länsi-Midlandsin alueen, jolta Suffieldit olivat kotoisin.[13]

Vuonna 1904 myös Tolkienin äiti kuoli ajauduttuaan diabeettiseen koomaan.[14]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tolkien oli kuudentoista, kun hän rakastui tulevaan vaimoonsa Edith Brattiin. Tolkienin huoltaja, katolinen pappi Isä Francis Morgan ei kuitenkaan hyväksynyt suhdetta, joten Ronald ja Edith saattoivat mennä kihloihin vasta 1914, Ronaldin täytettyä 21 vuotta ja tultua siten täysi-ikäiseksi.[15] Pariskunta meni naimisiin 1916[16] Edithin käännyttyä katolilaisuuteen, ja he saivat 1917 ensimmäisen neljästä lapsestaan. Romanssi innoitti Tolkienia luomaan kertomuksen Berenistä ja Lúthienista.[17]

Tolkien oli jo nuorena hyvin kiinnostunut kielistä. Koulussa opetettujen ranskan, saksan, latinan ja kreikan lisäksi hän tutustui omasta kiinnostuksestaan useisiin muinaiskieliin, kuten muinaisenglantiin, kymriin ja goottiin.[18] Vuonna 1911 Tolkien aloitti opinnot Oxfordin yliopistossa saamansa stipendin turvin. Luettuaan kaksi vuotta klassisia kieliä hän siirtyi englannin kielen laitokselle ja erikoistui muinaisenglantiin ja muinaisnorjaan. Tolkien perehtyi syvällisesti anglosaksisiin ja skandinaavisiin tarustoihin ja niistä kertoviin eepoksiin, kuten muinaisenglantilaiseen Beowulfiin ja muinaisislantilaiseen Eddaan. Innostus kielitiedettä kohtaan myös sai hänet keksimään täysin omia kieliä.[19] Hän innostui suomen kielestä luettuaan Kalevalan. Tolkienia kiinnosti suomen kielen vokaalivoittoinen ääntäminen ja hän alkoi kehittää sen pohjalle perustuvaa uutta kieltä, josta tuli myöhemmin hänen kirjojensa suurhaltiakieli quenya[20][21].

Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä.[22] Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta.[23] Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi.[22] Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa.[16] Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion.[22][24]. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi.[22]

Yliopistoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20 Northmoor Road, J. R. R. Tolkienin entinen talo North Oxfordissa.

Päästyään sairaalasta Tolkien sai entisen islannin opettajansa William Craigien kautta työpaikan avustajana Oxford English Dictionaryn toimituskunnassa. Hän aloitti työssä 1919 tehtävänään käsitellä muutamia W-kirjaimella alkavia, etymologialtaan germaanisperäisiä sanoja.[25] Noihin aikoihin hän esitteli luomansa maailman ensimmäistä kertaa julkisemmin lukemalla The Fall of Gondolinin Exeter Collegen esseekerhossa. Vuonna 1920 Tolkien sai englannin kielen apulaisprofessorin viran Leedsin yliopistosta, ja perhe muutti viideksi vuodeksi Pohjois-Englantiin.[22] Vuonna 1924 hän nousi yliopiston englannin kielen professoriksi. Seuraavana vuonna Tolkien kuitenkin palasi Oxfordiin saatuaan muinaisenglannin professorin viran. Hän opetti Oxfordin yliopistossa vuodesta 1925 vuoteen 1959 asti muinais- ja keskiajan englannin professorina.[16]

Tolkienin tunnetuimpana tieteellisenä työnä pidetään myöhemmin artikkelina julkaistua luentoa Beowulf: the Monsters and the Critics (1936). Luennossaan Tolkien arvosteli tutkijoita, jotka olivat pyrkineet mitätöimään muinaisenglantilaisen Beowulf-eepoksen kirjalliset ansiot ja käyttämään sitä vain Skandinavian muinaishistoriasta kertovana lähteenä. Hänen mukaansa eeposta tulisi lukea ensisijaisesti taideteoksena. Tolkienin luento oli ilmestyttyään merkittävä käännekohta Beowulfin kirjallisuustieteellisessä tutkimuksessa.[26]

Saatuaan professuurinsa Oxfordissa Tolkien tutustui moniin muihin kirjallisuudesta kiinnostuneisiin opettajiin, jotka kokoontuivat Inklings-nimisenä ryhmänä. Yksi tunnetuimpia jäseniä Tolkienin lisäksi oli C. S. Lewis, keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka työskenteli yliopiston opettajana ja on tullut tunnetuksi fantasiakirjastaan Narnian tarinat. Tolkienin ja Lewisin välille kehkeytyi ystävyyssuhde, joka kesti ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta Lewisin kuolemaan 1963 asti. Lewis, joka oli aiemmin tunnustautunut ateistiksi tai agnostikoksi, kääntyi 1930-luvun alussa kristinuskoon, osin Tolkienin vaikutuksesta[22].

Tolkienin arvostus kasvoi iän myötä kaikilla aloilla. Vuonna 1972 hänelle annettiin Oxfordin yliopiston kunniatohtorin arvonimi ja hänestä tehtiin brittiläisen imperiumin komentaja.[2]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edith ja J. R. R. Tolkienin hauta Oxfordissa Englannissa.

Silmarillion jäi kesken J. R. R. Tolkienin kuollessa 1973, 81 vuoden iässä. Hänen puolisonsa Edith Tolkien oli kuollut kaksi vuotta aiemmin ja tuolloin Tolkien oli halunnut kaiverruttaa hänen hautakiveensä nimen Lúthien tarinansa Beren ja Lúthien rakastavaisten mukaan.[17] Vastaavasti Tolkienin hautakiveen kirjoitettiin Beren. Pariskunta on haudattu Wolvercoten hautausmaalle Oxfordiin. Heidän hautakivessään lukee kokonaisuudessaan Edith Mary Tolkien, Luthien, 1889–1971 ja John Ronald Reuel Tolkien, Beren, 1892–1973.[22]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hobitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvun alussa Tolkien korjasi oppilaidensa kokeita, kun hän huomasi erään oppilaan jättäneen yhden vastauslomakkeensa sivun tyhjäksi. Tolkien kirjoitti paperille ”Kolossa maan sisässä asui hobitti” ja hän päätti keksiä selityksen sille, mikä hobitti oikeastaan oli. Hahmot esiintyivät ensimmäisen kerran fantasiaromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit Or There And Back Again, 1937). Tolkien oli kertonut tarinan alun perin lapsilleen ja lähettänyt keskeneräisen suunnitelman teoksesta eri kustantajille. Se päätyi lopulta kustannusyhtiö Allen & Unwinilla työskentelevälle Susan Dagnalille, joka pyysi Tolkienia kirjoittamaan teoksen loppuun, jonka jälkeen se päätettiin julkaista. Kirja menestyi yllättävän hyvin[22].

Taru sormusten herrasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hobitin menestyksen johdosta kustantaja alkoi vaatia Tolkienilta jatko-osaa tarinalle.[16] Tolkien oli oikeastaan aloittanut jatko-osan, Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings 1954–1955), kirjoittamisen vuonna 1936, jo ennen kuin Hobitti oli julkaistu.[27] Hän päätti kuitenkin tarjota ensin kustantajalle muutamia kirjoitettuja osia Silmarillionista, jotka kustannusyhtiö kuitenkin hylkäsi. Vaikka kirjan kieltä ylistettiin, sen katsottiin olevan liian epäkaupallinen julkaistavaksi. Käsikirjoitus palautettiin pettyneelle Tolkienille, jonka jälkeen kustantaja tiedusteli uudelleen, olisiko hän vieläkin valmis kirjoittamaan ”uuden Hobitin”; Tolkien suostui.[22]

Sormusten herran kirjoittaminen alkoi ilman merkittäviä juonisuunnitelmia. Tarina sai lopullisen muotonsa kirjoittamisen aikana.[24] Hän työsti kirjaa vuoteen 1949 asti. Tolkienin työskentely eteni puuskittain, mistä kertoo se, että päästyään ensimmäisen osan puoleen väliin hän piti vuoden tauon ja jatkoi kirjaa vasta vuonna 1941, kuitenkaan sitä lopullisesti missään vaiheessa hylkäämättä.[27] Tolkien myös pilkkoi kirjansa osiin ja kirjoitti päähenkilöidensä Frodon ja Samin matkan Mordoriin (neljäs ja kuudes kirja) ennen muita kirjoja, jotka käsittelivät Sormuksen sotaa. Neljännen kirjan luvut hän lähetti ilmavoimissa Etelä-Afrikassa palvelleelle pojalleen Christopherille luettavaksi jatkokertomuksena.[27]

Allen & Unwin oli arvioinut kirjan julkaisun tuottavan kustantamolle noin 1 000 punnan tappiot. Tolkien halusi julkaista yli tuhatsivuisen romaaninsa yhtenä niteenä, mutta kustantaja kieltäytyi tästä.[28] Teos jaettiin kolmeen osaan nimiltään Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu, joissa se julkaistiin vuosien 1954–1955 välillä. Yhdysvaltain julkaisuoikeudet myytiin Houghton Mifflinille.[22]

Taru sormusten herrasta sai ilmestyessään ristiriitaisia arvosteluja, mutta se keräsi vähitellen suosiota.[22] C. S. Lewis ehdotti Tolkienia ehdokkaaksi Nobelin kirjallisuuspalkintoon vuonna 1961. Viisikymmentä vuotta myöhemmin julkistetun arkistomateriaalin mukaan palkintolautakunta ei pitänyt Tolkienin proosaa tarpeeksi korkeatasoisena.[29]

Teos julkaistiin taskukirjana Yhdysvalloissa vuonna 1965, ja opiskelijaliikkeen innostus vaikutti merkittävästi kirjan sikäläiseen suosioon.[2] Tolkien itse oli imarreltu kirjansa menestyksestä ja hän rikastui sen menestyksen avulla. Kirjan kiihkeimpien ihailijoiden takia Tolkien joutui jopa vaihtamaan osoitettaan ja puhelinnumeroaan, kun lukijat tunkeutuivat hänen kotiinsa kysyäkseen yksityiskohtia hänen luomastaan maailmasta.[22] Ihailijat alkoivat myös perustaa ensimmäisiä Tolkien-seuroja, joihin he kerääntyivät keskustelemaan omista kokemuksistaan Tolkienin teosten parissa.[24]

Sadut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Maa-aiheisen päätuotantonsa ohella J. R. R. Tolkien kirjoitti myös perinteisempiä satuja. Näihin kuuluvat Maamies ja lohikäärme, Seppä ja Satumaa, Niukun lehti. Kaksi ensimmäistä olivat perinteisiä keskiaikaiseen maailmaan sijoittuvia satuja.[30]

Kirjailijan kuoleman jälkeen julkaistiin satukirjat Kirjeitä Joulupukilta, Herra Bliss ja Roverandom. Ensimmäinen teos on kokoelma Tolkienin lapsilleen Joulupukkina kirjoittamia kirjeitä vuosilta 1920–43.[31] Toiset kirjat syntyivät Tolkienin lapsilleen kertomista tarinoista. Herra Bliss on 1920- tai 1930-luvulta ja kertoo nimihenkilön seikkailusta uuden autonsa kanssa. Roverandomin Tolkien keksi lomaillessaan Englannin rannikolla vuonna 1925. Hänen poikansa Michael kadotti lelukoiransa ja Tolkien keksi tarinan lelukoiran kokemista seikkailuista rauhoitellakseen häntä. Kustantaja ei tuolloin kuitenkaan innostunut tarinasta ja se julkaistiin vasta 1998.[32]

Silmarillion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Christopher Tolkien toimitti isänsä jälkeensä jättämistä, hajanaisista ja usein myös keskeneräisistä teksteistä Silmarillionin, joka julkaistiin neljä vuotta J. R. R. Tolkienin kuoleman jälkeen 1977. Tolkien itse oli pitänyt Silmarillionia tuotantonsa pääteoksena,[33] muttei ollut elämänsä aikana ehtinyt saattaa sitä julkaisukelpoiseen muotoon. Julkaistun Silmarillionin tavoitteena oli Christopher Tolkienin mukaan koota hänen isänsä ajatuksista mahdollisimman yhtenäinen tarinakokonaisuus.[34] Tämä onnistui pääosin valikoimalla, yhdistelemällä ja järjestelemällä Tolkienin omia kirjoituksia pienin toimituksellisin muutoksin. Vain yhden kirjan luvuista Christopher on joutunut kirjoittamaan melkein kokonaan itse soveltuvien tekstikatkelmien puuttuessa.[35] Ilmestyttyään kirja sai pääosin kielteisiä arvosteluja, joissa sen kerronnan kieltä pidettiin vanhanaikaisena ja sekavana, vaikka Tolkienin yritystä luoda fantasiamaailmalleen oma historia pidettiinkin kunniakkaana.[36][37]

Muut postuumit teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1980 Christopher Tolkien julkaisi toimittamansa Keskeneräisten tarujen kirjan, joka sisältää Silmarillionin ulkopuolelle jääneitä tarinoita.[34] Vuosina 1983–1996 hän julkaisi paljon muuta jälkeenjäänyttä aineistoa kommentaareineen 12 kirjan sarjana nimeltä The History of Middle-earth.

Vuonna 2007 julkaistiin Christopher Tolkienin viimeistelemä romaani Húrinin lasten tarina. J. R. R. Tolkien oli aloittanut tarinan jo vuonna 1918, mutta ei saanut sitä valmiiksi. Tätä ennen tarina oli ehditty julkaista keskeneräisenä sekä Silmarillionissa että Keskeneräisten tarujen kirjassa.[34] Húrinin lasten tarina sisältää merkittävästi viittauksia J. R. R. Tolkienin ihailemaan Kalevalaan ja varsinkin sen Kullervosta kertovaan osaan[38].

Vuonna 2009 Christopher työsti julkaisukuntoon isänsä runoelman The Legend of Sigurd and Gudrún.[39] Toukokuussa 2013 ilmestyy Tolkienin jäämistöstä löytynyt runoelma The Fall of Arthur. Se kuvaa kuningas Arthurin viimeisiä päiviä. Tolkien aloitti runoelman 1930-luvulla ennen Hobittia, mutta työ jäi kesken.[40][41]

Teemat ja mielipiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tolkienin teoksissa näkyy hänen arvosteleva suhtautumisensa tekniikkaan ja rakkautensa vanhaa, romantisoitua brittiläistä maaseutua kohtaan. Kirjailijan teoksissa on myös toistuvasti esillä kuolemaan ja kaiken loppumiseen viittaavia teemoja.[24] Tolkienin kirjojen edustamia näkemyksiä on pidetty konservatiivisina ja hänen teoksiaan mieskeskeisinä.[42] Tolkienin tunnetuinta teosta, Tarua sormusten herrasta, on syytetty mustavalkoisesta vastakkainasettelusta, mutta tutkija Tom Shippeyn mukaan Tolkien ei anna yksiselitteistä vastausta siitä, mitä pahuus on. Tutkija Patrick Curryn mielestä Taru sormusten herrasta kuvaa oman aikansa ongelmia: rotusortoa, luonnon tuhoutumista ja totalitarismia.[43] Kirjasta on yritetty löytää viittauksia todellisen maailman tapahtumiin, mutta nämä tulkinnat Tolkien totesi vääriksi teoksen toisen laitoksen esipuheessa. Hän kirjoitti inhoavansa allegoriaa ja kiisti kaikki tulkinnat, joiden mukaan Sormusten herra käsittelisi vertauskuvallisesti toista maailmansotaa tai olisi ottanut siitä vaikutteita, koska tarinan runko oli hahmottunut jo ennen vuotta 1939.[44]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka useat muut kirjailijat olivat julkaisseet fantasiakirjallisuutta ennen Tolkienia, Hobitin ja Sormusten herran suuri menestys johti fantasiakirjallisuuden nousuun suosituksi kirjallisuudenlajiksi. Tämän johdosta Tolkienia on julkisuudessa usein kutsuttu nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isäksi.[2][45] Vuonna 2008 The Times sijoitti Tolkienin The 50 greatest British writers since 1945 -listallaan kuudennelle sijalle.[46]

Uusiseelantilainen Peter Jackson ohjasi vuosina 2001–2003 Taruun sormusten herrasta perustuvan elokuvatrilogian, joka menestyi sekä katsojamäärissä että palkinnoissa mitattuna. Vuosikymmentä myöhemmin Jackson sovitti myös Hobitin elokuvatrilogiaksi, jonka ensimmäinen osa sai ensi-iltansa vuonna 2012 ja toinen vuonna 2013. Viimeisen osan on määrä ilmestyä vuonna 2014.

Luettelo teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Maa-aiheiset teokset:

  • Hobitti eli sinne ja takaisin. (The Hobbit, or There and Back Again, 1937.) Kuv. tekijä. Suom. Kersti Juva. Runot suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1985. ISBN 951-0-28267-7. (Aiempi suomennos Lohikäärmevuori eli Erään hoppelin matka sinne ja takaisin. Kuv. Tove Jansson. Suom. Risto Pitkänen. Tammi, 1973. )
  • Taru sormusten herrasta. (The Lord of the Rings, 1954–1955.) Suom. Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runot suom. Panu Pekkanen. WSOY, suomeksi ensimmäisen kerran yhtenä niteenä 1985, tarkistettu laitos 2007. ISBN 951-0-13208-X.
    • Sormuksen ritarit. (The Fellowship of the Ring, 1954.) Suom. Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runot suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1973, tarkistettu laitos 2002. ISBN 951-0-06012-7.
    • Kaksi tornia. (The Two Towers, 1954.) Suom. Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runot suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1974, tarkistettu laitos 2002. ISBN 951-0-06504-8.
    • Kuninkaan paluu. (The Return of the King, 1955.) Suom. Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runot suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1975, tarkistettu laitos 2002. ISBN 951-0-07186-2.
  • Bilbon viimeinen laulu. (Bilbo’s Last Song, 1974, 1990.) Kuv. Pauline Baynes. Suom. Jukka Virtanen. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30265-1.
  • Silmarillion. (The Silmarillion, 1977.) Toim. Christopher Tolkien. Suom. Kersti Juva. Säkeet suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1979. ISBN 951-0-09103-0.
  • Keskeneräisten tarujen kirja. (Unfinished Tales, 1980.) Toim. Christopher Tolkien. Suom. Kersti Juva. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13429-5.
  • Húrinin lasten tarina. (The Children of Húrin, 2007.) Toim. Christopher Tolkien. Kuv. Alan Lee. Suom. Kersti Juva. Runot suom. Alice Martin ja Panu Pekkanen. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32907-8.
  • Tom Bombadilin seikkailut. (The Adventures of Tom Bombadil and other verses from The Red Book, 1962.) Suom. Alice Martin ja Panu Pekkanen. WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-37540-2.

Muut suomennetut teokset:

  • Maamies ja lohikäärme. (Farmer Giles of Ham, 1949.) Suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08898-6.
  • Puu ja lehti. (Tree and Leaf, 1964.) Suom. Vesa Sisättö ja Kersti Juva, runojen suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo ja Alice Martin. WSOY, 2002. ISBN 951-0-27195-0. (Sis. Saduista (On Fairy-Stories, 1937), Niukun lehti (Leaf by Niggle, 1945))
  • Seppä ja satumaa. (Smith of Wootton Major, 1967.) Kuv. Pauline Baynes. Suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1983. ISBN 951-0-28267-7.
  • Kirjeitä Joulupukilta. (Letters from Father Christmas, 1976, 2004.) Toim. Baillie Tolkien. Suom. Kersti Juva. Runot Suom. Alice Martin. WSOY, 2004. ISBN 951-0-28266-9.
  • Kirjeet. (The Letters of J. R. R. Tolkien, 1981.) Toim. Humphrey Carpenter. Suom. Tero Valkonen. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34686-0.
  • Herra Bliss. (Mr. Bliss, 1982.) Suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11723-4.
  • Roverandom. (Roverandom, 1998.) Toim. Christina Scull, Wayne G. Hammond. Suom. Kersti Juva. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26078-9.
  • Satujen valtakunta. (Tales from the Perilous Realm, 2008.) Kuv. Alan Lee. WSOY, 2010. ISBN 951-0-28267-7. (Sis. Maamies ja lohikäärme, Seppä ja Satumaa, Roverandom, Saduista ja Niukun lehti)

Suomentamattomia teoksia:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ahlström, Mikael: J. R. R. Tolkien. Teoksessa Sisättö, Vesa (toim.): Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2003. ISBN 951-692-539-1.
  2. a b c d J. R. R. Tolkien – mies tarun takana Suomen Tolkien-seura. Viitattu 26.10.2009.
  3. Ahlroth, Jussi: Suomi ja Kalevala olivat Tolkienille tärkeitä läpi vuosikymmenien Helsingin sanomat. 22.10.2009. Viitattu 23.10.2009.
  4. Lord of the Rings inspired by an Ancient Epic 1.3.2004. Nationalgeographic.com. Viitattu 29.10.2009. (englanniksi)
  5. Carpenter 1998, s. 13–15.
  6. a b Carpenter 1998, s. 17.
  7. Tolkien 2009, s. 498–499.
  8. Carpenter 1998, s. 19, 312.
  9. Carpenter 1998, s. 20–22.
  10. Carpenter 1998, s. 23.
  11. Tolkien 2009, s. 72.
  12. Carpenter 1998, s. 23, 26–27, 31.
  13. Carpenter 1998, s. 25–26.
  14. Carpenter 1998, s. 39–41.
  15. Carpenter 1998, s. 46–53.
  16. a b c d Kuka? John Ronald Reuel Tolkien Helsingin sanomat. 19.12.2001. Viitattu 15.10.2009.
  17. a b Tolkien 2009, s. 526.
  18. Carpenter 1998, s. 28, 43, 46.
  19. Carpenter 1998, s. 42–45, 63.
  20. Ahlström, Mikael: Mies joka loi mytologian maalleen Helsingin sanomat. 24.5.1998. Viitattu 9.1.2010.
  21. Carpenter 1998, s. 70.
  22. a b c d e f g h i j k l J. R. R. Tolkien: A Biographical Sketch Tolkiensociety.org. 2002. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  23. Carpenter 1998, s. 100.
  24. a b c d The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring: Special Extended DVD Edition (DVD). 2001. New Line Cinema. The Appendices; Part One: From Book to Vision. (englanniksi)
  25. Carpenter 1998, s. 118, 120.
  26. Pekonen, Osmo & Tolley, Clive (suom.): ”Johdanto”, Beowulf, s. 31. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-22432-8.
  27. a b c Tolkien, J. R. R.: ”Esipuhe”, Taru sormusten herrasta, s. 7–8. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-13208-X.
  28. J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 8.1.2011.
  29. Flood, Alison: JRR Tolkien's Nobel prize chances dashed by 'poor prose' The Guardian. 5.1.2012. Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)
  30. Bramlett, Perry C. & Christopher, Joe R.: I am in fact a Hobbit: An introduction to the life and works of J. R. R. Tolkien, s. 42. Macon, Georgia: Mercer University Press, 2002. ISBN 0-86554-851-X. Teos Google Booksissa (viitattu 12.4.2008). (englanniksi)
  31. Ahlroth, Jussi: Kun joulupukki kirjeen laittoi Helsingin sanomat. 8.12.2004. Viitattu 26.10.2009.
  32. Havaste, Paula: Uusi teos mukaan Tolkien-triviaan Helsingin sanomat. 19.12.2001. Viitattu 15.10.2009.
  33. J.R.R Tolkienin Keski-Maa kirjat Helsingin sanomat. 24.5.2007. Viitattu 13.10.2009.
  34. a b c Tolkien, Christopher (toim.): ”Esipuhe”, Silmarillion, s. 6. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-22353-0.
  35. Kane, Douglas Charles: Arda reconstructed: The creation of the published Silmarillion, s. 24–25. Bethlehem, Pennsylvania: Lehigh University Press, 2009. ISBN 978-0-9801496-3-0. (englanniksi)
  36. Books: Middle-Earth Genesis Time. 24.10.1977. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  37. The World Of Tolkien The New York Times. 23.10.1977. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  38. Ahlroth, Jussi: Nyt Kullervo hukkuu miekkaan Keski-Maassa Helsingin sanomat. 25.5.2007. Viitattu 9.1.1011.
  39. Christopher Tolkien answers questions about Sigurd and Gudrún 5.5.2009. Guardian. (englanniksi)
  40. J. R. R. Tolkienilta uusi kirja ensin vuonna. Helsingin Sanomat, 21.10.2012, s. C 2.
  41. Flood, Alison: 'New' JRR Tolkien epic due out next year The Guardian. 9.10.2012. Viitattu 21.10.2012. (englanniksi)
  42. Michel, Laura: Politically Incorrect: Tolkien, Women, and Feminism (”J.R.R. Tolkien has been accused of sexism more than once.”) Tolkien and Modernity 1 Cormarë Series No. 9.. Walking Tree Publishers. (englanniksi)
  43. Sisättö, Vesa: J. R. R. Tolkien: vuosisadan kirjailija? Helsingin sanomat. 19.12.2001. Viitattu 23.10.2010.
  44. Tolkien, J. R. R.: ”Esipuhe”, Taru sormusten herrasta, s. 8–9. (The lord of the rings, 1954–1955.) Suom. Kersti Juva ja Eila Pennanen. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33337-2.
  45. Peltonen, Leena: Sormuksen orjat Legolas. 1/1991. Helsinki: Suomen Tolkien-seura. Viitattu 5.1.2011.
  46. The 50 greatest British writers since 1945 Timesonline.co.uk. 5.1.2008. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Duriez, Colin: Legenda nimeltä J. R. R. Tolkien. (J. R. R. Tolkien: The Making of a Legend, 2012.) Suomentanut Jere Saarainen. Helsinki: Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-742-0.
  • Garth, John: Tolkien and the Great War. Boston: HarperCollins, 2003. ISBN 0-00-711953-4. (englanniksi)
  • Pearce, Joseph: Tolkien: Man and Myth. London: HarperCollins, 1998. ISBN 0-00-274018-4. (englanniksi)
  • Shippey, Tom: J. R. R. Tolkien – Author of the Century. Boston & New York: Houghton Mifflin, 2000. ISBN 0-618-12764-X. (englanniksi)
  • White, Michael: Tolkien: A Biography. New York: New American Library, 2003. ISBN 0-451-21242-8. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta J. R. R. Tolkien.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma J. R. R. Tolkien -sitaatteja.